Jaloja angervoja

Elokuu on jaloangervojen aikaa. Niiden väreissä on runsaasti valinnanvaraa punaisen ja valkoisen ystäville. Ne ovat myös ryhdikkäitä, pysyvät kiltisti paikoillaan eivätkä rönsyile salakavalasti muiden kasvien sekaan. Lisäplussaa on se, että jaloangervot ovat helppoja kasveja kunhan vain kasvualustassa riittää kosteutta. Ne viihtyvät happamassa maassa, joten kalkitsemistakaan ei tarvitse miettiä. Ehkäpä juuri näistä syistä niitä on minullekin kertynyt aikamoinen kokoelma. Minusta jaloangervot ovat komeimmillaan suurina ryhminä. Katsotaanpa ensin kärhökaaripenkin jaloangervoryhmää.

Hyvin hempeän sävyinen japaninjaloangervo 'Peach Blossom' (?) aloittaa kukinnan omista jaloangervoistani ensimmäisenä. Sen kukat alkavat aueta jo heinäkuun puolivälissä.

Korkea 'Weisse Gloria' on myös melko aikainen jaloangervo. Sen kukat ovat komean kokoisia, tuuheita tupsuja.

'Europa' aloittelee heinäkuun loppupuolella. Sillä on kauniisti kaareutuvat, korkeahkot kukinnot.

Seuraavana aloittelee 'Rheinland', joka kukkii hieman tummemman sävyisin kukin kuin 'Europa'. Nämä olivat viime kesänä hyvin pieniä jakopaloja, joten eivät ole vielä niin korkeita, mitä niiden pitäisi olla.

Takimmaisena kärhökaaripenkin jaloangervoryhmässä on korkea, melkein violetinsävyinen 'Amethyst'. Se on näistä selvästi myöhäisin kukkija.

Ja tässä koko ryhmä pari viikkoa sitten. 'Amethystit' takana ovat vasta alkaneet saada väriä, kun etualan japaninjaloangervot ovat jo kukintansa loppupuolella.

Toiselta puolelta kuvattuna näkyy paremmin eri lajikkeiden kolmiomaiset ryhmät.

Jaloangervoryhmä tulee vielä muuttumaan kunhan sen keskellä oleva alppiruusu kasvaa kokoa. Toistaiseksi saavat kuitenkin kasvaa melko tiheässä. Kärhökaaripenkin takana majapenkissä on myös isohko ryhmä jaloangervoja. Sain äidiltäni keväällä muutaman ison 'Cattleya' -jaloangervon, jotka piti laittaa aivan pieniksi palasiksi. Istutin ne melko tiheään tyhjälle mullokselle, mutta muutoksia tulee kunhan keksin hyvän istutussuunnitelman majapenkkiin.

Osa taimista jaksaa kukkiakin, vaikka olivat keväällä todella pieniä. 'Cattleya' on melko korkea, vaikka se ei näin ensimmäisenä vuonna vielä näykään.

Takapihan suunnalla on lisää jaloangervoja.

Hiekkalaatikon vieressä 'Fanalit' eivät selvästi pidä siitä, että lapset juoksevat koko alkukesän niiden yli ja viskovat koko kesän hiekkaa päälle. Kukkivat kuitenkin jotenkuten.

'Brautschleier' on samanmallinen "häpsikäs" kuin 'Europa'. Näiden takana on 'Weisse Gloriaa', jotka jäivät vielä tänä vuonna aika mataliksi eivätkä kukikaan kunnolla. Ehkä ensi vuonna ne nousevat selvästi korkeammalle.

Kantopuutarhassa on kolme minikokoista 'Monique' (?) -jaloangervoa. Mittakaavana etualalla esikko ja takana lemmikinlehtiä. Nämä eivät kovin kookkaiksi edes kasva, joten sopivat hyvin kantopuutarhan minimaailmaan.

Kantopuutarhan vieressä on vielä ryhmä 'Erica' -jaloangervoa, mutta ne ovat vasta nupullaan. Niillä on melkein puutarhan varjoisin paikka, joten se myöhästyttää vähän kukintaa. Tästä postauksesta kuitenkin näkee, kuinka pitkän kukinta-ajan jaloangervoilla voi saada, kun valitsee sopivia lajikkeita.