perjantai 31. elokuuta 2018

Kukkia ja metsää

Välillä pitää vain ihastella kukkia ja ympäröivää luontoa. Tänään on sellainen päivä... tai siis pari päivää sitten oli, kun otin näitä kuvia. Aurinko paistoi ja oli lempeän lämpöinen sää. Sitä on mukava muistella, kun ulkona näyttää niin kolealta, että tekee mieli tehdä tulet uuniin.
Hempeän pinkkejä koreatörmäkukkia.
Aurinkopenkissä kukkii itsekseen kylväytynyt kirjokiurunkukka...
... jonka alta pomppasi pienen pieni sammakko. Kesällä meidän pihasta olivat pikkueläimet vähissä, mutta nyt niitä taas alkaa näkyä.
Portaille keräsin ämpäriin ison kimpun tarha- tai kanadanpiiskua metsästä sekä kasvimaan käytäville retkahtaneet samettiruusut ja kehäkukat. Oikea kukkakärpästen paratiisi!
Kärhökaaressa 'Jan Pawel II' kukkii aina vain. Toivottavasti muutaman vuoden kuluttua koko kaaren yläosa olisi kukkien peitossa.
Daalia 'Wittem' ujostelee ja yrittää piilottaa kukkansa pikkubasilikojen sekaan.
Olin juuri menossa kuvaamaan takapihan kukkia, kun orava kipaisi maasta läheiseen puuhun. Oravia on nyt näkynyt melkein joka päivä. Ilmeisesti joku tämän kesän poikue on lähtenyt tutkimaan maailmaa. Tämäkin orava oli aika pieni. Hetken aikaa tuijottelimme toisiamme, kunnes pikkukurre vipelsi matkoihinsa.
Pelkäsin kurren tipahtavan häntä edellä oksalta, sillä niin paljon se huojui edestakaisin. Tekniikka taisi olla vielä hakusessa.
Metsä houkutteli tekemään pienen kierroksen sielläkin. Seuraavat kuvat ovat takapihallamme olevasta pienestä metsiköstä, josta olisi mukava lainata taidokkaasti maisemia. Vielä pitää pohtia, mitä se "taidokkaasti lainaaminen" sitten olisi, mutta eiköhän sekin ajan kanssa loksahda kohdilleen.
Kuusten maanpintaa myöten menevät juurakot ovat hienoja. Takapihan nurmikosta näkyy pikkuisen kuvan oikeassa reunassa ylhäällä.
Tämä ei näy meidän pihalta, vaikka onkin vain muutaman metrin päässä tontin rajasta. Suoraan edessä näkyvät edellisen kuvan kuuset toiselta puolelta.
Tämän kuusen juurakko näkyisi happaman maan penkin takana, jos saisi hävitettyä nuo pihlaja-angervot kokonaan pois.
Komeita kivenjärkäleitäkin nököttää vähän joka puolella. Vaahteran siementaimet pitäisi myös käydä nykimässä pois, ettei koko metsänpohja pusikoidu.
Tästäpä pääsenkin takaisin kuvaamaan sitä minkä orava keskeytti. Luumutarhan tuoksumiekkalilja on avannut toisen kukkansa. Minusta sen tuoksu on tympeä, melko epämiellyttävä. Pitäisikö sen tuoksua sille vai onko hajuaistissani jotain vikaa? Kauniin näköinen se todellakin on.
Koreatörmäkukka ja tuoksumiekkalilja ovat viehkeä parivaljakko.
Tällainen kuvakierros tällä kertaa. Iloista viikonloppua!

P.S. Oletteko käyneet jo osallistumassa sipulikukka-arvontaan?

26 kommenttia:

  1. Ihania kuvia :) Mukavaa viikonloppua Sinulle <3

    VastaaPoista
  2. Ihana pinkki koreatörmäkukka. Minulla on vain matalaa liilaa ja siitäkin kuoli 90% viime talvena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lilaa tuonkin piti olla. Minä olen ollut siinä uskossa, että se olisi yksivuotinen! Olisipa hienoa, jos niistä edes joku talvehtisi.

      Poista
  3. Söpö kurre! Täälläkin vilistelee päivittäin orava, yhtenä päivänä näin kaksikin kisailemassa keskenään, lienevätkö poikasia..... Kauniin asetelma ämpärissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravia näkee syksyisin paljon, kun alkavat keräillä talvivarastoja ja kesän poikaset vipeltävät ympäriinsä.

      Poista
  4. Meidänkin pihalla on tavattu viime aikoina oravia. Niiden puuhia on tosi kiva seurata ja olemme niiden läsnäolosta kovin iloisia. Snautseri on tosin asiasta toista mieltä... Rähinästä päätellen oravat ovat sen mielestä maailman vaarallisimpia otuksia...

    Ihania kuvia <3 Mukavaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravat ovat hauskoja. Meidän koira ajaa oravat puuhun ja sitten ihmettelee, mihin ne hävisivät :D Kiitos, sinulle myös mukavaa viikonloppua!

      Poista
  5. Kauniita maisemia ja kuvia. Sammaloituneet kuusen juuret näyttävät tosi hyviltä. Kannattaisi noita näkymiä tosiaan hyödyntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuusen juurakot vain komistuvat aikaa myöten, kun puut kasvavat isommiksi ja varjostavat maata entistä enemmän niin, että heinikot ja vatukot vähenevät.

      Poista
  6. Ensimmäinen kesä, etten ole nähnyt ainuttakaan sammakkoa. Ennen niitä loikki vähintäänkin loppukesästä pitkin nurmikkoa.
    Nuo kuusenjuuret ja -tyvet ovat minusta hienoja ja kuvauksellisia.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän noista kuusenjuurakoista. Kiitos, sinulle myös mukavaa viikonloppua!

      Poista
  7. Keltasävyinen kukkakimppu on kaunis! Nyt on vielä mahdollisuus saada kokoon kukkakimppuainekset pihalta ja luonnosta. Se on hauskaa.
    Metsä on teilläkin pihan äärellä ja osa sitä. Ei tarvitse lähteä kauas nauttimaan metsän hyvistä vaikutuksista. Mukavaa viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltaiset ja oranssit eivät ole lempisävyjäni, mutta punaista talon seinää vasten ovat edukseen. Kiitos, sinulle myös!

      Poista
  8. Komea daalia ja suloinen vaaleanpunainen koreatörmäkukka. Mukavaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
  9. Kaunis tuo koreatörmäkukka! Minulla on valkoisia ja ihan tummia. Tämä väri onkin uusi minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väri oli yllätys minullekin, sillä niiden piti olla pussin mukaan liilansävyisiä. Ei haittaa, sillä pidän vaaleanpunaisesta enemmän :)

      Poista
  10. Kaunis koreatörmäkukka, miulla ol liiloo ja kaikki hävis talavella. Vanhoissa puissa on hienot juurakot, mukava pujahtoo mehän varjoon kun lähellä on. Sammakoita oon nähny ja oravia kanssa. Oraviin oon ihan myrtyny, söivät meillä vanhan mökin kuistin nurkkaan reijän ja viimetalavena pesän tekivät räystäskoteloon. Meijän pittää verkottoo kaikki räystään juuret, jotta eivät piäse sinne. On ne kyllä taitavii puissa ja somiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koreatörmäkukka on kyllä kaunis. Oravat ovat hauskoja katsella, mutta saattaa niistä olla riesaakin.

      Poista
  11. Kivan näkööstä tua kirijokiurunkukkaki. Mullon sinistä törmäkukkaa. Tarttoo hiakkaasen maan talavehtiaksensa. Ja mäku oon hilijaa toivonu, että häviääs pois, muttei meinaakkaa. Jouruun iha itte siirtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjokiurunkukka on veikeä. Siksi en ole raskinut sitä kitkeä poiskaan. Takapihalla koreatörmäkukat ovat aika multavassa maassa, joten eivät ehkä sitten talvehdi. Tosin yksivuotisena olen sitä pitänytkin. Entisestä tuoksuvatukosta kitken kaikki pois, kun aloitan sen kaivamisen ja muutan kivikkorinteeksi.

      Poista
  12. Oi, miten suloisen oravakuvan olet onnistunut nappaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mallikin oli veikeä ja malttoi pysyä hetken paikoillaan :)

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!