Makuvertailua

Tänä vuonna meillä on ollut hyvä tilanne vertailla kasvimaan herkkujen makuja, sillä olen kasvattanut useammasta kasvista eri lajikkeita. Keräsin vertailtavaksi muutaman eri lajikkeen ja otin koko perheen mukaan maisteluun. Sitä en tiedä, ovatko lasten kommentit kovinkaan vertailukelpoisia, sillä he pitivät kaikista. Hitusen ylpeä olen siitä, että päiväkodissakin on ihmetelty, kuinka hyvin meidän muksuille maistuu kasvikset ja salaatit. Ja sitten asiaan!

Paprikoista kasvatin lajikkeita 'California Wonder' ja 'Patio Red', sekä siemenkirjeestä napattua nimetöntä, pientä oranssia suippopaprikaa.

'Patio Red' on kasvattamistani paprikoista selvästi kirpeimmän makuinen. 'California Wonder' on miedoin ja mehukkain, ja suippopaprika jotain siltä väliltä. Suippopaprika sopii maultaan ehkä parhaiten leivän päälle tai muuten tuoreena syötäväksi. 'California Wonder' on hyvä peruspaprika. Jatkossa jätän 'Patio Redit' valikoimasta pois, vaikka ne ovatkin satoisia ja hauskan näköisiä. Niiden pikkuruisia hedelmiä on hidas puhdistaa siemenistä eikä yksi hedelmä riitä kuin maistiaisiksi.

Viimekesäiset taimet tekivät ihan hyvin satoa, mutta taidan ensi vuonna kuitenkin kasvattaa uudet taimet. Talvetettuja vaivasi milloin mikäkin vitsaus eikä sadon määrässä kuitenkaan ollut eroa saman vuoden taimiin.

Lykkäsin alkukesällä ylimääräisen 'Patio Redin' taimen pelakuiden anssa samaan ruukkuun. Käy se näinkin, vaikka kasvi pukkasi lehtiä kukinnan kustannuksella.

Tomaateista tämän vuoden lajikkeina olivat 'Maskotka', 'Maja', 'Ildi' ja 'Rosella'. Näiden makuvertailu on vielä vähän vaillinainen, sillä 'Maja' ei ole vieläkään kypsyttänyt yhtään hedelmää, kun 'Maskotkasta' viedään jo viimeisiä tomaatteja.

Isoimmat ovat 'Maskotkaa', keltaiset 'Ildiä' ja kaksi tummemman punaista 'Rosellaa'.

'Maskotka' sopiikin näistä selvästi parhaiten avomaalla kasvatukseen, sillä se aloittaa sadon kypsyttelyn jo hyvissä ajoin. Se tekee myös kirsikkatomaattia hieman isompia tomaatteja. Maultaan se on yksimielisesti perheemme suosikki, vaikka jääkin makeudessa ehkä hitusen 'Rosellan ' taakse.

Tämän kesän viimeiset 'Maskotkan' raakileet. Mittakaavana pikkuinen 'Rosella'.

Valtavia tomaattiterttuja tekevä 'Ildi' maistui 'Maskotkan' ja 'Rosellan' rinnalla selvästi vetiseltä, vaikka onkin muuten ihan hyvän makuinen.

'Rosella' tekee pitkiä ja harvoja terttuja, ja on muutenkin kasvutavaltaan honteloin kasvattamistani lajikkeista.

 'Maskotka' siis pääsee ehdottomasti jatkoon, mutta 'Ildi' ja 'Rosella' kypsyvät niin hitaasti avomaalla, että jätän jatkossa niiden kasvattamisen kasvihuoneellisille. 'Maja' pääsee myös jatkoon, maistuivatpa sen hedelmät miltä tahansa, sillä siemeniä jäi vielä vaikka miten paljon jäljelle. Sen raakileet ovat hieman isompia kuin 'Maskotkalla', mutta muuten se on hyvin samantyyppinen, matala ja tanakka tomaattilajike, joka tekee runsaita ja tiiviitä terttuja.

Ja tässä näytiksi yksi terttu 'Majan' raakileita. Sama 'Rosella' mittakaavana.

Mustikoiden makuvertailua saatiinkin tehdä monena päivänä, sillä ensimmäiset pensasmustikat olivat 

kypsiä samaan aikaan metsämustikoiden kanssa. Meillä on kolmea (tarha)pensasmustikkalajiketta: 'Aino', 'Alvar' ja 'Northblue', joista 'Northblue' kypsyy selvästi myöhemmin kuin kaksi muuta. Kooltaan 'Ainon' marjat ovat vain hieman metsämustikkaa kookkaampia ja 'Alvarin' pikkuisen 'Ainoa' suurempia. 'Northblue' on isomarjaisin. Metsämustikka on maultaan hapokkain ja 'Aino' makein. 'Alvar' ja 'Northblue' ovat mietoja ja makeita. Lasten suosikkeja ovat tietenkin 'Northbluen' jättimarjat, mutta itse pidän eniten 'Ainosta'. 'Alvarin' marjat alkavat olla tältä vuodelta jo syöty, mutta toisessa 'Aino'-pensaassa on vielä jonkun verran raakileita kypsymässä. Tällä hetkellä määrällisesti eniten marjaa kypsyttelee 'Northblue'. Parasta useammassa eri lajikkeessa onkin se, että satokausi jatkuu mahdollisimman pitkään.

Herkkulautanen elokuun alusta: ylinnä 'Alvar', oikealla metsämustikka, alhaalla 'Aino' ja vasemmalla kolme ensimmäistä 'Northbluen' kypsää marjaa. 'Ainon' marjoissa on samantapaista tummaa kiiltoa kuin metsämustikassa, kaksi muuta ovat sinisempiä ja mattapintaisia.

Herneitä oli myös kasvamassa kahta eri lajiketta: 'Markana' ja 'Kelvedon Wonder'. Ulkonäöltään lajikkeet poikkesivat toisistaan kuin yö ja päivä, mutta täytyy sanoa, että maistuivat aivan samalta. En tiedä, oliko mullassa jotain kummallista vai johtuuko lajikkeesta, mutta 'Markana' teki aivan käsittämättömän määrän kärhiä. Koko rivistö oli jo alle puolimetrisenä sellaista umpisolmua, etten ole kuunaan moista nähnyt! (kuva tulossa myöhemmin toisessa postauksessa). Palkojen kaiveluun kasvuston sisältä voi tarvita jopa sakset. 'Markanan' palot ovat pienempiä ja niissä on paksumpi kuori kuin 'Kelvedon Wonderilla'. Pullean palon sisältä voi löytyä isoja tai pieniä herneitä; tunnustelemalla ei ota selvää, kumpia niissä on. Siispä 'Kelvedon Wonder' päätyy jatkoon ensi vuonnakin, 'Markanaa' en kasvata (paitsi jos siemeniä jäi vielä jäljelle).

Tummanvihreä palko on 'Markanaa', isompi ja vaaleampi 'Kelvedon Wonderia'.

Siihen loppuivat herkkujen vertailut. Loppuun vielä kuva puutarhavieraastamme, joka on todennäköisesti pistellyt poskeensa keväällä kukkapenkissäni myllänneen vesimyyrän. Karvatassu kulkee hyvin vauhdikkaasti eikä jää poseeraamaan turhia, siliteltäväksi tulemisesta puhumattakaan. Olikin hyvää tuuria, että sain siitä edes yhden kuvan napattua ikkunan läpi.

Vertaile sinä myyrien ja hiirien makueroja aivan vapaasti!

Kivaa viikkoa!