Puutarhaflown kyydissä

Loistokärhö 'Ville de Lyon' joutui antamaan pakkaselle periksi, vaikka nuppuja olisi ollut vielä vaikka kuinka.

Lähdin tänään aamupäivällä ulos enimmäkseen pakkasen pakottamana, jotta saisin loput sellerit nostettua ennen kuin maa jäätyy liian syvältä. Kaksinkertainen harso ei paljoa enää auta, jos ympärillä paukkuu melkein yhdeksän asteen pakkanen. Sellereitä nostaessa tulikin mukavan lämmin, joten päätin jatkaa puutarhapuuhien parissa. Aurinkoinen ja tuuleton pakkassää oli juuri sitä, mitä tähän aikaan syksystä kaipasin vapaapäivänä, joten puuha toisensa perään valmistui kuin huomaamatta. Flow vei mennessään ja vasta viisi tuntia myöhemmin vatsan kurniessa maltoin lähteä sisälle. 

Myrskytuulten laannuttua pääsi nostamaan kaatuneen kärhötuen pystyyn. Puistoatsalea 'Illusia' on saanut kivasti väriä.

Yllä oleva kuva on parin päivän takaa, 19.10.-23. Täällä oli melkoiset puhurit aiemmin tällä viikolla ja myös viime viikon aikana. Yläpainoiseen kärhötukeen oli tuulen hyvä tarttua, kun ei ollut kiviäkään jalkojen ankkurina. Ihme, että ainoastaan aurinkopenkin kärhötorni kippasi nurin. Ehkä siihen osuivat kovimmat tuulenpuuskat. Tuulen lisäksi täällä on satanut melkein jatkuvasti. Ei nyt ihan sataa milliä, mitä joissain paikoin, mutta paljon enemmän kuin puolet siitä. Joka paikka oli ihan riittävän läpimärkää eikä kukkapenkkeihin viitsinyt mennä tallomaan satunnaisina sateettomina hetkinä. Nurmikkokin litisi jalan alla. Pakkanen kovetti juuri sopivasti maanpintaa, joten nyt sai huoletta tallustella missä vain. Kaunis auringonpaiste tuli kivana plussana.

Samaa penkkiä 20.10.-23, kun pakkasta oli -6 astetta.

'Illusia' lähikuvassa kuuratimanttien koristamana. Väri ei ehtinyt kunnolla punaiseksi, vaan jäi oranssin ja vihreänkirjavaksi.

Sellerien noston jälkeen keräsin kasvimaalta harsot ja tyhjentyneet tomaattiruukut sun muut sinne unohtuneet pikkutavarat pois. Harsoja varastoon viedessäni päätin "nostaa" ruukkuperunat ja -porkkanat, jotta niiden kookkaat ruukut eivät veisi jo muutenkin vähäistä lattiapinta-alaa. Jänisverkot kun piti saada varaston "takahuoneesta" ulos. Jostain syystä en ikinä opi, että ensin pitää ottaa verkot ulos ennen kuin tuo yhtään kasvia varastoon. Pakkasen takia kasveja ei voinut nostaa väliaikaisesti ulos odottamaan, joten siirtelin ruukut vain mahdollisimman tiiviisti, jotta saisin välioven edes puoliksi auki. Olipahan keinottelua kerrakseen ujutella paksuja ja painavia verkkorullia ulos kapeasta ovenraosta ja sitten vielä mahdollisimman nopeasti ulko-ovesta pihalle, ettei varastoon tulisi liikaa kylmää ilmaa.

Saaripalstan Sailalle kuva pakkasen jäädyttämästä 'Jose Auberginesta'. Tämä oli kyllä kauniimpi sulana...

Joka tapauksessa sain verkot pihalle ja kaikki suojattavat puut ja pensaat turvaan talttahampailta. Tukikeppejäkään en ollut upottanut paikoilleen sulan maan aikaan, mutta rautakangella sitä on ennekin ne hommat hoidettu. Eipähän tarvitse varoa, missä astelee, kun on jäinen maa jalkojen alla. Pari päivää sitten takapihalla olikin yksi pienehkö rusakko selvittelemässä talvilaitumien ruokalistaa. Nyt on "ravintolat" suljettu pupujusseilta ja samalla syksyn tärkein askare tehtynä. Lykkäsin sitä hommaa eniten jatkuvien sateiden takia mutta iso syy oli myös se, että odotin luumupuiden karistavan lehtiään. Tänä vuonna oli niin paljon muumiotautia, että olisin halunnut haravoida luumujen lehdet kompostiin ennen verkkojen laittoa. Luonto oli kanssani eri mieltä aikatauluista ja piti luumupuut täydessä lehdessä. En lähtenyt riipimään vihreitä lehtiä oksista, vaan virittelin suosiolla verkot nyt, kun oli hyvä sää ja sopiva meininki päällä. Voihan sitä vaikka marraskuussa raottaa verkkoja sen verran, että saa enimmät lehdet haravoitua puiden alta, jos sattuu sellainen inspiraatio iskemään.

Kärhökaaripenkin 'Herbstfreude' jääkukkaisena.

Syysasteri 'Patricia Ballard' ei ihan päässyt paistattelemaan auringossa.

Takapihan verkotuksista ei tullutkaan otettua kuvaa, sillä totesin yhden kohdan tarvitsevan vielä yhden tukikepin lisää. Kepakkoa ja rautakankea hakiessani unohduin sitten ihan muihin puuhiin, joten kuva jäi odottamaan toista päivää. No, voitte kuvitella mielessänne vihreät luumupuut verkkojen takana. Ottakaa vaikka mallia seuraavan kuvan pensasmustikoista, joista vain puolet ehti saada punaista väriä. Tallottu polku toisen ja kolmannen mustikkapensaan välissä oikealta laskettuna ei muuten ole minun tekosiani. Lapsilta kuulemma "karkasi pallo monta kertaa keskelle penkkiä". Sen vuoksi piti talloa oikein moottoritie, joka kiemurteli ympäri penkkiä. Todellinen selitys lienee se, että jäiset rönsyakankaalit rapisivat kivasti jalkojen alla, minkä lisäksi niiden päällä kulkiessa jäi hienot jäljet. En viitsinyt mokomasta pultteja heittää kun ei ollut mitään arvokasta ruhjottu. Akankaali kestää tuon vertaisen tallomisen vallan mainiosti.

Pensasmustikat, luumu ja revontuliatsalea 'Rosy Lights' poistettu rusakoiden talviruokalistalta.

Viime vuonna harmittelin sitä, että verkot loppuivat kesken. Sitten löysin varastosta vielä yhden aloittamattoman verkkorullan, jolla sainkin paketoitua melkein kaikki suojattavat. Tänä vuonna verkot loppuivat ihan oikeasti kesken. Pari ryhmää sai ilmeisesti väärät verkot, sillä verkot menivät niissä osittain päällekkäin enkä viitsinyt lähteä enää vaihtelemaan niitä oikeille paikoilleen. Moni puska taas oli selvästi kasvanut leveyssuunnassa ja tarvitsi aiempaa pidemmän verkon. Näiden yhteissummana mongolianvaahtera, majapenkin kuutamohortensia ja tarha-alppikärhö 'Albina Plena' jäivät kokonaan ilman verkkoa ja majan alppikärhöiltäkin jäi metrin verran uupumaan takaosasta. No, konstit on monet kun puute on suurin. Naapurin syreeninkarsinnasta tuli paksujen runkojen lisäksi oikein tuuheita latvuksia, joita virittelin kärhöjen tyvialueiden suojaksi. Pääsivät risut kunnolla hyötykäyttöön ennen kuin joutuvat ensi kesänä hakettimen kitaan. Korkeammalla olevia versoja suojailen sitten kun hanki kasvaa.

Rusakoille tiedoksi: täällä ei suinkaan ole 'Albina Plena', vaan pelkästään tiheä syreenipuska. Hus pois!

Verkkoja laitellessa silmiin osui syyssyrikkä, joka oli edelleen patiopenkissä. Perunoiden ja porkkanoiden ruukuista tulikin juuri sopivasti sulaa multaa, johon syrikkä oli hyvä istuttaa. Samalla istutin myös kolme jättiverbenan tainta, jotka tulivat syrikän mukana nousseen jäisen multakimpaleen mukana. Ne olivat kasvaneet syrikän takana myskimalvojen seassa, joten en ollut edes huomannut niitä aiemmin. Kuvittelin vain, että jättiverbenoiden siemenpankki olisi jo hävinnyt kokonaan, kun taimia ei alkukesällä alkanut näkyä lainkaan. Ilmiselvästi siellä oli vielä kolme itämiskykyistä siementä, jotka saavat nyt mahdollisuuden selvitä talven yli. Toivottavasti eivät ottaneet nokkiinsa pakkasesta, jäätyneestä mullasta ja kovakouraisesta käsittelystä. Jätin taimet aluksi ulkovarastoon sulamaan ja jos näyttävät vielä elinkelpoisilta, tuon ne talveksi ulkoeteiseen tarkempaan seurantaan.

Jääköntin reunasta piti nakutella irti kolme vähän jo kärsinyttä jättiverbenan tainta. Kaikkea sitä kokeileekin...

Unohdin tarkoituksella ruukkuhortensian nurkan taakse paleltumaan ihan umpijäähän, jotta sitä ei enää tekisi mieli pelastaa kellariin talveksi. Myös daaliat jätin paleltumaan, sillä kaksi märkää kesää on todistanut niiden hyötysuhteen kovin vaatimattomaksi. Gladioluksista otin vain muutaman valkokukkaisen mukulan talteen, sillä niille ei ole ensi kesänä enää juurikaan tilaa kukkapenkeissä. Alennushyllyiltä olen pysynyt poissa, jotta sieltä ei lähtisi mukaan uutta kärhöä, jotain talvetuskelpoista kesäkukkaa tai ruukkuun istutettavia kukkasipuleita. Kaikki hyvät aikomukset uhkaavat romuttua, sillä aiemmin syksyllä pelastin jo yhden leijonankidan talvetettavaksi ja nyt jättiverbenat. Päädyin myös ottamaan nuokkusyreenin pienen pistokastaimen kellariin toiseksi talvekseen. Tässä sitä taas nähdään, että jos ei ole jo valmiiksi tulossa talvetustiloihin aivan poikkeuksellisen mahdotonta tungosta, houkutus haalia sinne yhtä sun toista kasvaa hyvin suureksi.

Syyssyrikkää piti vähän karsia ennen varastoon vientiä. Vieressä vastaistutetut jättiverbenat.

Salkoruusu 'Nigra' oli alkanut tehdä uutta lehteä juuresta.

En ole salkoruusua ennen kasvattanut, joten sen sielunelämä on aivan vierasta minulle. Kuulemma jotkut kestävät useamman vuoden toisten jäädessä vain kaksivuotisiksi. Kuuluukohan 'Nigra' niihin pidempi-ikäisiin vai onko salkoruusuille normaalia kasvattaa uusia lehtiä juuresta kasvukauden päätteeksi? Kova tuuli oli kaatanut sen komeat kukkavarret ikävästi kulkuväylälle, joten nykäisin ne tylysti juuresta poikki. Pisin kukkavarsi olikin huikeat 378cm pitkä. Odotin sen kasvavan maksimissaan parimetriseksi, mitä useimmat nettisivut lupailivat. Jossain taisi lukea 250cm, mutta enpä muista mistään lukeneeni yli kolmen metrin pituuskasvusta. Jos puska on ensi keväänä hengissä, se saa vaihtaa majapaikkaa johonkin näkyvämmälle paikalle pällisteltäväksi. Ehkä etupihalle, niin saavat naapurit taas ihmeteltävää.

Yksi vaaleajouluruusu nuppuilee jo ahkerasti. Tätä yksilöä kevättää joka syksy.

Nyt taitaa meiltä kukinnat olla tältä syksyltä kukittu. Pakkasta on ollut jo melkein pari vuorokautta yhteen menoon ja alimmillaan mittariin on tallentunut -8,9 astetta. Tätä kirjoittaessa on -6,3 astetta mutta eiköhän se taas yön aikana kiristy. Se ei oikeastaan haittaa, kun kaupanpäällisinä on niin kaunista auringonpaistetta. Se on oikein virkistävää pitkän pimeän ja sateisen kauden jälkeen.

Päivän kärhöksi löytyi melkein auki ehtinyt tarha-alppikärhö 'Purple Dream'.

Kivaa viikonlopun jatkoa!