Jatkoon vai ei?

Aina välillä puutarhassa joutuu tekemään valintoja siitä, saako joku kasvi jatkaa eloaan jossain penkissä vai kutsuuko peräti komposti. Varsinkin kesäkukkien kanssa on välillä vähän siinä ja siinä, viitsiikö nähdä vaivaa niiden talvettamisessa tai esikasvatteluissa. Loppukesällä sitä kiertelee puutarhassa ja katselee kasveja sillä silmällä, maksoiko niiden helliminen ja hoivaaminen vaivan. Palataan kesäkukkiin hetken päästä, sillä haluan ensin käväistä kivikkorinteessä. Sen suunnitelmat menivät osittain uusiksi, sillä varsinkin rinteen yläosasta kuoli viime talven aikana monta korkeaksi kasvavaa kasvia. Tilalle väliaikaisesti siirtämäni ylijäämätaimet eivät kasva tarpeeksi korkeiksi, joten rinteen mylläys alkaa viimeistään ensi keväänä uudelleen. Ei siitä kerralla tullutkaan hyvää, mutta eipähän lopu tekeminen kesken. 

Tähtilevisia 'Little Plum' päätti yllättäen lähteä uudelle kukintakierrokselle.

Tähtilevisian hoivaaminen parina ensimmäisenä vuonna on selvästi kannattanut, sillä se on voinut tänä kesänä paremmin kuin koskaan. Laitoin kahtena ensimmäisenä talvena sen päälle pienen liuskekiven palasen katokseksi suojaamaan sateilta, mutta viime talvena sekin vähän niin kuin unohtui... Jääkuution sisältä paljastunut pahoinpidellyn näköinen levisia kukki touko-kesäkuussa runsaasti, piti sen jälkeen taukoa ja innostui nyt uudestaan. Keräsin siitä ensimmäisen kukinnan jälkeen kypsyneitä siemeniä ja kylvin ne heinäkuun alussa. Taimia ei alkanut näkyä, joten noukin muutama päivä sitten osan siemenistä märän talouspaperin päälle muovipussiin ja laitoin jääkaappiin kuukaudeksi. Siementen itäminen voi vaatia useammankin kylmä-lämminkäsittelyn joten jos seuraavan lämpökäsittelyn jälkeen ei ala näkyä itämisen merkkejä, jätän kylvöksen talveksi ulos. Toivottavasti viimeistään ensi keväänä mullasta kurkistelisi paljon reippaita levisiavauvoja. Yhden yksilön varassa talven yli meneminen on vähän turhan jännittävää minulle. Viime kesänä ostamani kesälevisia 'Elise' ei kestänyt talvea, vaikka se keväällä näyttikin lupaavalta. Ehkä talvi ja kevät saivat sen juuristolle kuitenkin jotain tuhoa aikaiseksi.

Turkestaninmaksaruohokin menee ilman muuta jatkoon. Se sopii kauniisti peittämään maanpintaa aivan rinteen alaosassa.

Kivikkorinteen maksaruoho-osastolle on tulossa muutoksia. Yläreunaan istutetut isomaksaruohot lakoilevat rumasti heti kun kukat aukeavat. En mielelläni virittelisi niille tukia, sillä kyllähän nyt niinkin jäykkävartisen kasvin, kuin maksaruoho, pitää itse pystyssä pysyä. Osa maksaruohoista saa ehkä rinnalleen jonkun jämäkämmän kasvin, josta voi tarvittaessa vähän ottaa tukea, mutta kaikkein herkimmin kaatuilevat joutuvat tekemään tilaa muille.

Naapurilta saatu nimetön maksaruoho saa ehkä jäädä, vieressä oleva jo kukkinut roikale lähtee.

Ei kivikosta sen enempää, siirrytään niihin kesäkukkiin. Daalia pääsee ilman muuta jatkoon, sillä sen talvetus kellarissa on helppoa ja vie vain vähän tilaa. Tänä vuonna löysin daalialle vihdoin sellaisen paikankin, jossa se on viihtynyt hyvin koko kesän. Purppurarevonhännät ('Oeschberg') pääsevät myös jatkoon, jos ehtivät kypsyttää siemeniä ennen talven tuloa. Niiden taimikasvatus on melko nopeaa ja niillekin löytyi tänä vuonna paikka, missä ne viihtyivät. Korkeimmat huitelevat jo 1,5 metrin korkeudella. Kiinanastereita saatan kasvattaa vielä ensi kesänäkin, jos taimipöydällä on tilaa. Ne itivät vähän heikonlaisesti, kasvoivat hitaasti ja aloittivat minusta vähän turhan myöhään kukinnan. Nyt kukkivat komeasti, mutta ilo jää lyhyeksi, jos syyshallat vievät ne pian. Ne ovat kuitenkin valtavan hyviä leikkokukkina, joten siinä mielessä ansaitsisivat pienen nurkan jostain kukkapenkistä.

Loistokärhö 'Voluceau' on paikkansa ansainnut, samoin daalia ja purppurarevonhännät. Revonhäntien edessä olevat asterit sen sijaan jäävät vielä mietintämyssyyn.

Talvetan mielelläni kasveja kellarissa, sillä eteinen on varsinkin talvisin lapsiperheessä todella ahdas ilman talvehtivia kasvejakin. Viime talvena kellarissa oli monta jättiverbenaa ja leijonankitaa ja isoina juurakoina ne tarvitsivat tietenkin myös keväällä paljon ikkunatilaa. Jättiverbenat lähtivät kaikki kasvuun, melko hitaanlaisesti tosin, mutta olen nyt jäänyt pohtimaan, kannattiko niiden talvetus kuitenkaan. Viime kesänä kukkinut yksilö oli nimittäin karistanut maahan siemeniä, joista ilmestyi alkukesällä kymmeniä uusia taimia. Ovathan ne nyt paljon hentoisempia kuin talvetetut yksilöt, mutta kukkivat kuitenkin jo. Voi olla, että kaivankin talvetukseen vain pari pienintä yksilöä siltä varalta, ettei itsestään kylväytyminen jostain syystä onnistukaan tänä syksynä. Leijonankidat talvehtivat toissa talvena erinomaisesti ja viime vuonna kehnosti. Tämän vuoden värivalikoimassa ei myöskään ole kovin montaa superkaunotarta, joten voi olla, että leijonankita ei saa kellaripaikkaa. Syyssyrikkä, verenpisarat ja pasuunankukka ovat kasvaneet sellaisiin mittoihin, että tarvitsevat enemmän tilaa kuin viime talvena, ja onhan kellariin tulossa taas muutama kärhöruukkukin.

Äidiltäni tulleita leijonankidan ylijäämätaimia iloisessa sekamelskassa.

Syysleimut ovat komeita loppukesän kukkijoita. Niissäkin on eri lajikkeita suorastaan pilvin pimein. Itselläni on ollut muutaman vuoden valkoista ja tummanpunaista leimua, ja viime syksynä sain muutamia pieniä alkuja kiiltoleimua sekä kahta erilaista syysleimua. Kiiltoleimun pisimmät varret katkesivat maata myöten poikki siinä kesä-heinäkuun myrskyssä, joten kukintaa ei ole tiedossa tälle kesälle. Myöskään toinen uusista leimuista ei ole vielä kukassa.

Kamera vääristää taas tämän värin sinisemmäksi. Oikea sävy on viininpunaiseen päin. Jatkopaikka tälle, mutta ei ehkä tässä penkissä, sillä tässä ei taida olla tälle tarpeeksi kosteaa.

Ensimmäinen uusista syysleimuista teki valtavan suuret kukat. Onhan tämä ihan nättikin, mutta ehkä saa lähteä rakastavampaan kotiin.

Laukkoja on joskus todella hankala sijoittaa mihinkään kukkapenkkiin. Niiden ruskistuvat lehdet pilaavat joskus koko kukkapenkin ulkonäön tai kukat retkottavat pitkin pituuttaan muiden päällä. Pallerolaukka on ollut mielestäni yksi hankalimmin sijoitettavista kasveista, mutta nyt taisin löytää sille sopivan jämäkän kaverin. En aio ostaa näitä palleroisia enää enempää, mutta siirrän kaikki yksilöt samaan paikkaan sitten kunhan löydän ne. Muutama katkesi nimittäin vahingossa vesiheinän mukana aiemmin kesällä...

Kuunlilja 'Gold Standard' peittää täydellisesti näiden laukkojen epäesteettiset osat ja tukee varsia niin hyvin, että kukinnot jaksavat pysyä pystyssä. Väritkin sopivat upeasti yhteen.

Kärhöistä en edes neuvottele; niillä on aina ja ehdottomasti jatkopaikka puutarhassani. Laitetaan tähän loppuun kuitenkin vielä pari kuvaa niistäkin.

Loistokärhö 'Elsa Späth' on aukaissut jo monta kukkaa. Se viivytteli keväällä niin pitkään kasvuun lähdössä, ettei ehtinyt kiivetä edes aidan päälle, mutta kelpaa minulle matalammallakin oleva kukinta.

Loistokärhö 'Multi Bluen' kukat ovat tänä vuonna mallia merisiili tähtipedillä.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!