Rankkasateista myrskytuuleen

Bloggaamiseen meinaa huomaamatta livahtaa harvinaisen pitkiä taukoja. Sää on ollut osasyyllinen, sillä kameraa ei viitsi rankkasateeseen lähteä ulkoiluttamaan eikä toisaalta itseäänkään saa hilattua puutarhatöihin koiranilmalla. Viimeviikkoisen pakkasyön jäljiltä kukinta väheni huomattavasti ja nyt puhkuvat sellaiset tuulenpuhurit, että ei taida olla pian lehtiäkään jäljellä kasveissa. Onneksi on vielä muutamia sitkeitä sissejä, jotka uhmaavat niin pakkasta, sadetta kuin tuultakin. Ne piti saada ikuistettua vielä kun pystyi ja kun eilen aamulla sattui olemaan sateeton hetkikin kaiken kukkuraksi.

Kivikkotörmäkukka 'Pink Mist' on on yksi puutarhani ahkerimpia kukkijoita.

Kuvassa näyttää vaisulta, mutta livenä pinkit kukat näkyvät kauas.

Vaikka kuvassa kivikkotörmäkukka ei olekaan edustavimmillaan, kuka tahansa näkee kuihtuneiden varsien määrästä, kuinka ahkerasti se on kukkinut. Nuppuja on edelleen tulossa ja jos vain sää pysyy plussan puolella, nuput myös aukeavat. Kukinta-aikaakin voisi sanoa ihan kohtuulliseksi: ensimmäisiä kukkia aukesi nimittäin jo ennen kesäkuun puoliväliä eikä kukinta ole missään vaiheessa ollut tauolla. Ihan ihme kukka! Yhtä lupaavia merkkejä kukkimisinnokkuudesta näyttää keltatörmäkukka. Suurin osa tämänvuotisista siementaimista on ehtinyt vähintään nupulle mutta muutama kookkaampi yksilö on kukkinutkin jo kuukauden verran. Sillä on vähän pienemmät kukat kuin kivikkotörmäkukalla mutta voihan se johtua ihan vain taimien iästäkin. Toivottavasti taimet selviävät talven yli, niin pääsevät näyttämään todellisen luonteensa.

Keltatörmäkukka ei säikähtänyt hallaöitä, kuten ei kivikkotörmäkukkakaan.

Sammalleimut toisella kierroksella.

Sään lisäksi kaikenlaiset muut projektit niin töissä kuin kotonakin ovat työllistäneet viime aikoina sen verran paljon, ettei ole ollut enää intoa istua koneella kotona. Kahdesti vuoteen toistuva projekti, josta en niin välittäisi, on lasten ulkovaatevarastojen läpikäyminen. Keväisin ja syksyisin eteisen naulakko tulvii yli, kun lämpimämpien kelien varalta pitää olla vielä kevyempää tuulipukua, muutaman asteen plussakeliin jotain välikausikampetta ja pikkupakkaselle kevyttoppaa. Käsineitä ja kenkiäkin joka kelille. Elämä helpottuu, kun päästään syksystä ohi. Postauksiakin olen aloitellut mutta osasta on jäänyt testit kesken ja toisiin on kuvat etsimättä. Eräs blogiin liittyvä projekti on myös työllistänyt pitkin kesää, siitä sitten reilun kuukauden päästä enemmän... 

Maa-artisokat ovat vähän kärsineet tuulessa.

Puutarhan puolellakin riittäisi projektia. Kaikki jänisverkot on vielä laittamatta ja puutarha muutenkin ihan mullin mallin. Naapureilta tuli iso kasa paksuja syreeninrunkoja, jotka ovat toistaiseksi vain läjässä keskellä pihamaata. Ne pitäisi karsia jatkokäyttöön sopiviksi pätkiksi ja siirtää syrjemmälle. Paksuimmilla rungoilla saan uusittua ensi keväänä kärhökaaripenkin ja majapenkin reunuksia, keskipaksuista oksista tulee jänisverkoille tukikeppejä ja ohuet risut menevät haketettaviksi. Oksakasan käsittelyssä kuluu varmasti pari tuntia helposti. Viikolla ei sellaiseen urakkaan löydy aikaa, joten kompostiroskia viedessä tulee tehtyä vain jotain pientä parin minuutin hommaa. Eilen kävin pikaisesti siistimässä katkeilleita maa-artisokanvarsia niin, ettei tarvitse koko naapuruston niille naureskella. Keräsin myös tuulessa pitkin tonttia lennelleet kukkaruukut varastoon. Olin nimittäin ennen näitä sateita levittänyt nurmikolle ruukkuja peseytymään, kuten tein osalle varastoa jo kesällä. Totesin, että siistimpää jälkeä tulee kesäsateen jäljiltä, sillä tähän aikaan vuodesta tuuli lennättää ruukkuihin puunlehtiä. Siis niihin, jotka olivat pysyneet paikoillaan...

Puhdasta tai ainakin hieman puhtaampaa jälkeä. Pohjareikien tukkeitakin on jo valmiina.

Räväkkää ruskaa ei tänä vuonna taida tulla meille lainkaan. Pensasmustikoista osa punastelee mutta niistäkin alkavat lehdet jo karista tuulen takia. Puolet mustikkapensaista on edelleen vihreinä, samoin atsaleat, jotka yleensä saavat leiskuvat ruskavärit. Ensimmäisiin atsaleoihin tosin alkaa jo hitusen hiipiä punertavaa sävyä, joten ehkä ruskaa pääsee ihailemaan kuitenkin pienemmässä mittakaavassa. Kuten alla olevasta kuvasta näkee, lehtipuut ovat käytännössä kaljuja, joten niiden osalta peli on jo menetetty.

Kärhökaaripenkin syksyistä mutta ei vielä kovin ruskaista näkymää.

Patiolta kohti nuotiopaikkaa. Tykkään tästä näkymästä, vaikka 'Vanille Fraisen' vähäiset kukat ruskettuivatkin hallan takia.

Hyvin tarkkaan kun tihrustaa, ylläolevassa kuvassa näkyy vielä nuotiopaikan portissa kiipeilevä loistokärhö 'Ville de Lyon'. Se ei säikähtänyt juurikaan hallaa, joten kukat ilahduttavat niin olohuoneen ikkunasta katsottuna kuin patiolta nuotiopaikalle kulkiessa. Myös polun varren rivistö komeamaksaruoho 'Herbstfreudea' näkyy komeasti moneen suuntaan. Ne erottuvat kuvassakin kärhöä selvemmin heti purppuraheisiangervon taustalla. Niiden vaaleanpunainen väri sopii minusta kivasti heisiangervon lehtiin.

'Ville de Lyonin' juurella on monta retkottajaa: syysasteri, kurjenpolvi 'Birch Double' ja jostain syystä myös yksi komeamaksaruohoista.

Ritarinkannuksesta ei juurikaan iloa näin syksyisin ole. Nuo mustat töröt syysasterin oikealla puolella ovat nimittäin sitä. Sen ja asterin väliin siirsin aiemmin syksyllä kaukasiankirahvinkukan, jolla on sentään vielä komeat vihreät lehdet, vaikka kukkavarsi onkin jo mennyt mustaksi. Ehkä kirahvinkukka peittää isommaksi kasvettuaan vähän paremmin ritarinkannusta ja antaa myös tukea asterille. Kurjenpolven aion häätää pois tuolta, sillä se ei ole ollut missään vaiheessa kesää edustavan näköinen. Joko paikka on sille aivan väärä tai sitten sen lajikeominaisuutena on olla retkottavainen. Tässä on talvi aikaa miettiä sen kohtaloa. Hyvällä tuurilla sen poistamisen jäljiltä penkkiin tulee niin paljon tilaa, että Villelle voisi saada ujutettua kärhökaverin. Muistaakseni kellariin on menossa joku uusi valkokukkainen kärhö mutta enpä nyt saa sen nimeä päähäni. Kenties 'First Love'? Suunnittelin sillekin kyllä yhtä toista paikkaa mutta ainahan suunnitelmia voi muuttaa (varsinkin silloin, jos sen seurauksena saa hankkia uuden kärhön...). Villen kaverina se olisi kerrassaan upea.

Päivän kärhönä hieman piilotteleva 'Piilu'.

Hyvää viikonloppua!