Uusia kukkia, uusia juttuja

Joukko ensikertalaisia kukkii nyt puutarhassani. Uusien kasvien ensimmäinen kukinta jännittää aina pikkuisen, kun miettii, sopiiko kasvi paikoilleen vai onko myöhemmin tiedossa muutoksia. Koko, väri ja kukinta-aika asettavat omat rajoituksensa ja aina ne eivät noudata puutarhurin visioita. Tämän hetken kukkijoista suurin osa saa onneksi pysyä paikoillaan.

Kumpikin purppuraheisiangervoistani kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Aurinkopenkissä oleva sopii täydellisesti sen juurella kukkiviin pikkusydämiin.

Tämä sen sijaan saa siirron. Keijuangervo 'Litlle Princess' taitaakin olla koivuangervo.

Ryteikössä edellisen asukkaan jäljiltä kukkiva idänunikko saa minun puolestani kukkia jatkossakin siellä.

Kylvin toissasyksynä harjaneilikan siemeniä. Ne lähtivät viime keväänä hyvin kasvuun ja talvehtivat yhtä hienosti. Nyt ensimmäiset kukkivat eikä joukossa taida olla kahta samannäköistä kukkaa. Annan ensimmäisten kukkien tehdä siemenet ja kylvän ne saman tien jo tänä kesänä. Hyvällä tuurilla ehtivät taimettua ja siten kukkivat jo ensi vuonna. Aion ripotella siemeniä myös suoraan maahan syksyllä, sillä nämä söpöliinit saavat ilman muuta kukkapenkkitilaa.

Kokonaan punaisia on kahta eri sävyä.

Kaunis valkoreunainen.

Melkein samannäköinen kuin edellisen kuvan söpöliini. Tummanpunaisessa osiossa ei vain ole valkoisia pisteitä.

Ja yksi valkoinenkin! Toivoinkin, että edes joku olisi juuri tällainen.

Mustasilmäsusannat ovat tehneet yksittäisiä kukkia jo aiemminkin kesällä, mutta aivan pian kukkia alkaa näkyä runsaamminkin.

Patiopenkissä kukkii talvetettu leijonankita, valkoinen myskimalva sekä nätisti sävyyn sopiva tuoksuherne kuvan oikeassa reunassa.

Viikolla ostamani nepalinhanhikki 'Ron McBeath' pääsi jo kukkapenkkiin. Pienessä ruukussa kuivahtamisen riski oli liian suuri.

Saimme eilen isännän kanssa aloitettua puutarhakompostorin eteen tulevan seinäkkeen rakentamisen. Projekti jäi vielä vähän kesken, sillä heinäseipäitä tarvitaan kaksi lisää ja samoin raudoitusverkkoa aivan pieni palanen. Seinäke on kuitenkin juuri kriittisimmältä kohdalta valmis ja alppikärhö 'Albina Plena' pääsi kiipeilemään siihen. Meillä tehtiin juuri niin kuin ei kannattaisi tehdä, eli kärhö oli istutettu jo alkukesällä, sillä halusin saada sen maahan. Näistä rakennusprojekteista kun ei koskaan tiedä, milloin ne toteutuvat. Niinpä rakentaessa piti välillä varoa kärhöä.

Pation suunnasta näyttää tältä. Yksi heinäseiväs tulisi punakahvaisen lapion kohdalle ja toinen seinäkkeen vasemmalle puolelle. Sen merkkinä näkyy juuri ja juuri rautakanki.

Seinäke siis on vasemmasta reunastaan korkeampi ja laskeutuu oikealle mennessä alaspäin. Lisäksi se kaartuu kukkapenkin takareunan myötäisesti ja rajaa kukkapenkkiä puutarhakompostorille menevästä polusta. Raudoitusverkosta katkottiin 2*3 ruudun kokoisia palasia, jotka sijoiteltiin heinäseipäiden väleihin ja kiinnitettiin sinkilöillä ja rautalangalla paikoilleen. Ajattelin alkuun, että verkonpalaset voisivat olla harvemminkin, mutta ne asettuivat minusta kauniimmin näin. Suurista kivistä oli parin tolpanjalan kohdalla riesaa ja jouduimme asettelemaan ensimmäiset tolpat niiden mukaan. Toinen tolpista saatiin upotettua tarpeeksi syvälle, mutta toinen jäi kymmenisen senttiä korkeammalle. Koska tolppa kuitenkin pysyi tarpeeksi tukevasti pystyssä, emme lähteneet lyhentämään tolpanjalkaa. Eihän se tuolta kukkapenkin takaa näy mihinkään.

Kivikasan edessä oleva tolppa jäi vähän korkeammalle kuin muut.

Hellepäivinä pitää huolehtia sekä ihmisten että lemmikkien nesteensaannista. Jäädytimme Karolle pari nappulaa vesitilkkaseen ja siinäpä sai koirakin oman "mehujäänsä".

Kuva on vähän epätarkka, mutta se kertoo vain siitä, että Karo innostui uudesta herkustaan. Vinkiksi muille, että jääpala kannattaa laittaa ruokakuppiin, ettei lattia ole koiranruuan hajuisen veden peitossa.

Helteistä viikonloppua!