Kukkia, perhosia ja puistovisiitti

Neitoperhonen laskeutui pensashanhikki 'Creme Brulen' kukille.

Perhosia lentelee täällä joka päivä. Osan tunnistan, mutta kaipaisin apua yhden suuren kaunottaren lajinmääritykseen. Tunnistamista ei suinkaan helpota hieman repaleiset siivet ja epätarkat kuvat, mutta ehkä täällä liikkuu minua pätevämpiä perhosten tunnistajia, jotka tunnistavat tämän jättiverbenalla viihtyneen perhosen.

Joku siipivaurioinen hopeatäplä, mutta mikä? Keisarinviittako?

Yllättävä tuulenpuuska keikautti sopivasti perhosen nurinperin, joten takasiivistä ehjempi näkyy nyt paremmin.

Jättiverbena on oikein mainio perhoskasvi, jolla on parhaimmillaan lennellyt kuusi perhosta yhtäaikaa. Ja tässähän halusin kuvata juuri tuon keskellä olevan pikkukukinnon ja kaikki kolme perhosta vain lehahtivat kesken kuvanoton mukaan... hah. Ylhäällä oikealla edellisten kuvien perhonen, alavasemmalla nokkos- ja ohdakeperhonen.

Pieni syyssyrikkäni on alkanut myös houkutella jo perhosia. Tässä neitoperhonen sekä iso kukkakärpänen.

Mustilanhortensiassa on näkynyt yhtä aikaa neljä neitoperhosta, mutta yksikään ei ole suostunut kunnolla kuvattavaksi. Tämäkin piilotteli mieluummin varjoissa siivet supussa kuin tuli kameran eteen. Menossa mukana myös photobomb-kimalainen.

Piipahdin tässä yhtenä päivänä myös Kuopiossa Valkeisenlammen puistossa. Lupailin jo alkukesällä puiston kukkivista pensaista postatessani käväiseväni siellä myös loppukesällä ihastelemassa hortensioita ja nauhuksia, joten tässäpä muutama kuva niistä. 

Muhkeat hortensiat olivat täydessä kukassa. Tarkempi lajinmääritys jääköön näidenkin osalta asiantuntijoille.

Rosariossa ruusut kukkivat ja ennen kaikkea tuoksuivat. Taustalla vasemmalla muutama kukkiva hortensia.

Alkukesällä en käynyt lammen uimarannan puoleisessa päässä ollenkaan. Siellä kukkivat nauhukset. Älkää kysykö, mikä taivaalla on. Joku lintu ehkä?

Kuopion keskusta näkyy lammen toisella puolella. Nauhuksissa pörräsi kimalaisia ja kukkakärpäsiä sekä yksi ohdakeperhonen, joka ei säikkynyt tuulenpuuskia.

Uimarannan vieressä on isoista kivenjärkäleistä tehty istuskelupaikka. Kuopion maamerkki, Puijon torni, näkyy taustalla kukkulan laella.

Eilen töistä tullessa postilaatikossa odotti Viherrin-blogin arvonnassa voittamani puutarhauskottava extrapalkinto. Kiitos Eevalle!

Muovitasku ja kirjanmerkki tulivat kauniin kortin saattelemana. Muovitasku pääseekin heti tositoimiin ja ehkä kirjanmerkkikin viimeistään talvella, kun on aikaa kirjojen lukemiseen.

Kirjoitin tämän postauksen kukkivan anopinkielen tuoksussa. Ressukka luuli kai joutuneensa unohdetuksi työhuoneen nurkkaan ja päätti ilmoittaa olemassa olostaan puskemalla kukkavanan. Nolottaa myöntää, mutta kukan huomasi ensimmäisenä illalla työhuoneessa ollut isäntä. Oma huomioni on kesän aikana täydellisesti puutarhassa ja sisäkukat saavat pärjätä omillaan. Omillaan saa pärjätä myös blogimaailma pienen hetken, sillä pidän muutaman päivän mittaisen blogiloman. Palataan asiaan ensi viikolla. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Vallatun alueen asuttaminen

Kivikkorinne on nyt pääosin kasvitettu. Kiviä vielä puuttuu aika paljon, mutta niitä tuon sitä mukaa kun muualta kukkapenkeistä sattuu kaivamalla tulemaan vastaan. Käydäänpä kurkkaamassa, minkälainen ilmestys tuoksuvatukkorisukosta on kehkeytymässä.

Rinteestä löytyneessä kivessä oli täydellinen "hylly" seittimehitähdille. Aion ottaa ainakin osan pikkukivistä pois kunhan mehitähdet ovat kunnolla juurtuneet, niin sekä kivi että kasvit tulevat paremmin esille.

Kesällä ostamani mehitähdet "Dark Beauty" saivat oman alueen.

Valotolpan vieressä oli puhdasta mullosta, joten päätin tehdä kivipenkereen eteen vielä pienen altaan hopeahärkille ja reunustaa sen tasaisilla kivillä, joiden päältä ruohonleikkurin pyörä pääsee nätisti kulkemaan. Kivien ja nurmikon väliin laitoin suikaleen juurimattoa.

Hopeahärkkialtaan oikealla puolella on viime syksynä tehty etureuna. Sen alla on "vanhassa osassa" olevan juurimaton reuna, joten kivien väleihin on istutettu ainoastaan kelta- ja lyydianmaksaruohoa, jotka pärjäävät sentin kasvualustassakin.

Ajattelin laittaa tolpan vasemmalle puolelle rinteen alle nurmikon sijaan leveän kaistaleen erilaisia maanpeittokasveja, kuten ketoneilikkaa, keltamaksaruohoa, kangasajuruohoa sekä hopeahärkkiä. Naapurin tontin edessä kasvaa nurmikon seassa suikeroalpia, joten ehkä sekin leviää aikaa myöten muiden peittokasvien sekaan. Valotolpan ja kadun väliin kerätään talvella koko kadun lumet ja niitä myös ajetaan runsaslumisina talvina välillä pois. Joskus traktorin kauha on raapaissut palasen nurmikkoakin mukaan, joten kovin arvokkaita kasveja ei kannata nurmen tilalle istuttaa.

Pihaantulosta katsottuna näyttää tältä. Siirtelin paljon kasveja tästä päästä taaemmas, sillä osa oli vain väliaikaissijoituksessa vanhalla puolella eivätkä oikein viihtyneet täydessä paahteessa.

Ihan vanhin osa kuvan oikeassa reunassa koki myös pieniä uudelleenjärjestelyitä. Siirsin sieltä mm. kattomehitähdet uuteen osaan ja istutin kokeeksi yhden loistosalvian. Samalla sain lisättyä vähän multaa kasvualustan soraan, sillä kaksi kuivaa kesää on osoittanut sen aivan liian ankaraksi kasvupaikaksi.

Rinteen loppuosassa maa on hyvin savipitoista, joten siirsin sinne kaikki kevätvuohenjuuret, punaväriminttua, isotähtiputkia ja takimmaiseksi yhden aurinkopenkissä kuivuudesta kärsineen ritarinkannuksen. Aidan edessä on viime syksynä kylvämiäni syyshohdekukkia (tai loistosädekukkia, taimet menivät sekaisin) sekä kaunopunahattuja. Tyhjälle kohdalle keskelle on tulossa äitini kukkapenkistä helminukkajäkkärää.

Rinteen päässä näkyy The Kivi, jonka eteen aion laittaa jotain istutuksia. Pitää vain ensin kaivaa heinikko ja vatukko edestä pois. Rinteen edestä lähti (ja lähtee vieläkin) "muutama" lapiollinen muhevaa savimultaa parempaan käyttöön. Tuon tilalle hiekkaisempaa multaa maanpeittokasveille.

Viime syksynä istutetut valkomaksaruohot ja pallomehiparrat ovat levinneet juuri toivotulla tavalla kivien väleihin. Samanlaista ilmettä yritin tavoitella uuteenkin osaan.

Eräässä puutarhamyymälässä oli kaikki perennat -70% ja sieltä löytyi kivikkorinteeseen kesälevisia 'Elise', rantalaukkaneilikka 'Sea Pink' sekä nepalinhanhikki 'Ron McBeath'.

Tuoksuvatukon repimisestä jäi minulle ilmeisesti tuhoamisvaihde päälle, joten kävin antamassa takapihan viitapihlaja-angervoille kunnon rökityksen. Lisämotivaatiota urakkaan toi se, että sain kunnanpuutarhurilta luvan kasata myös niiden risut ja juurakot samaan läjään tuoksuvatukoiden kanssa. Ihan kaikki eivät lähteneet juurineen, mutta onpahan niitä silti reilusti vähemmän ensi vuonna tuhottavaksi. Toivottavasti sieltä ei kovin montaa alkua edes jaksaisi lähteä kasvamaan, kun riivin ne lehdettömiksi kahdesti tänä kesänä.

Metsänreuna avartui huomattavasti pihlaja-angervon raivauksella. Nyt sekä yksirunkoinen tuomi että hauskan käkkyräinen kuusen juurakko tulevat kunnolla esille.

Ja ilman mitään aasinsiltaa sitruunaperhonen syyssyrikän kukalla.

Päivän pakollinen kärhökuva: 'Jan Pawel II' ja taustalla 'The President'.

Teen vielä jossain välissä postauksen kivikkorinteen kasveista. Tai ehkä siitä tuleekin postaussarja, sillä kasveja on aikamoisen paljon. Toivottavasti kaikki viihtyvät hyvin ja kukkivat runsaasti. Aurinkoista loppuviikkoa! Nautitaan kesäsäästä niin pitkään kuin sitä riittää!

Sodassa on vain yksi voittaja

Päivän pakollinen kärhökuva tuleekin tällä kertaa heti alkuun. 'Piilu' ilta-auringossa.

Vuosi sitten keväällä kerroin tontillemme yrittävistä (ja jo soluttautuneista) vihollisjoukkioista. Monta taistelua on sen jälkeen käyty ja monta voitettu. Eteläiseen osan soluttautunut Vakooja Vuohenkello on kärsinyt suuret tappiot ja joutunut luovuttamaan valtaamansa alueen hallinnan patiolle. Viimeiset rippeet vuohenkellojen suuresta mahtisuvusta sinnittelevät grillikatoksen varjossa ja siperianpihdan juurella.

Ennen tässä oli vuohenkellon valtaamaa nurmikkoa.

Vänrikki Vuohenputki heittäytyi suuressa voitonriemussaan huolimattomaksi ja sai huomata, että se tulee kostautumaan mitä julmimmalla tavalla: vuohenputken suuri, yhtenäinen armeija on nyt hajallaan eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Keskellä olleet vahvimmat taistelijat haudattiin elävältä yhdessä silmänräpäyksessä. Jättipalsamin lennostokaan ei ole onnistunut hyökkäyksissään valtaamaan uusia alueita ja tuho on käynyt. Valtavat sotakoneiden laivueet ovat himmeä muisto vain ja lennosto on pieni joukko toisistaan hajallaan olevia yksiköitä.

Muistanette tämän kuvan muutaman päivän takaisesta postauksesta? Vuohenputkia jäi aika paljon kivituhkan alle ja marjapensaan kohdalta on maat vaihdettu kokonaan. Kesällä 2015 taka-alalla oleva metsä lainehti vaaleanpunaisena jättipalsamista.

Eversti Pihlaja-angervo on joutunut huomaamaan, että yksikään hänen lähettämänsä tiedustelija ei palaa elävänä takaisin. Lisäksi divisioonaan iski kesän aikana kahdesti salaperäinen, lehtiä riipivä hirviö ja eversti joutui peruuttamaan hyökkäyskäskyn joukkojen toipumiseen asti.

Sitkeästi pihlaja-angervo yrittää kasvattaa uudet lehdet kerta toisensa jälkeen. Kannattaako näin myöhään syksyllä uusien lehtien kasvattaminen? Sen näemme ensi keväänä.

Suurimmat tappiot on kuitenkin kokenut vallattavan alueen luoteisnurkkauksessa leiriä pitänyt Kenraali Tuoksuvattu. Verisiä taisteluita käytiin jatkuvasti keinoja kaihtamatta ja vaaroista välittämättä. Tuoksuvatun joukot saivat kokea karmaisevan kohtalon, sillä vallattava alue sai liittolaisekseen kemiallisia aseita käyttävän suurvallan. Viikonloppuna alkoi tunteja kestänyt vainajien raivaus ja maamiinojen purkaminen. Tässä sodassa on ainoastaan yksi voittaja eikä se ole tuoksuvattu. Maan alle piiloutuneet viimeiset hyökkääjät on määrätty teloitettavaksi ilman armahdusoikeutta saman tien kun uskaltavat rumia naamojaan näyttää. Vallattu alue uudelleenrakennetaan pian ja asutetaan rauhanomaiseen yhteiseloon pystyvillä asukkailla.

Sunnuntaina iltapäivällä ennen vainajien raivausta näytti tältä.

Reilu vuorokausi myöhemmin ovat maisemat avartuneet.

Kivikkorinteen pituus kolminkertaistuu kun pääsen asettelemaan kiviä ja istuttamaan kasveja. Muutama kivi on jo löytänyt paikkansa.

Kasa vainajia odottaa "ruumisautoa" (kunta lupasi hakea juurakot pois). Muuten kaivoin koko alueen itse, mutta isäntä ja naapurin herrasmies tulivat lapioineen apuun viimeisen metrin raivauksessa. Rinteen loppupäässä maa on selvästi savisempaa, joten töitä sai tehdä juurakoiden kaivamisessa.

Meidän ja naapurin tonttien välissä on kaistale kunnan maata. Keskellä on suuri, upea kivi, joka näkyy nyt hyvin. Melkein houkuttaisi jatkaa istutuksia kivelle asti ja tuoda se kunnolla esiin, mutta tulisi vallattua ehkä turhan paljon kunnan maata. Saisikohan kiveä tyrkättyä vähän lähemmäs...?

Ja pieni gallial... savolaispuutarha jatkoi elämäänsä entiseen tapaan vihollisten joutuessa kerta toisensa jälkeen perääntymään.

Onnistuneita yhdistelmiä

Osa kasveista sopii toistensa seuraan täydellisesti, niin ulkonäön kuin kasvualustavaatimustensa suhteen. Kasvualusta- ja valoisuusvaatimukset yritän ottaa huomioon jo kasveja istuttaessani, mutta joskus kasvin lopullinen koko, kukinta-aika tai kasvutapa muuten ei toimikaan ihan suunnitelman mukaan. Tänä kesänä olenkin yrittänyt tarkkailla puutarhaani erityisesti onnistuneita kasvikumppanuksia ajatellen. Aihetta johdatteli yksivuotissynttäripostauksessani pohtimaan Päivi Kottikärryn kääntöpiiri -blogista. Hänen kysymyksensä kuului näin:

Mitkä kasvit (kahden tai useamman perennan tai pensaan yhdistelmä) muodostavat omasta mielestäsi puutarhassasi onnistuneen liiton eli täydentävät mukavasti toistensa ominaisuuksia tai korostavat toistensa parhaita puolia joko lehtimuotojen tai kukinnan suhteen. Toivoisin lähikuvien lisäksi myös kauempaa otettuja kuvia, mitkä näyttävät yleisnäkymät, kun puutarhassa käyskentelee muutenkin kuin konttaamalla ;)

Alppiruusu 'Mikkeli' sekä lemmikit ovat jo pelkästään kahdestaan hurmaava yhdistelmä...

... saati sitten, kun näkymään tulevat mukaan valko-vaaleanpunaiset 'Sorbet'-tulppaanit, 'Gold Standard' -kuunliljat sekä niiden edessä olevat tummanpinkit 'Little Beauty' -tulppaanit. Kaikkien värit sopivat niin täydellisesti yhteen. Tämä näkymä oli alkukesällä suosikkini ja sitä pystyi ihastelemaan vielä olohuoneen sohvaltakin.

Varjopenkki on puutarhani ensimmäisiä isoja istutusalueita ja sitä tulee katseltua paljon, sillä se näkyy suoraan olohuoneen ikkunasta. Penkin kasvivalikoima on pysynyt melko lailla samana, tosin sulkavaleangervon siirsin pois ja lisäsin rantakukan ja akileijan tuomaan vähän väriä ja kukintaan lisää pituutta. Nyt olen aika tyytyväinen siihen, miltä penkki näyttää sohvalta katsottuna. Valkoiset kukat ja kuunliljan valkokirjavat lehdet tuovat valoa illan hämärään. Tulevaisuudessa grillikatoksen vieressä kasvava purppuraheisiangervo tuo oman lisänsä yhdistelmään ja naamioi samalla grillikatosta.

Keväällä varjopenkissä kukkivat kilpaa esikot ja kevätkaihonkukat.

Viimeisten esikoiden lopetellessa kukintavuoroon nousevat ukkolaukat. Penkin rehevyys alkaa hiljalleen näkyä, kun korkeat, lehtevät kasvit nousevat.

Kesäkuun loppupuolella kuunliljojen takana kukkivat akileija ja särkynytsydän 'Alba'. Kyllä. Siellä ne ovat, eivät vain erotu kunnolla tästä kuvasta.

Nyt näkyy paremmin. Särkynytsydän on vielä niin pieni taimi, ettei meinaa ylettää kuunliljojen yli. Kukki tänä vuonna kuitenkin jo kuudella kukkavanalla.

Heinäkuun alkupuolella kukinnan vetovastuu siirtyy varjoliljalle ja töyhtöangervolle. Sormivaleangervo kukkisi suunnilleen samoihin aikoihin, mutta kevätkaihonkukka on miltei tukehduttanut tässä penkissä olevan yksilön, joten se ei kukkinut tänä vuonna.

Heinäkuun puolessa välissä purppuraheisiangervo alkaa näyttää upeinta väriään. Taustalla tuiviot.

Töyhtöangervon kukinnan jälkeen varjopenkissä ei kuki pitkään aikaan mitään. Elokuun puolivälissä aloittavat kuunliljat ja osittain niiden kanssa yhtä aikaa elokuun lopulta myöhään syksyyn rantakukka. Purppuraheisiangervo kasvoi kesän aikana näin komeaksi.

Aurinkopenkissä on useampikin onnistunut yhdistelmä. Alkukesällä huomion vievät laukat, saksankurjenmiekat ja puistoatsalea 'Illusia'. Myöhemmin kesällä onnistunut parivaljakko on maksaruoho 'Strawberries and Cream' sekä komeamaksaruoho 'Herbstfreude'.

Vanhat saksankurjenmiekat, atsalea ja laukat ovat hieno yhdistelmä. Ritarinkannusten, isotähtiputkien ja oreganon pörröiset kasvustot tuovat rehevyyttä ja pehmentävät kurjenmiekkojen terävälinjaisia lehtiä.

Kauempaa ja eri kuvakulmasta näkyvät myös bellikset. Ne ovat muutenkin hauska pari saksankurjenmiekalle.

Tummanpuhuva 'Strawberries and Cream keskellä, sen takana 'Herbstfreude'. Etualalla on päivänlilja 'Stella d'Oro' joka saa siirron muualle keltaisten kukkiensa takia, vaikka sen lehdet toistavatkin hienosti maksaruohojen takana olevan siperiankurjenmiekan lehtien muotoa.

Kärhökaari-penkissä 'Elina'-pioni ja violetti tarhakurjenpolvi ovat kaunis yhdistelmä ja penkin etureunassa oleva kuunlilja 'Halcyon' täydentää kolmikkoa. 'Halcyon' sopii kukkiessaan myös kauniisti yhteen tarhaviinikärhö 'Justan' kanssa.

'Elina' ja kurjenpolvi.

Edellisessä kuvassa värit näyttivät paremmalta. Tässä koko kolmikko. Siirsin kukinnan jälkeen kurjenpolvia niin, että tulevat paremmin pionin eteen ja peittävät samalla lakastuvat tulppaanit. Kuunliljat siirtyivät penkin uuteen etureunaan.

Elokuun puolivälin jälkeen kuvattuna näyttää tältä. Kuunliljojen lehtien väri sopii minusta kivasti kurjenpolviin. Siirretyt kurjenpolvet alkavat saada ruskavärejä aiemmin kuin paikoillan pysynyt yksilö.

Kärhöportin toisella puolella on myös kiva kolmikko: 'Elina'-pioni, komeamaksaruoho 'Herbstfreude sekä väriminttu 'Fireball'.

Väriminttu on vasta pieni taimi, joten jää siksi vielä tänä vuonna maksaruohojen taakse piiloon. Sen väri sopii kuitenkin täydellisesti komeamaksaruohojen vihreisiin nuppuihin. Eikä hullumpi yhdistelmä ole myöskään maksaruohojen nuput pionin tummanvihreää lehdistöä vasten.

Maininnan arvoinen on myös jaloangervo 'Fanal' sekä keväiseltä ulkoasultaan minkä tahansa vihreän kasvin kanssa että kukinta-aikaan komeasinikuunlilja 'Elegansin' kaverina.

'Fanalin' nuoret versot ovat vahvan punaiset ja sopivat hyvin yhteen etualan koivuangervon kanssa. Minulta tämä yhdistelmä hävisi, sillä siirsin koivuangervon toiseen paikkaan. Se ehtikin olla peräti pari vuotta tässä valeistutuksessa.

Kuunliljat ovat minulla parin metrin päässä 'Fanaleista' mutta yhdistelmä näyttää silti hyvältä. Kameralla ei saanut taltioitua kaukonäkymää sellaisena kuin silmä sen näkee, joten joudutte tyytymään tähän kuvaan. Mutta uskokaa tai älkää, varsinkin ilta-auringon loisteessa tämä yhdistelmä on tulta!

Kiitos, Päivi loistavasta kysymyksestä! Toivottavasti vastaus on kelvollinen.