sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Kuunliljakuorma ja syyskukkijoita

Eilen sain mieluisan lähetyksen vanhempieni puutarhasta, sillä nyt talon päädyssä oleva varjokuja tuli taas astetta valmiimmaksi ja kärhökaaripenkki sai siistimmän reunuskasvin. Varjokujalta puuttuukin enää yksi kuunlilja ja yksi töyhtöangervo. Ja tietysti kaariportti ja kärhö. Ja katseenvangitsija. Mutta ne jätetään suosiolla ensi kevääseen.
Valkoraitaisten lajike olisi mukava tietää. Sinilehtinen on tarhakuunlilja 'Halcyon'.
Tällä kertaa laskelmat pitivät paikkansa ja kuunliljat sopivat hienosti niille varattuun kohtaan. Niiden vasemmalle puolelle jäi vielä hyvin tilaa ensi keväänä istutettavalle tarha-alppikärhölle. Väleihin istutin posliinihyasinttia.
'Halcyonin' jaoin viiteen osaan ja tein rivin kärhökaaripenkkiin.
Kärhökaaren oikea puoli on loppukesällä liilavoittoinen, kun 'The President', 'Justa' sekä kuunlilja kukkivat yhtäaikaa.
Vasen puoli sen sijaan on pinkkivoittoinen, kun 'Jan Pawel II', 'Piilu' sekä komeamaksaruohot kukkivat. 'Piilun' pari hassua kukkaa ympyröin, kun eivät meinaa erottua kuvasta muuten.
Tämä päivä meni melkeinpä kitkiessä. Takapihalta kertyikin kottikärryllinen rikkoja. Jossain kesällä olleessa postauksessa joku ihmetteli sitä, ettei kukkapenkeissäni näy rikkaruohoja. Kyllä niitä on, joskus vain rajaan kuvat niin, ettei niitä näy tai kitken ennen kuvausta. Seuraava kuva todistakoon, etteivät rikat ole (vielä) kuolleet meiltäkään sukupuuttoon.
Voikukat ovat meillä ehtymätön luonnonvara.
Pikkuisen siistiytyi. Kuunliljat ovat tänä kesänä paisuneet niin valtaviksi, että jouluruusu ja alppiruusu meinaavat hukkua. Pitää ensi keväänä hieman siirtää ja pienentää niitä. Suojatkoot talven ajan "ruusuja".
Kesällä tehty kivipolku istumapaikalle alkaa jo pikku hiljaa sammaloitua saumoistaan. Nyt vielä sopivan kosteaa syyskeliä kiitos, jotta sammal innostuisi leviämään joka saumaan.
Kitkennän aikana rikkaruohojen seasta löytyi toukka. Arvelin, ettei se mikään hirmutuholainen taida olla, kun voikukkia mussutti, joten siirsin kukkapenkistä metsän puolelle. Netin avulla tunnistettiin laji isomorsiusyökköseksi. Aikuisella perhosella on huomiotaherättävän oranssinkeltaiset takasiivet, joissa on paksu musta raita. Melko kookaskin se on; siipien kärkiväli jopa 63mm. Pitääpäs olla ensi kesänä tarkkana, jos vaikka sattuisi näkemään tämän lennossa.
Isomorsiusyökkösen toukka kädessä. Huomasin näille keleille parhaaksi käsineeksi puutarhahanskan, jonka päälle laitan kertakäyttökumihanskan. Sama hanska kestää yllättävän pitkään ehjänä ja näin säilyvät kädet kuivina ja lämpöisinä.
Siirsin elokuussa muutaman ritarinkannuksen jakotaimen aurinkopenkistä takapihalle. Nyt yksi on päättänyt tehdä kukinnon syksyn iloksi. Happaman maan penkissä ei muuta nyt kukikaan, joten tämä oli mieluisa yllätys.
Sivupihalla tein pikasiistimisen puistosyreenien alle. Keskimmäisen toisella puolella onkin ollut jo kevätkaihonkukkaa, mutta muuten syreenit ovat olleet harvakasvuisen heinikon seassa. Niiden aluset on pidetty ruohosilpun ja lehtikatteen avulla suunnilleen kurissa, mutta mitään silmäniloja ne eivät ole olleet. Reunimmaisen juurella rehotti myös muutama koiranputki. Peitin maan paksulla sanomalehtikerroksella, lapioin kymmenisen senttiä multaa päälle ja istutin kevätkaihonkukkia aluskasviksi. Näiden takana on vielä alkukesän kaivamisesta talteen otettua multaa useampi kuutio, joten pieni kulkuväylä piti jättää. Toivottavasti syreenit eivät suutu pienestä multalisäyksestä.
Keskimmäisen syreenin juurella kasvavat kevätkaihonkukat ilmeisesti veivät kaikki ravinteet syreeniltä, sillä se oli koko kesän hailakampi kuin kaksi muuta ja on kellastuttanut jo lehtensäkin. Pitää muistaa ensi keväänä tehdä rautakangella kolot ja laittaa lannoitteet syvemmälle pois kevätkaihonkukkien juurten ulottuvilta.
Ruskan sävyt alkavat hiipiä puutarhaamme. Vielä vihreä on valtavärinä, mutta koko ajan värimaailma muuttuu räväkämpään suuntaan. Tällä hetkellä punastelevia lehtiä on vielä enemmän kuin kellastuvia.
Puistoatsalea 'Illusia'  on tehnyt jo topakan silmunkin lupaukseksi ensi kevään kukinnasta.
Näin komeasti punertaa pensasmustikka 'Alvar'.
Ruukkuhortensian syysväri on samaa sävyä kukinnon kanssa.
Ei ruskavärejä, mutta pitäähän se nyt pakollinen kärhökuvakin olla. Tässä herkistelee 'Justa'.
Viikonlopun sää on ollut kovin vaihtelevainen: ollaan nautittu sekä auringonpaisteesta että ihmetelty äkillisiä sadekuuroja, nähtiinpä tänään yksi raekuurokin. Mukavan lämmintä on kuitenkin ollut eikä Mauri 18 -myrskykään jaksanut kuin pikkuisen lennätellä koivun lehtiä. Ensi viikoksi on luvattu kylmenevää, toivottavasti ei sentään vielä hallaöitä, jotta voisi vielä hetken aikaa pitää talvetettavat kasvit ulkona.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa syyskuun viimeistä viikkoa!

12 kommenttia:

  1. Kuunliljat ovat mielestäni mainioita kasveja vähän paikkaan kuin paikkaan. Niiden erinomaisuus tuli taas tämän kesän helteillä todistettua.
    Kauniita syysvärejä ja ihana Justa'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunliljat tosiaankin osoittivat erinomaisuutensa kesän aikana. Lajikkeissakin on eroja vaikka miten paljon. 'Justa' on suloinen ja innokas kukkimaan.

      Poista
  2. Komea kuunliljarivisto tulossa. Täälläkin odottaisi hirveä määrä kitkemistä. Kesän kuivuudessa rikatkaan eivät nin kasvaneet, mutta nyt ne ovat taas sateiden myötä innostuneet. Yleensä kitken syksyllä sipulikukkien istuttamisen yhteydessä alue kerrallaan. Nyt vaan odottelen postista ilmoitusta sipulien saapumisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että rikkaruohot ilmestyivät parissa yössä ja suoraan täysikasvuisina! Miten niillä voi ollakin sellainen kasvuvoima? Sinulla onkin kivaa odotettavaa :)

      Poista
  3. Komppoon tuota Kruunu Vuokkoa. Kuunliljat on mainioita kasveja ja pöyhtyyt aika noppiisti. Tulloot hyvästi esille penkin reunassa. Kauniit ruskakuvat oot ottanun, nyt on luonnossakin leiskunu värit. Kaunis kärhö, on miulle tuas uus nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Halcyonien' tilalla oli ennen isomaksaruohoa, joka alkoi kesän edetessä retkottaa vähän joka suuntaan. Kuunliljojen kasvutapa sopii tuohon kohtaan paremmin ja nuo eivät juuri tuon korkeammiksi kasvakaan, niin ovat sopivan kokoisiakin. 'Justa' on suloinen, vaikkakin pienehkökukkainen. Korvaa puutteensa kukkimalla innokkaasti.

      Poista
  4. Kuunliljat ovat aina kauniita ja helppohoitoisia. Tykkään niistä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän niistä juuri helppoutensa ja näyttävyytensä vuoksi.

      Poista
  5. Voih, minullakin olisi kitkemistä vaikka kuinka paljon. On ollut viime aikoina niin kiire, että ei ole ennättänyt puutarhassa kuin piipahtaa ja kaikki on tällä hetkellä vähän retuperällä. Kuunliljat ovat kyllä upeita. Pidän niistä kovasti. Mukavaa tiistaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi rikkaruohot alkavat kukkia ja tehdä siementä nyt paljon hitaammin kuin kesällä, joten ei ole aivan niin palava hoppu kitkemään. Minäkin pidän kuunliljoista. Kiitos, mukavaa tiistaita!

      Poista
  6. Tua toine kuunlilija on torennäkösesti ihan tavallista kirjokuunliljaa. Mulla on saman näkööstä. Suurimmaksi osaksi niis on leheris enemmä valakoosta, mutta osa pukkaa just tuallaasta lehtiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lajinmääritysavusta. Sitä itsekin vähän arvailin, mutta hyvä saada varmistusta :)

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!