Loman loppu

Heittipä viikonlopuksi kesäiset helteet ja kaupanpäällisiksi niin kostean ilman, että melkein trooppiselta tuntuu! Puutarha nauttii näistä keleistä ehkä jopa vielä enemmän kuin minä. Viikon varrelta on kertynyt sekalainen setti kuvia, joista keräsin tähän postaukseen vähän aiheesta toiseen poukkoilevan kokonaisuuden. Aloitetaan primadonnistani.

Tarhaviinikärhö 'Justa' aukaisi ensimmäiset kukkansa.

'The President' on ollut pitkään kärhökaaripenkin tähti, mutta nyt syysleimut ja jaloangervot vetävät oman osansa huomiosta. 'Justasta' ei ole vielä kilpailemaan näyttävyydessä, mutta ehkä viikon päästä sekin on loistokkaammin esillä.

Patiopenkin kärhöseinäkkeessä on iloinen kärhöjen ja tuoksuherneiden sekamelska. Syyssyrikkä ei meinaa jaksaa kannatella painavia kukintojaan.

Joskus sitä miettii, mitähän on ajatellut jotain kasvia istuttaessaan. Luumutarhan näkyvimmällä paikalla kasvaa neidonkurjenpolvi, joka herää keväällä myöhään, leviää hyvin hitaasti ja kukkii vaatimattomasti. Viime kesänä en tullut kiinnittäneeksi siihen niin suurta huomiota, sillä mantsuriankärhö ja leijonankidat toivat väriä ja vehreyttä penkkiin. Tänä vuonna sen sijaan neidonkurjenpolven ympärillä on valtava tyhjyys, sillä syyshohdekukat ja rusokurjenpolvi kuolivat talvella, mantsuriankärhö ei ole vieläkään noussut enkä istuttanut kesäkukkiakaan luumutarhaan yhtään. Keräsinkin jo ensiavuksi ympäri pihamaata levinneitä orvokintaimia ryppääksi valotolpan juurelle, jotta penkissä olisi edes vähän enemmän väriä. Kunhan keksin neidonkurjenpolvelle uuden paikan, se saa siirtyä pois ja tehdä tilaa jollekin muulle.

Neidonkurjenpolvi on minusta vähän turhan vaatimaton melkein luumutarhan näkyvimmälle paikalle. Siirretyt orvokit taustalla.

Viime kesänä juurrutetut karjalanneidon pistokkaat kukkivat jo aika hyvin. Hortensiakin kukkii alhaalla, joskin ei niin näyttävästi kuin viime vuonna.

Kantopuutarhan taakse aivan rajan tuntumaan on ilmestynyt kultapiisku.

Elokuussa alkaa vimmattu sadon säilöminen. Kävin vielä eilen keräämässä naapurin kanssa vadelmia vakiopaikaltamme, mutta se taisi olla viimeinen reissu siellä, sillä marjat alkavat mennä jo ylikypsäksi. Talon takaa varjoisasta metsästä saa kerättyä vielä hetken aikaa välipalamarjat ja ehkä pakastimeenkin vielä vähän, jos vain aikaa riittää. Sieltä kerääminen on hidasta, sillä marjoja on vain siellä täällä harvakseltaan ja tiheä pusikko lisäriesana. Onneksi herukoita ei tarvitse vielä muutamaan päivään kerätä isompia määriä. Kasvimaalta saa kerätä joka päivä jotain. Jos ei muuta, niin salaattia ja herneitä riittää. Vahapapuja on vielä vähän tulossa, mutta uusia kukkia ei ole enää näkynyt, joten niiden satokausi on pian ohi. Salko- ja ruusupavut vasta aloittelevat. Pensasmustikat ovat aloittaneet pääsadon kypsyttelyn ja niitä saa kerätä suunnilleen kourallisen joka päivä. Päädyin kiskomaan myskikurpitsan pois, sillä siinä ei näkynyt vieläkään yhtään kurpitsanalkua. Se puski vain tupsun hedekukkia joka lehtihangasta ja levittäytyi käytävien lisäksi myös viereiseen kasvulavaan. Kiitettävästi se oli kuitenkin pitänyt melkein parin neliön alalta rikkaruohot kurissa. Ensi vuonna en enää kasvata myskikurpitsaa, vaan käytän senkin tilan johonkin tuottoisampaan.

Pensasmustikoita, kesäkurpitsa 'Diamant F1', ensimmäinen patty pan -kurpitsa 'Sunburst', 'Patio Red' -paprikoita sekä tomaatteja 'Maskotka' ja 'Rosella' (paprikoiden oikealla puolella yksi kpl).

Lapsille piti saada jotain tekemistä, joten nostimme osan valkosipuleista. Vasemmapuoleisesta lajikkeesta jätin loput vielä kasvamaan kokoa, sillä niiden lehdet olivat vielä kokonaan vihreitä.

Pensashanhikit 'Creme Brule' kukkivat jo hyvin.

Valeistutuksessa odottava pensashanhikki 'Lovely Pink' kukkii myös. Aika hempukka.

Kivikkorinteeseen olen kärrännyt kesän aikana ainakin pari kottikärryllistä pikkukiviä. Nyt loppupäässäkin näkyy enemmän kiviä kuin paljasta mullosta, vaikka talven aikana kuolleiden kasvien tilalle istutetut taimet eivät olekaan vielä ottaneet omaa tilaansa haltuun. Kuinkahan monta sipulikukkaa olen tullut siinä samalla haudanneeksi kivien alle? No, kaivellaan ne sitten taas keväällä esille.

Kivikkorinne näyttää kuvassa vaatimattomammalta kuin silmin nähtynä. Kadulta katsottuna aurinkopenkin purppurapunalatvat ja kosmokset näkyvät hauskasti aidan yli. Helminukkajäkkärä kukkii näyttävästi ison kiven kohdalla.

Maksaruohot 'Stewed Rhubarb Mountain' (vas.) ja 'Strawberries and Cream' kukkivat yhtä aikaa loistosalvian kanssa. Aidan alus on näemmä kitkemättä...

Turkestaninmaksaruoho kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla. Tämä on niin nätti!

Keisarinviittanaaras (vai kutsuisiko tätä peräti keisarin morsiameksi, heh) herkutteli purppurapunalatvoilla.

Viimeinen kesälomapäivä lähenee uhkaavasti loppuaan. Kuinkahan tässä osaa taas töitä tehdä, kun ei ole uhrannut loman aikana työasioille ajatustakaan? Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin hetki menee aikataulujen rukkaamisessa ennen kuin työt, lasten kuskaamiset, kotityöt, puutarha-aika ja blogielämä on saatu tasapainoon. Sitä k-alkuista epidemiaa en uskalla edes ajatella. Onneksi kesä ei ole vieläkään ohi ja vapaapäiviksikin saattaa osua mainioita puutarhasäitä. Tai jos ei osu, niin herukat kerätään sadetakki päällä, kukkasipulit istutetaan rautakangella ja kitkeminen jätetään suosiolla ensi kevääseen! Leppoisaa sunnuntai-iltaa!