sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Minä ja puutarha. Kymmenen faktaa.

Puutarhablogeissa on nyt kiertänyt mukava haaste, joka on lähtöisin Saman otavan alla -blogista. Haasteen sai ottaa vapaasti vastaan kuka tahansa ja niinpä minäkin sen nappasin käsittelyyni. Höystin postauksen kuvilla, joista osa ei liity millään lailla sisältöön.

1. Ensimmäiset puutarhamuistoni
Vaikea nimetä mitään ensimmäistä muistoa, kun oikeastaan koko lapsuuteni ajalta on puutarhamuistoja. Suunnilleen kaikki ulkoleikit tapahtuivat kotipihallani, maalaistalon pihapiirissä. Piilosille mentiin pensaiden väliin, herukoita ja omenoita napsittiin ohikulkiessa suuhun. Minulla on jonkinlainen muistikuva siitä, että kotonani olisi ollut etupihalla ruusupensas ja sen takana kuusi, joka kaadettiin. Muistan myös pienen muovihuoneen, jossa kasvoi tomaatteja. Olin varmasti alle kouluikäinen silloin, sillä kovin montaa kasvihuonemuistoa minulla ei ole. Varmaan samoilta ajoilta on muisto, jossa etsimme edesmenneen mummoni kanssa heinikon seasta metsän laidalta harjaneilikkaa tai jotain. Muistaakseni löysimme yhden kukkivan yksilön.
Keskellä mummolan pihamaata kasvoi 'Elina'-pioni, josta tämä minullekin kulkeutunut jakopala on peräisin. Ison pionipuskan ympärillä juostiin hippasta.
2. Vahvuuteni puutarhurina
Kärsivällisyys. Jaksan odottaa pari-kolme vuotta, että saan kasvatettua yhdestä ostamastani yksilöstä tarvittavan määrän taimia. Minua ei myöskään häiritse tippaakaan se, että väliaikaisesti jossain kohdassa on aina kokoa kasvavia taimia odottamassa siirtoa lopulliselle paikalleen.

3. Haasteeni puutarhurina
Laiskuus: kasvini joutuvat kärsimään lannoituksen, kastelun, harsojen laiton ja talvisuojauksen puutteesta. Myyrä- ja jänisverkot sentään laitan ajallaan, sillä en halua ruokkia mokomia tihulaisia kallisarvoisilla kasveillani. Luonnonvoimista kasvieni pitää selvitä aikalailla omillaan.
Loistokärhö 'Elsa Späth'. Kärhöistä pidän niin paljon, että niiden eteen näen vaivaakin: alkukesällä ensimmäiset nokkosvesiannokset on varattu niille.ja ohjailen myös versoja paremmin tukeen kiinni, etteivät ne katkeaisi tuulessa.
4. Unelmieni puutarha
Runsaasti kukkiva, paljon kärhöjä. Erilaisia alueita paahteisesta kivikosta hämyisään siimekseen. Metsäpuutarha kiehtoisi myös. Kosteikkokasvien ympäröimä soliseva, pieni puro olisi ihana, mutta tällaiselle kummulla nököttävälle tontille se ei luontevasti istu eikä toisaalta edes sovikaan pikkulapsiperheen pihalle.
Loistokärhö 'Piilu'. 
Varjopenkin hieman metsäistä tunnelmaa.
5. Puutarhakirja pöydälläni
Ei meillä pysty lasten takia pitämään mitään kirjoja pöydällä, mutta jos pystyisi, niin varmaan siinä olisi uusin Kotipuutarha-lehti. Se on tällä hetkellä kaapin päällä odottamassa tarkempaa perehtymistä. Sen kaverina saattaisi olla Yrttimaa - Ruukku- ja puutarhaviljelijän opas,  jonka olen lukenut viimeisimmäksi.

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani
Loistokörhöt, maksaruohot, pelargonit, krookukset, esikot, kuunliljat, jaloangervot...
Kaukasianmaksaruoho.
7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani
Lehtisalaatti.

8. Paras puutarhavinkkini
Älä päästä juolavehnää, vuohenputkea, kortetta, leskenlehteä tai valvattia edes vilkaisemaan istutuksia. Äläkä vaan mene katkaisemaan niiden juurta. Nosta vaikka koko penkki ylös, että saat varmasti viimeisenkin sentin niiden juuristosta pois. Puutarhasta nauttimisesta ei tule mitään, jos joutuu jatkuvasti tappelemaan kasvien seassa luikertelevien rikkojen kanssa ja vielä tietää olevansa alakynnessä. Parempi siis ottaa niiltä luulot pois heti alkuunsa.
Varjolilja varjopenkissä.
9. Lempipuutarhatyökaluni
Ykkösenä lapio, kakkosena talikko, kolmantena kottikärryt. Tällä setillä hoituu kaikki muut puutarhatyöt paitsi oksien ja nurmikon leikkaaminen.

10. Mottoni
Aina on tilaa vielä yhdelle kärhölle. Ja vielä yhdelle. Ja vielä...
... yhdelle kärhökuvalle. Tarhaviinikärhö 'Justa'.
Leppoisaa viikkoa kaikille!

32 kommenttia:

  1. Ai sä olet noin patologinen kärhöholisti :D Mut joo - ne on ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein yhtä patologinen kuin eräs ruusuholisti... :D En vain vielä ole ehtinyt ihan niin paljon keräillä kuin sinä, kun vasta viides kesä tällä tontilla tulossa. Mutta odota vain: syyskylvönä laitoin 64 kärhön siementä multiin ja toivon, että edes neljäsosa itäisi.

      Poista
  2. Voi mahdoton, miten upeita kärhöjä sinulla siellä kasvaakaan. Ei ihme, että kärhöt ovat puutarhasi unelma ja motto! Upeat ovat myös valkoiset varjoliljasi, niitä olen minäkin koittanut metsästää. Korte on päässyt osassa penkkejäni niskan päälle, joten yritän elää tuon haasteen kanssa. Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Korte on noista ehkä pahin vihulainen. Sen juuret menevät mahdottoman syvälle, katkeilevat helposti eivätkä mustina oikein edes erotu mullasta. Toivotan onnea ja kärsivällisyyttä sen kanssa.

      Poista
  3. Hyvä motto! Ja ilman lapiota ei olisi puutarhaa.

    VastaaPoista
  4. Noista haittakasveista on meillä vuohenputki kaikkein viheliäisin. Olen yrittänyt niitä maasta kaivaa laihoin tuloksin. Kottikärryt on paras kulkuneuvo ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tontin eri puolilla eri ongelmat. Vuohenputkea on onneksi ainoastaan marjapensaiden luona ja sillä puolella tontin ulkopuolella. Mutta on se viheliäs. Varmaan maan peittäminen kolmeksi vuodeksi auttaisi parhaiten, mutta sekin on joskus aika haastavaa.

      Poista
  5. Olipa kiva lukea sinun vastauksesi tähän haasteeseen! Kateellinen olen sinun juolavehnättömistä (& muista valkojuurista vailla olevista) perennapenkeistä! Huoh. Tällä tontilla on varmaan mahdoton yhtälö päästä niistä kaikista eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkisitpä ne valtavat kasat valkojuurisia, jotka olen kerännyt maasta ennen uuden kukkapenkin perustamista ja kunkin istutusalueen ensimmäisten vuosien aikana. Viime kesänäkin niitä kertyi toista kuutiota. Kantatut kukkapenkin reunat eivät meillä toimi ollenkaan, kun nurmikolla kasvaa enemmän juolavehnää ja valvattia kuin kiltisti käyttäytyvää nurmiheinää. Tosin suuri etu on se, että edellinen asukas ei ole mennyt häiritsemään niitä kitkemisellä, joten kaikki valkojuuriset kulkevat suht pinnassa. Minusta jotenkin tuntuu, että jos niitä joutuu kitkemään myöhemmin perennojen väleistä, niin aina sinne jää pieniä juurenpätkiä, jotka lähtevät saman tien ankkuroitumaan kohti Kiinaa ja sitten niistä on mahdotonta päästä eroon muuten kuin kaivamalla kaikki maat pois ja tuomalla puhdasta multaa tilalle.

      Poista
  6. Kiasti avautuu puutarhuri-minäsi näillä esimerkeillä. Tosin tuota laiskuus-otsikkoa en oikein osaa yhdistää sinun puutarhatoimintaasi! Päinvastoin vaikutat todella ahkeralta ja aikaansaavalta tekijältä. Touhukasta viikkoa keväisen puutarhaharrastuksen paissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun laiskuus yhdistetään kunnianhimoon, suuriin suunnitelmiin ja haluun pitää asiat järjestyksessä, niin lopputulos voi ulospäin näyttää ahkeruudelta. Helpommalla ja vähimmällä työllä nimittäin pääsee, kun tekee kerralla kunnolla. Teen myös paljon asioita sen vuoksi, että pääsen luistelemaan myöhemmin. Esimerkiksi katteiden käyttö: kun jätän perennanvarret ja kuivat lehdet siivoamatta ja katan vielä alkukesällä kasvimaan ja kukkapenkit ruohosilpulla, säästyn monen tunnin kastelu- ja kitkentäurakoilta kesän aikana ja samalla kasvit saavat ravinteita ja maanparannusta. Kuulostaa laiskuudelta, eikö :D Kiitos! Mukavaa viikkoa!

      Poista
  7. Jaa-a mitä nyt kukin laiskuudeksi katsoo. Voi kun ne on ihania nuo sinun kärhöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöt ovat aina ihania :) Olen monessa asiassa laiska ja mietin aina, miten pääsisin helpoimmalla hyvään lopputulokseen.

      Poista
  8. Todella ihania kuvia. Upeasti kukkivia kärhöjä, joissa silmä lepää. Suurena jalokärhöjen ystävänä kuvasi ilahduttavat. Mainitsemasi laiskuus ei todellakaan näy puutarhassasi, joten ohitan maininnan tältä osin.
    Mukavaa alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täällä on toinen jalokärhöjen ystävä, mutta se on varmaan tullutkin jo ilmi. Siinäpä se onkin, kun haluan, että puutarha näyttää kauniilta ja hoidetuilta, mutta ei huvita käyttää sen nuohoamiseen tuhottomasti aikaa. Laiska minä miettii, kuinka pääsisi mahdollisimman helpolla kunnianhimoisen suunnittelijaminän mielessään näkemään lopputulokseen :D Mukavaa alkanutta viikkoa sinullekin!

      Poista
  9. Laiskaksi en minäkään sinua kutsuisi. Vaikutat aktiiviselta ja ahkeralta. Sinulla on aina hienoja suunnitelmia ja myös toteutat ne. Kauniista kuvista voi jo päätellä, että olet onnistunut kasviesi kanassa. Mainitsemiesi rikkaruohojen suhteen olen samaa mieltä. Niiltä pitää ottaa luulot pois heti alkuunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpäs yhteen sanaan nyt tartuttiin. Hauskaa! :D Hienot suunnitelmat tekee kauneudenhaluinen ja kunnianhimoinen minä. Laiska minä taas pitää huolen siitä, että hyvään lopputulokseen päästään mahdollisimman vähällä työllä. Vaikka olenkin laiska, niin saamattomaksi en tunnustaudu. Ehkä tästä kummallisesta yhdistelmästä tulee sitten ahkera vaikutelma :D

      Poista
  10. Upeat kärhöt ja hieno varjolilja. Kärsivällisyys on hieno ominaisuus, puutarhassa mikään ei kuitenkaan tapahdu ihan hetkessä. Lannoitus ja harsohommat ovat kompastuskiviä täälläkin, niihin töihin joutuu itsensä melkein pakottamaan. Mukavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mietin tässä juuri, että harsot ovat niin rumia ja niitä on hankala saada pysymään aisoissa, että sen vuoksi niiden virittely ei huvittaisi millään. Lannoituksen laiminlyömistä sen sijaan en pysty selittämään itselleni millään. Se olisi kuitenkin loppujen lopuksi helppo konsti parantaa varsinkin kesäkukkien kukkaloistoa, mikä taas toisi valtavasti mielihyvää. Ehkä pitäisi vaan sitoa kastelulannospurkki kiinni kastelukannuun, ettei tulisi ylimääräistä vaivaa sen hakemisesta :D Mukavaa viikkoa!

      Poista
  11. Kärhöt kukoistavat siellä niin kauniisti, voin täysin ymmärtää niihin hurahduksen. Minulla innostus sammuu aina kun yhden menetän, mutta en tiedä onko vika paikassa vai puutarhurissa vai molemmissa kun ne eivät onnistu. Siperiankärhö ja lumikärhö kyllä meilläkin menestyvät, mutta haluaisin niin täälläkin kasvattaa noita suurikukkaisia ihanuuksia. :-)
    ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun sinulla ei ole kärhöt menestyneet. Ne vaativat syvämultaisen kasvualustan, mieluiten kohopenkin ja oikeasti syvälle istutuksen, että menestyisivät hyvin näin pohjoisessa. Juuristo pitää saada routarajan alapuolelle. Ja kannattaa istuttaa maahan ihan reilunkokoinen taimi, ei niitä muutaman euron tarjouskärhöjä. Toinen vaihtoehto on ruukkukasvatus, jos löytyy pimeä 0-4-asteinen tila niitä säilyttää talven ajan. Jos ei näillä ohjeilla saa loistokärhöjä menestymään, niin sitten en tiedä, missä vika.

      Poista
  12. Kärsivällisyys on hyve, mitä sois itteltäki löytyvän enemmä.
    Sullon kyllä kukoostavat kärhöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, kärsivällinen joutuu odottelemaan rehevää, runsaasti kukkivaa lopputulosta pari vuotta pidempään kuin hätäisempi :) Kiitos!

      Poista
  13. Ihailen suuresti kärsivällisyyttäsi, itseltäni se puuttuu puutarhan suhteen lähes tyystin. Mutta ehkä sitäkin voi harjoitella. Kärhösi ovat kyllä upeita, enkä yhtään ihmettele, että olet niihin hurahtanut. Montako lajiketta sinulta löytyykään? Tämä on kiva haaste ja oli mukava lukea vastauksiasi. Mukavaa tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan sitä harjoitella. Kiitos! Pikaisesti laskettuna minulla on nyt 12 eri lajiketta. Määrä lisääntyy kyllä huomattavasti, jos edes osa 64 kylvetystä siemenestä itää. Tähän haasteeseen oli kyllä kiva pohtia vastauksia. Mukavaa tiistaita!

      Poista
  14. Kauniita kukkia kuvissa. Meillä ei onneks oo tuota vuohenputkii ja juolavehnee. Kortetta on yhessä penkissä ja sitä ei sua kitkemällä pois. Juuret ovat jopa metrien syvyyvessä. Napsin ne pois mitkä näkyville tulloo.Kärhöt on kyllä uppeita puutarhassa ja onne toivon niitten itämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onnea tarvitaan kärhökylvösten kanssa. Ensimmäiset ruukut pääsivätkin jo kellarista sisälle lämpökäsittelyyn ja jännityksellä odotan, milloin ensimmäinen itää. Korte onkin ehkä viheliäisin kaikista rikkaruohoista. Meillä ei onneksi ole vielä sitä, mutta heti tontin rajojen ulkopuolelta löytyy metsäkortetta. Toivon, että se pysyykin siellä.

      Poista
  15. Mä oon ihan samanlainen tuossa, että ostan yhden taimen ja sen kasvettua jakamalla saan lisää :) Ja sitten niitä ylimääräisiä on tuolla kuin perunoita riveissä odottamassa aikaansa. Isäntä jo vitsaili, että hommaatko kohta ison kasvihuoneen ja alat taimistoa pyörittämään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Miehet nyt aina vähän liioittelee... Pitäähän sitä nyt talvituhojen tai muun katastrofin varalta olla ylimääräisiäkin taimia varastossa!

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!