maanantai 23. syyskuuta 2019

Ei ihan putkeen mennyt...

Kulunut kesä oli kokeilujen kesä kasvimaalla. Testasin monta itselleni aivan uutta viljeltävää enkä aina niin hyvällä menestykselläkään. Ajattelin laittaa tänä kesänä oppimani asiat muistiin ensi vuotta varten, jotta onnistumisprosentti kasvaisi. Varjoisa kasvimaa tuo omat haasteensa hyötytarhailuun, joka ei muutenkaan ole vahvin osa-alueeni puutarhanhoidossa. Tulossa on siis kantapään kautta -postaus.

ESIKASVATUKSISTA:
Esikasvatukset kannattaa aloittaa jonkun verran siemenpussien ohjeita aiemmin. Erityisesti pitkän kasvukauden vaativa ruusukaali pitää kylvää reilusti aiemmin, sillä muuten satonäkymät näyttävät aika vaatimattomilta.
Syyskuun puolivälissä kahdessa ruusukaalin varressa näkyi pieniä palleroisia. Pieniä todellakin: suurimmat olivat vajaan sentin halkaisijaltaan.
Esikasvata kurpitsat isoissa ruukuissa. Pidä ulosistutusvaiheessa harsoa niiden päällä siihen asti, että alkavat kukkia. On kuitenkin liian kylmää, kuumaa, tuulista, sateista tai kuivaa niille ja jurottavat.

Tomaatitkin kannattaa vaihtaa reilusti isompiin ruukkuihin esikasvatuksen loppuvaiheessa, vaikka aikoisi istuttaa ne "aivan pian" ulos lopulliseen kasvupaikkaansa. Se "aivan pian" on kuitenkin kolme viikkoa myöhempään, mitä alunperin suunnitteli. Niille ei myöskään riitä edes kaksinkertainen harso suojaksi avomaalle, vaan tarvitsevat koleiden ja varsinkin tuulisten jaksojen ajaksi muovia suojakseen. Kuluneena kesänä meillä oli kaksi kylmää jaksoa, jolloin pelättiin jopa hallaöitä: ensimmäinen oli heinäkuun alussa, toinen heinä-elokuun vaihteessa. Tomaatit jurottivat käytännössä koko kesän ja aloittivat aivan järkyttävän kasvuspurtin elokuussa. Varkaita ja kukkia puski joka puolelta ja siivosin ylimääräistä kasvustoa muutaman päivän välein kompostiin, jotta tomaatit ymmärtäisivät keskittää kasvunsa raakileisiin. Tilanne olisi ehkä ollut pelastettavissa, jos syksy olisi ollut pitkä ja lämmin. Sen sijaan jouduin viikko sitten illalla taskulampun valossa keräämään raakileet kiireen vilkkaa sisälle kypsymään. Tarjottimella on monta omenaa tomaattien seurana, mutta epäilen, kypsyvätkö siltikään.
Tämä olisi hyvä näky heinä-elokuun vaihteessa. Minun tomaattini olivat eri mieltä kasvamisen ja kukkimisen ajankohdista ja olivat tässä tilanteessa vasta syyskuun puolivälissä.
SUORAKYLVÖT:
Älä käytä harsoja siemenkylvöissä! Niiden alla etanat pistävät kunnon bileet pystyyn kun linnutkaan eivät pääse häiritsemään. Kylvökset kuivuvat yllättävän nopeasti eikä niiden vointia edes huomaa. ellei kurkistele harson alle.
Tänä kesänä meillä riitti etanoita kasvimaalla. Ensin ne söivät kaikki vastaitäneet papujen ja mustajuurien taimet, sen jälkeen jatkoivat herkuttelua nauriiden ja tatsoiden lehdillä.
Ruusu- ja lehtikaalien väleihin sopii vaikka mitä pitkän aikaa. Kunnon kasvuspurtti alkoi niillä vasta heinäkuun lopulla, joten väleistä olisi hyvin ehtinyt kerätä sadon retiisejä, salaatteja ja vaikka sipulia. Valkosipulienkin väliin mahtuu vaikka mitä. Tosin porkkana ei ole hyvä, jos itäminen viivästyy, sillä silloin joutuu nostamaan ne valkosipulien mukana. Karottiporkkana voisi toimia paremmin.
Elokuussa ruusukaalien väleihin ei sopinut enää mitään. Valkosipulien sadonkorjuussa nousseet porkkanat olivat tämän vuoden kookkaimmat.
Suorakylvöt heinä-elokuussa eivät varjoisalla kasvimaallamme ehdi tuottamaan satoa, ellei syksy ole poikkeuksellisen pitkä ja lämmin. Tänä vuonna niin ei ollut. Jos viitsisi kesäkuussa puuhastella vielä taimikasvatusten kanssa, niin voisi esikasvattaa ruukuissa hyötykasvien taimia ja istuttaa niitä aikaisemmin korjattavien kasvien tilalle. Todennäköisesti sellainen ei innosta minua yhtään kevään taimirumban jälkeen, joten ehkä pitää vain suunnitella kevätkylvöt niin, että hitaasti kasvavia on harvakseltaan siellä sun täällä ja nopeasti sadonkorjuuikään tulevat kasvit ovat niiden väleissä. Siinä vaiheessa kun ensimmäiset korjataan, niiltä vapautuu tilaa pidemmän kasvukauden vaativille kasveille.

Papuja voi kasvattaa ohjeita tiheämmässäkin, kunhan tuki on tarpeeksi iso. Aivan papujen viereen mahtuu kasvamaan vaikka mitä lyhyen kasvukauden vaativaa. Tosin meillä pavut pitää esikasvattaa, jotta ehtivät tehdä satoa. Korkeat, kapeat ruukut (esim. wc-paperihylsyt) ovat matalia parempia.
Papupenkin reunuskasvina oli tänä vuonna kuukausimansikkaa. Helmikuussa kylvetyistä siemenistä tuli näin komeita puskia, jotka aloittivat kukinnan elokuussa. Raakileita on paljon, mutta voi olla, etteivät ehdi kypsyä. Toivottavasti talvehtivat hyvin ja tekevät paljon makoisia mansikoita ensi vuonna.
MUUTA:
Hanki harsoille sellaiset tukikaaret, etteivät harsot mene riekaleiksi ensimmäisessä kovassa tuulenpuuskassa. Oksat ja rimoista tehdyt tuet eivät ole milloinkaan tarpeeksi sileitä. Kaalikasveille kannattaa harson sijaan hankkia hyönteisverkkoa, jotta eivät läkähtyisi kuumuuteen. Niinkin meinasi alkukesän hellepäivinä käydä.

KUINKA SADON TÄNÄ VUONNA KÄVI?
Salaattia, herneitä ja nauriita olemme saaneet yllin kyllin. Sokeriherneitä on pakastettukin muutamia pussillisia. Retiisejä saimme tarpeeksi. Mangoldit kasvoivat hitaanlaisesti, mutta saimme kuitenkin jonkun verran satoa ruokapöytään ja ihan pakastimeenkin asti. Reilu viikko sitten nostimme lasten kanssa porkkanat ja ylläriperunat sekä keräsimme härkäpavut. Yhteensä saimme puolikkaan ämpärillisen satoa. Härkäpapuja olemme toki keränneet jo monta kertaa, eli ne onnistuivat tänä vuonna, mutta pettymyksen muodostivat huonosti itäneet porkkanat, jotka eivät suostuneet muutenkaan kasvamaan kokoa. 'Blauhilde'-papuja saimme pari kourallista ennen niiden paleltumista. Ensimmäiset paprikat syötiin elokuussa, nyt loput kypsyvät chilien kanssa eteisessä. Kukkapenkeissä kasvaneet lehtikaalit menivät rusakoiden suuhun, mutta kasvimaalla oleva taimi oli ainakin vielä eilen jäänyt niiltä huomaamatta. Korjaamatta ovat vielä palsternakat, ainoa etanoiden hyökkäyksestä selvinnyt mustajuuri sekä maa-artisokat. Ja ne ruusukaalit. Loppukesällä kylvin vuonankaalia ja ne kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Katsotaan, saisiko niistä korjattua tuoretta salaattia joulupöytään.
Pieniä, mutta makeita suippopaprikoita.
Ei siis ihan surkea hyötytarhailukesä kuitenkaan, kokonaisuushan ratkaisee eikä yksittäiset satotappiot!

20 kommenttia:

  1. Ai kun on mahtavan näköiset valkosipulit! Onneksi tuli kumminkin satoa jostakin, ja aika hyvinkin, ja ehkä sitä vielä tulee lisääkin. Harmillisesti vain sääennusteessa puhuvat jatkuvasti kylmän ilmamassan invaasiosta ja luvatut lämpenemiset vedetään takaisin.
    Kyllä teillä on erilaiset haasteet siellä kuin täällä lintukodossa lounaassa. Kasvukauden pituus ja mahdolliset keskellä kesää iskevät kylmyyspiikit pitävät sinut varmaan jatkuvassa valmiustilassa. Täällä ei vielä ole pakkanen puraissut, mutta nyt mittari on laskenut vain kolmeen asteeseen, mikä on kyllä tosi vähän, kun ilta on vasta nuori. Pitäisköhän pelakuut kantaa sisään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkosipulit onnistuvat aina! Maa-artisokat ovat myös tähän asti yleensä onnistuneet hyvin. Ei ole täällä mistään lämpenemisestä tietoakaan. Tänäänkin päivän maksimilämpötila taisi olla seitsemän asteen tienoilla ja viime yönä oli käynyt -3,5 asteessa. Ensi yöstä taitaa tulla lämpimin moneen vuorokauteen, sillä nyt on vielä kolme astetta lämmintä. Todella aikaisin tuli tänä vuonna hallayöt. Joskus kadehdin teitä rannikkoseuduilla asustajia pitkästä kasvukaudesta, mutta sitten muistan, millaista teillä on talvisin: aivan kuin syksy jatkuisi ikuisesti. Silloin olen tyytyväinen siitä, että asun täällä, sillä meillä syksy jää yleensä suht lyhyeksi, talvella on reilusti lunta kasvien suojana eivätkä lämpötilat sahaa molemmin puolin nollaa vaan pysyvät tasaisesti kunnolla pakkasen puolella. Kevät alkaa myöhemmin, mutta etenee vauhdikkaammin ja kesä tuntuu yleensä kesältä. Viime kesäkin tuntui, vaikka siinä välillä olikin pari epätavallisen kylmää jaksoa. Toivottavasti vältytte siellä vielä hallaöiltä.

      Poista
  2. Tomaateista kannattaa heinäkuun lopulla - elokuun alussa karsia lehtiä pois niin että lopulta ei ole yhtään jäljellä, nopeuttaa raakileiden kypsymistä. Teen saman myös pensastomaateille, tänä vuonna niistä ehti kypsyä kaikki! Vuodet eivät todellakaan ole samanlaisia, se mikä onnistuu tänä vuonna todennäköisesti epäonnistuu seuraavana vuonna. Mutta aina jotain satoa kuitenkin tulee, hyvä palkinto kuukausien työstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitinkin niiden karsimisen silloin, mutta puskivat uutta niin nopsaan tahtiin, etten perässä meinannut pysyä. Varmaan kylmyydestä johtuen luulivat elokuussa vasta kesän alkavan, sillä ainoastaan kahdessa tomaatissa oli muutamia raakileita heinäkuun lopulla, kaikissa muissa kasvu oli pysähtynyt kokonaan. Kaikki keräämäni raakileet olivat elokuun aikana kehittyneitä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeilen kasvattaa tomaattia täysin avomaalla ja selvästi on opittavaa. Ensi vuonna uusi yritys paremmilla tuulisuojauksilla. Sekin varmasti auttaa paljon lämmön pitämisessä tasaisena.

      Poista
  3. Vuodet eivät tosiaan ole veljeksiä, mutta aina jotain satoa sentään tulee. Minä kylvin itse vasta juhannusalusviikolla. Porkkana, punajuuri ja hernesadosta tuli ihan hyvä. Palsternakat harvensin aivan liian myöhään ja ne jäivät siksi aika pieniksi, mutta laadultaan ovat kyllä hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei olisi tullut varmaan yhtään satoa, jos olisin kylvänyt vasta juhannusviikolla! :D Punajuuret unohdinkin listalta; nekään eivät kasvaneet. Palsternakoista en edes tiedä, minkä kokoisia ovat, mutta ainakaan ne eivät ole liian tiheässä. Oli vähän huono itämisprosentti niilläkin... Ehkäpä ensi vuonna on parempi tuuri satomäärien kanssa.

      Poista
  4. Voi sentään Minna! Tämä oli viihdyttävää luettavaa, mutta olisin hartaasti toivonut, että ahkeruutesi olisi tuonut satoa enemmän. Vuodet ovat tosiaan erilaisia ja monelle tämä kesä on ollut säiden suhteen haasteelinen vaihtelevien olosuhteiden vuoksi. Niin minullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viihdyttäväksi tämän tarkoitinkin. Jospa ensi vuonna säät ovat suotuisammat eikä olisi niin paljoa tuholaisiakaan.

      Poista
  5. Tämä on ollu hankala kesä kasvien kannalta. Oot suanu monenmoista satoa ja suuhunpantavoo. Miulla vielä porkkanatkin on muassa ja porukan peruna meinattiin loppuviikosta nostoo. Muistelen kouluajoilta, ruusukaali jätettiin maahan ja vielä lumensatamisen jäläkeenkin siitä keriä korjattiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, että ruusukaali kestää ihan kunnolla pakkasta ja jopa luntakin. Toivo ei ole siis täysin menetetty. Minäkin olisin jättänyt porkkanat vielä maahan, mutta lapset halusivat nostaa ne jo pois. Pääseepähän kitkemään kunnolla voikukat pois.

      Poista
  6. Kaikenlainen kokeilu on virkistävää, vaikka syötävää satoa ei tulisikaan, kokemusta kumminkin. Monen vinkin kohdalla olen samaa mieltä kanssasi. Kunnioitettavan paljon valikoimaa on ollut teidän hyötytarhassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna olin ainakin motivoituneempi kasvimaapuuhiin kuin aiempina vuosina, jolloin puolet kasvimaasta on valloittanut peruna. Uudet kokeilut olivat jännittäviä, vaikkei niistä hirveästi onnistumisia tullutkaan. Ensi vuonna uusi yritys paremmilla tiedoilla ja kantapään kautta haalituilla kokemuksilla.

      Poista
  7. Kokemuksista oppii! :) Itse en ole erityisen innostunut kasvimaaviljelijä, enkä varmaan siksi(kään) erityisen hyvä siinä. En jaksa kasvattaa esim. juureksia tai kaalikasveja ollenkaan, kun en niitä tykkää syödäkään. Eniten haluaisin viljellä tomaatteja, paprikoita, munakoisoja ja ylipäätään kaikkea sellaista, mitä varten pitäisi olla pidempi kesä tai vähintään kunnon kasvihuone. :D

    Omistakin kokeilusta tosi moni meni pieleen. Myskikurpitsa tuotti pelkkiä hedekukkia. Munakoisot kukkivat reippaasti, mutta niissä on vain yksi raakile, jee. Tomaatit vähän sekä että, satoa tuli, mutta enemmänkin varmaan olisi tullut, jos olisin nimenomaan istuttanut ne isompiin astioihin (koska se "ihan kohta pääsevät ulos" tosiaan venyi ja venyi...) ja myöhemmin tukenut kunnolla. Paprikat ja chilit jatkavat toivon mukaan kypsymistään kuistilla. "Blauhilde" tuotti reippaasti satoa, siihen olin tosi tyytyväinen. Kesän parasta antia taisivat olla talvivalkosipulit, olin ihan naurettavan onnellinen nostaessani ne ylös! :D Olivat niin hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna kokemuksia tulikin ihan roppakaupalla :D Meillä syödään aika paljon kasviksia ja kyllähän niitä olisi kiva saada kasvimaalta ruokapöytään. Turhaan sitä sellaista viljelee, mitä ei tule syötyä. Meillä sellainen olisi varmastikin munakoiso. Minullakin myskikurpitsa ehti tehdä vain muutamia hedekukkia ennen pakkasöitä. Pitää ensi vuonna esikasvattaa taimi reilusti aikaisemmin ja suojata kunnolla sekä tuulelta että kylmältä. Valkosipulien kanssa saa pettyä äärimmäisen harvoin! Hyvä, että sinulla 'Blauhildet' tuottivat runsaasti satoa. Olisivat ne meilläkin, jos syksy olisi ollut pidempi. Kukkia ja minikokoisia pavun alkuja oli nimittäin valtavan paljon. Ensi vuonna uusi yritys!

      Poista
  8. Tämä vuosi oli kyllä kaikin puolin oikukkaampi, kuin edellinen. Viime kesänä minulla kasvoi tomaatin taimia terassilla, tänä kesänä tomaatin kasvattaminen ei varmasti olisi onnistunut. Näin jälkikäteen ajatellen oli hyvä päätös hankkia tomaatit tänä vuonna kaupasta :) Paljon hyödyllistä asiaa olet mahduttanut tähän postaukseen. Ne toimivat varmasti oivana muistilappuna ensi vuotta ajatellen ja meille muillekin kokemuksistasi on paljon hyötyä. Kiitos! Mukavaa syyskuista tiistaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuodet ovat erilaisia. Viime kesän kuumuus ja kuivuus oli monelle kohtalokasta, mutta meidän viileä ja varjoisa, savipohjainen kasvimaa tuotti oikein hyvän sadon melko vähällä vaivalla. Kylmä ja tuulinen sää ei ilmiselvästi sovi meidän kasvimaan olosuhteisiin. Eikä se sopinut tomaateillekaan, joita minulla oli tänä vuonna peräti kahdeksan! Postaus on varmasti ainakin itselleni hyödyksi ensi keväänä, sillä talven aikana puolet kasvimaan tapahtumista ehtii kuitenkin unohtua. Kiitos! Täällä onkin paistanut aurinko tänään, toivottavasti sielläkin :)

      Poista
  9. Onhan siellä ollut paljon myös hienoja onnistumisia👍

    VastaaPoista
  10. Erinomainen postaus. Minusta tuntuu, että hyötyviljely on jatkuvaa opettelua, jota erilaiset sääolot vielä mutkistavat. Omista ja muiden kokemuksista saa hyviä vinkkejä vastaisuuden varalle, kuten tästäkin postauksesta.
    Meillä kasvimaalle koko päivän paistava aurinko ja sinne osuva tuuli vaativat kastelemisessa tasapainon opettelua. Edellinen ja tämä kesä on käytännössä menneet totaalisesti pieleen. Ehkä minunkin pitäisi tehdä jonkinlainen yhteenveto hyötyviljelystä ja samalla pohtia eri näkökulmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinun kasvimaallasi onkin täysin erilaiset olot kuin meillä. Meille ei loppukesällä tuuli juuri puhalla kasvimaalle, kun joka puolella on korkeampaa suojakasvillisuutta. Minä en varmaan saisi yhtään satoa aurinkoisella, hiekkamultaisella kasvimaalla, kun aina jätän kastelemisen viime tinkaan tai unohdan kokonaan. Teepä oma yhteenvetosi, olisi mielenkiintoista lukea kokemuksistasi.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!