perjantai 4. lokakuuta 2024

Suursiivousta

Vielä löytyi kuukausimansikoita.
Viime sunnuntain aurinkoinen poutasää ja tulevien päivien sääennusteen koleiksi muuttuneet lukemat saivat vauhtia puutarhatöppösiini. Kasvimaalla oli vielä satoa korjattavana, kukkasipulit istuttamatta ja puutarha muutenkin talviteloilleen laittamatta. Näistä kolmesta urakasta kasvimaa oli kiireellisin, ettei mene koko kesän työmäärä hukkaan. Lapset tulivat avuksi nostamaan porkkanat, sellerit ja viimeiset punajuuret ja siinä sitten porukalla ihmeteltiin, miten hurja sato niistä saatiin. Punajuuret onnistuivat ihan hyvin tänä vuonna mutta sellerit jäivät jostain syystä vain keskikokoisiksi ja porkkanat olivat taas hädin tuskin sormen kokoisia, vaikka miten niitä yritin hoivailla. Ei sentään ollut kemppien tai porkkanakärpästen vioitusta, vaan joka ikinen porkkana, olipa sitten oranssi, valkoinen tai violetti, oli virheetön ötököiden suhteen. Ainokainen palsternakka oli samaa kokoluokkaa, mutta se itikin vasta lähempänä juhannusta. Ei kannata kylvää vanhoja palsternakan siemeniä eikä varsinkaan keväällä lämpöaallon aikaan...
Melkein joka lava on nyt tyhjennetty. Ämpärin pohjalla hulvattoman suuri juuressato ja oikealla alhaalla perattu ruohosipuli-istutus.
Harsolla peitettyyn lavaan jäi vielä elokuussa kylvettyä rucolaa, retiisiä, vuonankaalia ja sokerihernettä. Niistäkin osa on jo pistelty poskeen mutta kennolevykannen ja kaksinkertaisen harson alla loput saavat vielä kasvaa hetken aikaa kokoa. Jos sää tästä vielä lämpenee, otan peitteitä vähemmäksi, jotta taimet saavat enemmän valoa. Myöhään syksylläkin on aina kiva päästä hakemaan pikkuisen tuoretta satoa vaikka leivän päälle tai salaatin jatkoksi. Samalla ajatuksella perkasin myös ruohosipulimättäät. Niiden väliin oli päässyt pesiytymään pikkuisen heinää ja muutamia syysmaitiaisia. Kasvusto oli myös levinnyt vähän turhan laajalle alueelle, joten otin muutamia ylimääräisiksi jääneitä mättäitä ruukkuun. Aion tuoda sen ulkovarastosta ulkoeteiseen kunhan sää vielä vähän kylmenee, niin saa napsia siitäkin tuoretta satoa vähän pidempään.
Kannen alla rucolat ja retiisit saavat vielä kasvaa suojassa kovemmilta pakkasilta.
Ruohosipulien perkauksen jälkeen jatkoin verkkoaidan vierustan kapean penkin siivoukseen. Kuukausimansikoista suurin osa kuoli viime talven aikana mutta kun en turhaan mennyt mylläämään, mansikan siementaimia alkoi putkahdella vanhojen puskien ympäriltä sen verran paljon, että sain täydennystaimia koko matkalle ja aika paljon ylikin. Reunuspenkin hankalin homma oli kaivella tiheät kaurajuurikasvustot pois savensekaisesta mullasta. Viime kesänä kukkineen yksilön siementaimia oli vieri vieressä isolla alueella. Olisi ollut aika fiksua nyppiä taimista vähintään puolet pois jo pieninä, mutta sepä jäi suurimmaksi osaksi tekemättä. Kaurajuuren kannattaa selvästi joko antaa kylväytyä itse tai sitten kylvää siemenet suoraan maahan, sillä ensimmäinen yritys esikasvatetuilla taimilla pari vuotta sitten tuotti vain käppyräisiä ja haarautuneita juuria. Nyt melkein jokainen juuri oli tikkusuora, mikä helpotti niiden pesemistä huomattavasti. Noin ohuita emme alkaneet edes kuoria, vaan laitoimme ne huolellisen pesun jälkeen siltään uuniin. Ihan hyvin menevät muun ruuan lisukkeina, keittoonkin voisivat sopia.
Karva... kaurajuuria oli määrällisesti paljon mutta kovin ohuita olivat suurin osa.
Istutin kymmenkunta pienehköä tai kovin haarautunutta kaurajuurta ympäri kasvimaata, niin saa vähän lisää kukintaa kasvimaalle ensi kesäksi. Ihan pienimmät viskasin surutta kompostiin. Kaurajuuri kukkii pitkään ja runsaasti, ja yksittäinen kukkakin on näyttävän näköinen. Vaikka siitä tulee aika korkea, se ei vie leveyssuunnassa kovin paljoa tilaa. Siksipä se sopiikin hyvin ahtaan kasvimaani koristukseksi. Laitoin muutaman juuren myös yrttilavaan, josta leikkelin kuihtuneet pavunvarret pois. Ensi kesänä pitää vain muistaa kerätä kukkineet kukat lämpökompostoriin ennen kuin siemenet kypsyvät, niin pysyy taimimäärä hallitumpana.

Yrttilavassa oli vielä vihreää, Krassikaan ei ollut paleltunut.
Yrttilavalle on selvästi tullut valittua lämpöinen nurkkaus. Ranskanrakuuna, timjami ja salvia kestävät muutenkin hyvin kylmää, mutta niiden keskellä kasvanut steviakin oli virkeän näköinen, vaikka sen pitäisi olla hallanarka. Sekin pääsi nyt ruukussa ulkovarastoon ruohosipulien ja talvetettavan rosmariinin seuraksi ja aikanaan sitten ulkoeteisen puolelle. En ole vielä käyttänyt sen lehtiä teen tai minkään muun makeutukseen, mutta maistoin yhtä ihan uteliaisuudesta. Makeaa oli! Teekausi onkin aluillaan, joten eiköhän jokunen lehti pääse vielä teekupposenkin makeutukseen. Yrttilavasta pitää käydä keräämässä timjamia talven varalle, mutta salvialle tai ranskanrakuunalle ei ole niin paljon käyttöä, että niitä tarvitsisi kerätä talteen. Betonirenkaassa kasvava suklaaminttukin saa jäädä taas talvehtimaan rauhassa. Ennen talventuloa pitää käydä täyttämässä sekä yrttilava että betonirengas ääriään myöten täyteen, niin ei jää talven aikana vesi lillumaan. Samalla yrtit hautautuvat vähän syvemmälle mullan alle ja ovat siten paremmin suojassa talven kuritukselta.

Rosmariini, ruohosipuli ja stevia (sekä pari pelakuuta) odottamassa ulkoeteiseen pääsyä.
Kaalikasvit kestävät hyvin kylmää, joten ajan puutteen vuoksi jätin kaikki lehtikaalit vielä odottamaan parempaa hetkeä. Niistä on kerätty alimpia lehtiä pitkin kesää syötäväksi ja on niitä iso purkillinen kuivattukin. Lasten kasvattamista lehtikaaleista tehtiin uunipellillinen sipsejä. Kaalikoit vaivasivat lehtikaaleja alkukesällä ja yhdestä karistelin elokuussa joitakin kaaliperhosen toukkia pois. Muita tuholaisia lehtikaaleissa ei ole näkynyt ja syötävää on neljästä isosta puskasta riittänyt niin meille kuin vähäisille toukillekin.
Lehtikaalit jäivät vielä odottamaan sadonkorjuuta.
Kasvimaan suursiivouksen lisäksi tyhjensin tomaatit ja paprikat ulkovarastosta ja kuskasin niiden tilalle talvetettavat kasvit. Ruukkukärhöt, mustaluumun ja pitsipihlajan jätin ulos, sillä ne eivät pienistä pakkasen puraisuista säikähdä. Tekee vain niille hyvää olla mahdollisimman pitkään ulkona ja tuleentua kunnolla ennen kellaritalvetusta. Afrikansinisarjan päätin jo kesällä jättää pois talvetettavien listalta, mutta kasveja varastoon siirrellessä en vain hennonutkaan jättää sitä ulos. Sen sijaan päätin istuttaa puskan ensi kesänä kukkapenkkiin, jos se vaikka innostuisi sillä kukkimaan. Jos ei sekään konsti toimi, jääkööt sitten maahan koko kasvi. Maasta on sen verran isompi vaiva kaivaa kasvi syksyllä ylös, että itseni tuntien homma jää tekemättä. Verenpisara oli sen verran rähjääntyneen näköinen koko kesän, että se oli helppo jättää pakkasen armoille. On edes yksi melko kookas puska vähemmän talvetettavaa.

Kylmälle aremmat talvetettavat odottelevat lopullisiin talvipaikkoihinsa pääsyä varaston lattialla ja ikkunalla.
Pitää vielä jonain päivänä käydä nyppimässä talvetettavista kaikki kuihtuneet kukat ja huonot lehdet pois ja tarkistaa, ettei kasveissa näy hometta. Kukkasipuleitakaan en viikonlopun aikana ehtinyt istuttaa, mutta aloitin urakan myöhemmin viikolla eräänä aamupäivänä, kun ei tarvinnut olla ihan niin aikaisin töihin lähdössä. Ensimmäisenä maahan pääsivät krookukset, hyasintit, kevätkurjenmiekat, narsissit ja osa tulppaaneista. Sekoituspussissa olleet narsissit istutin harvakseltaan peittokurjenpolvien sekaan. Jos kurjenpolvien vahva tuoksu vaikka sattuisi hämäämään keväällä mahdollisia narsissikärpäsiä. Loput tulppaanit istutan sitten kun ehdin. Myös valkosipulit pitäisi saada jossain vaiheessa maahan ja laatia ensi kesän kasvimaasuunnitelma vähintäänkin syyskylvettävien osalta. Tänä vuonna vakaa aikomukseni on saada edes jotain kylvettyä ennen talvea.
Päivän kärhönä on kuurainen tiukukärhö 'Arabella'.
Lempeää alkanutta lokakuuta!

4 kommenttia:

  1. Hieno sato kaurajuuresta! En ole sitä itse vielä käyttänyt, viime vuonna kukkivat ensimmäistä kertaa ja halusin kukkia, jotta saan siemeniä. Taimia nyt kai sitten on, täällä luonnostaan kasvava pukinparta on niin saman näköinen, että nyt ei niitäkään voi sitten kitkeä, eikä varma lajista olla ennen kuin kukka tulee.
    Kasvimaan laatikossa arvelen kuitenkin olevan kaurajuuria. Sieltä voisi kyllä yhden isoimman lehtitupsun nykäistä ja kokeilla ruuanlaitossa. Vastanostetut juurekset ovat kyllä helppoja, kun ei tarvitse kuoria. Lisäksi on ylellistä hakea pari päivän porkkanaa kasvimaalta - tykkään eniten porkkanasta ihan tuoreena. Ja vastanostettu on satumaisen hyvää. En tajua, että olin viimeksi kasvattanut porkkanaa lapsena.
    Komea on kaalisi! Kunnioitettava sato muutenkin sinulla, kun ottaa huomioon kasvimaasi koon. Sieltä saa kaikenlaista satoa ja yllättävän paljon.
    Arabella on ihastuttava kuuraisena! Täällä se yritti viimein kukkia ensimmäistä kertaa, mutta ainokainen (kai) nuppu kuitenkin kuivui. Sillä on kuiva ja huono kasvupaikka mäntyjen alla ja puskien välissä, mutta selvästi se pysyy hengissä vuodesta toiseen kumminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maista ihmeessä kaurajuurtakin. Totesin itse, että se ei sovi vatsalleni sen paremmin kuin maa-artisokkakaan. Siispä jatkossa kaurajuuri taitaa jäädä meillä enimmäkseen koristeeksi. Harmi. Olisin pitänyt sen mausta. Porkkanoiden nyhtäminen suoraan kasvimaalta suuhun on kyllä sellaista ylellisyyttä, jota meillä ei ole päästy näkemään aikoihin. Vielä niiden on pakko joskus kasvaa kunnollisen kokoisiksi!
      Jonain vuonna ei vain onnistu niin minkäänlainen hyötykasvi mutta tänä vuonna onneksi tuli porkkanoita ja palsternakka lukuunottamatta ihan hyvin syötävää. Ja lehtikaalit onnistuivat paremmin kuin osasin edes odottaa. Niitä on tullut käytettyäkin aika usein, joten eivät olleet vain koristeina.
      Voi 'Arabella'-parkaasi! Jospa se pian saisi levitettyä juurensa tarpeeksi laajalle ja jaksaisi sitten kukkiakin eikä vain sinnitellä hengissä.

      Poista
  2. Minustakin sinulla on hyvä ja monipuolinen sato kasvimaan kokoon nähden. Tuollaisesta lehtikaalista saan vain unelmoida, kun ötökät syövät ne joka vuosi. Varmaan olisi syytä panostaa kunnon suojaharsoon. Tai sitten keskityn kasvattamaan sipulia, punajuuria ja porkkanaa. Niin ja mangoldia. Ne onnistuvat hyvin. Kesäkukkia unohtamatta. Krassisikin on kuin kesällä konsanaan. Teidän nurkilla toukat eivät ilmeisesti käy ruokailemassa krassejasi lehdettömiksi?
    Millainen lämpötila kellarissasi on? Viime vuonna verililjapuuni pärjäsivät helmikuun loppuun. Sitten alkoivat kuivumaan, vaikka kastelin niitä välillä. Kellarissamme lämpötila pysyy +14 asteessa, vaikka siellä ei varsinaista lämmitystä ole. Olisi kiva saada ne selviytymään talven yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille ei jostain syystä tänä vuonna eksynyt juurikaan pahoja kaalien tuholaisia. Kaalikoitkin ovat niin pieniä, etteivät saaneet kovin paljoa tuhoja aikaiseksi. Isommat kaaliperhosen toukat sen sijaan olisivat syöneet hetkessä kaalit riekaleiksi, jos olisin antanut niiden rellestää vapaasti. Muutaman kerran näin ampiaisenkin vievän toukkia pois, joten komeat kaalit ovatkin amppareiden ansiota. Krasseissa en ole nähnyt koskaan toukkia.
      Viherliljapuuni on talvehtinut yhden talven yli ihan sisällä normaalissa huonelämpötilassa ja muuten ulkoeteisessä noin 10 asteessa. En ole kokeillut, kuinka se talvehtisi kellarissa. Oliko sinulla verililjapuu vai punainen viherliljapuu? Käsittääkseni ne oikeat verililjapuut olisivat hankalampia kuin viherliljapuut, jollainen omanikin on. Entäs jos kokeilisit talvettaa sen seuraavalla kerralla ihan muiden huonekasvien joukossa?

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!