torstai 18. heinäkuuta 2019

Monimuotoisuus puutarhassamme

Lupailin tätä postausta jo heti perinnekasvipostauksen jälkeen, mutta se vaatikin vielä vähän lisää ajatustyötä ennen julkaisua. Tämä on siis loppuosa Riitan (Haaveena perinnepiha takaisin -blogi) yksivuotissynttäripostauksessani esittämään toivomukseen:

Toivomus postausaiheeksi olisi kaikki perinteinen, maatiainen ja monimuotoisuus pihapiirissäsi :)

Käsitän puutarhan monimuotoisuuden yksinkertaistettuna siten, että puutarha tarjoaa sopivia olosuhteita laajalle joukolle erilaisia eliöitä ja kasveja. Minusta monimuotoisen puutarhan ei ole pakko olla mahdollisimman luonnontilainen, vaan se voi olla myös rakennettu ja hyvin hoidettu. Meillä tonttia ympäröi kunnan luonnontilainen sekametsä, jossa riittää eri-ikäistä puuta, pensaikkoa, vatukkoa, heinikkoa ja nokkospöheikköjä hyönteisille, niiden toukille sekä muille metsän eläimille. Siksi en näe tarpeelliseksi omalla tontilla kasvattaa vaikkapa nokkosia perhostoukkien ravintokasviksi, vaan olen keskittynyt enemmän kukkiviin kasveihin, jotka houkuttelevat pölyttäjiä.
Monimuotoisessa puutarhassa riittää perhosillekin syötävää. Nokkosperhoset ovat löytäneet jättiverbenan kukinnot.
Kerroksellinen kasvillisuus kuuluu minusta monimuotoiseen puutarhaan, sillä ei luonnossakaan ole tyhjää multapintaa, koristekivillä tai kuorikkeella katetuista alueista puhumattakaan. 
Varjopenkissä maa alkaa olla jo kasvillisuuden peitossa keväästä syksyyn. Matalimpina kevätkaihonkukkaa, lemmikkejä ja esikoita, keskikerroksessa kuunliljoja, sormivaleangervoa, särkynytsydän, akileijaa ja saniaisia. Korkeimpina varjoliljaa ja töyhtöangervoa. Varjopenkin takaa pihlajan oksat kurottelevat penkin ylle. Lisäksi penkissä kasvaa helmililjaa ja ukkolaukkoja.
Puutarhan eri osien kasvuolosuhteet otetaan huomioon ja valitaan kasvillisuus olosuhteiden ja maan mukaan. Omassa puutarhassani on eri alueita paahteisesta, kuivasta kivikosta täysvarjon siimekseen (tunnisteluettelosta ja kasviluettelot-välilehdeltä löytyvästä pihakartasta voit tutustua eri alueisiin). Kaksi pientä niittyä on jo hyvällä alulla. Lampea tai kosteikkoa ei ole, sillä kumpaakaan olisi haastavaa toteuttaa pienelle pihalle, joka on vielä kaiken lisäksi kumpareella.
Takapihan niittyrinteestä runsaammin kukkiva osa on kaksivuotias. Kuvan oikeassa reunassa on viime vuonna perustettua aluetta, jossa ei vielä kovin runsaasti kukintaa ole.
Nurmikko on yleensä yksi puutarhan hyödyttömimmistä alueista hyönteisille. Meillä nurmikon pinta-ala vähenee vuosi vuodelta ja se jäljelle jäävä osuus on kaikkea muuta kuin yksilajinen nurmiaavikko. Käyttäisinkin siitä mieluummin nimitystä kukkanurmikko.
Kauempaa katsottuna näyttää apilanurmelta, jossa kukkii satunnaisesti rönsyleinikkiäkin.
Lähempää katsottuna löytyy myös niittyhumalaa ja voikukan lehtiä. Nurmikollamme kasvaa myös puna-apilaa, vähän ketoneilikkaa, bellistä, nurmitatarta, ketohanhikkia, lemmikkiä, aivan liikaa ratamoa, sekä joitakin aho-orvokkeja ja ojakellukoita, joita siirtelen niityille.
Maan eliömäärää lisää kasvijätteen kompostointi ja kukkapenkkien perinteisen syys- ja kevätsiivouksen välttäminen. Minä jätän kaikki perennanvarret talventörröttäjiksi ja silppuan keväällä talven jäljiltä pystyyn jääneet varret kukkien juurelle. En myöskään siivoa kuihtuneita lehtiä, vaan annan matojen ja muiden hajottajien hoitaa niiden kompostoimisen. Katan ruohosilpulla ne kohdat, joissa ei ole vielä maanpeitekasveja. En enää nykyisin käännä kasvimaatakaan, etten häiritse mullassa möyriviä eliöitä. Alkuvuosina se oli tarpeen, jotta sai tiukkaan savimaahan sekoitettua hiekkaa ja kompostimultaa. Nyt, kun multaa on tullut tarpeeksi ja kasvimaalle on saatu kohopenkit, ei tarvitse kuin lisätä kerros kompostia pinnalle ja harata tasaiseksi.
Kukkapenkit paljastuvat meillä keväisin lumen alta täynnä kasvijätettä, mutta kevätkukkijat jaksavat silti puskea itsensä lehtikerroksen läpi. 'Golden Yellow' -krookukset kasvavat päivänliljapenkissä. Syksyyn mennessä viimeisetkin kuihtuneet lehdet ovat maatuneet ja maanpinta on mustalla mulloksella valmiina aloittamaan tämän kesän lehtien lahottamisen.
Lahottajaeliöt saavat puuhastella meillä myös kantopuutarhassa. Lisäksi liiterin taakse keräämme pensaiden leikkauksesta tulevat risut kasaksi. Osa oksista päätyy hyötykäyttöön tukikepeiksi tai puutarhakompostin seosaineeksi, mutta osa ehtii aina lahota kasan pohjalle.
Kantopuutarha kesäkuussa. Nyt risulinnun takana olevat kannot ovat jo täysin kasvillisuuden peitossa ja myös osa juurakoista ja oksista on peittynyt.
Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytössäkin voi huomioida monimuotoisuuden. Itse käytän lannoittamiseen kanankakkaa (luomu), omista kompostoreista saatavaa multaa, ruohosilppua ja nokkoskäytettä. Kemillisia väkilannoitteita tai myrkkyjä en ole muutamaan vuoteen käyttänyt. Kirvoja olen välillä tuhonnut uittamalla kirvaiset kasvinosat kuumassa vesiastiassa, mutta tänä vuonna ei ole ollut tarvetta vielä siihenkään, sillä leppäkertut ja muut hyötyhyönteiset ovat hoitaneet hommansa kiitettävän tehokkaasti. Kasvimaalla on tänä vuonna riittänyt tuholaisia, mutta niille en ole tehnyt mitään. Osassa penkeistä on ollut harsot suojana, mutta osa on saanut pärjätä omillaan. Yritän myös vaihtelevalla menestyksellä harhauttaa tuholaisia kumppanuuskasveilla ja samettikukilla.
Tuholaisia (erityisesti kirvoja) houkuttelevat kasvit, kuten ruusut jätän hankkimatta. Suosin sen sijaan terveitä ja vaivattomia kasveja. Pitkään kukkivassa tarhakeijunkukassa ('Hans') käy kova surina, sillä kimalaiset ovat aivan sen lumoissa.
Tuhohyönteisten luontaisille vihollisille meillä on hyönteishotelli ja toistaiseksi vasta yksi linnunpönttö. Haluaisin pönttöjä enemmänkin, sillä linnut syövät valtavan määrän hyönteisiä kesän aikana. Jokunen hyötyötökkäkin saattaa nälkäisen tirppapesueen kupuihin joutua, mutta joutuu sinne tuholaisiakin. Linnut ovat meillä huomanneet myös muurahaiset, jotka käyvät luumupuissa kirvoja lypsämässä. Kerran käpytikkakin oli muiden pikkulintujen kanssa sulassa sovussa luumupuiden alla muurahaisaterialla.
Kukkivassa hyönteishotellissa on jo paljon asukkaita. Kattoterassillakin näkyy silloin tällöin kävijöitä.
Linnut napsivat myös rikkaruohojen siemeniä nurmikolta ja myös kukkapenkkien katteena olevasta ruohosilpusta. Alkukesällä voikukkien siementen pölistessä vihervarpusia ja punatulkkuja käy päivittäin nurmikollamme herkuttelemassa. Toinen herkkuhetki on juuri nyt apilan ja rönsyleinikin siementen kypsymisaikaan. Lintujen viihtymistä lisää myös talviruokinta, joka meillä on vasta lapsen kengissä. Tänä vuonna onkin tulossa paljon auringonkukkia, joista on tarkoitus kerätä siemeniä talteen ensi talvea varten.
Kesällä lintujen buffetpöydän tarjoilu pelaa. Punatulkkunaaraalla on nokka täynnä voikukan siemeniä. Ehkä pitäisikin kerätä myös rikkaruohojen siemeniä lintujen talviruuaksi, kun näin hyvin näyttävät maistuvan.
Tällaisia pohdintoja minulle aiheesta heräsi. Onko teillä ajatuksia monimuotoisuudesta kotipihan näkökulmasta? Jäikö minulta mahdollisesti jotain kokonaan huomaamatta tai saitteko tästä postauksesta uusia ajatuksia? Olisi mukava kuulla muidenkin pohdintoja aiheesta. Aurinkoista loppuviikkoa!

22 kommenttia:

  1. Todella monipuolista, muonimuotoista ja moni-ilmeistä löytyy kyllä teidän pihasta. Ihania erilaisia kokonaisuuksia. Jokainen käsittää asian omalla tavallaan ja sekin lisää mielestäni sitä monimuotoisuutta ... kai :)
    Luonto on kivasti esillä ja tarjoaa erilaisille eläimillekin viihtyvyyttä pihassa. Itsekin olen kiinnittänyt joissakin asioissa huomiota tähän, siinä missä pystyn. Esim. kaikki myrkyt on nou nou meillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Monipuolisuutta on tullut luonnostaankin erilaisten kasvuolosuhteiden mukaan. Tonttia reunustava metsä tuo luonnon lähelle, rusakot vähän liiankin. Myrkyt eivät valikoi kohdettaan, vaan tuhoavat kaiken mihin osuvat, joten niiden käyttöä kannattaa siksikin välttää.

      Poista
  2. Enpä ole ajatellutkaan lintujen syövän rikkojen siemeniä, hyvä kun tekevät niin. Meillä jätettiin nurmikkoon isot apilaympyrät pölyttäjiä varten, kaikkea ei tarvitse leikata heti. Minulla jotkut ruusut ovat kirvamagneetteja, toisissa ei taas ole koskaan kirvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punatulkut ja vihervarpuset ovat ahkerimpia rikkojen siementen syöjiä. Voi olla, että jotkut ruusut ovat sitten herkempiä saamaan kirvoja. Tällä tontilla ollut hansaruusu oli aina aivan täynnä kirvoja, joten sai siksi lähteä, samoin kuin lumipalloheisi.

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä ja hyvin samanlaisia ajatuksia on itsellänikin! :) Me tosin asumme omakotialueella, jossa ei ole metsikköä tai muutenkaan viheralueita pihoja lukuunottamatta, joten "kasvatan" (itse kasvavat) myös nokkosia ja muita toukanruokakasveja pihan reunamilla.

    Nurmikkoa ei pahemmin leikellä, se näyttää lähinnä apilapellolta. En myöskään käytä torjunta-aineita, kirvoja häädän joskus vesisuihkulla. Yllättävän hyvin ne pysyvät kurissa luontaisten petojen toimesta.

    Luen parhaillaan Dave Goulsonin uutta kirjaa "The Garden Jungle: or Gardening to Save the Planet", jossa kerrotaan muun muassa, mitä kaikenlaisia eläimiä puutarhassa voi elää ja miten niiden hyvinvointi voitaisiin ottaa paremmin huomioon. Ehkä paras vinkki tähän mennessä oli se, että kaikista pihan rikkakasveista pääsee kerralla eroon, kun uudelleenbrändää ne rikkojen sijaan luonnonkasveiksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki :D Tosin aion silti edelleen kitkeä rikkoina pitämäni luonnonkasvit pois. Hyvin taitaa olla teilläkin monimuotoisuus huomioitu puutarhassa.

      Poista
  4. Samansuuntaasia aatoksia tääläki. Meillon tosi palio pikkulintuja, joten ötökkäongelmia ei oo pahemmi ollu. Varsinki tänä kesänä, oon huamannu lintujen keräävän nokkahan voikukan siämeniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkulinnut ovat hyödyllisiä apureita. Aikamoinen määrä voikukan siemeniäkin hupenee lintujen kupuihin kun ikkunasta niitä tarkkailee.

      Poista
  5. Hyvin samansuuntaisia ajatuksia täälläkin. Kanankakkaa lannoitteena, kerroksellisuutta perennapenkeissä, pölyttäjäystävällisiä kasveja ja niin edelleen. Nurmi on meilläkin apilaniittyä ja myös minä jätän lehdet ja kasvien jätteet maatumaan niiden juurille. Hyönteishotelli on vieläkin rakentamatta - milloinkahan saisi aikaiseksi...
    Kiitos tästä ajatuksia herättävästä jutusta ja oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että postaus herätti ajatuksia :) Oikein mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  6. Sinulla on konstailematon ja luonnollinen ote monimuotoisuuteen. Aikalailla samalla linjalla olen minäkin. Tontin laidalle olen jättänyt pienen nokkospöheikön, kun kunnan metsikkö muuttui aukeaksi nurmialueeksi. Myrkkyjä en käytä mihinkään. Tänä kesänä kirvoja ja muita ötököitä on ollut pilvin pimein, mutta olkoon. Salaatit ja nyt myös lehtikaalit on pitsimallia, mutta meneepä ilmeisesti parempiin suihin. En kuole nälkään, vaikka toki olisi ollut kiva kerätä satoa omalle lautaselle. Eilen näin ison joukon pääskysiä talomme päällä tanssimassa tuulessa. Luultavasti napostelivat hyönteisiä. Oli kiva katsella pääskysten lentoa, sillä enpä muista, milloin viimeksi niitä olisi täällä tuollaista määrää näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vain ajatella, että onpahan kirvojen ja muiden tuholaisten luonnollisille vihollisillekin yllin kyllin sapuskaa. Ehkä loppukesää kohti tuholaiset vähenevät ja kasvimaalta saa jotain omaankin suuhun. Pääskysiä on lennellyt täälläkin normaalia enemmän. Yleensä meillä ei näy kuin silloin tällöin haarapääskyjä, mutta nyt niitä näkee vähän väliä. Ehkä kesän ensimmäiset poikueet ovat jo lennossa.

      Poista
  7. Hyvä postaus. Itse tykkään rakentaa puutarhaa tavallaan luonnolliseen tyylin kerroksellisesti. Nurmikko on todellakin se hyödyttömin osa monimuotoisuutta ajatellen. Samoin massiiviset kiveykset ja pensasangervot kuorikatteineen. Tosin kasvarin taakse tuli tälläinen kuorikate istutusalue, koska siihen ei koiran takia voi laittaa esim maanpeiteperennoja, mutta muuten puutarha on aika rehevä ja monilajinen..niin ei se haittaa. Itselläni on vielä toiveissa pieni niittyalue. Se olisi mahdollista toteuttaa tontin tyhjälle kulmalle, kunhan sauna-asia saadeen kuntoon.
    Meilläkin tontin ulkopuoliset pientareet ovat täysin luonnonkasvien vallassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinulla onkin hienosti kerrokselliset ja rehevät istutusalueet. On minullakin pari aluetta peitetty hakkeella, mutta siinähän ne aikaa myöten maatuvat. Siirrän haketta sitä mukaa syrjään, kun saan lisättyä kasveja.

      Poista
  8. Samoilla ajatuksilla tiälläkin männään. Meillä on mehtee ympärillä ja ojan toisellapuolella pelto. Luonnonkukkia ja puunkoloja löytyy ötököille. Hyönteishotellin tein ja siinä yhistyy sisustuksellinen elementti ja ötököille paikka. Tintit mokomat nyhtää putkia siitä pois. Luonnossa ei paljasta multapintoo näy, noppiisti viheryy. Kirvoja en oo tänävuonna tavannu kasveista ja lannotteina käytän kanankakkoo ja muatilalta suatuu separoituu lantoo joka on siistii käsitellä. Myrkkyjä käytän tarpeentullen, kuten pilvikirsikan kantoon. Tuohon mehtäalalle vielä muanpeittäjii pitäs keksii!
    Sie ootkin tuon monimuotoisuuven oikein oivaltanu ja totteuttanu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Maaseudulla on varaa tehdä vapaammin kaikenlaista, sillä ympäröivä luonto tarjoaa yleensä hyönteistoukille piilopaikkoja ja ravintokasveja. Tiheästi rakennetulla kaupunkialueella joutuu miettimään, haluaako pienelle tontilleen parin neliön nokkospöheikköä tai risukasaa. Hyönteishotelliin kannattaa laittaa metalliverkkoa eteen, niin eivät linnut pääse ihan niin helposti siihen käsiksi. Meillä tintit alkavat käydä hyönteishotellissa vasta syksyllä ja siksi joudumme peittämään hotellin talven ajaksi. Kirvoja oli kesäkuussa täällä aika paljon, mutta nyt ovat selvästi vähenneet. Jotkut kasvit melkein vaativat myrkkyä, jotta niistä pääsee kokonaan eroon. On meilläkin tuo tuoksuvatukko, jonka kunta kävi myrkyttämässä, sillä kaivamalla sitä ei saa kokonaan pois.

      Poista
    2. Hyönteishotellissa on sentin raoilla oleva verkko ja talaveks kankaalla suojoon. Ei muuten tinttien kanssa pärjättäs! Repivät grillinsuojuksestakin vanuja ja ostettiin uus iliman vanua!

      Poista
    3. Tintit ovat kekseliäitä ja tietävät kyllä, mistä saattaisi löytyä syötävää.

      Poista
  9. Kyllä, olen niin samoilla linjoilla kanssasi :) Luonnonmukainen puutarha on kaunis, myrkytön ja turvallinen kaikille, juuri tälläinen kaunis puutarha mikä sinulla on! Usein maaseudulla ollaan luonnostaan järkeviä ja luontoystävällisiä. Kaupungissa näkee välillä karmeita betonipihoja, missä ei kasva mitään. Toisaalta maaseudulla tapaa välillä "reppumiehiä", jotka myrkyttelevät kaikkea. Se on ollut minulle järkytys. Vaikka meillä on pieni kaupunkipiha, on täällä paljon eläimiä, jopa riesaksi asti (tikka teki poikaset pihapuuhumme ja nyt ne hakkaavat yhdessä isoa puutamme!) ja kettu vaanii lintupaisteja. Olen yrittänyt istuttaa mehiläisten suosikkikasveja, siitä olen aika tohkeissani..iloisia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi puuparkaa :D Jossainhan sitä on tikanpoikastenkin harjoiteltava nokankäyttämistä. Voisin kuvitella, että sinun puutarhassasi pölyttäjähyönteisillä on oikeat kissanpäivät. Iloisia kesäpäiviä sinullekin!

      Poista
  10. puutarhanne on malliesimerkki siitä, miten monipuolisuus ja luonnonläheisyys tuo monenlaista eloa ja iloa puutarhaan!

    VastaaPoista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!