Syyspuuhia ja kukkasipuleita

Syysasteri 'Patricia Ballard' kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Vielä menee hetki ennen kuin nuput ovat täysin auki mutta väri näyttäisi olevan juuri niin ihana kuin kuvissa.

Lauantaina puutarhassa ei tapahtunut sateen takia yhtikäs mitään mutta eilen sain edes jotain pientä aikaiseksi. Salaa toivoin, että saisin vihdoin ja viimein katettua loput marjapensasalueen nurmikosta sanomalehdillä ja kivituhkalla. Ei tullut vieläkään valmista, sillä sanomalehdet loppuivat taas kesken. Projektin aikana on käynyt monta kertaa mielessä hakea läheiseltä paperinkeräyspisteeltä pari laatikollista, mutta en ole uskaltanut sellaisiin konnuuksiin ryhtyä. Ei kai tässä niin hoppua ole.

Vielä jäi neliömetrin kokoinen nurmilämpäre isännälle parturoitavaksi. Naapurin puoleiselta sivulta voisi myös suoristaa reunaa vähäsen, niin näyttäisi siistiltä heidänkin suuntaansa. Jospa ennen talvea olisi valmista...

Olen myös kitkenyt useammassakin kukkapenkissä. Miten niitä rikkoja vain riittää ja riittää koko ajan? Kasvimaan viereen tehty kesäkukkapenkki ei ole tainnut vilahtaa sitten perustamisen jälkeen blogissa kertaakaan siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä ei ole ollut juuri mitään nähtävää. Sanomalehtiä nurmen päälle ja siihen kymmenisen senttiä multaa ei ollut kovin hyvä ratkaisu heinäkuun kuivuuteen yhdistettynä. Pioniunikot jäivät alle 20 sentin korkuisiksi ja niiden kukat olivat peukalonpään kokoisia, samoin kävi ruiskaunokeille. Kääpiöauringonkukat eivät jaksaneet edes nuppuasteelle. Toisaalta penkissä kasvaneet rikkaruohotkin olivat lilliputtimallia. Syyssateet ovat virkistäneet kasveja ja innostaneet muutaman kehäkukan kukkimaan, joten kitkin penkin kuvattavaan kuntoon.

Kesällä pikaversiona tehty kesäkukkapenkki rehevimmillään. Kuvan etualalla on myöhemmin tehty pidennys, josta kaivoin nurmet pois alta. Siinä kasvu onkin selvästi rehevämpää.

Jos edellisessä postauksessa oli komeaa satoa Nestorin puutarhassa, niin on sitä vähäsen omallakin kasvimaalla. Tänä kesänä onnistuin ensimmäistä kertaa kunnolla ruusukaalien kanssa. Nuo pienimmätkin ovat jo sormea suurempia.

Keväällä hankkimani nimetön esikko kukkii. Hauskasti tuo oikeanpuoleinen kukka oli kerännyt vesipisaroita helminauhaksi ympärilleen.

Muuttomatkaan valmistautuvilla rastailla on epämiellyttävä tapa pöllyttää multaa, katteita ja sammalia ympäriinsä. Ymmärrän toki sen, että ne etsivät pulleita etanoita (ja valitettavasti myös matoja) lihottaakseen itseään muuttomatkaa varten, mutta toivoisin että siivoaisivat sotkunsa tai kuopsuttaisivat edes vähän hienovaraisemmin. Muutkin eläimet sotkevat huolella laatimiani visioita. Eräänä päivänä Karo löysi varjokujan hiekkapolulta kissan jätökset. Ei onneksi ehtinyt maistelemaan niitä, ainoastaan kaivamaan esille. Varjokujan käytävä oli tietysti parempi huussivalinta kissalta kuin lasten hiekkalaatikko, mutta eipä käytävääkään ole tarkoitettu vessapaikaksi. Laitoin polulle heti muutaman kiven lisää eikä sen jälkeen ole jätöksiä näkynyt. Ei kyllä kissaakaan, joten en tiedä, auttoiko kivien lisäys.

Linnut olivat mellastaneet keijupuutarhan sammalet sikin sokin. Sinikka-keiju kivellä katsoo järkyttyneenä moista hävityksen kauhistusta.

Ennen lintujen tihutöitä keijupuutarhaan oli ilmestynyt söpö jakkara. Keijujen mielestä kivi oli kai liian kova ja kylmä istumapaikka.

Eilisen ohjelmaan kuului myös kukkasipulien istuttamista. Aiempi visiittini kolmessa kukkasipuleita myyvässä paikassa ei tuottanut tulosta, eli yhtään sipulipussia ei lähtenyt mukaan. Torstaina pääsin käymään heti aamupäivällä lähimmässä saksalaisessa ja siellä ostoinspiraatio nosti ainakin vähäsen päätään. Vähän pettynyt olin senkin liikkeen valikoimaan, sillä kahden kilon narsissipusseissa ei ollut mieleisiä lajikkeita. Olisin kaivannut narskuja erityisesti maja- ja kärhökaaripenkkeihin. Onneksi pienemmistä pussukoista löytyi pitkään kaipaamaani 'White Lion' -lajiketta. Narsissien puutteen korvaa nyt 30 laukkaa, jotka istutin 'White Lionien' kanssa majapenkkiin. Lisäksi löysin neljänlaisia helmililjoja ja sekoituspussin kevätkurjenmiekkoja, lajikkeet 'Blue Hill' ja 'Purple Hill'. Istutin kurjenmiekat lähelle viime kevään purppuraista yllärilajiketta, jos vaikka se paljastuisikin 'Purple Hilliksi', kun vertailukappale kasvaa ihan vieressä. Harmikseni valikoimassa ei ollut vaaleampia kevätkurjenmiekkoja, joita olisin halunnut löytää. Helmililjat hajautin lajikkeen mukaan aurinkopenkkiin, pensasryhmään ja luumutarhaan. Vasta tätä postausta tehdessä muistin, että minun piti hankkia patiopenkkiin lisää posliinihyasintteja tai muita aikaisia pikkusipuleita. Niitä pitää vielä etsiä jostain, mutta muuten odotan viimeisiä syysaleja, jos vaikka löytyisi jotain heräteostokseksi kelpaavaa täydennystä.

Tämän syksyn teemavärini kukkasipuleissa taitaa ollakin sininen pienellä ripauksella valkoista. 

Isäntä kävi töidensä jälkeen tekemässä ruokaostokset Prismassa, joten lisäsin ostoslistalle nämä krookukset. Kokeilen, tasapainottaisivatko ne keltaisen nurkan 'Golden Yellow' -krookusten hehkuvaa keltaisuutta.

Tämän vuoden luumusato jäi viime vuotta heikommaksi. Kukinta-aikaan oli niin lämmintä, että pölyttäjät eivät tainneet ehtiä kaikkia kukkia pölyttämään. Sen lisäksi suorastaan megalomaaninen kirva-armeija kuritti puita niin kovalla kädellä, että varsinkin 'Laatokan Helmi' pudotti lähes kaikki raakileenalut jo aivan pieninä. Yksi peukalonpään kokoinen luumu selvisi kypsäksi asti. 'Kuntala' teki ensimaistiaisikseen kaksi luumua, jotka olivat todella hyvän makuisia. Viipurin punaluumuna saamamme puu sai tänä vuonna aikaiseksi reilut parikymmentä luumua, joista suunnilleen puolet on syöty. Puu on kasvutavaltaan kummallisen hontelo mutta ei sitä voi oikeastaan moittia mistään muusta. Se on talvehtinut moitteettomasti ja teki ensisatonsa nelivuotiaana, vaikka oli istuttaessa vain polvenkorkuinen piiskataimi. Sen luumut ovat upean värisiä, kaupan luumujen kokoisia ja todella herkullisen makuisia kun vain malttaa odottaa ne kunnolla kypsiksi.

Viipurilaisen punaluumun hedelmät ovat upean värisiä eikä maussakaan ole moitteen sijaa.

Aurinkopenkin uuden seinäkkeen loistokärhöt 'Proteus' ja 'Warszawska Nike' aloittivat toisen kukintakierroksen.

Tänäkin vuonna minulla on tulossa kellariin talvehtimaan ainakin kaksi kärhöä. Vaikka yhdestä myymälästä en löytänyt mieleisiä kukkasipuleita, nappasin sieltä eurolla loistokärhö 'Miss Batemanin'. Toinen talvehtija on äidiltäni saatu tarhaviinikärhö 'Pernillen' pistokastaimi. Ja jos jostain löytyy lisää kärhöjen aletaimia, en voi vannoa, että jättäisin ne kauppaan. Kyllä tänne niitä lisää sopii!