Päänvaivaa puupionista

Enpä etukäteen arvannut, miten pitkään vaivaisin päätäni sen viime viikolla hankitun paeonia suffruticosan kanssa. Tiesin toki jo ennestään, että kyseinen primadonna ei talvimärkyydestä tykkää, joten läpäisevä kasvualusta olisi ihan oleellinen. Kaivoin siis kunnon kuopan ja sotkin mullan sekaan ämpärillisen karkeaa hiekkaa. Sitten otin pioniruukun käteeni ja aloin pohtimaan, mihin syvyyteen kasvi pitäisi upottaa. Vaihdoin pionin kännykkään ja aloin selailla ohjeita.

Äitini puupioni kukki tänä kesänä. Samanlainen vartettu tämäkin taisi olla.

Menin entistä enemmän sekaisin, kun luin keskenään ristiriitaisia ohjeita ilman tietoa siitä, mikä oma kasvini tarkalleen ottaen on, ja ovatko puu- ja pensaspioni sama asia. Nyt tiedän, että ne ovat. Mutta rockinpioni (Paeonia rockii) on eri, vaikka puupioni on sekin. Monta asiaa selvisi, kun laitoin kysymyksen facebookin Pionit-ryhmään ja paikalle sattui asiantunteva kommentoija. Jaanpa saamani ohjeet teillekin siltä varalta, että joukossa on joku toinenkin yhtä noviisi mitä itse olin. Ja jos ei ole, niin jääpähän omaan käyttöön ohjeet mahdollista myöhempää tarvetta varten.

Itse olin tätä äitini pionia istuttamassa mutta meistä kumpikin oli autuaasti unohtanut, miten syvälle se kuopattiinkaan.

Ensinnäkin selvisi, että suffruticosat ovat aina vartettuja, eli kiinanpionin juureen on vartettu puupionin verso. En tullut kysyneeksi, miksi moinen toimenpide on pitänyt tehdä. Omajuurinen rockii kun ilmeisesti olisi talvenkestävämpi, reipaskasvuisempi ja kukkisi nuorempana kuin vartetut pionit. Hintaakin niillä kyllä on reippaasti enemmän, joten ehkä vartettujen tuottaminen on halvempaa. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa minulla on se vartettu versio (kun halvalla sain), ja sille on ihan omat istutusohjeensa.

Vähän tuli huono kuva mutta tässä nyt se puuosa. Varttamiskohta on tuo musta möykky kuvan alalaidassa.

Vartetun pionin istuttamiseen pätevät pitkälti samat ohjeet kuin vartetulle ruusulle. Vartettu osa pitää saada 15cm:n syvyydelle, jotta juuresta ei ala niin helposti puskea "villiversoja", eli tässä tapauksessa kiinanpionia. Syvään istuttaminen on myös varotoimenpide ankaran talven varalta, eli vaikka maanpäälliset osat sattuisivat kuolemaan, maan alle jääneestä varresta voi kasvaa uusia versoja tilalle. Ensimmäisten villiversojen ehkäisy tapahtuu jo istutusvaiheessa, eli jos siinä kiinanpionin juurenpätkässä sattuisi näkymään punaisia silmuja, ne poistetaan. "Aitoja" versoja kasvaa tällaisissa pioneissa vain siitä vartetusta rungosta. Jatkossa pionin kasvua seurataan ja jos maan pinnalle ilmestyy kiinanpionin versoja, ne leikataan pois.

Ja sieltäpä on jo kiinanpionin silmu puskemassa esiin. Pois vaan tuollaiset.

Pioni istutetaan 45 asteen kulmaan, jotta uusia versoja kasvaisi laajemmalta alueelta. Ja kuten jo alussa mainitsin, niin läpäisevä maa on olennainen osa tämän pionin viihtymiselle. Sekoitin siis kuopan pohjalle vielä toisenkin ämpärillisen hiekkaa ja lisäksi myös lecasoraa, jotta vettä ei varmasti jää seisoskelemaan pionin juurille. Valitsemani paikka on loivassa rinteessä, joten ylimääräisten vesien pitäisi valua mukavasti alamäkeen, mutta varma on aina varmaa. Pionin juuripaakussa oli hiusjuuristoa ainoastaan puolivälistä alaspäin, joten poistin istuttaessani varovasti turvetta paakun yläosasta. Korvasin poistetut turpeet hiekan, lecasoran ja kukkapenkin mullan sekoituksella. Heti vartekohdan ja puuvartisen osan ympärille laitoin enemmän lecasoraa ja hiekkaa.

Silmämääräisesti runko on nyt 45 asteen kulmassa.

Tuon verran paljastui paksua juurta ylimääräisten turpeiden poistolla. Enempää ei uskaltanut, jotta hiusjuuret eivät vahingoittuisi.

Pionilla oli sen verran lyhyt varsi, että vinoon istuttaessa lehdet ylsivät juuri ja juuri maan pinnalle ja multaa tuli juurten päälle vain reilu 10cm. Kunhan lehdet alkavat tuleentua, käyn lisäämässä vielä pari senttiä lecasoraa tai jos multa painuu kovin, niin hiekkamultaa sen verran, että pintamaa pysyy kummun muodossa ja siihen sitten vielä lecasoraa päälle.

Eipä jäänyt paljoa runkoa maan pinnalle ja loppukin jää piiloon, kunhan lehdet tuleentuvat ja tippuvat pois.

Pionin edestä lähti pois kaksi kolmasosaa tarhakurjenmiekka 'Black Swanista' ja paljon lemmikkiä, jotta sain sotkettua tarpeeksi isolle alalle hiekkaa mullan sekaan. Loputkin kurjenmiekat lähtevät kunhan keksin, mihin ne laitan. Sinikatanat jäivät melko lähelle, mutta niille tein oman hiekkapoteron silloin kun ne siirsin tuohon. Pionimontun vieressä oli siis jo valmiiksi läpäisevä kasvualusta. Sinikatanan sanotaan olevan lyhytikäinen perenna, joten ehkäpä ne ovat tehneet luonnostaan tilaa siihen mennessä kun pioni kasvaa isommaksi. Jos eivät, niin helposti ne saa tuosta kaivettua pois. Ranskantulikukka (alla olevassa kuvassa tuo pitsilehtinen ja härmäinen puska) voi isoine juurineen olla haastavampi tapaus, joten sitä pitää seurata ja poistaa hyvissä ajoin ennen kuin se puskee pionin multatilaan.

Siinäpä se pioni mahtuu ainakin vuoden verran kasvamaan.

Toivottavasti ensi talvena routa ei mene kovin syvälle eikä lämpötila sahaa plussan ja miinuksen välillä varsinkaan silloin kun lunta ei ole kovin paljoa suojaamassa talvenarkaa pioniani.