Sillä selleri! (ja muita kauden viimeisiä)

Viimein sain aikaiseksi naputella viimeisen hyötykasvitiivistelmän. Tänä vuonna vähensin pitkän kasvukauden lajeja, joten myöhäissyksyn sadonkorjuuta jäi odottelemaan vain selleri, palsternakka ja maa-artisokka. Niiden nosto ajoittui viime lauantaille, 21.10, kun mittarissa oli -9 astetta ja sellerinkin lehdet olivat jo selvästi kärsineet kylmästä. Vaikka maa oli jopa harson alla pinnasta jäässä, juurille ei ollut käynyt kuinkaan. Olin nimittäin ennen pakkasia lisännyt multaa kaikkien tyvelle, jotta ne olisivat paremmin suojassa pieniltä pakkasilta. Joskus viimeisten juuresten nosto on venähtänyt jopa marraskuun puoliväliin, kun pakkasia on ollut vain satunaisesti pitkin syksyä eikä tällaista useamman päivän kireää pakkasta jo tässä vaiheessa. Selleri, palsternakka, maa-artisokka, mustajuuri ja monet kaalit kestävät hyvin ilman harson suojaa parin asteen pakkasyöt, harson avulla jopa parin vuorokauden pikkupakkasen. Maa-artisokan varsien kylmänkesto menee noin viidessä asteessa, ruusukaali selvisi viime syksynä ilman harsoa -7 asteesta, joten kummankaan sadonkorjuun kanssa ei tarvitse hoppuilla.

Tämän vuoden ennätysselleri.

Mukulasellerien kanssa sattui keväällä pieni "työtapaturma". Suunnitelmissani oli tilaa vain kuudelle taimelle, mutta esikasvatin samalla vaivalla muutamia ylimääräisiä. Sitten kun istuttamisen aika tuli, kävikin niin, että ylimääräisille taimille ei ollut ottajia, joten ne piti lykätä johonkin. Sadonkorjuun hetkellä huomasi, että liian tiheään ja aivan muille kasveille valmisteltuun multaan istutetut sellerit olisi ollut melkein sama viskata jo taimivaiheessa suoraan kompostiin. Niiden mukulat jäivät suunnilleen lapsen nyrkin kokoisiksi. Suunniteltuun kohtaan muhevaan ja hyvin lannoitettuun multaan istutetut taimet tuottivat kuusi ennätyssuurta mukulaa.

Viime vuonna kokeilin vanhasta puutarhalehdestä löytämääni vinkkiä leikata loppukesän aikana pari kertaa mukuloiden vierestä sivusuuntaan kasvavia juuria poikki ja totesin sen todella suurentavan mukulan kokoa. Tänä vuonna käsittelin kaikki suunnitelmassa olleet sellerit samalla lailla ja niinpä sadonkorjuuseen varaamani ämpäri täyttyi jo viidestä mukulasta. Kuudes piti kantaa kädessä sisälle. Pienen siistimisen jälkeen vaaka vahvisti sen, mitä silmä ja näppituntuma jo kertoivat: isoimmalla oli painoa 822g ja pienimmälläkin 406g. Toiseksi pienin painoi 457g ja loput olivat 500-800-grammaisia. Viime vuonna sellerit painoivat 300- 400g, joten onnistuin vähintäänkin tuplaamaan sadon määrän vähemmällä määrällä taimia. Ylijäämätaimista kasvanut isoin mukula painoi 132g, pienin (jo aiemmin ruuanlaittoon käytetty) oli vain 102-grammainen.  Taimet kasvoivat koko kesän heikommin kuin toiset, joten raskin tehdä niille ainoastaan kerran varovaista sivujuurien katkontaa kunkin taimen yhdelle sivulle. Jos viljelytilaa on vähän, kannattaa siis keskittyä taimien määrän sijaan saamaan mukuloista mahdollisimman suuria.

Isoimmat palsternakat, minisellereitä (pienin oli jo käytetty ruuanlaittoon ennen kuvan ottoa) ja jättiläiset.

Palsternakat itivät tänä vuonna jostain syystä erittäin hitaasti, joten ne jäivät pieniksi. Jos lämmintä olisi riittänyt vielä muutaman viikon, ne olisivat varmaan pulskistuneet vielä pikkuisen. Suunnitelmissa oli kylvää palsternakkaa nyt syksyllä mutta taitaapa jäädä tekemättä, jos sää ei tästä lämpene takaisin normaaliksi syyskeliksi. Jäiseen maahan on hankala vetää kylvöuria saati sitten peitellä siemeniä, enkä halua tuhlata pussimultaa kasvimaalle. Myös maa-artisokkien kanssa pakkanen yllätti puutarhurin ja mukulat ovat edelleen maassa. Artisokat eivät oikein säily hyvinä jääkaapissa tai kellarissa, joten olen yleensä käynyt nostamassa niitä vain sen verran, mitä kulloinkin sattuu ruuanlaitossa tarvitsemaan. Aikaisesta pitkästä pakkasjaksosta huolimatta maa-artisokat ehtivät tänä vuonna kukkia ja olisi ollut kiinnostavaa nähdä, onko kukinta vaikuttanut mukuloiden kokoon. Sitä päästään tutkimaan vasta keväällä, jos loppusyksyn aikana ei tule lämmintä jaksoa.

Porkkanoiden koko ei päätä huimaa, vaikka joukossa oli muutama vähän suurempikin.

Ulkovarastoon nostetut peruna- ja porkkanaruukut sentään olivat pysyneet sulina, joten niiden sadon pääsi keräämään talteen. Kastelua ja lannoitusta olisi kannattanut ehkä harrastaa vähän useammin, sillä kovin pieniksi jäivät niin perunat kuin porkkanatkin. Multana oli pääasiassa oman puutarhakompostin multaa, johon olin sekoittanut hiekkaa ja hyvin varovaisesti kanankakkaa. Perunoilla taisi loppua kasvukausikin vähän kesken, sillä hetken mielijohteesta istutin vasta lähempänä kesäkuun loppua ruukkuun kolme jääkaapissa itämään lähtenyttä 'Afran' mukulaa. Hyvän makuista satoa kuitenkin tuli kummastakin ja ensimmäistä kertaa kaikki porkkanat olivat sekä suoria että säästyneet tuholaisten hyökkäyksiltä. Harso olikin paljon helpompi saada pysymään tiukasti ruukun suojana kuin kasvilavan päällä. Vaikka märkä kesä olikin, niin perunanvarsiin ei rutto iskenyt, kun autotallin katto suojasi sateilta. Sekin oli siis positiivinen havainto juuresten ruukkuviljelystä.

Löytyihän sieltä muutama pottu! Kolmesta siemenperunasta tuli parikymmentä keskikokoista tai pienehköä perunaa.

Ensi vuonna olisi tarkoitus päästä maa-artisokista eroon ja ottaa niiden tila muille hyötykasveille. Selleri ja palsternakka ovat edelleen kasvatuslistalla. Ruukkuperunoita ja -porkkanoita pitää miettiä, maksaako niiden kasvatus vaivaa. Jos inspiraatio iskee, niin pitää laittaa ihan säkkimultaa niiden kasvualustaksi. Säilyy kosteus pidempään kuin hiekkapitoisessa mullassa. Perunasta kannattaisi myös ehdottomasti valita aikainen lajike ja laittaa se jo hyvissä ajoin keväällä kasvamaan, sillä alkukesällähän ne vanhat perunat ovat kaupassa huonoimmillaan ja uudet perunat kalleimmillaan. Joskus, kun kasvatin vielä perunaa kasvimaalla, kaivelin alkuun mullasta vain isoimpia mukuloita ja jätin muun kasvin kasvamaan. Saman voisi tehdä myös ruukkuperunalle, jolloin yhden kasvin satokausi pitenee ja ne pikkurillin pään kokoisetkin mukulanalut ehtivät kasvaa syöntikokoisiksi.

Kovin oli hämärää kuvata eilisaamuna kolmenkymmenen tilhen parvea, vaikka aivan pihlajan viereen pääsinkin.

Täällä talvinen sää jatkuu edelleen eikä lämpenevää näy ennusteissa. Pakkasta on ollut nyt viikon verran putkeen. Suuret pahoittelut ainakin sinne etelämpään, sillä sain makeat naurut eräänä päivänä töihin ajaessani, kun radiotoimittaja kertoi sään olevan kerrassaan ankea koko Suomessa. Vettä kuulemma satoi ja tuulikin oli kohtalaista. Ehkä Pohjois-Savo ei kuulu juontajan mielestä Suomeen, sillä täällä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko päivän eikä juuri tuullutkaan. Enimmäkseen on kuitenkin ollut pilvistä, mutta harvoista aurinkoisista hetkistä nauttiikin sitten kaksin verroin enemmän.