maanantai 12. elokuuta 2019

Uusia tuulia ja kärhöjä

Lapio on taas heilunut täällä ja kasvikaruselli pyörinyt. Jo viime viikolle oli luvattu vesisateita, joten aloitin kukkapenkkien uudelleenjärjestelyn. Muita mutkia ei tullut matkaan kuin se, ettei vettä sitten satanutkaan. Onneksi viime yön aikana oli alkanut meilläkin sataa, joten ainakin hetkeksi aikaa tuli helpotusta kastelukannujumppaan. Käydäänpä tekemässä kierros elokuisessa puutarhassa.
Karpaattienkellot siirtyivät kivikkorinteestä uuteen paikkaan pensasryhmän reunalle. Kavereina niillä on valkoisena kukkivia pensaita, kuten taustan mustilanhortensia.
Karpaattienkellot viihtyivät hyvin entiselläkin paikallaan, mutta ongelmana olivat rusakot, jotka ohi kulkiessaan napsivat niistä nuput. Jospa uusi paikka olisi paremmin pupuilta piilossa.
Jatketaan etupihalta marjapensaita kohti. Siellä yksi mustaherukkapensas oli jo viime kesänä surkean näköinen ja tänä vuonna enää hädin tuskin hengissä kituva risu, joten kaivoimme sen pois ja istutimme uuden, 'Mikaelin', tilalle. Siitä alkoi myös marjapensasalueen muutos. Tarkoituksena on kattaa kaikken marjapensaiden aluset hakkeella tai kuorikkeella ja pensaiden välit kivituhkalla. Alue on niin pahasti vuohenputken ja valvatin valtaamaa, että kovat keinot ovat tarpeen. Vanhan pensaan kohdalta kaivettiin paremmat pintamaat pressun päälle ja puhdistettiin siitä pienetkin juurenpalaset pois. Syvemmällä ollut huono multa kärrättiin tontin laidalle monttuja tasaamaan. Vuorasin kuopan pohjalta ja sivuilta paksulla kerroksella sanomalehtiä ja varmuuden vuoksi laitoin reunoille vielä muovia 30cm maanpinnalta alaspäin, jotta pintamaassa luikertelevat vuohenputket eivät pääsisi mustaherukan multatilaan. Puhdistettu multa kipattiin montun pohjalle ja pinnalle tuotiin uutta multaa.
Aikamoinen urakka on edessä ennen kuin koko alue valmis. Kivituhkan alla on pahvilaatikollinen sanomalehtiä ja rikkinäinen pussilakana. Keskellä näkyvä hakeympyrä oli yritys pelastaa vanha mustaherukka. Ei onnistunut, joten uuden osto on edessä.
Meni varmaan tunti, että sain kuvassa olevan kiven hivutettua montun pohjalta maan pinnalle. Yksi lipsahduskin siinä tapahtui, minkä seurauksena rouva lensi selälleen, kopsautti sekä päänsä, että kätensä sivummalla olleeseen kottikärryyn, joka tietysti kaatui ja kippasi puolet mullasta maahan. Päähän ei tullut kuhmua, mutta pikkusormen rystysessä on viisisenttinen mustelma. Jos joku naapureista sai tapahtuman videolle, niin haluan nähdä sen. Oli varmaan melkoinen näky!

Melkoinen näky on nyt Hurja-Liisakin. Nimi täytyy ehkä muuttaa Kassi-Almaksi.
Liisalle on selvästi tullut kiire käydä kaupassa, kun on pelkkä toppi päällä. Tai sitten hame oli pyykkinarulla kuivumassa. Rouva Hiidenkivi ei suinkaan haudannut hänen mekkoaan kivituhkan alle...
Kierros jatkuu kärhöportille, jossa kukkii kolme viidestä kärhöstä.
'Justa' alkaa olla täydessä kukassa. Sen vasemmalla puolella 'Princess Kate' on alkanut kasvattaa pontevasti uusia versoja istuttaessa leikattujen tilalle.
'Piilu' vasta aloittelee. Ilmeisesti kylmyys on saanut kukkien värin muuttumaan liila-pinkiksi. Tänä vuonna sekä 'Piilu' että 'Justa' ovat selvästi korkeampia kuin viime kesänä.
'The President' on tänä vuonna yllättänyt minut kukinnallaan. Se kukkii paljon komeammin kuin aiempina vuosina. Kukat vain ovat harmillisen korkealla. Otin kuvan pitämällä kameraa niin korkealla kuin ylsin ja tähtäämällä suunnilleen sinne päin... kymmenisen kertaa ennen kuin sain edes jonkunlaisen kuvan.
Luumutarhan mantsuriankärhö on sentään helppo kuvata.
Varjokujalla kantopuutarhassa kukkivat edelleen tupastiarellat. Niiden taustalla 'Monique' (?) jaloangervot. Oikealla 'Erica'-jaloangervot , jotka jo melkein huutavat vettä. Onneksi sitä tulee nyt taivaalta, niin ei tarvitse itse kastella.
Varjokujan toisessa päässä kukkii ensimmäistä kertaa tuoksuköynnöskuusama yhden kukinnon voimin. Tässä on ihana tuoksu eikä kukinnon väreissäkään ole moitteen sijaa.
Varjokujalta tullaan aurinkopenkin viime kesänä tehtyyn laajennusosaan. Aidan takana olevat tuoksuvatukat on myrkytetty kahteen kertaan, joten uskalsin nyt istuttaa valeessa odottaneet puuvartiset paikoilleen. En viitsinyt siirtää kesäkukkia pois, vaan istutin osan pensaista suoraan niiden viereen. Mahtuvat varmasti olemaan loppukesän lähekkäin.
Oikealla purppuraheisiangervo, aidan mutkan kohdalla mongolianvaahtera ja sen ympärillä kolme koivuangervoa (vain isoin näkyy kuvassa). Vasemmanpuoleisen aitatolpan edessä on pieni mustilanortensia, joka jää kuvassa sopivasti tarhakukonkannusten taakse piiloon.
Aurinkopenkin 'Arabella' kukkii valtoimenaan. Yksi kukkarypäs jää vielä kameran alle piiloon.
Kylmyys on muuttanut myös 'Elsa Späthin' kukkien värejä: väri on vahvempi ja lisäksi terälehtiin on ilmestynyt purppuraiset juovat. Kelpaa minulle näinkin. Mietin myös, olisiko kuivuus myös osasyyllinen, sillä kukat ovat normaalia pienempiä. Aurinkopenkin hiekkamulta on aika haasteellinen kasvupaikka kosteudesta pitäville kärhöille.
Postauksen kuvat ovat eilisillalta ja muutama päivä sitten otettuja, jos ihmettelitte vesipisaroiden puuttumista. Jos tulee sopiva sateenrakonen, käyn varmaan tyhjentämässä sadevesiastioita kasveille, jotta maa kastuu perusteellisesti pohjia myöten. Muutenpa tänään taitaa olla lepopäivä puutarhatöistä. Saa käden taisteluvammakin parantua rauhassa. Mukavaa uutta viikkoa! Sadetta sinne, missä sitä kaivataan!

22 kommenttia:

  1. No huh mikä taisteluvamma ja onneksi ei käynyt pahemmin, mm. pään kanssa!! Kivien nostaminen kuopasta on kyllä melkoista ja lipsumiset vaarallisia - täi vähintään ärsyttäviä, kun kivi muljahtaa reunalta takaisin kuoppaan.
    Hih, Kassi-Alma :-D Mitä ihmettä hänen koltulleen on tapahtunut, onko se pesulassa.
    Ihanan värisiä kärhöjä, todella intensiivisiä värejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Olin siirtävinäni kottikärryn tarpeeksi kauas, mutta vielä parisenkymmentä senttiä olisi pitänyt olla kauempana, niin ei olisi osunut. Kivi ei onneksi lipsunut takaisin monttuun ja tapahtuman seurauksena päätin, että sehän ei muuten jää sinne herukan alle. Ylös nousi. Käsi on aika hurjan näköinen, mutta ei onneksi kipeä. Kolttu on juurikin siellä kivituhkan alla, mutta ei kerrota sitä Hurja-Liisalle/Kassi-Almalle :D Kärhöt ovat aina ihania, mutta kieltämättä viileys saa niiden värit parhaimmilleen. Helteellä kaikki muuttuvat hailakammiksi.

      Poista
  2. No on sinulla siellä mylläykset meneillään. Minäkin aion kattaa marjapensaan aluset kuorikatteella tässä jossain vaiheessa syksyn kuluessa. Komeat kärhöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pientähän tämä vielä on. Kunnon mylläys alkaa sitten kun isken lapioni etupihan tuoksuvatukkoon. Marjapensaiden alta on niin hankala leikata nurmikkoa ilman että marjat karisevat, joten katekerros helpottaa alueen siistinä pitämistä. Kiitos! Vuosi vuodelta kärhöt kukkivat komeammin.

      Poista
  3. Minä kans olen katsonut eri kasvien muuttuneita värejä. Luultavasti pitkä kylmyys ja ainakin meillä kuivuus ovat stressanneet kasveja, ja reaktio on ollut violettivoittoinen. Joku viisas osaisi varmaan vastata, sillä hortensioilta tuttu ph:n vaikutus väriin ei nyt käy selityksenä.

    Minä kuuntelen ihaninta musiikkia juuri nyt - sateen ropina peltikatolla! Viimeksi satoi Juhannuksena. Oli syväkuivaa ja puutkin ruskaantuivat ennätysmäisen aikaisin silkkaa kuivuuttaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä helle saa valkokukkaiset leimut ja pelargonit muuttumaan vaaleanpunertaviksi ja muutenkin kasvien värit ovat silloin usein hailakampia. 'Piilun' olen huomannut aiemmin kylminä kesinä olevan selvästi tummempi. Miksei siis värinmuutos voisi koskea kasveja laajemminkin. Fysiologinen selitys ilmiön takana olisi todella mielenkiintoista tietää. Pitkän kuivuuden jälkeen sateen ropina onkin ihanaa kuultavaa. Hyvä, että teilläkin sataa vihdoin.

      Poista
  4. Ihana oli saada vesisäiliöt täyteen kasteluvettä. Nyt voisi alkaa harkitsemaan istutuspuuhia. Huh, mikä lento, onneksi ei sattunut pahemmin. Sanomalehti ja lakanat on hyvä konsti taistelussa rikkoja vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä viime yön ja aamupäivän sadevesisaldo oli 30litraa. Eipä sillä vielä hirveästi juhlittu, mutta onneksi päivän aikana on tullut muutamia kuuroja lisää. Toivottavasti yölläkin vielä sataisi. Kottikärry oli 20cm liian lähellä, vaikka luulin siirtäneeni sen tarpeeksi kauas. Käsi on aika hurjan näköinen, mutta ei onneksi kipeä. Aika monta laatikollista saa sanomalehtiä asetella ennen kuin koko marjapensasalue on peitetty. Lakanoitakaan ei kovin montaa ole, mutta eipähän tässä olekaan hirmu kiire saada kaikkea saman tien tehtyä.

      Poista
  5. Tuntuu, että mylläykset kuuluvat puutarhaan. Aina käy ilmi jokin uusi ongelma tai ajatukset muuttuvat. Sade oli oikein mukavaa.
    Kassialmalla on tosiaan uudet minivaatteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mylläykset kuuluvat puutarhaan ja hyvä niin. Onpahan tekemistä. Sade oli pitkästä aikaa mukavaa. Heh, Hurja-Liisan mekolle tuli tärkeämpää käyttöä. Pian linnunpelättimen saakin purkaa kokonaan, kun on kerätty tarpeeksi herukoita pakkaseen.

      Poista
  6. Taistelu kiven kanssa kuulostaa tutulta, onneksi taisteluvamma ei ollut nyt vakavampi - olisi voinut hullumminkin käydä! Puutarhassa yhden asian siirto aiheuttaa herkästi karusellin, mutta siitä ne alueet sitten muokkautuvat ja jalostuvat. Toivotaan sanomalehtien ja lakanan auttavan vuohenputkia vastaan. Itse olen varovaisen toiveikas tämän kesän perusteella (toivon hartaasti, etteivät tulevat vuodet murskaa toivoa), laitoin nimittäin keittiöpuutarhan viereiselle perenna-alueelle paksusti sanomalehteä ja päälle reilusti puhdasta multaa ja tämä kesä ei ole näyttänyt vuohenputkea tai muita monivuotisia rikkoja mitä alueella ennen kasvoi sakeana. Edelleen ihailen kärhöjäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivien kanssa voi sattua mitä vain vaikka yrittäisi olla miten varovainen tahansa. Minäkin luulin siirtäneeni kottikärryn tarpeeksi kauas, mutta oli se kuitenkin vielä 20cm liian lähellä. Onneksi ei tosiaan käynyt huonommin. Sormen mustelmakin oli yön aikana vaalentunut huomattavasti. Pitäisi saada peitettyä marjapensaiden välejä enemmän, sillä vuohenputkea on puolet alueesta. Rikkinäisiä lakanoita ja sanomalehtiä on vain aika vähän käytettäväksi juuri nyt. Kärhöt ovatkin kauniita ja komistuvat vuosi vuodelta.

      Poista
  7. Hui mikä kuperkeikka, onneksi ei käynyt pahemmin. Noiden isojen kivien kanssa saa kyllä olla huolellinen. Vuohenputket ovat viheliäisiä kasveja puutarhaan pesiytyessään. Toivotaan, että lehdet ja lakanat tehoavat siihen vaivaan! Ihanat kärhöt <3 Mukavaa tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei tosiaan käynyt pahasti. Mustelmakin on jo melkein parantunut, joten uutta kiveä vain kankeamaan :D Meillä ei ole vuohenputkea kuin tuolla marjapensaiden välissä, tosin toisessa kohdassa tontin ulkopuolella on esiintymä, joka varmaan jossain vaiheessa etenee meidän pihallekin. Toivon tosiaan, että saan sanomalehdillä ja lakanoill pysäytettyä vuohenputken valloituksen. Mukavaa viikkoa!

      Poista
  8. Isojen kivien nostaminen ja siirtäminen on kyllä vihonviimeistä puuhaa ja tarkkana saa olla ettei satuta itseään. Onneksi ei käynyt pahemmin.
    Hienot nuo raidat 'Elsalla' ja muutenkin niin upeita nuo kaikki kärhöt! Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kädenkin mustelma on jo melkein kokonaan parantunut. Viileys (ja ehkä myös kuivuus) saa jänniä värimuutoksia aikaan. Onneksi kukkivat. Kiitos! Mukavaa viikon jatkoa sinullekin!

      Poista
  9. mitä ihanuuksia nuo kärhösi. aikamoinen kuperkeikka! itsekin kaaduin tänään vattupuskissa, kun onnistuin astumaan liukkaan pöllin päälle. hiukan tuli leuasta verta, mut ei onneksi muuta haaveria, marja-astiakin säilyi pystyssä.
    Liisa on kyl mainio, taisi sade yllättää kauppareissulla, kun piti muovipussista kietaista sadetakki päälle;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöt ovat aina ihania. Olihan se aikamoinen keikaus, mutta onneksi vammat jäivät vähäisiksi ja sain kivenkin ylös. Hyvä, ettei sinullekaan käynyt pahasti eivätkä kerätyt marjat levinneet maahan. Se se vasta olisi harmittanut! Epämukavaahan Liisankin olisi märissä vaatteissa kauppaostoksia kantaa. Sadetakki ...tai oikeastaan sadetoppi onkin ollut nyt hyvin tarpeellinen asu :D

      Poista
  10. Nyt aukes veshanat meillekkin. Paasveden piältä muuttu satteet tänne itäpuolelle ja ukkoset viistää ihan järven toiselta puolen ja häntä heilahtaa meillekkin vettä!
    Ootpa ollu kivenpyörittäjä. Hyvä kun et pahemmin koskettanu ihtiis kuatuissa.
    Ostin nyt syksyllä ruotsinköynnöskuusaman ja kukka näyttäs hyvin samalta, kuin tuo siun kuusama. Pitkälleen meinasin istuttoo kivimuurin piälle kasvamaan. Kauniita nuo kärhösi. Miten sie onnistuit niitten pistokaslisäysten kanssa, miulla on sama projekti mänössä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole ollut ukkosista tietoakaan, mutta sadekuuroja on tullut useampiakin. Pehmeä vuohenputkinurmikko oli onneksi alla, niin ei sattunut pahasti. Kottikärry vain oli 20cm liian lähellä, mutta vähillä vammoilla selvittiin siitäkin. Ruotsinköynnöskuusamakin on todella kaunis, ehkä pikkuisen keltaisempi väriltään kuin tuoksuköynnöskuusama. Ainakin kuvissa näyttää siltä. Onnistumisprosentti kärhöpistokkaiden kanssa on tällä hetkellä suunnilleen 25% luokkaa. Osa on vielä hupun alla, joten en tiedä, ovatko juurtuneet vai eivät. En ole uskaltanut ottaa niitä pois, sillä onnistuin tappamaan pari pistokasta ehkä liian aikaisella tuulettelulla. Onnea sinun pistokaslisäyksillesi!

      Poista
  11. Kyllä tekevälle sattuu. Onneksi ei käyny kuinkaa. Hianosti kärhöt kukkii, kuivuuresta hualimata. Onneksi o satanu, nii siälä, ku tääläki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Meidän kuivan kesän pelastus on savipohja ja ympäristöä alempana sijaitseva asuinalue. Sadekuuroja on aina silloin tällöin osunut kohdalle eikä maa ollut vielä kuivaa kuin ihan pinnasta. Vastaistutettuja kasveja ja siemenkylvöksiä syvemmällä oleva kosteus ei pelasta, mutta eipä muuten ole puutarhalla vielä ollut hätää kuivuudesta. Hyvää se sade silti tekee... ainakin vesilaskulle, kun ei tarvitse ruukkuja kastella vesijohtovedellä.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!