Nuotiopaikan ympäristöä

Nuotiopaikka on edellisen postauksen majapenkin tapaan puutarhamme uusimpia alueita. Siinä missä majapenkki on perustettu jo valmiiksi hyvämultaiseen maahan paikalla ennen sijainneen kasvimaan ansiosta, nuotiopaikka on kaivettu huonosti voivan nurmikon tilalle. Vaikka kärräsin alueelle monta kottikärryllistä kompostimultaa ja sekoitin mullan sekaan paljon puunlehtiä ja muuta kasvitörkyä, on maa edelleen sangen kehnoa ja se näkyy kasvien kasvussa. Pikku hiljaa kasvualusta kuitenkin paranee ja luulen, että ensi kesänä alue on jo paljon rehevämpi.

Yksi nuotiopaikkaa kiertävän seinäkkeen tuoksuherneistä. Tämä on minusta yksi kauneimmista väreistä ja kaksivärisenä ehdottomasti jatkossa.

Esikasvatin keväällä paljon tuoksuherneitä, sillä halusin niitä pation seinäkkeen lisäksi myös nuotiopaikan ympärille. Mielikuva nuotiopaikalla leijailevasta tuoksusta ja vaaleanpunaisista kukkapilvistä ei ihan toteutunut, sillä tänä vuonna ei ollut selvästikään tuoksuherneille mieluisat olot. Pation ympärillä ne sentään kasvoivat melkein normaalin kokoisiksi mutta nuotiopaikalla korkeimmat varret ovat vain hitusen yli puolimetrisiä. Osa taimista kuihtui heinäkuun helteissä ja loputkin näyttivät melko huonovointisilta. Elokuun sateissa ne ovat onneksi vähän piristyneet. Siemenet ovat peräisin omista kasveista, joten kukkien väri oli arvoitus kukintaan saakka. Sen tiesin, että kaikki olisivat vaaleanpunaisen eri sävyjä, sillä muita värejä en ole kasvattanut.

Myös tämä kirsikanpunainen kuului suosikkeihini. Väri on luonnossa paljon syvempi ja lämpimämpi mutta sitähän kamera ei ymmärtänyt.

Viileä peruspinkki ja melkein valkoinen iloisesti sekaisin. Aion kerätä vaaleammasta siemeniä, tämä pinkki ei ollut niin sykähdyttävä.

Kerään yleensä loppukesällä ja syksyllä jonkun verran siemeniä talteen kasveista. Nyt olen miettinyt, kuinkahan mahtaa esimerkiksi noiden tuoksuherneiden itävyyden käydä, kun on ollut niin kosteaa. Viime syksynä huomasin nimittäin osan siemenistä lähteneen itämään jo palon sisällä. Minusta myös tuntuu, että tuoksuherne menettää aika nopeasti itämiskykynsä varastoitaessa, joten viimekesäisestä siemensaaliista tuskin kovin montaa tainta saisi.

Eilen illalla halkaisin uteliaisuuttani pioniunikon siemenkodan. Hyvä itävyysprosentti näyttää olevan, ajoitus vain puoli vuotta liian aikaisessa!

Pioniunikko liittyy myös löyhästi nuotiopaikan ympäristöön. Nuotiopaikka on osa luumutarhaa, josta kaivoimme vuosi sitten loputkin nurmikot pois. Kerralla en saanut koko suurta aluetta kasvitettua, joten kylvin keväällä muutamaan aukkokohtaan erilaisia kesäkukkien siemeniä. Isoin aukkopaikka oli keskeneräisen oikopolun vieressä, johon ripottelin pioniunikkoa, kosmosta, sarvileukoijaa sekä ruiskaunokkia. Istutin sinne myös pari ylimääräistä purppurarevonhäntää. Runsain kukinta oli sarvileukoijilla ja ruiskaunokeilla, tosin niitä olisi saanut olla paljon enemmän, jotta kukat olisivat näkyneet. Pioniunikot tekivät muutamia kukkia, samoin revonhännät, mutta kosmokset miettivät edelleen. Vaikka kukinta oli sanoisinko, hyvin maltillinen, ovat kasvit silti pitäneet rikkaruohoja kurissa ja tuoneet edes jonkinlaista viherrystä. Viikonloppuna sain myös oikopolun vihdoin valmiiksi, sillä kärhökaaripenkistä löytynyt kivenjärkäle sopi loistavasti täydentämään polun loppuun.

Oikopolku on vihdoin valmis. Edellisen postauksen "dinosauruksen jalkaterä" on tuo lähin kivi. Sen vasemmalla puolella on "runsas ja kukkaisa" kesäkukka-alue.

Pikkukivistä tehdyn polun vierellä neidonkurjenpolvi on aloittanut kukinnan ja värittyy samalla syysasuunsa.

Entisessä metsänreunapenkissä, nykyisessä luumutarhassa kukkii nyt syysleimu, jonka lajike saattaa olla 'Starfire'. Tässä on sama ongelma kuin sen kirsikanpunaisen tuoksuherneen kanssa: väri on luonnossa paljon syvempi ja lämpimämpi.

Palataan takaisin lähemmäs nuotiopaikkaa. Sieltä on puuttunut käytännössä kokonaan maanpeitekasvillisuus. Viikonloppuna sain pienennettyä pikkuisen paljasta mullosta, sillä muutama isompi kurjenpolvi oli jo jaettavan kokoinen. Peittokurjenpolvi on viihtynyt luumutarhassa hyvin, joten sitä on tarkoitus lisätä vielä reilusti. Jaoin myös pari nyppykurjenpolvea, jotta saisin niitä myös toisen luumupuun juurelle. Bellisten talvehtiminen on ollut luumutarhassa hyvin vaihtelevaa, mutta siirsin niitä silti etupihalta muutaman isomman ryppään. On niistä kuitenkin vielä tänä syksynä iloa vaikka eivät talvesta selviäisikään eikä tarvinnut laittaa niitä kompostiin. Etupihalla kun olivat vähän tiellä. 

Luumupuun alle tuli pari nyppykurjenpolvea lisää (nuo nuupottavat). Bellisten alue laajeni myös vasemmalle. Oikeassa reunassa olevat tarhakylmänkukat ovat viihtyneet hyvin, joten niitä pitää taas kylvää siemenistä keväällä.

Sorruin viime viikolla puutarhamyymälässä maksaruohotarjoukseen. Hankkijalta sai nimittäin neljä kaukasianmaksaruoho 'Leningrad Whiten' tainta kympillä. Yleensä ostan vain yhden taimen samaa kasvia, mutta yksittäin olisivat maksaneet melkein vitosen kappale. Nyt pistin ranttaliksi ja nappasin kainaloon neljä ruukkua. Paikkakin kun oli niille jo valmiiksi suunniteltu ja tilaa olisi ollut vaikka kolminkertaiselle määrälle. Niitä on kuitenkin helppo lisätä itse ja pari jo jaoinkin.

Koivuangervojen ja konnanyrtin eteen tuli rivi kaukasianmaksaruoho 'Leningrad Whitea'. Saavat levitä aikanaan myös syyshortensia 'Vanille Fraisen' alle.

Nyt on käynyt ilmi, että syyshortensia 'Vanille Fraise' ja pensashanhikki 'Lovely Pink' olivat hyvä valinta naapurikasveiksi. Niiden sävyt käyvät hyvin yhteen ja olohuoneen ikkunasta katsottuna samaan näkymään osuu hienosti myös pari kuvaa sitten oleva syysleimu. Tuoksuherneetkin toistavat samaa värimaailmaa ja ehkä jo ensi vuonna seinäkkeessä kukkivat kärhöt tuovat lisäväriä.

'Lovely Pink' kukkii vielä aika vaatimattomasti, mutta huomattavasti runsaammin jo kuin viime vuonna.

Toiselta puolelta. Pieni pengerrys polun vieressä on nyt täynnä tummanviolettia esikkoa.

Tämä on minusta kyllä aika söpö.

Arvaatteko muuten, miltä tuntui olla tänään töissä kun isäntä laittoi kotoa peräti kahdesti kuvaviestejä isoista rakeista? Onneksi ei sentään jokaisesta neljästä raekuurosta tiedottanut! Puutarhassa oli kuitenkin kaikki hyvin. Ainoastaan tomaattien ja paprikoiden päältä oli harso lähtenyt tuulessa, mutta se oli nopea laittaa takaisin. Syyskuu toi sitten kertaheitolla kunnon syyssäät eikä viivytellyt kesätunnelmissa.