Pommiko räjähti?

Takapihalla on taas tapahtunut. Maisemat ovat kuin pommin jäljiltä ja itsekin välillä epäilee, mitähän koko projektista on tulossa.

Pation vieressä jättikokoisiksi venyneet kosmokset ovat alkaneet vihdoin kukkia. Niiden värit sopivat kauniisti purppurarevonhäntiin.

Jopa 170-senttiset revonhännät ja kosmokset peittävät armeliaasti näkymän patiolle, mutta...

... niiden takaa alkaa paljastua multaisa totuus.

Luumutarhan ja metsänreunapenkin välistä on poistunut nurmikaistale. Tai on tuossa kivikasan alla vielä pieni pala muistona.

Onneksi aivan jättiläismäisiä järkäleitä ei paljastunut enää useampia. Tosin en kovin syvältä kaivellutkaan, sillä luumupuiden juuria piti vähän varoa nurmikkoa poistaessa. Nuotiopaikan kivipengerryksessä on jo muutama kivi paikoillaan, mutta työmaa odottaa marjapensaiden luota paria isoa kiveä. Niitä ei jaksa kovin montaa metriä päivässä siirrellä ylämäkeen, joten välissä joutaa tekemään jotain kevyempääkin, kuten lapioimaan multaa tai siirtelemään pikkuisen pienempiä kiviä.

Aloitin eilen polun paikan kaivamisen, mutta siirryin pian kivien kampeamiseen.Vasemman alanurkan kiviä pitää hieman siirtää, jotta polun molemmat puolet ovat samassa linjassa.

Vielä toiselta kulmalta. Istutussuunnitelmia on vähän vaikea vielä tehdä, mutta ajattelin, että pari atsaleaa voisi sopia kivasti tuonne istumakiven puoleiselle osiolle kanadanatsalean kaveriksi.

Koska nurmikkoa lähti taas todella paljon, piti laajentaa pihamörköä. Olen kasannut isompia nurmituppaita pystysuoraksi seinämäksi ja täyttänyt keskelle jäävää koloa pienemmillä palasilla ja irtorikkaruohoilla. Eilen irtorikkoja kertyi niin paljon vähemmän, että kasan keskelle jäi selvä kuoppa. Mutta mitä tapahtuikaan silloin kun lähdin itse sisälle valmistelemaan eilisen päivän grilliherkkuja ja isäntä jäi lasten kanssa sytyttelemään grilliä? Tietysti lapset löysivät montun ja täyttivät sen kaivannosta nousseilla kivillä!

Ennen rikkaruohojen tuomista pitää kärrätä kivet pois. 

Alkaa olla taas tämä aika vuodesta...

Jotta koko postaus ei jäisi pelkäksi mullan ja kivien ihmettelyksi, niin laitetaan loppuun vielä muutama kukkanen viikon varrelta.

Köynnöskuusama kukkii edelleen, mutta kukkien rinnalle on ilmestynyt hauskoja siemenkotia.

Eräällä taimistoreissulla mukaan lähti pensasmustikka 'Goldtraube'. Onko kellään kokemusta kyseisestä lajikkeesta? Ainakin sen pitäisi olla hyvin talvenkestävä.

Pensasryhmän päivänkakkarat 'May Queen' repsahtivat sateissa ja kurkkivat nyt pikkuampiaisyrttien seasta.

Syyshortensia 'Prim White' on tehnyt valtavia kukintoja.

Aurinkopenkissä kukkii runsaasti. Täplät taivasta vasten ovat kosmoksia ja jättiverbenoita. Alaviistosta kuvatessa ei naapureita näy.

Taidanpa lähteä pian takaisin kaivannolle. Viikolla on taas niin paljon töitä, ettei ehdi ihmeempiä puutarhassa puuhailla. Aurinkoista sunnuntaita!

Pihamörkö

Heti alkuun päivän pakollinen kärhökuva. 'Hagley Hybrid' kukkii edelleen runsaasti ja toimii perhosten lepäilypaikkana. Tässä komeilee amiraali.

Takapihan kaivanto edistyy hitaasti mutta varmasti. Olen ennen töihin lähtöä käynyt tunnin verran lapioimassa ja isäntä on pyöritellyt kiviä. Tässä eräänä päivänä päätin vihdoin laittaa metsänreunapenkin kuntoon, mutta hommahan meinasi tyssätä heti alkutekijöihinsä, kun törmäsin kahteen suureen kiveen, joita ei aikaisemmin oltu viitsitty kammeta ylös. Nyt oli niiden vuoro, sillä nuotiopaikkaan tarvittiin lisää kiviä ja penkkiin syvempi kasvualusta. Kiviä ei saatu nuotiopaikalle saakka, sillä siihen olisi tarvittu järeämpää kalustoa. Siispä hivutimme ne vain metsänreunapenkin takareunan pengerrykseen ja otimme siitä pienempiä kiviä nuotiopaikalle.

Ensimmäinen kivi on jo siirretty tuohon pienen syreenin taakse, toinen kivi nousee tässä sentti kerrallaan ylös montusta. Nyt pitäisi kasvien pärjätä, kun tuli 70 senttiä syvä kasvualusta.

Mutainen maa ei auttanut yhtään kivien siirrossa, mutta yhteispelillä ne saatiin siirtymään paikoilleen. Asettelua hankaloitti kivireunuksesessa ennestään olevat järkäleet, jotka eivät liikkuneet mihinkään suuntaan. Reunuksen näkyvän osan alla maantasalla on myös kiviä melkein koko matkalla, mikä estää hyvin tehokkaasti puiden juurien pääsyn kukkapenkkiin.

Nyt on voittajaolo, vaikka kiviä ei saanutkaan ihan sellaiseen asentoon, mihin olisin ne halunnut.

Kasvit istutettu. Etualalle tulee vielä ainakin komeamaksaruohoa. Vihreän kanisterin kohdalle istutan keväällä kärhön; kasvualustan syvyys on tarkistettu ja kivet poistettu.

Kummitädiltä tullut leimu alkoi vihdoin kukkia. Sävy on kaunis ja nuo tummat varret kerrassaan hurmaavia. Lajikenimenkin kun vielä tietäisi.

Lapsetkin osallistuivat kärräämällä pikkukiviä pois nuotiopaikan kaivannosta.

Oletteko muuten koskaan ihmetelleet, mihin multa oikein häviää kukkapenkistä? Kukkasipulitkin tuntuvat joskus häviävän jo yhden kevään jälkeen. Minä tiedän nyt, mihin kaikki katoaa: maa syö ne. Aivan totta. Löysin metsänreunapenkkiä laajentaessani ammottavan kidan aivan kukkapenkin reunan tuntumasta.

Yritin kaivella tuota kiveä pois, mutta törmäsinkin maaemon ahnaaseen kitaan.

No niin, nyt se söi lapionkin!

Olen tarkkaillut purppurarevonhäntiä sillä silmällä, että kerään niistä siemeniä talteen ensi vuotta varten. Kukinnot vain näyttävät koko ajan aivan samalta. Normaalistihan kukista näkee selvästi, kun siemenet alkavat kypsyä.

Missä ne siemenet ovat?

Purppurarevonhäntähän on jo nimen perusteella koiraeläin, joten siemenet tietysti löytyvät, kun häntiä silittää!

Löytyihän niitä siemeniä! Tässä parin kukinnon silittelyn tulos. Sormenpäätkin saivat hentoa punerrusta.

Koska puutarhakomposti on jo täynnä, olen kärrännyt nuotiopaikan kaivuusta irronneita ruohotuppaita takapihan laidalle kasaksi esimaatumaan. Lapset olisivat menneet kasaan kiipeilemään, mutta kielsin ja sanoin, että se on mörkö, joka suuttuu, jos sitä häiritään. Luulin jo, että kerrankin sana tehosi, kun lapset juoksivat takaisin nuotiopaikan luokse kivikasalle hakemaan kiviä leikkeihinsä. Oli muuten naurussa pitelemistä, kun huomasimme, mihin he kiviä tarvitsivat.

Rusakot ja rosvot häipykööt, meillä vartioi Pihamörkö!

Iloa loppuviikkoosi!

Makuvertailua

Tänä vuonna meillä on ollut hyvä tilanne vertailla kasvimaan herkkujen makuja, sillä olen kasvattanut useammasta kasvista eri lajikkeita. Keräsin vertailtavaksi muutaman eri lajikkeen ja otin koko perheen mukaan maisteluun. Sitä en tiedä, ovatko lasten kommentit kovinkaan vertailukelpoisia, sillä he pitivät kaikista. Hitusen ylpeä olen siitä, että päiväkodissakin on ihmetelty, kuinka hyvin meidän muksuille maistuu kasvikset ja salaatit. Ja sitten asiaan!

Paprikoista kasvatin lajikkeita 'California Wonder' ja 'Patio Red', sekä siemenkirjeestä napattua nimetöntä, pientä oranssia suippopaprikaa.

'Patio Red' on kasvattamistani paprikoista selvästi kirpeimmän makuinen. 'California Wonder' on miedoin ja mehukkain, ja suippopaprika jotain siltä väliltä. Suippopaprika sopii maultaan ehkä parhaiten leivän päälle tai muuten tuoreena syötäväksi. 'California Wonder' on hyvä peruspaprika. Jatkossa jätän 'Patio Redit' valikoimasta pois, vaikka ne ovatkin satoisia ja hauskan näköisiä. Niiden pikkuruisia hedelmiä on hidas puhdistaa siemenistä eikä yksi hedelmä riitä kuin maistiaisiksi.

Viimekesäiset taimet tekivät ihan hyvin satoa, mutta taidan ensi vuonna kuitenkin kasvattaa uudet taimet. Talvetettuja vaivasi milloin mikäkin vitsaus eikä sadon määrässä kuitenkaan ollut eroa saman vuoden taimiin.

Lykkäsin alkukesällä ylimääräisen 'Patio Redin' taimen pelakuiden anssa samaan ruukkuun. Käy se näinkin, vaikka kasvi pukkasi lehtiä kukinnan kustannuksella.

Tomaateista tämän vuoden lajikkeina olivat 'Maskotka', 'Maja', 'Ildi' ja 'Rosella'. Näiden makuvertailu on vielä vähän vaillinainen, sillä 'Maja' ei ole vieläkään kypsyttänyt yhtään hedelmää, kun 'Maskotkasta' viedään jo viimeisiä tomaatteja.

Isoimmat ovat 'Maskotkaa', keltaiset 'Ildiä' ja kaksi tummemman punaista 'Rosellaa'.

'Maskotka' sopiikin näistä selvästi parhaiten avomaalla kasvatukseen, sillä se aloittaa sadon kypsyttelyn jo hyvissä ajoin. Se tekee myös kirsikkatomaattia hieman isompia tomaatteja. Maultaan se on yksimielisesti perheemme suosikki, vaikka jääkin makeudessa ehkä hitusen 'Rosellan ' taakse.

Tämän kesän viimeiset 'Maskotkan' raakileet. Mittakaavana pikkuinen 'Rosella'.

Valtavia tomaattiterttuja tekevä 'Ildi' maistui 'Maskotkan' ja 'Rosellan' rinnalla selvästi vetiseltä, vaikka onkin muuten ihan hyvän makuinen.

'Rosella' tekee pitkiä ja harvoja terttuja, ja on muutenkin kasvutavaltaan honteloin kasvattamistani lajikkeista.

 'Maskotka' siis pääsee ehdottomasti jatkoon, mutta 'Ildi' ja 'Rosella' kypsyvät niin hitaasti avomaalla, että jätän jatkossa niiden kasvattamisen kasvihuoneellisille. 'Maja' pääsee myös jatkoon, maistuivatpa sen hedelmät miltä tahansa, sillä siemeniä jäi vielä vaikka miten paljon jäljelle. Sen raakileet ovat hieman isompia kuin 'Maskotkalla', mutta muuten se on hyvin samantyyppinen, matala ja tanakka tomaattilajike, joka tekee runsaita ja tiiviitä terttuja.

Ja tässä näytiksi yksi terttu 'Majan' raakileita. Sama 'Rosella' mittakaavana.

Mustikoiden makuvertailua saatiinkin tehdä monena päivänä, sillä ensimmäiset pensasmustikat olivat 

kypsiä samaan aikaan metsämustikoiden kanssa. Meillä on kolmea (tarha)pensasmustikkalajiketta: 'Aino', 'Alvar' ja 'Northblue', joista 'Northblue' kypsyy selvästi myöhemmin kuin kaksi muuta. Kooltaan 'Ainon' marjat ovat vain hieman metsämustikkaa kookkaampia ja 'Alvarin' pikkuisen 'Ainoa' suurempia. 'Northblue' on isomarjaisin. Metsämustikka on maultaan hapokkain ja 'Aino' makein. 'Alvar' ja 'Northblue' ovat mietoja ja makeita. Lasten suosikkeja ovat tietenkin 'Northbluen' jättimarjat, mutta itse pidän eniten 'Ainosta'. 'Alvarin' marjat alkavat olla tältä vuodelta jo syöty, mutta toisessa 'Aino'-pensaassa on vielä jonkun verran raakileita kypsymässä. Tällä hetkellä määrällisesti eniten marjaa kypsyttelee 'Northblue'. Parasta useammassa eri lajikkeessa onkin se, että satokausi jatkuu mahdollisimman pitkään.

Herkkulautanen elokuun alusta: ylinnä 'Alvar', oikealla metsämustikka, alhaalla 'Aino' ja vasemmalla kolme ensimmäistä 'Northbluen' kypsää marjaa. 'Ainon' marjoissa on samantapaista tummaa kiiltoa kuin metsämustikassa, kaksi muuta ovat sinisempiä ja mattapintaisia.

Herneitä oli myös kasvamassa kahta eri lajiketta: 'Markana' ja 'Kelvedon Wonder'. Ulkonäöltään lajikkeet poikkesivat toisistaan kuin yö ja päivä, mutta täytyy sanoa, että maistuivat aivan samalta. En tiedä, oliko mullassa jotain kummallista vai johtuuko lajikkeesta, mutta 'Markana' teki aivan käsittämättömän määrän kärhiä. Koko rivistö oli jo alle puolimetrisenä sellaista umpisolmua, etten ole kuunaan moista nähnyt! (kuva tulossa myöhemmin toisessa postauksessa). Palkojen kaiveluun kasvuston sisältä voi tarvita jopa sakset. 'Markanan' palot ovat pienempiä ja niissä on paksumpi kuori kuin 'Kelvedon Wonderilla'. Pullean palon sisältä voi löytyä isoja tai pieniä herneitä; tunnustelemalla ei ota selvää, kumpia niissä on. Siispä 'Kelvedon Wonder' päätyy jatkoon ensi vuonnakin, 'Markanaa' en kasvata (paitsi jos siemeniä jäi vielä jäljelle).

Tummanvihreä palko on 'Markanaa', isompi ja vaaleampi 'Kelvedon Wonderia'.

Siihen loppuivat herkkujen vertailut. Loppuun vielä kuva puutarhavieraastamme, joka on todennäköisesti pistellyt poskeensa keväällä kukkapenkissäni myllänneen vesimyyrän. Karvatassu kulkee hyvin vauhdikkaasti eikä jää poseeraamaan turhia, siliteltäväksi tulemisesta puhumattakaan. Olikin hyvää tuuria, että sain siitä edes yhden kuvan napattua ikkunan läpi.

Vertaile sinä myyrien ja hiirien makueroja aivan vapaasti!

Kivaa viikkoa!

Ja lapio heiluu!

Kääpiöauringonkukka 'Music Box'

Tänään on lapio heilunut pitkästä aikaa oikein urakalla. Isäntä aloitti aamupäivällä ja lopetti suunnilleen siinä vaiheessa kun lapio hajosi. Minä jatkoin lyhyempivartisella kakkoslapiolla vielä muutaman tunnin sen jälkeen. Muutama kivi kammettiin ylös ja multaakin ehkä kuution verran, ruohotuppaita samanlainen kasa lisäksi. Kaikkihan lähti liikkeelle siitä kymmenen euron 'Sinikka'-luumusta, jolle piti etsiä paikka.

On siellä ehkä jotain tapahtunut... Oikeasta alanurkasta lähtevän polun suunta vaihtuu kaartumaan loivasti vasemmalle, eli peittokurjenpolvia pitää vähän siirtää.

Polku kulkisi siis tuosta multakasan oikealta puolelta kohti lapiota ja rautakankea.

Olemme koko kesän ajan pohtineet sopivaa paikkaa keväällä hankitulle tulipadalle. Vahvin ehdokas on ollut takapihalla rinteessä, jossa tiesimme olevan isoja kiviä. Joka ikinen talvi routa liikuttelee niitä sen verran, että nurmikkoon ilmestyy monttuja. Lisäksi nurmikko on siellä lähinnä apilan, valvatin ja voikukansekaista sammalikkoa. Minähän sen keksin, että jos kaivaisi nuotiopaikalle montun ja pengertäisi sen isoilla kivillä, niin lopputuloksesta voisi tulla aika kiva. Kivipengerryksen päällä olisi istumapaikkoja riittämiin vähän isompiinkin illanviettoihin ja yksi pihan ongelmakohdista poistuisi.

Ja sinnehän on ilmestynyt nuotiopaikan alku! Kiviä löytyi isoja ja vielä isompia. Pieniä murikoita on jo viety useampi kuorma toiseen paikkaan odottamaan käyttöä.

Isäntä oli saanut hädin tuskin nurmen kaivettua pois, kun kävi ilmi, että aivan pinnassa on sen kokoinen kivi, ettei sitä saa ilman järeämpää kalustoa liikkeelle. Kiven ympäriltä kaivettiin maatakin aika syvälle ja kivi vain jatkui ja jatkui alaspäin. Varmaan edelliset asukkaat olivat ajatelleet, että tuossa se ei häiritse ketään. Eikä häirinnytkään ennen kuin yhdet höyrypäät päättivät tehdä juuri siihen nuotiopaikan... Tuttavapiiriin ei kuulu ihmisiä, jotka olisivat voineet käväistä sivubisneksinään räjäyttämässä kiven. Mietimme sitäkin, olisiko mitään järkeä rälläköidä kiveä ja moukaroida sitten sen korkeimmasta kohdasta palasia irti. Tulimme siihen tulokseen, että siirretään koko kaivantoa n.70cm sivummalle, jotta kiven korkein kohta jää pengerryksen kohdalle. Samalla piti siirtää polun paikkaa alemmas, jotta nuotiolle voi kompastelematta tuoda ruokatarvikkeita grillattavaksi. Kivi tulee osittain näkymään pengerryksen vierellä, mutta ei ehkä häiritse liikaa nuotiopaikan käytettävyyttä.

Toinen iso kivi löytyi vielä aivan pengerryksen reunasta, mutta se on sen verran jyrkemmin pystyssä, ettei haitttaa juurikaan. Vihreä naru merkkaa tulevan istutusalueen rajoja. Multakasan alta on nurmi jo poistettu, joten istutusalue on hyvin aloitettu.

'Sinikkaan' tämänpäiväinen kaivanto liittyy sen verran, että pohdimme, olisiko sille tilaa nuotiopaikan ja talon väliin tulevassa istutusalueessa. Alkuperäinen suunnitelma oli istuttaa aluellee mm. pensashanhikkeja ja perennoja. Ostinkin jo kesällä yhden 'Lovely Pink' -hanhikin kasvamaan kokoa ja antamaan pistokasmateriaalia. Ja onhan minulla pari kärhöäkin odottelemassa sopivaa paikkaa. Luumupuun suhteen totesimme, että sen oksat saattaisivat tulla jo muutaman vuoden päästä liian lähelle nuotiota tai vähintäänkin sen ääressä istujia, joten puu päätettiin istuttaa sivupihalle. Kärhökaaripenkissä oli jo valmiiksi pensasmustikoiden keskellä tyhjää tilaa, johon luumupuu istui kauniisti. Puusta tulee aikanaan kivasti korkeuttakin köynnösportin ja risumajan kohdalle tulevan rakennelman kaveriksi.

Ainakin lähinnä luumua oleva 'Aino' pitää siirtää keväällä muualle, sillä se ei todennäköisesti tule viihtymään aivan luumun juuressa. Täälläkin tuli vastaan isoja kiviä, jotka sanelivat puun paikan.

Koko päivänä ei onneksi satanut kuin pari hassua pisaraa, jotka eivät kastelleet mitään. Tänne ennustetut kuurosateet kiersivät onneksi meidät ja niinpä nuotiopaikka edistyikin vauhdilla. Mikään muu ei sitten edistynyt pätkääkään, mutta otin kuitenkin pari kuvaa aurinkopenkistä, jossa ei ainakaan vielä ole ihan mahdoton rikkaruohoviidakko.

Aurinkopenkissä on kivasti lehtimuotojen ja värien vaihtelua. Valkoinen matto tummalehtisten maksaruohojen edessä on suorakylvettyä tuoksupielusta.

Etualalla maksaruoho 'Strawberries and Cream', sen takana maata peittää sinisenä pilvenä kukkiva tiukukärhö 'Arabella'. Loistokärhö 'Elsa Späth' komeilee aidalla.

Voi olla, että huomisaamuna menee hetki päästä liikkeelle ennen kuin lihakset vertyvät. Nuotiopaikalta pitäisi vielä kaivaa vähän maata pois, että saa kunnon kerroksen kivituhkaa pohjaksi. Lisäksi pitäisi kammeta kivet paikoilleen ja kaivaa istutusalueen kohdalta nurmet pois. Jos nuotiopaikan tekeminen hapottaa liikaa, niin onhan siinä vieressä metsänreunapenkkikin odottamassa perusteellista mylläystä. Sieltä pitäisi kaivella kaikki kukkasipulit ja suurin osa perennoista ylös, tuoda lisää multaa ja istuttaa uudet kasvit tilalle. Nyt ei tekeminen hetkeen lopu kesken!

Hämärtyvässä elokuun illassa

Nyt on saatu taas nauttia kauniista säästä ja kesäisestä lämmöstä. Tai no, itse olen viettänyt aikaa lähinnä työsähköpostin viestejä selvitellen, auton ratissa ja työpaikalla. Onneksi vielä illalla lasten nukahdettua on ollut niin lämmintä, että on voinut rauhassa haahuilla ympäri pihamaata nyppimässä kuihtuneita kukkia ja kastelemassa ruukkuja. Ja kamera kulkee tietysti mukana. Tässä kuvasaalista eilisillalta.

Kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' kukkii ensimmäistä kertaa runsaasti.

Tiistaina oli sentään vapaapäivä. Minun piti kitkeä mutta sainkin inspiraation nykäistä kivikkorinteestä aidan edestä rumasti retkottavat maksaruohot kokonaan pois. Siirsin tilalle vähän turhan etualalla ollutta punatähkää, jonka paikalle tuli valkoista myskimalvaa. Pari karpattienkellon pikkutaintakin pääsi omiin kolosiinsa.

Kivikkorinteessä on tällä hetkellä väriä melkein joka lähtöön, mutta väliäkös tuolla. Ei meillä muutenkaan ole kaikki ihan sävy sävyyn. Keltainen ja oranssi sentään puuttuvat värikimarasta.

Vierekkäin kasvavat kaukasiantörmäkukka ja pikkuampiaisyrtti sopivat upeasti yhteen. Ensi kesänä tuo kaukasiantörmäkukan eteen istuttamani valkoinen myskimalvakin kukkii.

Sinivalkoista löytyy muualtakin: patiopenkissä kukkivat syyssyrikkä, jättiverbena, päivänkakkara ja myskimalva. Pensasryhmässä kuvan vasemmassa ylänurkassa näkyy pikkuampiaisyrttiä, päivänkakkaraa ja syyshortensiaa.

Kärhökaaressa 'The President' sekä 'Justa' kukkivat taas hauskasti kerroksittain. Aivan köynnösportin etureunassa ylhäällä näkyy muutamia 'Princess Katen' nuppuja.

Ja arvatkaapa, mitä lähti töistä tullessa taimimyymälän alelaarista mukaan, vaikka piti käydä tutkimassa kukkasipulivalikoimaa?

10 euron 'Sinikka'-luumu. Mihinkähän tämän nyt sitten istuttaisi?

Olisi siellä ollut myös rungollinen kirsikka 'Shedraja' ja kuriilienkirsikka 'Ruby', mutta sain pidettyä järjen päässäni ja ymmärsin, että autoon ei vain mahdu montaa puuta. Yhdessäkin oli tekeminen saada se ujutettua autoon niin, että lapsetkin vielä mahtuvat turvaistuimiinsa. Oli muuten näkemisen arvoiset ilmeet muksuilla, kun hain heidät päiväkodista. Kotimatkalla takapenkiltä kuului vielä hämmästynyt huudahdus: "Laitoitko sinä luumullekin turvavyön?" No tietysti laitoin, että juuripaakku pysyisi paikoillaan pelkääjänpaikalla eikä oksia katkeilisi yhtään enempää. Lehtiä karisi vähän autoon pujottaessa, mutta ehkä se ei haittaa.

Varjokujalla punavalkoinen verenpisara kukkii komeasti. Toisessakin on paljon kukkia, mutta vähemmän kuin kuukausi sitten.

Kantopuutarhan 'Erica' -jaloangervot alkvat vihdoin värittyä. Varjoliljoissa näyttää olevan muutamia siemenkotia.

Patiolla majaileva pasuunankukka on antanut odottaa nuppujensa kasvamista ikuisuuden. Vihdoin kukat alkavat aueta. Harmi vain, että lehdet ovat kellastuneet samaa tahtia. Pian koko puskassa ei ole kuin kukkia jäljellä. Aika komea kukinta kuitenkin näin toiselle kesälle, vai mitä olette mieltä?

Nuppuja ja avonaisia kukkia on nyt yhteensä reilu 40kpl, vaikka nuppuja on karissut elokuun mittaan useita.

Ensi kesäksi pasuuna pääsee varmaan tuohon ruukkuun, missä nyt on pelakuita ja paprika. Saviruukku pääsi aina välillä kuivahtamaan liikaa ja varmaan osittain siitä johtuu isompien lehtien kellastuminen ja tippuminen. Lannoituskin olisi ehkä voinut olla runsaampaa. Ensi vuonna haluaisin siitä korkeamman, jotta avonaiset kukat roikkuisivat paremmalla katselukorkeudella.

Väri on minusta aika kiva, kun vain pääsee kukkaa alhaalta päin katsomaan.

Ja sitten taas työn ääreen päiväksi. Onneksi viikonlopuksi on luvattu vielä kaunista säätä, joten puutarhassa ehkä tapahtuukin jotain. Ainakin loput mustaherukat pitää kerätä ja se 'Sinikka' istuttaa. Ehkä myllään myös vihdoin ja viimein ainakin yhden pitkään odottaneen kukkapenkin. Aurinkoista perjantaipäivää!