Kuinka eri kukat kestävät hallaa?

Kaksi napakkaa hallayötä putkeen näytti, kuinka puutarhalle käy syksyn ensimmäisissä halloissa. Juttelin eilen naapurimme kanssa ja hän kertoi, että heidän pihallaan oli ollut vähintään viisi astetta pakkasta. Meillä lämpömittarit ovat talon seinustoilla, joten ne eivät näytä ihan täyttä totuutta. Niiden mukaan meillä oli käynyt alimmillaan asteen verran pakkasen puolella. Todellinen lämpötila kukkapenkeissä lienee ollut paikasta riippuen -2-4 asteen tienoilla. Pilalle menneitä kasveja tutkailemalla sai jotain käsitystä siitä, kuinka kylmää eri osissa tonttia on ollut ja kuinka hyvin eri kasvit kestävät pakkasen puraisuja.

Kasvimaa ei ole sen naapurin puolella, jonka kanssa juttelin, mutta varmasti tuossa aidan toisella puolella on ollut yhtä kylmää. Kehäkukat kestivät hyvin, samettikukat eivät.

Aurinkopenkki on juuri sen naapurin puolella, jonka kanssa juttelin. Meillä on heidän tonttiinsa verrattuna suunnilleen parin metrin korkeusero, mikä on eduksi keväisin ja syksyisin. Myös aita ja kivikkorinteen korkeammat kasvit antavat aurinkopenkille hieman suojaa alhaalta hiipivää hallaa vastaan. Olen istuttanut aidan viereen myös korkeita perennoja sekä pensaita, jotta ne antaisivat myöhemmin lisää suojaa hallalta. Toistaiseksi puuvartiset kasvit ovat vielä melko pieniä, joten punakosmokset ja purppurarevonhännät joutuivat ottamaan kylmän vastaan. Se oli menoa niille se. Kuvakin olisi niin surkeaa katsottavaa, etten pilaa sillä teidän yöunianne. Vaikka kosmokset ja revonhännät menivät, niin heti aidan vieressä olleet gladiolukset olivat täysin vahingoittumattomia. Yhdessä oli kukkiakin auki. Siinä siis kasvi, joka kestää hallayöt hyvin.

Varjokujan portti on aurinkopenkin vieressä. Kelloköynnöksissä osa latvoista nuupotti vetelinä, mutta muuten kasvit ovat hyvävointisia. Saa nähdä, kuinka nuput jaksavat aueta. Portti antaa suojaa varjokujalle, jossa ei ollut merkkiäkään hallasta.

Varjokujalla koruköynnös ja ruukkuhortensiat ovat virkeinä. Haluaako joku muuten koruköynnöksen siemeniä? Niitä olisi nyt tarjolla yllin kyllin.

Tuoksuherneille ei ollut käynyt kuinkaan millään puolella pihaa.

Olen ollut jo pitkään siinä käsityksessä, että takapiha on meillä etupihaa suojaisampi. Käsitys vahvistui entisestään kun huomasin, kuinka takapihan kesäkukat olivat hallan ottaneet vastaan. Kosmoksista ainoastaan latvojen kärjet nuupottivat ja purppurarevonhännätkin olivat melko hyvässä kunnossa. Tietysti kaikki takapihalle upotetut kivet varaavat lämpöä, mutta oma apunsa on rakennuksilla, tonttia ympäröivällä kuusikolla sekä takapihalle istutetuilla luumupuilla, jotka alkavat jo tuoda suojaa kylmiltä ilmavirtauksilta.

Aurinkopenkin kosmokset piti leikata melkein maanrajasta pois, nämä saivat jäädä vielä edes viherkasveiksi, jos eivät suostu kukkimaan.

Patiolla aremmille kasveille toivat selvästi suojaa kivet ja kookkaat kasvit ympärillä. Melkein parimetriset purppurarevonhännät ottivat toki osumaa, mutta niidenkin ulkonäkö koheni huomattavasti, kun leikkasi huonoimpia lehtiä pois. Syyshortensioista melkein kaikki kukinnot ovat muuttuneet ruskeiksi, mutta pensaiden alimmat ja toisten kasvien vieressä olleet kukinnot ovat vielä punertavia. Neuvo istuttaa kylmänarat kasvit kookkaampien kavereiden kainaloon ei siis ole tuulesta temmattu.

Petuniat saivat suojaa kivistä ja revonhännistä.

Kiinanasteri ei ole yleensä niitä kaikkein pakkasenkestävimpiä kasveja. Purppurarevonhäntä ja kurjenpolvi olivat kuitenkin suojelleet tämän itsekseen hassuun paikkaan kylväytyneen yksilön näin hyvin hallalta.

Maanrajassa näkyy muutama punertava hortensian kukinto. Heti hortensian oikealla puolella patiolaatoituksen vieressä nietospensas on täysin vihreä. Etupihalla olevan yksilön lehdet olivat muuttuneet mustankirjaviksi.

Edellisen kuvan hortensiasta oikealle daalia näytti olevan täysin menetetty tapaus. Kun leikkasin mustuneita varsia pois, huomasin niiden alla olevien lehtien ja nuppujen olevan täysin kunnossa. Olipa hyvä, että daalia päätti jo alkukesällä olla maanpeitekasvi!

Jättiverbena ja syyssyrikkä eivät olleet mokkonaankaan kylmästä. Syyssyrikän ruskettuneet kukinnot olivat tuollaisia jo ennen hallaöitä; niissä oli kukinta jo ohi.

Ahkeraliisat... ei toivoakaan.

Parin metrin päässä samassa penkissä leijonankidoilla ei ole mitään hätää. Nämä ovat yleensäkin olleet hyvin pakkasta sietäviä kesäkukkia.

Kärhöt ovat luotettavia, sillä ne eivät hätkähdä kummassakaan päässä kasvukautta pienistä kylmän nipistyksistä.

Vaikka ensimmäiset hallayöt veivätkin monta kasvia, niin olen tyytyväinen siitä, että koko puutarha ei ole vielä mustana. Väriä ja kukintaa riittää edelleen ja pilalle menneet kasvit oli helppo silputa kukkapenkkeihin rumentamasta näkymiä. Samalla tosin tuli esille monta kitkettävää kohtaa, mutta se on sitten ensi viikonlopun murheita.