keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Lapsiperheen puutarhassa

1-vuotissynttäripostaukseni postausaiheiden purkaminen jatkuu Vaarin torpan puutarha -blogin Pirkon kysymyksellä:

"Miten ehdit lapsiperheen äitinä tehdä noin paljon puutarhapuuhia ja vielä laatia perusteellisia postauksia aiheista? Ja miten otat lapset mukaan puutarhan hommiin ensi kesänä?"

Varoitan, että tähän ei voi vastata lyhyesti, joten hakekaa kahvikupponen ja ottakaa hyvä asento. Vastaus ajan riittämiseen on tehokas ajankäyttö ja hyvä muisti. Minulla on tapana suunnitella mielessäni mahdollisimman paljon asioita valmiiksi ja sitten sopivan rakosen tullessa tehdä ne rivakasti pois alta. Teen myös usein montaa asiaa yhtäaikaa. Varmasti yli puolet postauksistani olen suunnitellut kirjoittamista vaille valmiiksi kotitöiden tai kukkapenkin kaivamisen aikana. Myös toisten blogien lukeminen ja kommenttien kirjoittaminen onnistuu vallan mainiosti vaikka ruokaa laittaessa, kun tietokone on keittiön työtasolla. En katso juurikaan televisiota eikä minulla ole muita harrastuksia, joten aikaa jää tarpeeksi bloggaamiseen ja puutarhaan.

Uusia postauksia kirjoitan yleensä iltaisin kun lapset ovat nukkumassa ja isäntä töissä. Minulla on koko ajan useita postauksia työn alla ja kirjoitan sitä, josta tuntuu juuri sillä hetkellä tulevan tekstiä. En sen kummemmin silloin mieti sisältöä tai aihepiirissä pysymistä, annan vain sormien naputella näppäimistöä. Muokkaan ja korjailen tekstiä jonain toisena päivänä. Edellisen kappaleen jälkeen ette varmaan ylläty, jos kerron, että syön kirjoittaessani iltapalaa...

Puutarhapuuhissa pätee sama kuin kotitöissä, eli ulos mennessäni suuntaan suoraan ennalta suunnittelemaani kohtaan ja rupean rivakasti hommiin. Viime kesänä isännällä oli paljon sellaisia työvuoroja, että hän lähti töihin puolenpäivän aikoihin. Kuopus oli silloin vielä niin pieni, että jäi aamupäiväksi isännän kanssa sisälle ja esikoinen lähti minun mukaani ulos. Kun esikoinen lähti lounaalle isännän ja kuopuksen kanssa, jäin vielä hetkeksi jatkamaan ja tulin sisälle juuri ennen kuin isäntä lähti töihin. Jos isännällä oli aamuvuoro, pääsin kukkapenkkiin hänen tultua kotiin. Isännän vapaapäivinä sain olla enemmän pihahommissa, usein jopa ihan itseksenikin.

Saa nähdä, millaisiksi ensi kesän rutiinit muodostuvat, kun kuopus on isompi ja haluaa mukaan ulos. Esikoinen oli hänen ikäisenään aivan mahdoton riiviö kukkien kannalta ja koko ajan sai olla silmät selässä. Kukkien nuput olivat suurin houkutus, erityisesti pionin, pioniunikon, verenpisaroiden ja kuunliljojen.

Pirkko kysyi myös, kuinka aion ottaa lapset mukaan puutarhan töihin. Olen tullut siihen tulokseen, että tietyn ikäisiä lapsia kiehtoo ihan eniten kaiken tuhoaminen ja repiminen. Meillä nurmikolla olevat voikukat ovat "lasten kukkia", eli niitä saa repiä ja nuppuja kerätä yms. Sopivalla hetkellä kippaan vaivihkaa ämpäreihin tai hiekkaleluihin kerätyt kukat ja nuput kompostiin. Kylvöhommat ovat myös lapsista hauskoja. Kylvöjä voi esivalmistella laittamalla mullan valmiiksi ruukkuihin ja ottamalla lapset mukaan siementen ripottelu- ja kasteluvaiheessa.
Aivan pieneltäkin lapselta onnistuu siementen kylväminen, kun siemenet kaataa ensin äidin kämmenelle ja lapsi saa ripotella ne siitä ruukkuun. Kuopus kylvää olkikukkia.
Esikoinen auttoi viime keväänä keijunmekkojen ruukuttamisessa. Sotkua vähentää, kun multa ja täytettävä ruukku ovat samassa astiassa.
Tietysti lapset pääsevät kiinnostuksensa mukaan myös puutarhatöihin. Esikoinen oli viime kesänä mm. repimässä nurmiturpeita aurinkopenkin laajennuksesta ja raahasi niitä kasaan tai heitteli puhdistamiani turpeita kukkapenkin pohjalle.
Hyvin tarpeellinen homma on myös uuden kukkapenkin mullan tasaus ja jyräys.
Rikkaruohoja, multaa, hiekkaa tai kiviä kärrätessä meillä oli esikoisen kanssa usein juoksukilpailu, jonka lapsi sai tietenkin voittaa. Ei muuten tarvinnut kuntosalille lähtöä edes puolta sekuntia miettiä viime kesänä! Kottikärrykilometrejä kertyi kaiken kaivamisen ja kivien siirtelyn lisäksi varmasti enemmän kuin laki sallii!
Kottikärryt sopivat myös tähän tarkoitukseen. Lapsillamme ei ole oikeasti keltaiset päät...
Kasvimaalla otan lapset mukaan kylvö- ja kastelupuuhiin. Annan heille tänä vuonna myös oman nurkan kasvimaasta ja saavat kylvää sinne mitä haluavat. Esikoisen kanssa olemme sopineet, että leikkipaikalla olevaan kasvulaatikkoon istutetaan esikoisen kasvattamat kasvit ja niistä kypsyvän sadon saavat tietenkin lapset syödä. Elättelen toiveita, että ikiomat kasvit saisivat lapset jättämään äidin kasvit rauhaan. Toinen, todella suuri toiveeni olisi, että esikoinen olisi jo ohittanut pahimman tuhovaiheen ja pitäisi myös kuopuksen poissa pahanteosta. Onkohan liikaa toivottu?
Välillä pitää kyhätä esteitä lasten ja kasvien väliin.
Lapsista kaikki ötökät ovat kiinnostavia ja senkin voi valjastaa "hyötykäyttöön": viime kesänä esikoinen teki melkein joka päivä kirvatarkastuksia kasveille. Hänellä oli myös lupa ampua kirvoja vesipyssyllä tai litistää niitä sormilla. Jos sattui löytymään leppäkerttu, se siirrettiin yhdessä kirvaiseen kasviin ja seurattiin, milloin se kipittelee syömään kirvoja. Harmiksemme leppäkerttu lensi yleensä tiehensä mieluummin kuin alkoi aterioimaan :D
Kirvantorjuntaa daaliasta hellepäivänä.
Isännän puutarhapuuhia ovat konehommat, myös ruohonleikkuu. Meillä on keräävä ruohonleikkuri, jonka säiliöön kertyvän silpun levitän kasvimaalle ja kukkapenkkeihin katteeksi. Lapset saavat olla siinä avuksi. Viime kesänä kuopus istui kottikärryissä ruohosilppukasassa ja tiputteli sieltä kottikärryn sijoittelusta riippuen joskus jopa oikeaan paikkaan silppua. Esikoinen työnteli silppua omalla pikkuisella kottikärryllään.

Lapset ovat olleet myös mukana istuttamassa kasveja ja kukkasipuleita. Eihän ne aina menneet ihan oikein päin ja välillä saivat vähän ronskia käsittelyäkin, mutta tuskinpa siitä suuttuivat. Olen yrittänyt ottaa lapsia mukaan mahdollisimman moneen puutahatyöhön, vaikka omat hommat silloin hidastuvatkin kun pitää neuvoa ja välillä korjaillakin työn jälkeä. Olen kokenut sen kuitenkin helpommaksi kuin sen, että lapsi keksii jotain pientä kiusaa ja jäynää, kun ei saa osallistua. Sekin hidastaa omaa työtä, että pitää koko ajan käydä tarkistamassa, mitähän nurkan takana tapahtuu. Helpompi vain ottaa lapsi mukaan tekemään ja keksiä jotain sopivaa tekemistä, mistä päästäänkin keksimällä keksittyihin puutarhatöihin.
Kuopus, pikkutöyhtöangervot, lapiot ja vesiämpäri sopivat hyvin samaan kottikärryyn.
Esimerkiksi kastelukannun tai istutuslapion voi aivan hyvin itse jättää johonkin piiloon ja pyytää lasta etsimään. Multapaakkuja ei välttämättä itse asiakseen hajottaisi, mutta lapsista se on valtavan hauskaa puuhaa. Miksi siis ei voisi antaa lapselle tehtäväksi hajotella kaivaessa tai maata kääntäessä syntyneitä multapaakkuja? Samalla lapsi voi kerätä kivet pois mullan seasta. Lierojen etsimisestä ja siirtämisestä sovittuun paikkaan voi myös tehdä tärkeän tehtävän.
Syksyllä on hyvää aikaa pestä kukkaruukut kevään esikasvatuksia varten.
Kiitos Pirkko hyvästä kysymyksestä. Toivottavasti lapsiperheet saivat tästä postauksesta uusia ideoita tulevan kesän varalle. Onko teillä hyväksi havaittuja puutarhapuuhia, mistä alle kouluikäiset lapset nauttivat?

20 kommenttia:

  1. Meillä lapsia ei ole puutarhahommat kiinnostaneet paitsi kuopusta, nyt murrosiässä ei voisi vähempää kiinnostaa joten ihan yksin saan puuhailla, ei paha sekään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsetkin ovat yksilöitä ja murrosikäistä varsinkaan ei yleensä voisi vähempää kiinnostaa vanhempien kanssa puuhastelu. Välillä toivoisin, etteivät omanikaan olisi niin innostuneita vielä tässä vaiheessa kun saavat enemmän tuhoa kuin tulosta aikaiseksi :D

      Poista
  2. Voi, omat jo maailmalla, eikä lapsenlapsia ole ilmaantunut, pitää varmaan lainata jonkun lapsia. Tuota ruukkujen pesuhommaa voisi joku muukin tehdä, ehkä tylsin puutarhatyö. Ihanaa, kun olet saanut lapset mukaan puutarhapuuhiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainalapsi puutarha-apulaisena kuulostaa hauskalta idealta :D Lasten innostusta on mukavaa seurata ja olla lietsomassakin. Ruukkujen pesua minäkin välttelisin mieluusti vaikka lopun ikääni, mutta esikoisesta läträäminen oli viime syksynä hauskaa. Tosin hän kyllästyi nopeasti, joten jouduin itse pesemään loput.

      Poista
  3. Kyllä pienten lasten kanssa saa tosiaan olla silmät selässä muulloinkin kuin puutarhahommissa. Oma tyttäreni on jo kahdeksan, eikä enää lainkaan niin vahdittava. Tai sanotaan, että vahtiminen on muuttunut. Kun ennen piti vahtia, mitä tyttö pihalla suuhunsa laittaa, nyt pitää tarkkailla, mitä sieltä Youtubesta oikein katsotaan. Niin ne ajat muuttuvat. Innokas puutarhuriapulainen hän on aina ollut ja miellellään auttaa kylvö- ja istutushommissa. Kastelu on myös yksi hänen lempipuuhistaan. On ihanaa, kun lapset osallistuvat mielellään puutarhatöihin, ja vaikka sitä välillä joutuukin jälkiä vähän paikkailemaan, on se sen arvoista. Mukavaa torstaita sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vahtimisen luonne muuttuu, kun lapselle tulee ikää lisää. Lasten osallistumisessa puutarhatöihin hauskinta on se, että silloin saa samalla nauttia omasta harrastuksestaan ja lapsetkin (toivottavasti) kokevat saavansa laatuaikaa vanhemman kanssa. Mukavaa torstaita sinullekin!

      Poista
  4. Kuulostaa niin tutulta parin vuoden takaa. Nyt kun meidän kuopus on jo neljä niin aikaa puutarhahommiin ja kaikkeen muuhunkin löytyy taas yllättävän paljon. Meidän tyttöjä ei puutarhahommat niin kovin kiinnosta. Välillä he auttavat koulimaan taimia tai istuttamaan sipuleita. Sadonkorjuu on myös mieluisaa. Tänä keväänä pitäisi tehdä kasvilavoja ja tytöillekin omat lavat, joihin saisivat istuttaa, mitä haluavat. Saa nähdä, innostuvatko tästä vai jääkö äidin jutuksi. Tyttöjen kaverit ovat usein innoissaan esim. kuistin sitruunoista tai joka puolella rehottavista kukista, mutta meidän tytöt ovat niihin niin tottuneita etteivät ne jaksa kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan se kiinnostaa, mitä ei kotona ole. Jospa tyttösi innostuisivat kasvimaapuuhista, kun saavat olla itse vaikuttamassa, mitä haluavat siellä kasvattaa. Sadonkorjuu muuten unohtuikin postauksestani. Lapsista on hauska nähdä, minkä näköisiä juureksia maasta nousee, kun varsista vetää.

      Poista
  5. Sinulla on järkevä asenne ja hyvät perustelut lasten mukaan ottamiseen. Parempi tosiaan antaa lasten osallistua tekemiseen ja siinä samalla ehkä istuttaa heihin innostus aikuisena puurahaharrastukseen. Pikkulapsivaihe menee lopulta ohi todella nopeasti ja pian noitakin aikoja muistelee lämpimin ajatuksin. Ja onhan se piha ja puutarha niitä lapsiakin varten. Ehkä arvostavat istutuksia enemmän myöhemmin, kun ovat olleet mukana niitä rakentamassa ja nähneet sen työn, joka kauniin puutarhan eteen täytyy tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän ottaa lasten toiveet ja tarpeet puutarhassa huomioon, jotta heillä ei olisi äidin puutarhaharrastuksesta työleirin ja rajoitusten maku suussa aikuisena :D Juoksu- ja pelitilaa pitää jäädä ja kasvien pitää kestää satunnaiset kentältä eksyneet jalkapallot, vaikka mieli tekisi istutuksia vähän joka paikkaan. Toivon ainakin, että omat lapset arvostavat isompina sekä oman pihan istutuksia että toisten pihoissa ja julkisissa puistoissa olevia istutuksia. Eräs iäkkäämpi rouva kertoi kerran minulle, että heidän rivitaloonsa on muuttanut perhe, jonka lapset katkoivat surutta pensaista oksia yms. ja vielä äidin luvalla. Niitä sai kuulemma repiä, koska ovat taloyhtiön, eivät kenenkään asukkaan omalle pihalleen istuttamia. Olin vähintään yhtä järkyttynyt kuin rouvakin.

      Poista
  6. Olipa hauska, vaikkei minulla lapsia olekkaan ;)
    Huvittaa kun teillä on lapsiesteitä, meillä vastaavasti koiraesteitä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on sen verran isompi koira, että se saisikin varmasti enemmän tuhoa aikaiseksi puutarhassa kuin meidän minipiski. Pienet taimet ja kylvökset pitää suojata meilläkin risuilla, kun Karo ja rusakot juoksisivat muuten surutta niiden yli. Mutta lapset saavat ylivoimaisesti eniten tuhoa aikaiseksi sekä kylvöksille että täysikokoisiksi ehtineille kasveille ja esteet ovat lähinnä hidastamassa sen aikaa, että ehdin itse väliin :D

      Poista
  7. Mukava kun lapset on mukana hommissa. Onhan siinä alakuun vähän vahtimista ja neuvot on tarpeen. Myöhemmin oppivat vastuuta omien taimien hoitamisessa ja satoa kun suavat kerätä, on se iso ilo ja onni. Kaikenlaisia töitä kannustan lapsille opettamaan, niin oon tehny omille pojillenikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Milläs ne lapset muuten oppisivat, jos eivät pääse itse tekemään ja kokeilemaan.

      Poista
  8. Ihanaa, kun lapset saa olla mukana puuhaamassa! Lapsuus menee kuitenkin niin nopeasti ohi, että niihin muistoihin kannattaakin panostaa. Meillä on myös tytär toisinaan mylläämässä kukkapenkkejä, vaikka kärsivällisyys välillä loppuukin ja sitten viiletetään jo muihin puuhiin. Pienempänä oli innokas suihkuttelemaan kylvöksiä ja huonekasveja suihkupullolla, välillä vähän turhankin paljon ja sai pyyhkiä ikkunoita ja seiniä, kun vesi vain valui :D Tykkäsi myös naputella omalla puisella pikku vasaralla nauloja puuhun, kun tehtiin leikkimökkiä tai kukkalaatikoita puutarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei kauaa meidänkään lapset kerralla viihdy puutarhapuuhissa, mutta lähtevät sitten omiin leikkeihinsä, kun kyllästyttää. Suihkupullo on kyllä hittilelu! Meillä se on syystäkin lukkojen takana suurimman osan ajasta :D

      Poista
  9. Kiitos Minna perusteellisesta vastauksesta! Kaikesta selviää, että toimivan puutarhapuuhailun takana on järjestelmällinen aikataulu ja se isäntä, mies. Ihailtavan tarkkaan käytät ajan hyödyllisesti ja olet näköjään niitä naisia, jotka osaavat tehdä kahta - tai jopa kolmea - asiaa yhtäaikaa. Tulosta syntyy kyllä!
    Olen jo aikaisemmista postauksistasi lukenut lasten lennokkaista puutarhatouhuista eli aina sattuu ja tapahtuu. Olet ainakin käynnistänyt lapsissa kiinnostuksen kasveja ja kasvua kohtaan. Aluksi se on tutkivaa ja välillä rajuakin. Tärkeintä on kuitenkin se, että pihalla ja puutarhassa on mielenkiintoista ja hauskaa. Lasten kasvaessa ja taitojen karttuessa he voivat ihan oikesti auttaa puutarhassa. Silloinkin täytyy pitää yllä yhdessä tekemisen ilo ja innostus. Tunnen aika monia, joista on tullut aikuisena puutarhanhoidon inhoajia, sillä kotona pakotettiin kitkemään rikkaruohoja ja kuokkimaan perunoita ja haravoimaan massoittain lehtiä. Tärkeintä olisi kylvää innostus puutarhan hoitoon, sillä se on mahtava harrastus.
    Innostavaa ja antoisaa kevättä koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ole hyvä! :) Tämän postauksen kirjoittaminen oli mielenkiintoista ja käytin siihen ihan useamman illan aikaa, kun aina päivällä tuli mieleen jotain, mitä kaikkea ollaankaan lasten kanssa tehty puutarhassa. Välillä on pakko tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa, jos haluaa ajan riittävän kunnolla kaikkeen. Lasten kanssa leikkiessä ei luonnollisestikaan pysty samalla tekemään mitään muuta, puutarhalle pitää ehdottomasti jättää aikaa, mutta en halua toisaalta laiminlyödä kotitöitäkään, joten ainoa ratkaisu on tämä systeemi. Isäntä ansaitsee kyllä kiitokset siitä, että on mielellään lasten kanssa. Monta kotityötäkin saa tehtyä murto-osassa siitä ajasta, mikä siihen kuluisi lasten kanssa tehtynä. Innostuksen siementä yritän kylvää lapsiin ja se ei tosiaan synny pakottamalla. Antoisaa kevättä myös sinulle!

      Poista
  10. Paljon on kiinni omasta asenteesta. Minä hurahdin koko puutarhatouhuun ollessani nuorimmaiselta äitiyslomalla eli 13 vuotta sitten. Kyllä lapset pyöri aina jollainlailla mukana tuolla pihahommissa, oli se sitten kylvöjä tai uuden penkin rakentamista. Jokaiseen lapseen se on jäljen jättänyt, positiivisessa mielessä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa: vanhemman asenteella on valtava merkitys lapsen kiinnostuksen sytyttämisessä tai sammuttamisessa. Lapsia kiinnostaa puutarhapuuhat ja jos he saavat osallistua aina halutessaan, siitä jää aikuisuuteenkin mukavat muistot. Pakottamalla innostuksen siemenen saa kyllä tuhottua pitkäksi aikaa.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!