Esimakua talvesta

Melkein täysikuu ja aavistus auringonnousua samassa kuvassa 30.10.-23

Harvoin on joutunut kaivamaan toppavaatteita pidemmäksi aikaa käyttöön jo lokakuun loppupuolella. Yksittäisiä pakkaspäiviä tai muutaman päivän pakkasjaksoja on toki ollut, mutta muistaakseni ei tällaista 12 päivän talvikeliä. Kovimmillaan pakkasta on ollut -12 astetta ja suurimmaksi osaksi pakkanen on pyörinyt -5-10 asteen välissä. Muutamana päivänä on käynyt lähellä nollaakin mutta plussan puolelle ei ole päästy kertaakaan. Lunta sen sijaan satoi vasta pari päivää sitten eikä silloinkaan kuin henkäyksenohut kerros. 

Luumupuissa on edelleen lehdet tiukasti kiinni oksissa.

Ilman lumisuojaa maa on jäätynyt varmasti jo syvälle. Kopina kuuluu kävellessä eikä rautalapio enää uponnut nurmikkoon, kun eräänä päivänä ihan uteliaisuuttani tein pienen pistokokeen. Hirvittää ihan, millainen kato käy talven aikana kukkapenkeissä. Juuri ennen näitä pakkasia satoi vettä viikkotolkulla, joten maa oli jäätyessään läpimärkää. Sitten jos tulevan viikonlopun ja ensi viikon alun kevyt plussakeli vesisateineen toteutuu ja sen jälkeen pakastaa uudelleen, voi olla aika kurjat oltavat kasveilla. Onneksi on vielä runsaasti perennansiemeniä varastossa, niin voi tehdä tammikuussa hankikylvöjä täydentämään mahdollisia aukkopaikkoja.

Umpijäiset komeamaksaruohot ennen lumikuorrutusta.

Yksi hyvä puoli tässä tasaisessa pakkasessa on ollut: kasvit jäätyivät sen näköisinä kuin olivat pakkasten tultua, joten puutarha on vielä melko värikäs. Jos olisi ollut vain pari päivää pakkasella ja sitten lauhtunut, suurin osa kasveista olisi varmasti mennyt ruskeiksi. Lokakuun alkupuolella olleet ensipakkaset toki ruskettivat monta kasvia, mutta kaikkiahan ei pieni pakkanen lannista. Toinen yllättävä havainto on ollut se, että pakkasesta huolimatta mm. atsaleat ja pensasmustikat ovat alkaneet saada ruskavärejä. Olisi voinut luulla, että oksien jäätyessä myös ruskaantuminen pysähtyy ja lehdet varisevat suoraan pois jossain vaiheessa loppusyksyn aikana.

Pensasmustikka, jonka lajike unohtui tarkistaa.

Sen verran kylmäksi alkoi mennä myös ulkovarasto, että päätin nostaa kasvit turvaan kellarin puolelle jo 24.10. Olenkohan milloinkaan aloittanut talvetuskautta koko kasvikavalkadin voimin näin aikaisin? Muutama pikkupakkasenkestävä puska kun on saattanut olla marraskuun puolivälissä vielä ulkona ja esim. syyssyrikkä maassa. Vakaa aikomus oli pitää kellari tänä talvena edes pikkuisen tyhjempänä kuin parina aikaisempana vuonna ja onnistuinkin siinä, vaikka kasveja nostellessa välillä epäilyttikin. Lisätilaa sain leikkaamalla verenpisaroita kapeammiksi ja kärhöjä lyhyemmiksi.

Lattialla on ruhtinaallisen paljon tilaa, vaikka siellä onkin kolme jättisuurta ruukkua ja useita pienempiä.

Loistokärhö SAMARITAN JO taitaa päätyä ensi keväänä maahan, sillä sen suurta saviruukkua kellariin heivatessa pääsi muutama ärräpää. Ahdas kulkuväylä, kolmasosakengän levyiset portaat ja kookas puska painavassa ruukussa eivät olleet kovin hyvä yhdistelmä. Ainoastaan mustaluumu vielä suuremmassa ruukussa oli hankalampi siirrettävä. Vaikka se oli hitusen kevyempi, sen sileäpintaisesta ruukusta ei oikein meinannut saada tukevaa otetta. Toisin kuin kärhöt, mustaluumu ei todennäköisesti pärjää täällä ulkona, joten se on vain pakko ahtaa konstilla millä hyvänsä talvetustiloihin. Onneksi se ei kasvanut kesän aikana juurikaan korkeutta, joten se mahtui vielä hyvin kellariin. Taitaapa mahtua vielä ensi talvenakin, sillä oksien ja katon väliin jäi muutama sentti tyhjää ja lisätilaa saa viitisen senttiä, kun nostaa ruukun kellarin etuosaan pois lattiaritilän päältä. Mustaluumun juurelle istuttamani kohtalonkukka (nemesia) ja toinen petunioista olivat hyvin virkeän näköisiä, joten jännitettävää riittää myös niiden talvehtimisen seuraamisessa.

Suurin osa mustaluumun oksista ei edes kosketa vielä kattoa.

Jos sää kääntyy vielä niin lämpimäksi, että maa sulaa kaivuukuntoon, kellarista lähtee muutama ruukku talvehtimaan ulos. Minulla on muutamia pensaiden pistokastaimia, jotka olisivat pärjänneet ruukuissaan maahan kaivettuna talven yli. Ne olikin tarkoitus kaivaa kasvimaalle turvaan jäniksiltä sadonkorjuun jälkeen mutta maa ehti jäätyä ennen sitä ja oli paljon muutakin tekemistä, kuten jänisverkkojen virittelyä. Niinpä nostin pensaat joko väliaikaisesti tai pysyvästi kellariin. Väliaikaisesti kellarissa oleilemassa on myös muutama viime talven hankikylvös, joista osassa ei näkynyt minkäänlaista elonmerkkiä. Pidin ne kosteina kesän ajan ja kokeilen, josko toinen kylmäkäsittely saisi siemenet heräämään. Kunhan lunta sataa sen verran, että ruukut saa hangen suojiin, kylvökset päätyvät hankeen talveksi. Jos ei ensi keväänäkään näy minkäänlaista elonmerkkiä, ne joutaa kipata kukkapenkin täytteeksi. 

Pieni leijonankita, pelargoni ja pari pensasta. Näiden alapuolella hyllyllä on muratti ja lankaköynnös.

Ulkoeteisestä on tulossa vielä yksi pitkä pelakuulaatikko kellariin ja ehkä myös toinenkin saviruukussa kasvava pelargoni. Nuo "perusjampat" pärjäävät sielläkin talven yli eivätkä siten vie liikaa tilaa jo muutenkin ahtaasta eteisestä. Arvokkaammat 'Appleblossomit' talvetan sisällä. Toistaiseksi ne ovat vielä ulkoeteisessä, sillä sisälle tuoduissa chileissä meinaa olla kirvaongelmaa. Vielä menee ehkä parisen viikkoa, että loput raakileet ovat riittävän kypsiä kerättäviksi. Kunhan ovat alkaneet edes pikkuisen punertua, kypsyvät loppuun kerättyinäkin ennen kuin nahistuvat.

Talitintti pikkujasmikkeen latvassa.

Kaunista päivää ja hyvää alkavaa marraskuuta!