Syyspuuhia ja kasvimysteereitä

Purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' leiskuu majapenkin ja suoalueen kiistattomana tähtenä.

Syksy etenee mutta niin etenevät hiljalleen vuoden viimeiset puutarhatyötkin. Päätin kerrankin ottaa jonkun tehtävän päivän urakaksi ja hoitaa sen loppuun ennen seuraavaan askareeseen eksymistä. Silloin kun on yllin kyllin aikaa haahuilla fiiliksen mukaan tehtävästä toiseen, voi aina jättää jotain "huomiseksi". Nyt, kun puutarha-aika on kovin kortilla ja talvi tulossa aivan pian, mikään ei valmistu ilman topakkaa määrätietoisuutta.

Olipas pienten pensaiden juuret kasvaneet kunnolla läpi pohjarei'istä.

Ensimmäisenä työlisttalla oli parivuotiaiden pensaiden pistokastaimien siirto talveksi jäniksiltä turvaan. Istutin keväällä viime talven kellarissa viettäneet taimet ruukuissaan kasvimaan vierellä olevaan kesäkukkapenkkiin. Nyt oli aika nostaa ruukut ylös ja siirtää ne aidan sisäpuolelle. Vaikka olin ruukuttanut taimet ennen istutusta reilusti suurempiin ruukkuihin, olivat ne silti ehtineet täyttää ruukut kokonaan juurilla ja kasvaneet vielä pohjarei'istä läpikin. Varsinkin hortensiantaimet olivat puskeneet voimallisesti joka suuntaan. Nuokkusyreeni ja isabellansyreeni 'Holger' olivat kasvaneet maltillisemmin, vaikka kyllä niidenkin ruukkujen pohjista roikkui muutaman sentin mittaisia juuritupsuja. Ei auttanut muu kuin ruukuttaa pensaat uudelleen ja taas entistä isompiin ruukkuihin. Nyt suurimmalle osalle tuli halkaisijaltaan 25-senttiset ruukut ja pienimmällekin 20-senttinen. Jospa mahtuvat majailemaan niissä ensi kesään, jolloin pääsevät toivon mukaan lopullisille paikoilleen.

Pensaat siirtyivät aidan ulkopuolelta sisäpuolelle turvaan jänösiltä.

Sopiva talvipaikka pensaille löytyi heti aidan toiselta puolelta entisestä maa-artisokkapenkistä, jonka uudistin keväällä salaateille, herneille ja avomaan kurkuille. Siihen ei ollut tarkoituskaan kylvää mitään nyt syksyllä, joten paikka on hyötykäytössä pensaiden talvikotina kevääseen. Osa taimista ei ole jäämässä minulle, vaan on täällä vain kasvamassa kokoa ja lopuille minulla on paikka vasta suunnitteilla. Siinä syy, miksi olen pitänyt kaikki ruukuissaan näinkin pitkään. On helpompi siirrellä niitä paikasta toiseen vaikka monta kertaa kesän aikanakin, kun ne kasvavat ruukuissa. Kesän aikainen kastelu taas oli helpompaa, kun ruukut oli kaivettu maahan. Kesällä multapinta ruukuissa oli pikkuisen reunoja alempana mutta nyt, kun ruukutin taimet uudelleen ja ne oli tarkoitus kaivaa talveksi maahan, pidin huolen siitä, että reunat jäävät mullan yläpinnan tasalle. Maahan istuttaessa jätin ruukkujen reunat aavistuksen maanpintaa alemmas, jotta vesi ei varmasti jää niihin seisomaan. Maanpintakin viettää hieman alaspäin. Kyllä nyt kelpaa taimen talvehtia. Nuokkusyreenin pidän varmuuden vuoksi kellarissa myös tämän talven yli.

Kesäkukkapenkin mysteerikasvi. Tunnistatko?

Viime kesänä muistan kiinnittäneeni huomiota kesäkukkapenkissä kasvavaan kasviin. Se muistutti silloin vähän siankärsämöä mutta ei tuoksunut samalta. Tunnistamattomat kasvit säästyvät meillä kitkennältä, joten niinpä mysteerikasvi sai jäädä kasvamaan. Keväällä kasvi nousi selvästi tuuheampana tupsuna, joten varmistui se, että mikään kesäkukka se ei ole. Lehdet ovat pehmeitä, pitkäruotisia ja aika rentovartisia. Niistä lähtee myös koskettaessa voimakas, hieman parfyymimäinen tuoksu. Periaatteessa puska voi olla jonkun epäonnistuneen perennakylvöksen jämistä kasvamaan lähtenyt taimi tai sitten naapurustosta levinneestä siemenestä ilmestynyt kasvi. Omista kylvöksistä ainoastaan karhunjuuri voisi olla saman näköinen, mutta toisessa paikassa kasvava taimi on jäänyt todella minimittaiseksi eikä siten muistuta tätä laisinkaan. Tuleeko teille mieleen muita vaihtoehtoja?

Mustaherukan alta taas löytyi sitruunamelissaa muistuttava kasvi, vaikka istutin siihen ainoastaan karhunlaukkaa.

Sitruunamelissani ei selvinnyt viime talvesta enkä tullut hankkineeksi keväällä uutta sen tilalle. Marjapensasalueen kitkennässä noudatan ohjetta "voikukat, rönsyleinikit, vuohenputket ja ratamot pois, muut saavat jäädä". Siksipä myös tämä hieman minttuakin muistuttava mysteerikasvi sai olla rauhassa. Keväällä taimipäiviltä löytämäni karhunlaukan istutushetkellä kasvia ei varmuudella ollut, vaan se on itänyt sen jälkeen. Periaatteessa voisi kai olla mahdollista, että aivan kasvimaan kauimmaisessa päässä kasvanut sitruunamelissa olisi voinut tehdä siemeniä, joista yksi olisi kulkeutunut marjapensaan alle ja lähtenyt siellä kasvamaan. Ehkä todennäköisempi vaihtoehto on kuitenkin, että karhunlaukkapurkin mukana tuli yllärisiemen. Lehdissä on mieto sitruunainen tuoksu ja maku, joten ehkäpä sain uuden sitruunamelissan.

Komea murheenkryynimme.

Etupihallamme komeileva siperianpihta tuntuu vuosi vuodelta olevan entistä enemmän kulkuväylien tukkeena. Luonnollisesti iso puu leviää korkeuden lisäksi myös sivusuuntaan. Pihta karistaa neulasiaan tasaisesti pitkin vuotta ja silloin kun kävyt alkavat karista, roskaa vasta tuleekin. Sekä neulaset että kävynsuomut kulkeutuvat niin omissa kengissä kuin Karon tassuissakin sisälle ja tahmaavat kiveyksen, rappuset ja ulkoeteisen maton. Vaikka pihta näyttää sopusuhtaiselta mallipuulta, se on haarautunut jo alhaalta kahdeksi rungoksi, parin metrin korkeudella runkoja on kolme ja ylhäällä erottuu sopivasta kulmasta katsottuna ainakin kuusi latvaa. Monihaarainen runko on selvä riskitekijä aika monelle puulle, joten ei ollut yllätys, että sientähän se pihdankin runko alkaa jossain vaiheessa puskea.

Syksy toi esiin selvän merkin pihdan kunnon heikkenemisestä.

Parin metrin korkeudella rungon haarakohdassa keikkuvat pörhösuomuhelokat kuuluvat lahottajasieniin, joskaan ne eivät ilmeisesti saa puuta kovin nopeasti kaatokuntoon. Joka tapauksessa ne ovat selvä todiste siitä, että puun lähtölaskenta on alkanut. Nyt on huomattavasti helpompi perustella komeaa pihtaamme rakastaville naapureille puun kaataminen sitten kun sellaisen päätöksen teemme. Puu saanee olla vielä ainakin ensi kesään saakka paikoillaan, ehkä pidempäänkin. Seuraamme sen kuntoa ja harkitsemme, milloin on sopivin hetki sen kaadolle. Jos pihdasta alkaa kuivua oksia tai joku latvoista repeää esim. talven lumikuorman takia, puu saa lähtötuomion aikaisemmin. Rehellisesti sanottuna oikeastaan toivoisinkin lumen tekevän tehtävänsä, niin kaatamiselle olisi myös naapureiden ja kunnan silmissä erittäin hyvät perusteet. Kunnalta on kuitenkin haettava noin näkyvällä paikalla sijaitsevan puun kaatoon lupa.

Hyönteishotellin kattoterassi pääsi vähän unohtumaan syksyn aikana.

Jos pihdan kunnossa ei vielä näy kauempaa katsottuna selviä merkkejä kunnon huononemisesta, niin hyönteishotellin kattoterassi paikkaa sen puutteen moninkertaisesti. Jossain vaiheessa syksyn mittaan unohdin kastella kukkalaatikkoa ja niinhän siinä sitten kävi, että kasvit pääsivät hieman kuivahtamaan. Jaloangervoja ei ollut tarkoituskaan säästellä eikä juuri tuo siemenestä kasvatettu keijunkukkakaan ollut niin komea väritykseltään, että se olisi ollut ehdottomasti säästettävien listalla. Unohdin vain kokonaan laatikon kummassakin päässä olevat lankaköynnökset, jotka olisi ollut kiva istuttaa taas ensi kesänä johonkin kesäkukkaistutukseen. Jos eivät ala virota nyt vettä saatuaan, on taas pari ruukkua vähemmän talvetettavaa.

Isäntä taiteili tekoälyn avulla etiketin astetta ärhäkämpiin maustekurkkuihin.

Loppukesällä ja alkusyksyllä ahkeroidut kurkkusäilykkeet ovat tehneet kauppansa hyvin. Chilillä ja valkosipulilla maustettu kurkkukin onnistui niin hyvin, että päätimme viedä yhden sukulaisille tuliaisiksi. Siihen piti tietysti saada etiketiksi humoristinen kuva, joten isäntä keksi kokeilla, kuinka tekoäly suoriutuisi hommasta. Monenlaisten vaihtoehtojen joukosta valikoitui ylläoleva kuva kurkkupurkin kylkeen. Vieraille viedyt kurkut eivät sentään olleet yhtä tulisia kuin isännälle tehty ensimmäinen erä, sillä emme olleet varmoja, kuinka hyvin he chiliä sietävät. Tuliaiskurkuissa oli selvä chilin polte mutta ei sellaista, että lieskat lentäisivät minullakaan suusta.

Puutarhakoiralla on pitänyt hirmuista kiirettä. Minulle vain jäi vähän epäselväksi, mihin tässä oli hoppu.

Karon kuulumisia ei olekaan kerrottu pitkään aikaan. Syksyllä on vähän tylsää, kun naapurustossa ei tapahdu mitään ja nurmikkokin on yleensä sen verran kosteaa ja kylmää, ettei sillä viitsi makoilla. Siispä pitää tallustaa emännän perässä paikasta toiseen ja välillä käydä vilkaisemassa, aukaisisiko joku ulko-oven, jos sen edessä käy vähän aikaa seisoskelemassa. Karo oli eilen mukanani verkottamassa pensaita, kuskaamassa rikkaruohoja puutarhakompostorille ja kantamassa kasveja ulkovarastolta ulkoeteiseen. Jätin vielä pelargonit ja viherliljapuun ulkovarastoon mutta kannoin yrtit ja pelargoni 'Appleblossomin' eteiseen. Syysloman aikana järjestimme lapsille omat huoneet ja kuopuksen huoneesta piti ottaa ikkunalauta pois. Siitä sain sopivasti kukkatason ulkoeteisen ikkunalle. Nyt ei enää tarvita silityslautaa tai kukkahyllykköä eteiseen taimien kasvatusta tai kesäkukkien talvettamista varten.

Tason voisi ehkä maalata jossain vaiheessa valkoiseksi mutta olkoon nyt puupinnalla.

Ruohosipuli meinaa olla vähän riippuvaa mallia mutta sehän täydentää sopivasti fengshuit, kun stevia sojottaa kuin tikku suoraan ylöspäin ja mahtaviin mittoihin levinnyt rosmariinikin kasvaa pääasiassa ylöspäin. Pitää jossain vaiheessa taas vähän napsia sen oksia lyhyemmiksi, jotta ne eivät talvella nojaile liikaa ikkunaan. Kovemmilla pakkasilla siinä voi tulla muuten vähän vilpoiset oltavat välimeren yrtille. Pienestä huonejärjestelyjen muutoksesta seurasi uuden kukkatason lisäksi se, että minulta hävisi talon paras esikasvatustila. Niinpä ensi keväänä pitää olla erityisen tarkkana siitä, mitä kylvää esikasvatukseen ja kuinka paljon.

Takaisin Karon kuulumisiin. Nyt on nimittäin tärkeää esiteltävää.

Postilaatikkoon tipahti perjantaina Pihakalenterin 2025 esittelykappale. Kalenteri on totuttuun tapaan houkutteleva kuin hyvä puutarhalehti, pienemmässä ja käyttökelpoisemmassa paketissa vain. Tällä kertaa perusteellisempi artikkeli käsitteli rikkaruohoja ja reippaasti leviäviä puutarhakasveja. Kalenterin lopusta löytyy kaikki tarpeelliset kylvöjen ja muiden puutarhapuuhien aikataulut, sekä yllin kyllin tilaa omille muistiinpanoille ja suunnitelmille. Varsinaiset kalenterisivut ovat minulle päivittäiseen käyttöön liian tiiviit, minkä vuoksi aiempien vuosien puutarhakalenterit ovat olleet vain selailtavana keittiön pöydällä. Säätiloja niihin on tullut melko säännöllisesti merkittyä ja tietysti kaikki tekstit olen lukenut moneen kertaan ja ihastellut taidokkaita kuvia. Puutarha-asioita niihin voisi kuitenkin merkitä paljon ahkerammin. Ehkä yritän ensi vuonna petrata siinä asiassa. Vanhat puutarhakalenterit ovat tallessa käden ulottuvilla toisin kuin töitä varten hankitut kalenterit, jotka menevät vuoden verran palveltuaan roskiin. Siksipä kiitän lämpimästi Oma PIHA -lehden toimitusta saamastani esittelykappaleesta ja suosittelen hyvillä mielin kalenteria kaikille puutarhailijoille. Jos sinulla on vielä kalenteri ensi vuodelle hankkimatta, niin täältä voi käydä sellaisen tilaamassa. Kannattaa olla nopea, sillä edullisempi ennakkotilaushinta on voimassa vain 15.11. saakka.

Tämä pitää lukea erityisen huolella.

Kunhan löytyy sopiva vapaahetki, tartun kalenteriin ja tutkin sen kunnolla alusta loppuun. Nyt taas uuden työ- ja kouluviikon kiireet kutsuvat. Mainioita lokakuun viimeisiä päiviä!