Kesäillan kukkakierros

Tällä kertaa taitaa tulla enemmän kuvia kuin tekstiä. Tässä postauksessa on kuvasatoa eilisillan pihakierrokselta. Yöllä oli ollut seinän vieressä 4,8 astetta lämmintä, joten toivotaan, etteivät nämä kaikki ole jo mennyttä. Osan kasveista suojasin varuilta harsolla samalla kun kuvasin.

Viime syksynä istutettu tuoksuköynnöskuusama yllätti erittäin iloisesti tekemällä ensimmäisen kukkanuppunsa.

Iloisesti yllättivät myös tuoksuherneet, jotka jurottivat maahan istutuksen jälkeen kuukauden ja ovat senkin jälkeen venyneet mittaa erittäin hitaasti. Nyt kaikissa on kukkia.

Varjokujan ruukkuryhmässä ruusuliisa kukkii vihdoin iloisesti. Tämän siirsin eteiseen kylmältä suojaan, sillä edellinen kylmä jakso kellastutti lehdet ja tiputti nuput. Opin kerrasta, etteivät liisat pidä edes koleasta säästä.

Ruukkuryhmässä kukkivat edelleen hortensia, verenpisara ja apinankukka. Niiden seuraksi on liittynyt jaloangervo 'Weisse Gloria' sekä...

... koruköynnös, jonka luulin jäävän varjoisassa ainoastaan viherköynnökseksi. Onneksi kukat riippuvat korkealla, joten eivät ole riitelemässä muiden värien kanssa.

Luumutarhassa tuoksuvat huumaavasti viime kesänä itse kylväytyneet sarvileukoijat. Kukintaansa aloittelevat pallerolaukat ovat taipuneet niiden ylle.

Tässä pallerolaukan nuppu vähän tarkempana.

Patiolla harson saivat paprikat, chilit ja iso ruukku, jossa ovat afrikansinisarja, verbena ja jostain nokkiinsa ottaneet pelargonit,.

Alun perin tässä oli tuoksupielusta, mutta sen söivät ötökät. Eräässä puutarhamyymälässä oli verbenoita eurolla ja sieltä kukintansa lopettaneiden raaskujen seasta löytyi yksi tuuhea, nupullinen taimi, jonka nappasin heräteostoksena. Hyvä löytö!

Keväällä tekemäni kärhökaaripenkin laajennusosa alkaa kukkia. Etualalla olevat japaninjaloangervot ('Peach Blossom'?) aloittivat ensimmäisenä.

Kasvimaalle päin seuraavana on ryhmä kukan malliltaan kauniisti kaartuvaa 'Europaa'. Taustalla korkeimmaksi kasvava 'Weisse Gloria'.

'Europan' jälkeen on lohko 'Rheinland'-jaloangervoa, jonka kukan malli on taas erilainen. Niiden takana korkea 'Amethyst'.

Patiopenkissä on ensimmäinen sinikatana 'Alban' kukka auki. Kukka rapisee hauskasti, kun sitä kokeilee. Nuppuja on onneksi alkanut tulla jo uusia rusakon syömien tilalle.

Etupihalla daalia kukkii kauniisti. Harsoa tuli tällekin.

Ja loppuun pakollinen kärhökuva: aurinkopenkin 'Arabella' on tehnyt kiemurtelevan sinisen puron.

Nyt lähden ulos tarkistamaan, onko kylmyys tehnyt tuhojaan. Tai rusakko. Tai sen poikanen, jonka näimme tänä aamuna keittiön ikkunasta. Harakka kiusasi sitä aurinkopenkin vieressä ja kissanpennun kokoinen poikanen pomppi kasvien sekaan piiloon. Emolle taisin illalla antaa kuvauskierroksella äkkilähdöt. Kuulin luumutarhan laukkoja kuvatessani rytinää metsän puolelta ja jäin paikalleni sitä ihmettelemään. Luulin, että joku kerää vattuja, mutta pian huomasin rusakon hiippailevan kuusten alla. Odotin liikkumatta kunnes rusakko tuli oksien takaa muutaman metrin päästä nurmikolle ja sitten sai pitkäkorva lähdöt. Harmi, kun oli lörppänät puutarhasandaalit jalassa, niin en päässyt saattelemaan pidemmälle. Pupu kun ei kääntynytkään takaisin metsään, vaan lähti kuin tuli hännän alla suoraan nurmikon poikki varjokujan kautta kohti etupihaa. Kostoksi varmaan opettaa jälkikasvulleen kaikki herkullisimmat kasvit... Vauhdikasta viikkoa!

Kummallisten luumupuiden puutarha

Oletteko koskaan törmänneet sellaiseen tilanteeseen, että ostamanne tai saamanne puu näyttää jo istutusvaiheessa siltä, että tekee mieli katkaista koko kasvi juuresta poikki ja aloittaa alusta? Tai sellaiseen pulmaan, että istuttaessa lupaavan näköinen taimi onkin vuoden päästä keksinyt aivan uusia muotoja? Meille näitä ihanuuksia on ilmestynyt peräti neljä kappaletta. Kaikki luumupuita.

Kummallisesta ulkomuodostaan huolimatta 'Laatokan Helmen' ensimmäiset raakileet kasvavat lupaavan näköisesti. Kaksi tippui jo alkukesällä, mutta kolme on vielä jäljellä.

Ensimmäiset luumupuumme, 'Kuntalan' sekä 'Laatokan Helmen', saimme lehdettöminä. 'Kuntala' näytti alkuun oikein hyvälle: se oli matala, tanakkarunkoinen ja siinä oli melko hyvät oksakulmat. Harmi vain, että latva sekä kuusi ylintä oksaa oli paleltunut edellisen talven aikana ja jouduimme taivuttamaan ylimmän sivuhaaran uudeksi latvaksi. 'Kuntala' oli eri mieltä asiasta ja alkoi kasvattaa kolmea seuraavaksi ylintä oksaakin taivasta kohti. Ripustelin oksiin nyrkinkokoisia kivenmurikoita ja sidoin sukkahousuilla maata kohti, mutta tuntui, että joka ikinen uusi verso taisteli latvaverson asemasta. Taistelu jatkuu edelleen, sillä 'Kuntalan' oksakulmat tuntuvat olevan luonnostaan hyvin jyrkästi ylöspäin suuntautuvat.

Latvastaan paleltunut 'Kuntala' siirrettiin hiekkalaatikon viereen ja parempi istutettiin tämän tilalle luumutarhaan. Tämän muoto taitaa olla rungollinen pensas... Tässä kuvassa siis leikkauksen jälkeen: lyhensin latvaa korkeammalle kurottelevia sivuoksia ja poistin yhden keskelle puuta kasvavan oksan kokonaan.

Latvastaan paleltuneen 'Kuntalan' tilalle saimme myöhemmin samana kesänä uuden 'Kuntalan', joka oli paljon suurempi kuin paleltunut yksilö. Myös siinä oli tanakka runko ja se näytti jo pieneltä puulta. Sillä oli kuitenkin sama vaiva kuin toisellakin 'Kuntalalla': jyrkät oksakulmat. Ensimmäisen kesän katselimme sidottuja oksia ja niissä roikkuvia kiviä. Kaikki uudet rungosta kasvavat versot pakotin pyykkipojilla tai naruilla vaakasuoraan, mutta oksat tahtoisivat silti kasvaa taivasta kohti.

Uusi 'Kuntala' on nykyiseltä muodoltaan kartio. Piirsin sinisellä pari oksaa, jotka leikkasin nyt pois: kaikki kolme suoraan ylöspäin puun keskustaa kohti kasvavia oksia. Alimmainen ei ole edes kokonainen oksa, vaan puolet siitä. Jos olisin poistanut koko oksan, olisi puuhun jäänyt valtava aukko. Toivottavasti tänä vuonna muut oksat ottavat sen verran tilaa, että ensi vuonna voi poistaa oksan rungosta asti.

Kesäkuun lopussa 2017. Jos luumupuut eivät olleet mitään pihan komistuksia, niin ei sitä ollut luumutarhakaan! Kasvittaminen on edelleen kesken, mutta edes osa alueesta on nyt jo vihreää. Vasemmalla "kivipussi-Kuntala", oikealla "päärynävartaloinen hujoppi-Helmi".

'Laatokan Helmi' olikin varsinainen mörkö puuksi. En ymmärrä, miten sen näköisiä taimia edes voi myydä taimistoilla! Pituutta sillä oli jo pari metriä. Ensimmäiset oksat lähtivät 20cm ruukun pinnasta ja olivat hurjan pitkiä. Oksia oli paljon... tosin ainoastaan ensimmäisen puolen metrin matkalla ja hyvin toispuoleisesti. Siitä ylöspäin taimi oli pelkkää honteloa latvaa. Onneksi ensimmäinen kesä, 2017, oli kolea ja märkä, joten puu ei ottanut ihan mahdotonta kasvuspurttia. Kovemmalla tuulella latva heilui ympäriinsä, mutta ajattelimme, että kyllä se siitä vahvistuu. Sama meno jatkui kuitenkin seuraavana kesänä entistä rajumpana, sillä hontelo latva alkoi kasvattaa oksia koko pituudelleen, mutta runko oli edelleen yhtä rento kuin edellisenä vuonna. Ihme, ettei koko puu katkennut erään yllättäen tulleen, tuulenpuuskaisen ukkoskuuron jälkeen.

Helmi olisi pitänyt varmaan tukea ohjeista poiketen latvaan asti. Runko oli napakasti pystyssä alimpaan tukeen saakka (50cm:n korkeudelle), mutta myräkkä ja latvan heiluminen sai tuon taaemman hätäapuviritelmän luistamaan melkein oksatonta runkoa pitkin paljon alemmas. Tämän jälkeen laitoimme puulle kolmannen tuen, joka tuli reilusti ylemmäs.

Nyt Helmi alkaa muistuttaa jo puuta. Runkokin on vahvistunut niin jämäkäksi, että alkaa heilua vasta kunnon tuulenpuuskissa. Yksi tukikeppi sillä on vielä kovien myrskytuulien varalta päätuulensuunnan puolella, mutta sidokset ovat aika löysällä eivätkä estä kevyttä huojahtelua.

Viime kesänä leikkasin osan pitkistä alaoksista pois, tänä vuonna jatkoin rungon paljastamista. Ensi vuonna pitää poistaa vielä ainakin kaksi alinta oksaa, mutta ehkä sen jälkeen tarvitsee leikata vain toisiaan hankaavia tai sisään päin kasvavia oksia.

Neljäs luumupuumme on juurivesana saatu 'Viipurin punaluumu'. Sen kasvua olen päässyt ohjailemaan käytännössä alusta lähtien, sillä se oli istutettaessa noin 30-senttinen piiskataimi. Tämän luumun kasvutyyli on selvästi mustekala: runko kasvaa vauhdilla ylöspäin ja oksat samaa vauhtia sivulle. Sillä on kuitenkin luonnostaan aika hyvät oksakulmat eikä pyykkipoikia ole juuri kaivattu.

Viipurilaisen leikkaus oli aika helppoa: kolme alinta oksaa kokonaan pois, jotta korallikeijunkukat saisivat edes pikkuisen valoa ja epämääräisestä puskasta muodostuisi puu. Muutamaa suhteettoman pitkää sivuoksaa lyhensin.

Viime kesänä ennen leikkaamista puut näyttivät tältä. Vasemmalla 'Kuntala', jonka pystyyn kasvavia oksia olen merkinnyt nuolilla. Oikeassa reunassa on kummallisen muotoinen 'Laatokan Helmi' ja sen takana mustekalan näköinen 'Viipurin punaluumu'.

Vähän eri kuvakulmasta näkee, kuinka hassun muotoinen 'Laatokan Helmi' on edelleen. Ehkä siitä kuitenkin hyvä tulee. Taustalla "mustekala-viipurilainen", josta on minusta tulossa aika kaunis puu.

Jos katselusuunnasta alkaa näyttää lupaavalta, niin puiden takaa huomaa, miten kaikki ovat enemmän tai vähemmän toispuoleisia. Vaikka suoraa auringonpaistetta tulee jo heti aamupäivästä, niin pohjois-itäpuolella oksat ovat silti lyhyempiä ja taipuneet etelää (liiteriä) kohti. Merkitsin tähänkin kuvaan osan poistetuista oksista sinisellä.

Joidenkin suositusten mukaan luumupuiden paras leikkausajankohta olisi hyvin varhainen kevättalvi, mutta meillä lunta on silloin aina niin paljon, ettei noita alimpia oksia olisi pystynyt edes löytämään lumen seasta. Koska näiden parin vuoden aikana olen aina leikannut luumut loppukesästä, päätin tehdä niin tänäkin vuonna. Jotta en leikkaisi vahingossa liikaa, otin vuorotellen kustakin puusta pari oksaa ja katselin puita eri kulmista. Joitain oksia lyhensin pätkän kerrallaan siihen asti, että lopputulos oli toivottu. Yritin kuvitella, miten oksan lyhentäminen saa sen haaroittumaan ja muutamaa oksaa typistin ihan vain joitain senttejä, jotta oksa haaroessaan täyttäisi paremmin tyhjän kohdan oksistossa. Nyt on myös helpompi viritellä jänisverkot talveksi, kun puut kapenivat reilusti alhaalta.

Lupaus tulevaisuuden näkymistä. 'Laatokan Helmen' kukintaa toukokuussa.

Mielikuvissani luumutarhassa puiden oksat muodostavat aikanaan kevyen katoksen alla olevien istutusten ja polkujen ylle. Talvella oksiin saisi viriteltyä valosarjat ja keväällä ihasteltaisiin puiden muuttumista kukkapilviksi.

Uusi asukas ja kiva kesäkisa

Kärhökaari-penkkiin on muuttanut uusi asukas. Hän on valinnut asuinpaikakseen penkin, jossa on naapureina monta kaunotarta. Tutustutaan heihin ensin, sillä kesävieras on hyvin ujo.

Kärhöistä neljäntenä ehti ensimmäisen kukkansa aukaista loistokärhö 'The President'.

Ja heti seuraavana päivänä vieressä 'Justa' aukaisi kerralla kaksi ja heti perään muutaman lisää. Kamera teki tepposet ja kukat näyttävät sinisemmiltä, mitä ovat oikeasti.

Valkoinen syysleimukin aukoo ensimmäisiä kukkiaan.

Kärhökaari-penkissä kukkii viimeistä kesää punaväriminttu. Kunnan kaveri kävi myrkyttämässä tuoksuvattuja uudelleen, joten syksymmällä tämä siirtyy kivikkorinteeseen.

Kesävieras on ilmiselvästi leidi, mutta nimeään hän ei ole suostunut kertomaan. Hän on räväkästä ulkomuodostaan huolimatta kovin hiljaista sorttia.

Leidi on ilmiselvästi myös innokas puutarhuri, sillä hän oli tullessaan napannut lasten kastelukannun käteensä. Puutarhahanskatkin ovat kuluneet jo puhki.

Leidin tehtävä on pelotella rastaat pois marjapensaista. Eikä haittaisi, jos rusakkokin muuttaisi kulkureittinsä metsän puolelle. Sillä on nimittäin paha tapa lymyillä marjapensaidenkin välissä. Leidi olisi muuten saanut partioida marjapensaiden keskellä, mutta siitä hän olisi näkynyt lähinaapureiden terassille, kadulle sekä kadun toisella puolella asustelevien naapureiden ikkunaan. Ujous iski, joten hän jäi seisoskelemaan tuohon kärhökaaripenkin kasveja odottelevaan laajennusosaan.

Kukkamekon helmat hulmuavat kevyesti tuulessa. Rennosti sitaistu naru korostaa vyötäröä.

Ilmeestä päätellen hän on ystävällinen. Tukasta osa on trendikkäästi pystyssä ja loput värjätty vihreäksi. Luomuväri haalistuu jonkun ajan päästä luonnollisen ruskeaksi.

Leidillä on mekkona mummon vanha pussilakana. Pää on kääritty betonilaattalavojen vaaleankeltaisesta pakkausmuovista (arvasin, että sillekin löytyy vielä käyttöä!). Vartalo on pitkä, vahva koivun oksa, josta sopivasti karsimalla muodostui kelpo runko ja toinen käsi. Osa hiuksista on oksan latvus. Vihreät hiukset ovat peräisin luumupuiden leikkauksesta. Lapset ohjeistivat leidin tukkatyylin luomisessa ja äiti teki mitä käskettiin, mutta heidän mielestään leidi on vain linnunpelätin. Ja sehän ei missään tapauksessa sovi!

Kääpiöauringonkukka 'Musicbox'.

Keksittekö te hänelle sopivamman nimen? Laitetaan käyntiin leikkimielinen kesäkisa. Kerään kaikki nimiehdotukset listaksi tämän postauksen loppuun. Laita kommenttiin oma ehdotuksesi tai anna äänesi jollekin listalla olevalle nimelle. Lapset saavat valita kolmesta eniten ääniä saaneesta nimiehdotuksesta mielestään parhaimman ja se tulee pelättimen nimeksi. Voittaneen nimiehdotuksen keksijälle ei ole luvassa palkintoja, mutta mainetta ja kunniaa saa yllin kyllin ja lisäksi hyvän mielen ;) Julkaisen linnunpelättimen nimen viikon päästä, siis perjantaina 2.8. Olkaa luovia!

Iloista viikonloppua!

Annetut nimiehdotukset:
Mollamaija
Helka-neiti
Täti-Monika
Vieno-Kaino
Sini Suvikello
Raisa Rastaidenkauhu
Hurja-Liisa
Hiidenkiven Rinsessa Säkkipää
Maire

Kärhö kuin kauneinta samettia

Edellisestä kärhöesittelystä on kulunut aivan hirmuisen kauan aikaa. Nyt ajattelin jatkaa sarjaa esittelemällä loistokärhö 'Voluceaun'. Sillä on upea, tummanpunainen kukka, jossa on samettista hohtoa. Heteet ovat kirkkaan keltaiset. Korkeutta 'Voluceaulle pitäisi tulla 2,5-3 metriä, joten on kyse ihan näyttävän kokoisestakin kärhöstä.

Vasta auenneessa kukassa värit ovat upeimmillaan. Vanhetessaan kukan väri alkaa haalistua.

Nuoria ja vanhempia kukkia auki.

'Voluceau' on jalostettu Ranskassa, Orléansissa. Sen jalosti A. Girault suunnilleen vuonna 1970. 'Voluceaun' vanhemmat ovat Suomessakin yleisesti myynnissä oleva 'Ville de Lyon' sekä 'Pourpre Mat' (viticella-ryhmän kärhö, joka on ilmeisesti kadonnut viljelystä). Jalostajasta en löytänyt oikein mitään kiinnostavaa, mutta hän on kasvattanut toisenkin Suomessa suositun loistokärhön: 'Rouge Cardinalin. Ja tässä tulee mielestäni erittäin mielenkiintoinen tieto: 'Rouge Cardinal' on samoista vanhemmista kuin 'Voluceau', mutta se on pari vuotta aiemmin jalostettu. Melkein putosin penkiltäni, kun sain tietää sen. Ovathan ne kaksi melkein samannäköisiä, mutten silti osannut aavistaa, että näin läheistä sukua olisivat. 'Ville de Lyon' ja 'Rouge Cardinal' ovat minulle hyvinkin tuttuja äitini puutarhasta.

Jos risteytysmerkinnöissä emokasvi merkitään ensin ja pölyttäjä sen jälkeen, niin tässä on 'Voluceaun' äiti: 'Ville de Lyon' kiipeilemässä syyshortensiassa. Tämä kaksikko oli äitini puutarhassa ennen kuin myyrät tuhosivat hortensian ja tappotalvi vuosia sen jälkeen Villen.

'Voluceaun' täyssisarus: 'Rouge Cardinal' äitini puutarhassa kesällä 2011. Tuoreempaa kuvaa en löytänyt, vaikka mielestäni sellainen piti olla, missä tällä on jo kunnon tuki.

Jotkut kärhöt kukkivat vanhoilla versoilla kerrannaisina ja saman vuoden versoilla yksinkertaisina. 'Voluceausta' en löytänyt siitä mitään mainintaa, mutta ainakin osa vanhoihin versoihin kehittyvistä kukista on silläkin poikkeavan näköisiä. En ehkä puhuisi kuitenkaan täyskerrotusta, vaan ennemminkin puolikerrannaisesta tai muuten kehityshäiriöisestä kukasta.

Kellarissa talvetettu kärhö alkoi avata ensimmäistä nuppuaan toukokuun puolivälissä. Terälehdissä on erikoisia juovia, jotka saattoivat johtua kylmyydestä. Kukan keskellä on kummallinen pallero.

Maahan istutusvaiheessa kesäkuun alussa ulommat terälehdet olivat alkaneet rullautua ja keskustan pallero aueta.

Joitakin päiviä myöhemmin keskusta oli kokonaan auennut ruusukkeeksi ja keltaiset heteet paljastuneet. En voi sanoa, että tämä kovin kaunis olisi, mutta onpahan erikoisen näköinen!

Loppuun vielä normaalimpi kuva kauniista kärhöstä.

Muutaman vuoden päästä 'Voluceau' pääsee toivon mukaan kiipeilemään äitinsä tavoin luonnollista tukea pitkin, sillä istutin sen pienen syyshortensian taimen viereen. Helteet jatkuvat, joten pian maassa talvehtineiden kärhöjeni sadat nuput alkavat aueta. Yksi jo eilen leväyttikin ensimmäisen kukkansa auki. Kärhöpostauksia on siis taas luvassa, toivottavasti ette kyllästy. Aurinkoista päivää!

Kesän parhaat hetket aluillaan

Tämän kesän kärhösesonki on meillä aivan pian. Tiukukärhö 'Arabella' on tarjoillut muutamia yksittäisiä kukkia jo jonkin aikaa, mantsuriankärhö hetkisen ja loistokärhö 'Elsa Späth' on saanut nyt ensimmäisiä kukkiaan auki.

Ihanainen loistokärhö 'Elsa Späth'.

Elsa on minusta tänä vuonna pienempikukkainen kuin viime vuonna. Vaikka onhan tuolla ensimmäisenä auenneella kukalla kuitenkin läpimittaa jo viitisentoista senttiä.

'Arabella' täyttää kiven ja komeamaksaruohon väliin jäävän rakosen juuri kuten olin suunnitellutkin. Tulevina vuosina versojen mitta riittää kehystämään kauniisti kiveä.

Versot hajaantuvat hienosti vähän joka suuntaan, mutta ensi vuodeksi pitää keksiä jotain, millä saan osan niistä jäämään myös tuohon keskelle istutuskohtaan. Ehkä jokin tuki, jota pitkin pääsevät ylöspäin?

Viime kesänä istutettu mantsuriankärhö pääsi yllättävän hyvin kiipeämään lampunjalkaa pitkin. Kuvasta ei oikein erotu, mutta tyhjiltä näyttäviin kohtiin on jo istutettu pieniä nyppykurjenpolven ja tarhakylmänkukan taimia. Syksymmällä jaan isompia kurjenpolvikasvustoja peittämään tilaa lisää.

Kärhössä on auennut jo kivasti kukkia ja sen hunajainen tuoksu alkaa erottua läheltä haisteltuna.

Pikkuruinen kukkahämähäkkikin oli löytänyt kukat.

Kellarissa talvetetut 'Hagley Hybrid' ja 'Voluceau' ovat kukkineet alkukesästä lähtien, tosin 'Voluceau' piti pienen tauon maahan istuttamisen jälkeen ja on nyt aloitellut kukintaa uudelleen.

'Hagley Hybrid' on kukkinut valtavasti, vaikka on vasta tänä vuonna maahan istutettu ja muutama verso lyheni reippaasti istutuksen yhteydessä. Kukkien koko on alkanut pienentyä, joten ehkä pitää leikellä uudet nuput pois, jotta kärhö saisi aikaa valmistautua talveenkin.

'Voluceau' on upean värinen. Ylimpänä on vasta avautunut kukka, vanhemmat kukat ovat jo haalistuneet.

Kirkkaan keltaiset heteet korostavat sametin lailla hohtavaa punaa.

Maaliskuun lopulla ottamani loistokärhö 'Kaiserin' pistokas työnsi jo kolmatta juurenkärkeä ruukun pohjareiästä läpi, joten päätin istuttaa sen isompaan ruukkuun. Saa nähdä, mitä hän tuumii ruukunvaihdoksesta, toivottavasti ei ainakaan suutu kovin paljoa.

Kasvusammal karisi suurimmaksi osaksi pois, joten sama oli kaivella puhelin taskusta ja kuvata lupaava rääpäle. Todisteet talteen onnistuneesta pistokaslisäyksestä!

Monesta blogista olenkin jo saanut ihastella upeita kärhöjä. Pian niitä alkaa aueta täälläkin lisää ja lisää. Aurinkoisen lämmintä viikkoa!