Elämää puutarhassa

Puutarhassa riittää näin loppukesällä vilskettä. Puutarhurin (ja hänen perheenjäsentensä) lisäksi täällä lentelee todella paljon hyönteisiä, perhoset ja kimalaiset ehkä eniten näkyvillä. Nelijalkaisiakin puutarhasta nauttijoita näkyy, tosin jotkut niistä kuuluvat niihin vähemmän arvostettuihin puutarhavieraisiin.

Neitoperhoset ovat niin kiitollisia kuvattavia, sillä ne malttavat pysyä pitkiä aikoja paikoillaan siivet levällään eivätkä säiky kovin helposti edes lähelle tulevaa kameraa.

Ja niitä riittää! Syyssyrikällä on ollut parhaimmillaan yhtä aikaa kahdeksan neitoperhosta. Yläkuvissa neitoset ovat löytäneet syötävää kivikkotörmäkukalta ja jättiverbenalta.

Kivikkokimalaiskoiraalla on hauska keltatupsuinen kuono. Tämä yksilö oli löytänyt ensimmäiset punatähkä 'Alban' kukat.

Saman lajin toinen edustaja oli ottanut perusteelliset siitepölykylvyt punakosmoksessa.

Neljän ruuhka purppurapunalatvalla. Oikeassa alanurkassa kivikkokimalainen, muita en tunnista.

Hei, muistakaahan muuten osallistua kimalaishaasteeseen nyt kun niitä vielä näkee!

On meillä kukkakärpäsiäkin. Tämä värikäs vekkuli on nopean googlettelun perusteella ehkä kaunosurri. Saa korjata, jos joku tunnistaa paremmin.

Sattuipa tässä eräänä päivänä nurmikonleikkauksen yhteydessä niin, että kasvimaan portti jäi toisesta päästä auki peräti puolen vuorokauden ajaksi. Eikö jo siinä ajassa yksi rusakonpoikanen ollut löytänyt tiensä selleripenkkiin. Olin menossa kameran kanssa katsomaan, olisiko kasvimaalla mitään kuvattavaa, joten tuholaisen vierailusta jäi todisteet muistikortille.

Nurkasta oli pistelty vahapavut poskeen.

Aidan rusakonkestävyys tuli ainakin testattua moneen otteeseen. Sellerinvarret rutisivat pupun pomppiessa nurkassa ennen kuin se vihdoin ymmärsi kääntyä ympäri ja kirmata avonaista porttia kohti.

Kovin paljoa tuhoja rusakko ei ollut saanut aikaan, mutta tästä sokeriherneen palosta on turha saada siemeniä ensi vuoden kylvöihin. Ei muuta kuin nauha uuteen palkoon merkiksi.

Toivottavasti sama yksilö sai niin pahat traumat kasvimaalta, että kiertää koko kirotun paikan kaukaa. Karo sen sijaan taitaa olla vain tyytyväinen rusakoiden uudelleen alkaneista vierailuista, sillä tuoretta evästä löytyy niiden jäljiltä nurmikolta joka päivä niin paljon kuin vain maha vetää.

Pitäähän se nyt välillä kuvata karvaistakin kukkasta, tosin ovat nuo revonhännätkin aika karvaisen tuntuisia.

Oikein mukavaa viikon jatkoa!