Voittaja selvillä!

Huimaa etananvauhtia edenneen kevätkukkakisan voittaja on nyt selvillä. Toiseksi kiri todellinen yllättäjä, jolla olikin sitten oikeasti vauhtia. Puutarhaa kierrellessäni huvituin suuresti, kun silmiini osui myös kannatusjoukko. Sitä en tiedä, esiintyikö hän cheerleaderina vai heiluttiko kenties lippua voittajan kunniaksi.

Raparperin kevätasu vetää katseet puoleensa. Sopiihan kevätkukkakisan maaliviivalla vähän juhliakin, vaikka teknisesti ottaen ei kisan osallistujakaartiin kuuluisikaan.

Ja tässä hän on: nyt jouluruusun kukka on tarpeeksi auki kisan voittoon.

Kaksi päivää sitten kaikki tunnustelemani kevätkurjenmiekan piipot tuntuivat aivan tyhjiltä. Voinette kuvitella hämmästykseni, kun jo eilen ensimmäinen kukista oli melkein auki. Tänään nuppuja pilkotti kolmesta piiposta ja lisäksi eilen aloittanut kukka oli aamun aikana auennut aivan levälleen. Ylpeänä ojennan hänelle hopeamitalin ja kunniamaininnan erittäin vauhdikkaasta loppukiristä.

Huomenna näitä söpöliinejä on varmasti jo useampi availemassa kukkiaan. Tarkkaan jos katsotte, niin vasemmasta alanurkasta lehden läpi puskee pieni piippo.Kurkkiikohan sieltä jo ensimmäinenn espanjansinililja?

Pronssimitali on vielä jakamatta. Aurinkopenkin pinkkien kevättähtien vauhti hyytyi kylmässä, mutta varjokujalla posliinihyasintti on taas pistänyt vauhtia nuppuun. Onko hänellä kenties intervalliharjoitus menossa?

Tuleeko tässä kolmannen sijan voittaja vai ehtivätköhän kevättähdet sittenkin kiriä ohi?

Takapihan 'Jeanne d'Arc' -krookukset taisivat tipahtaa pronssitaistosta. Siitä olen iloinen, että sama penkki on nyt puskenut vauhdikkaasti vihreää ja piippoja löytyy suht tasaisin välein, vaikka penkki on myllätty syksyllä uuteen uskoon.

Kärkikahinat olisivat olleet paljon jännittävämmät, jos rusakonkutale ei olisi käynyt sabotoimassa kisaa syömällä juuri avautumassa olleet krookukset. Eilisen tarkka laskutoimitus kertoi, että kukkivan kokoisia krookuksen piippoja lähti reilu 20kpl ja sen lisäksi pieniä sivusipulien piippoja niin, että yhteislukema oli tasan 30. Kiitokseksi jäi yksi papana. Nyt ei mennyt minusta tasan tämä yhtälö! Yksi rypäs krookuksia oli jäänyt mokomalta hyppivältä suursyömäriltä huomaamatta, joten peittelin sen kuusenoksalla. Lisäksi tuhlasin puolikkaan purkin valkosipulijauhetta, jolla maustoin kaikki maasta pilkistelevät krookukset, tulppaanit, kevättähdet ja kevätkurjenmiekat. Voitte uskoa, miltä ulkona nyt tuoksahtaa!

Näitä nyt oli turha enää maustaa valkosipulilla, mutta ripsautinpahan terveiset rusakolle, jos se yrittää vielä tulla tarkistamaan, jäikö herkkuja jäljelle.

Samaisen penkin tästä päädystä rusakko kävi jo heti lumien sulaessa syömässä harjaneilikoita (nuo vihertävät oikeassa reunassa).

Jos pation vierestä ei löytynyt tarpeeksi kiviä, niin metsänreunapenkistä niitä löytyy. Ylläolevassa kuvassa kaikki kaivetun kohdan ympärillä olevat kivet on kerätty noin pieneltä alalta. Lähinnä kuusenoksaa maantasalla oleva kivi ei irtoa ilman kaivuria. Sen edessä oleva kivi sekä vasemmassa reunassa olevista kivistä isompi ovat lähdössä toiselle puolelle pihaa ja loput jäävät takapihalle uusien kivipolkujen materiaaliksi. Luulen myös, että perkaan tätä penkkiä auki isommalta alalta, jotta saan tarpeeksi kiviä takareunan pengerryksen jatkamiseen. Ja toki jokaiselle löytyvälle murikalle, jopa niille pienille on käyttöä, sillä uudelle pationvieruspenkille tarvitaan samanlainen reunus kuin pation vieressä oleville vanhoillekin penkeille.

Tästä kuvasta näkyy patiolla olevien kukkapenkkien reunuksen lisäksi vastaus kysymykseen, mistä tietää rastaiden saapuneen. Lehdet patiolla eivät siis ole lasten tekosia. Risu keskellä kuvaa suojaa nietospensasta rusakoilta.

Edellisen kuvan kolmiopenkissä kasvaa myös varjorikkoa, jonka punaiset lehtiruusukkeet ovat jo itsessään kuin kukkia.

Vappua taidetaan viettää koleassa säässä, mutta sehän ei estä puutarhapuuhia. Toppatakki ja -housut on vielä pesemättä, joten aion kaivaa niin paljon kuin sielu (ja kroppa) sietää. Tänäänkin niskaan tuli välillä lunta ja välillä pieniä rakeita, mutta sehän on juuri sopiva keli kangeta kivenlohkareita maasta, eikö? Kunnon vappuhulinat kivihullun puutarhurin tapaan!

Loppusuoralla!

Huikea kevätkukkakisa on kestänyt jo niin pitkään, että tässähän meinaa jo ratketa liitoksistaan odottaessaan, kuka kukkapenkin kaunottarista ylittää maaliviivan ensimmäisenä. Ennakkosuosikin voittoasema ei ole ollut hetkeäkään varma ja maaliviivan lähestyessä myös muut kisailijat ovat pistäneet vauhtia nuppuihinsa. Aivan kärkiporukkaan on vielä kirinyt uusiakin osallistujia.

Kevättähdet 'Rosea' tarvitsevat enää pienen hetken aurinkoa ja lämpöä, jotta ensimmäinen kukka aukeaa.

Takapihalla krookukset 'Jeanne d'Arc' ilmoittivat, että myös ne ovat tavoittelemassa voittopokaalia aivan tosissaan.

Minusta jouluruusu ei ole vieläkään aivan täysin auki. Lähellä, mutta ei ihan.

Onko siis metsänreunapenkin 'Vanguardeilla' vielä mahdollisuuksia kiilata voittoon? Nämä näyttävätkin aivan siltä kuin jo tanssisivat voitontanssia. Edit 28.4. Rauha 'Vanguardien' muistolle. Kisaa tuli yöllä häiriköimään röyhkeä rusakko, joka pupelsi nämä kaikki ja niiden lähimaastossa olleet kumppanit maan tasalle.

Kisa on jännittävä kuin mikä! Näyttää siltä, etteivät esikot ja hyasintit enää ehdi mukaan voittokahinoihin, mutta pitkään nupullaan odotellut lehtoimikkä saattaa yllättää viime sekunneilla. Kevätkurjenmiekkojen lehtien välit tuntuvat harmillisen tyhjiltä. Eikö tänä vuonna nähdäkään niiden kukintaa? Viikonlopun kolea ja pilvinen sää piti kukkakisan osallistujat ryömintävaihteella, mutta tänään ei jarruteltu vauhdissa. Vauhtia sai myös lapio. Eilen aloittelin lumisateessa "kanttaamaan" kärhökaaripenkin etureunaa.

Tässä lähtötilanne. Pitkällä sivulla on vähän turhan suora linja penkin alkuajoilta. Se on tarkoitus pyöristää, jotta se sopisi paremmin penkin muihin kaareviin linjoihin. Tuo valkoinen kuvan yläreunassa on lunta naapurin pihan takanurkassa. Onneksi meidän pihalla sitä ainetta on enää ainoastaan liiterin varjoisalla seinustalla pieni kumpare.

Tässä jälkeen: laatat sain poistettua ja vähän aloiteltua kanttaamistakin. Maa olikin vielä roudassa, joten tähän vaiheeseen jäätiin. Tältä reunalta lähtee vielä muutama sentti enemmän kunhan maa sulaa. Laatoillekin on muuta käyttöä.

Aloittelin eilen myös pation viereen tulevan uuden kukkapenkin kaivamista ja työ jatkui tänään. Nyt myllätty kohta nurmikosta oli melkein kokonaan voikukkaa ja ketohanhikkia, ja tuntui, että juuria vain löytyy ja löytyy. Yhdeltä neliömetrin alalta lähti kottikärryllinen pelkkää juurta! Onneksi multa oli jo sen verran kuivunut, että mureni mukavasti kaivellessa. Pulleita matoja löytyi runsain määrin, mutta kiviä harmillisen vähän. Viisi pientä murikkaa neliöltä on liian laiha saalis, kun ajattelee, että polkuja on tarkoitus tehdä useampi metri. Syyshortensia ja kärhö tulevat kyllä varmasti viihtymään hyvin noin paksussa ja kivettömässä multakerroksessa. Multakin tuntuu olevan tonttimme parhaasta päästä. Ilmankos ketohanhikkikin kasvoi (melkein) metrin viikossa tällä kohdalla.

Vasemmalla reunalla olisi vielä sulaa maata, mutta kivipolun vieressä tuivioiden edessä oli vielä sen verran roudassa, että voikukan juuria ei saanut kokonaan pois. Tässä on siis neljäs keskeneräinen kaivanto tälle keväälle.

Jos puutarhassa työt jäävät kesken, niin sisätiloissa alkavat taimienkasvatustilat käydä vähiin. Taimitetristä on pelattu pitkään ja tehokkaasti, ja nyt alkaa olla se tilanne, että pitäisi saada pian osa varastoon tai ulos, jotta lämpöisemmässä viihtyvät saavat tarpeeksi valoa.

Eteisessä on ahdasta. Verililjapuu ja pelargonit joutuvat sukeltelemaan toistensa lehtien seassa ja uhmaamaan jopa painovoimaa, ja pieniä taimipurkkeja on joka välissä, mihin vain auringonvalo edes hetkittäin osuu. Daaliaparka joutuu odottelemaan lattialla kenkien seassa.

Eteisen toinen puoli. Osa pienemmistä purkeista on isompien ruukkujen päällä pitämässä seuraa niistä kasvaville taimille.

Suihkun ikkunan ovat vallanneet pienimmät taimet lajistaan sekä sokeriherneet, jotka eivät saisi muualla kasvurauhaa. Toivon, että suihkun lämmin ja ajoittain kostea ilma sekä valoisa eteläikkuna vauhdittaisivat erityisesti sellerien ja keijunmekkojen kasvua.

Kodinhoitohuoneessa on tänä vuonna ennätysväljää, kun vanha silityslauta siirtyi eteiseen taimipöydäksi ja vierashuone toimittaa taimivauvalan virkaa. Täälläkin on näppärä ruukkuja ruukussa -systeemi. Lattialla vasta kylvetyt härkäpavut sekä ruusuliisa, joka ei taida herätä ollenkaan.

Vierashuoneeseen emme tällä kertaa kurkkaakaan, sillä sieltä olen näyttänyt kuvia jo monen monta kertaa. Taimipurkkeja on vain tullut lisää niin paljon, että pöytä on aivan täynnä. Viherkasvit joutuivat jo väistymään syrjemmälle ja loput sellerit sekä osa isommista ruukuista eteiseen. Eteisestä taas heivasin varaston puolelle kukkineet sipulikukat sekä kaikki leijonankidat, jotka eivät ole suostuneet näyttämään kasvun merkkiä. Kekseliäitä ratkaisuja tarvitaan pian, jos kylmät säät jatkuvat vielä pitkään enkä saa vietyä edes sellereitä ja ruusukaaleja varastoon. Koulittavia on vielä parissa purkissa ja kylvämistä odottavat kesäkurpitsat sekä pavut, joista ainakin osan aion tänä vuonna esikasvattaa. Loput kesäkukat kylvän suoraan maahan toukokuun alkupuolella. Voi lämpö ja aurinko, tule pian tänne!

Oppia moka kaikki

Tälle päivälle osunut hyytävä tuuli ja kolea ilma eivät oikein houkutelleet ulkopuuhiin. Päätin aamupäivällä miinanköynnösten koulimisen jälkeen kuitenkin sen verran ulkoilla, että kävin kaivamassa mansikat ruukkuihin saamaan varaston suojissa varaslähtöä kasvukauteen. Lapionhakumatkalla pysähdyin tarkistamaan kevätkukkarallin tilanteen. Ainoastaan hyasinteissa oli havaittavissa muutoksia toissapäivään verrattuna: kaikkiin kolmeen on ilmestynyt nuput ja yhteen on tulossa peräti kaksi kukkavanaa.

Söpöt hyasinttikaksoset kurkistelemassa.

Hyasinttien piipot eivät enää ole kirkkaan keltaisia. Toivottavasti eivät ole ottaneet viime yön napakasta pakkasesta nokkiinsa.

Laitoin mansikoiden jakamis- ja ruukutuspisteen takapihan seinän viereen, jossa oli pihan ainut tuulensuojainen kohta. Kasvimaasuunnitelmissa oli alunperin kuormalavoista rakennettu mansikkatarha seinän vieressä. Idea on kevään mittaan jalostunut seinälle kiinnitettäviksi altakastelulaatikoiksi, joita meillä oli kaksi vapaana. Ratkaisu vie vähemmän tilaa ja on nopeampi toteuttaa kuin kuormalavaistutus. Lisäksi mansikat saavat näin reilumman multatilan ja kosteuskin ehkä pysyy säiliön ansiosta tasaisempana. Ja onhan kaksi altakastelulaatikkoa paljon näppärämpi nostaa hallayön uhatessa varastoon kuin viritellä harsoa kuormalavaistutuksen suojaksi.

Kahteen 80cm pitkään altakastelulaatikkoon sopi yhteensä yhdeksän mansikantainta, joista kaksi ei välttämättä ole talven jäljiltä hengissä. Suurimmassa osassa oli kuitenkin jo näkyvillä pientä versonalkua.

Kun sain vietyä mansikat varastoon, jäin tutkailemaan varastossa olevien kasvien vointia. Syyskylvöruukuissa ei ensi silmäykseltä näyttänyt olevan vielä mitään elonmerkkiä, mutta tarkempaan kun tutkin, niin yhdestä purkista löytykin pari itämään lähtenyttä siementä. Numerokoodi kertoo, että ne ovat juuri sitä valkokukkaista kurjenpolvea, jota tarvitsen uuteen pationvieruspenkkiini. Oi tätä onnea!

Melkein tarvitsee suurennuslasia, mutta siellä ne ovat! Ja jos kaksi itää, niin tokihan niitä nousee vielä lisääkin, eikö? Isompi verso vasemmassa laidassa on todennäköisemmin vaahteran taimi kuin monsterikokoinen kurjenpolvi.

Sakset kun kerta sattuivat olemaan taskussa, niin leikkelin hortensiasta kuivaneet latvat pois ja sitten siirryin siistimään loistokärhö 'Kaiseria'. Ja arvaatteko, mitä minä tuhannen taalan tupeltaja menin tekemään? Katkaisin vahingossa juuri sen verson, josta kasvoi avautumassa ollut kukkanuppu!

Siinä meni yhteensä kolme nuppua, kun piti lähteä ainoastaan  kymmenen sentin pätkä kuollutta versoa. Tämä sitten meni maastoutumaan juuri sen taakse niin hyvin, että lähti mukana.

Kärhö kyllä siistiytyi, kun vanhat lehdet ja pari kuollutta versoa (sekä yksi elävä) lähtivät pois. Korkeudestakin lähti parikymmentä senttiä, kun korkeimmasta latvasta katkesi samalla pieni pätkä.

Ei mahda mitään. Onneksi naapureita ei ollut juuri silloin ulkona, niin ei tarvinnut hävetä eräitä painokkaita sanoja. Myöhemmin päivällä lasten kanssa ulkoillessa oli lähellä tulla päivän toinen moka. Haravoin takapihalta myyrän talvitunnelit matalaksi ja rapsuttelin enimpiä kuivaneita heiniä nurmikoltakin. Suuntasin haravan kanssa kukkapenkkeihin ajatuksena pöyhiä paksumpia lehtikasoja, jotta maa pääsee sulamaan niidenkin alta. Etupihalla aurinkopenkissä olikin pari oikein paksua, muhkeaa lehtikasaa. Ihmettelin, olinko kenties syksyllä unohtanut levitellä lehdet laajemmalle alueelle, kun eihän niiden kohdalla edes ollut mitään kasvamassa. Läheltä piti, etten riipinyt haravallani ensimmäisiä piippoja irti, kun lamppu vihdoin syttyi päässäni.

Lehtikasojen allehan hautasin alelaarista löytyneitä ukkolaukkoja 31.10. Sää oli mitä mainioin, mitä nyt lumi vähän hidasti istutuspuuhia (Istutussää kohdillaan -postaus).

Huh! Likeltä liippasi, mutta ohi meni onneksi tällä kertaa. Mitähän sitä huomenna tuhoaisi?

Kaivauskausi aloitettu!

Puutarhakauden kaivuuprojektien avajaisten kunniaksi aukesi eteisessä ensimmäinen pelakuun kukka. Tässä laatikossa ei vain pitänyt mielestäni olla tuon näköistä pelakuuta...

Kolmen päivän lämmin ajanjakso sai routaisen maan sulamaan edes paikoitellen sen verran, että lapio pääsi vihdoin pois varaston seinältä ja oikeisiin töihin. Yllättäen takapihan varjoisan seinustan vierellä oleva kukkapenkki suli ensimmäisenä kanttauskuntoon. Yritin myös laajentaa takapihalta metsänreunapenkkiä, mutta sieltä maa oli heti pinnan alta umpijäässä, joten yritykseksi jäi.

Kyllähän se penkinreuna kieltämättä vähän siistiytyi. Ennen kanttaamista nurmikon ja viime kesän törkyä täynnä olevan kukkapenkin rajat sulautuivat liukuvasti yhteen.

Nurmikon raja oli sulanut juuri ja juuri sen verran, että nurmiheinät lähtivät pois. Yritin pidentää penkin tätä päätä, mutta eihän se onnistunut. Sain kuitenkin yhden isomman kiven pois ja pari kivennurkkaa jäi sinne vielä odottelemaan maan sulamista.

Pation vierestä maa oli vielä liian jäistä kaivettavaksi, joten suuntasin kottikärryn, mittanauhan ja lapion kanssa autotallin seinustalle kokeilemaan, saisiko uutta kasvimaata jo aloiteltua. Luulisi, että kuukauden sulana ollut suojaisa kaistale olisi jo sulanut. Olihan se, melkein.

Merkitsin kasvulaatikoiden paikat kepeillä ja osittain narullakin. Ajelin kottikärryillä edestakaisin ja kokeilin, mahtuuko niiden kanssa kulkemaan, vaikka seinustalta varaisi puolen metrin levyisen kaistaleen tomaatti- ja paprikaruukuille.

Edellisen kuvan etualalla oleva kuoppa on syntynyt, kun sadevesi tippuu rännistä. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus laittaa siihen sadevesitynnyri. Myös kasvimaan aitaaminen on edelleen suunnitelmissa. Rusakoita saa olla ajamassa sen verran tiuhaan tahtiin pois pihalta, että satoa on turha odottaa ilman aitaa. Aidalla ehkäistään myös eräiden pienten kaksijalkaisten salavierailut kasvimaalla. Heille on varattu oma lavakaulus entisen kasvimaan aurinkoisemmasta osasta, saavat puutarhuroida siellä.

Lapio kalahti heti ensimmäisenä liuskekiven palaseen. Yhden kun sai ylös, löytyi vierestä toinen. Edelliset asukkaat olivat ilmeisesti haudanneet autotallin seinustalle ylimääräisiä kiviä. En panisi pahakseni, vaikka niitä löytyisi koko seinustan mitalta.

Ajattelin kaivaa ensimmäisenä nurmikon ja rikkaruohot pois kasvipenkkien kohdalta ja siirtää lavakaulukset paikoilleen. Käytäviä voi sitten kaivella myöhemmin inspiraation iskiessä. Aidan varjo oli hidastanut sen verran paljon roudan sulamista, etten saanut edes ensimmäisen lavakauluksen kohtaa täysin kaivetuksi. Lisäksi piti lähteä syömään ja jatkamaan työpäivää. Mutta olipa mahtavaa, kun kesken työpäivän oli parin tunnin puutarhapaussi! Kasvimaa jäi kyllä vielä pahasti kesken, mutta onpahan tässä aikaa ennen ensimmäisiä suorakylvöjä.

Viime syksynä jäi kesken marjapensasalueen siistiminen. Takareunaan pitäisi myös kaivaa metsämustikkamaa, mutta sen aloittamista saa vielä odotella pitkään. Savimaa sulaa hitaasti, varsinkin jos se on melkein täysvarjossa.

Aloitin maan sulamista odotellessa punomaan sadevesitynnyrin ympärille tulevaa "risumattoa". Materiaalina tuoksuvatukka, sopivaan mittaan aikanaan lyhennettävät pihlajanvesat ja rautalanka. Kesken jäi, mutta sehän taitaa olla meillä jo puutarhan kantavana teemana.

Kevätkukkijoiden rallikisa on myös kesken. Yritän parhaillaan pohtia, voidaanko kellarissa talvehtinut loistokärhö 'Kaiser' ottaa mukaan kisaan, vai lasketaanko tässä kisassa kellaritalvetus dopingiksi?

Avautumassa oleva kukka ei tällä hetkellä kyllä kauneudella ylpeile.

Oikeastaan koko kasvi on kaikkea muuta kuin kaunis nyt, viimevuotiset lehdetkin roikkuvat vielä mukana. Varret ja lehdet ovat kuitenkin alkaneet aavistuksen vihertää ja mikä parasta: laskin kärhöstä jo kahdeksan nuppua!

Jokohan huomenna kisan voittaja tuulettaa maaliviivalla?

Takavasemmalta mukaan kisaan kurvasi viime syksynä istutettu kevättähti 'Rosea', jonka kauniin pinkit piipot seurustelivat edellisessä postauksessa kevätkurjenmiekan piippojen kanssa. Kevätkurjenmiekoissa ei vielä näkynyt nupun nuppua.

Yksi ennakkosuosikeista, eli posliinihyasintti, laittoi tämän päivän aikana turbovaihteen päälle. Riittääkö vauhti vai...

... viekö voiton kuitenkin kärhökaaripenkin vaaleajouluruusu?

Uusia lukijoitakin on taas ilmestynyt. Olette lämpimästi tervetulleita, toivottavasti viihdytte mullantuoksuisessa blogissani! Aurinkoista loppuviikkoa!

Paikoillanne, valmiina... KUKKIKAA!

Kevät on täälläkin edennyt vihdoin siihen pisteeseen, että ensimmäiset kukkanuput ovat ilmestyneet. On siis aika järjestää kevätkukkien rallikisat! Viime vuonna vauhtikilpailut polkaistiin käyntiin 22.4 (käväise lukemassa täältä), joten suunnilleen samassa tahdissa kevättä mennään. Tänä vuonna kisailijoiden kokoonpano näyttää kuitenkin aivan erilaiselta, sillä mukana on mm. jouluruusu ja esikko, joita ei viime vuoden kisassa näkynyt lainkaan.

Kärhökaaripenkin laajennusosassa on melkein kukassa vuoden takainen joulukukkani. Muut jouluruusut miettivät edelleen, kannattaako ihan vielä nostaa nuppuja maantasoa korkeammalle.

Takapihalta jo heti lumien sulettua löytynyt esikonnuppu on kasvanut hitaasti ja varmasti. Nyt terälehdet ovat alkaneet rullautua auki, joten tämä on ehdottomasti kisassa mukana. 

Varjokujalta löytyi viime kesänä hankitun vaaleanliilan esikon nuppu, mutta riittääkö sen vauhti mitalisijoille?

Viime vuonna krookukset olivat ehdottomasti mukana mitalitaistossa. Kuinka on niiden laita tänä vuonna?

Keltaisen nurkan 'Golden Yellow' -krookukset ovat joka vuosi olleet ensimmäisten kukkijoiden joukossa ja tänäkin vuonna niiden piipot nousivat ensimmäisinä. Nyt ne ovat kuitenkin jurottaneet samankokoisina pitkään. Loppuiko kisakunto kesken?

Ehkä krookusten tallipäälliköltä tuli käsky antaa vaihteeksi tilaisuus muillekin krookuksille. Tässä takapihalta 'Jeanne d'Arc', joka on krookuksista ennakkosuosikki, vaikka parilla muullakin on selvästi voitonkiilto lehdissä.

Viime vuoden voittaja, eli kevätkurjenmiekka ei taida tänä vuonna olla kisassa mukana. Ehkä sen olisi pitänyt vaihtaa vesikelin juuret alle pärjätäkseen kisassa.

Kevätkurjenmiekan piippojen seassa on kauniin pinkkejä piippoja. Espanjansinililjojako vaiko kenties kevättähtiä? Taisivat piipot jäädä juoruamaan keskenään ja unohtivat koko kisan!

Viime vuonna posliinihyasintit kiilasivat kesken kisan vauhdilla johtoon, mutta vauhti ei ihan riittänyt voittosijaan. Tänä vuonna ne aloittivat yhtä hurjan kirin, sillä kaksi päivää ennen tämän kuvan ottoa maassa ei näkynyt edes piiponkärkeä.

Lehtoimikkä oli vuosi sittenkin kisassa mukana, mutta ei päässyt mitalisijoille. Kuinka käy tänä vuonna?

Kisassa on tänä vuonna myös aivan uusi nimi: hyasintti 'Fondant'. Sen kirkkaankeltaiset piipot loistavat aurinkopenkistä auringon lailla ja näkyvät keittiön ikkunaan saakka.

Nuppu pilkistää lehtien seasta, mutta onko kaasujalka, tai siis -juuri, riittävän raskas kisassa pärjäämiseen?

Kukahan kukkapenkin vauhtihirmuista vie tällä kertaa voiton ja kurvaako mutkan takaa kisaan vielä yllätysnimiä?

Lilliputteja

Pari kylmää, märkää ja tuulista päivää pitivät kaikki täysjärkiset ihmiset turvallisesti sisätiloissa. Kaiken sen turhautuneen ikkunastatuijottelun lisäksi tuijottelin taimieni kasvamista ja kylvösten itämistä. Yhtä kylvöruukkua olen tuijotellut varmasti jo kymmeniä tunteja kevään mittaan. Se on juuri se "kaikk' toivo on jo mennyt" -viinirypälerasia, johon ripottelin ensimmäiset keijunmekon ja koruköynnöksen siemenet 1.2. ja seuraavat 15.2. Keijunmekkoja alkoi ilmestyä maaliskuun puolivälin jälkeen ja niitä ilmestyy edelleen lisää, mutta ensimmäisen koruköynnöksen löysin vasta pari päivää sitten. Muistuttakaa ensi joulun alla, että pitäisi alkaa kaivella kylvömultaa ja koruköynnöksen siemeniä esille, jotta ehtivät kasvin kokoisiksi jo ennen kesää.

Siinä se on: tämän kevään ensimmäinen koruköynnöksen taimi. Mittakaavana (ja kameran tarkennusapuna)  tavallinen nuppineula.

Kylvöpurkin toisella reunalla uusimpia keijunmekkoja, sama nuppineula tässäkin kuvassa. Eivät ole isoja nämäkään.

Onneksi maaliskuun puolivälissä itäneet keijunmekot ovat kasvaneet jo näin "jättimäisiksi". Kamerakin ymmärtää jo paremmin, että missä se on se kuvauskohde.

Ehkä noista minitaimista kasvaa vielä sen kokoisia, että tulevan kesän köynnössuunnitelmani eivät mene ihan kokonaan uusiksi. Pitää muistaa lannoittaa näitä vähän paremmin kuin yleensä muistan kasvejani ravita, jos se vaikka vauhdittaisi kasvussa.

Anopilta viime keväänä saamani pasuunakukan taimi vietti talvensa kellarissa ja on ollut sisällä jo pitkän aikaa heräilemässä. Se oli kellarissa tehnyt lupaavat silmut, jotka eivät kuitenkaan lähteneet kasvuun. Sen sijaan melkein kaikki niistä on kuivunut ja karissut pois. Nyt huomasinkin rungon alaosassa pari uutta silmua. Peli ei taidakaan olla vielä menetetty, vaan kepakko vaihtoi suunnitelmiaan ja pitää tarhuria edelleen jännityksessä.

Lupaavamman näköinen silmu kuin ne pois kuivuneet kaverit. Pasuunakukan runko on läheltä tarkasteltuna hauskan nystyräinen.

Viime vuonna 'Patio Red' -paprikan siemenet eivät suostuneet oikein itämään ja sitten viimein kun yksi siemen iti, taimi jurotti kääpiökokoisena ikuisuuden. Tänä vuonna siemeniä iti melkein kymmenen, tosin hyvin eriaikaisesti. Ensimmäiset neljä tainta ovat alkaneet nuppuilla, kaksi seuraavaa ovat parin sentin kokoisia ja loput viskasin surutta menemään. Punertava sävy seuraavissa kuvissa johtuu taimihuoneen kasvivalosta, joka oli pimeinä päivinä melkein koko päivän ajan päällä.

Ensimmäiset nuput nyppäisin pois jo muutama päivä sitten, seuraavat ovat tämän kokoisa.

Jättiverbenoista suurin osa on lähtenyt kasvuun, mutta se isoin, joka näytti talvetuksen aikana lupaavimmalta, ei ole näyttänyt yhtään elonmerkkiä. Se on saanut osakseen pyyntöjä, maanitteluja, suostuttelua, jopa lahjontaa ja nyt viimeisimmäksi uhkailun kompostilla, jos ei pian ala näkyä uutta kasvua.

Tätä risua on tuijoteltu melkein yhtä paljon kuin sitä köynnöskylvöstä postauksen alussa.

Eilen tein jättiverbenalle oikein perusteellisen tarkastuksen ja löysin aivan puskan keskeltä jonkun "roskan", joka ei lähtenytkään puhaltamalla pois. Eikä se liikahtanutkaan, vaikka ohuella risunpätkällä sitä varovasti tökkäisin. Oliko kompostori taas taikasana?

Kameran automaattitarkennus ei ymmärtänyt taaskaan, mihin pitäisi tarkentaa, mutta aivan kuvan keskellä tuon tumman kolmiomaisen varjon kärjessä on vihertävä pallero. Vihdoin silmuko? Näin toivon todella!

Leijonankitojen osalta talvehtimismenestys ei ollut tänä vuonna niin hyvä. Yksi lähti reippaasti kasvuun, mutta ainakin kaksi on melko varmasti menetetty. Kaksi muuta on vähän siinä ja siinä, mutta en ole niille uhrannut enää lämpimiä sisätiloja.

Yksi leijona on keskittnyt versojen pituuskasvun sijaan työntämään uutta alkua kiihtyvällä tahdilla joka oksasta. Jopa puutuneimmista versoista työntyy lehtitupsuja. Vasemmassa reunassa yksi menetetyistä tapauksista ja oikeassa reunassa hollanninurjenmiekkoja.

Uutta kasvua puskee myös syyssyrikkä, jossa alle kaksi viikkoa sitten oli yhtä pienet silmut kuin pasuunankukassa nyt.

Eteisessä on myös pieni kevätkukkaniitty. Sipulithan olisi voinut syksyllä istuttaa tiiviimmin ruukkuihin, mutta halusin, että niitä ei tarvitse ulosistutusvaiheessa alkaa repimään erilleen toisistaan.

Ensimmäiset idänsinililjat ja kevättähdet ovat jo rupsahtaneet, mutta vielä ruukuista puskee uusiakin kukkavarsia.

Ensimmäinen riippapelargonin nuppu lupaa kukintaa jo ennen kesää.

Ihmeen paljon näin pienistäkin nupuista, silmuista ja lilliputtiakin pienemmistä taimista saa iloa. Kuinkahan paljon puutarhasta löytyy ilonaiheita tänään? Aurinkoinen ja edes kohtuullisen lämmin päivä näyttäisi olevan tulossa, joten toiveissa olisi löytää edes muutama uusi piippo ja mahdollisesti ensimmäinen kevätkurjenmiekan nuppu. Uppoaisikohan lapiokin jo syvemmälle kuin kolmeen senttiiin? Aurinkoista sunnuntaita!