Nestorin päivä

Huomasin, että tänään on Nestorin nimipäivä. Siispä oli ihan pakko laittaa tänne pitkästä aikaa Nestorinkin kuulumisia. Nestorille on riittänyt hankia hiihdettäväksi eikä pieni lumipyrykään ole menoa haitannut. Kevyt kaveri ei uppoa puuterilumessakaan syvälle. Minnehän on pienten suksien matka suuntautunut?

Toissajouluna saadut sukset ovat Nestorilla ahkerassa käytössä. Lapaset kyllä ovat nyt unohtuneet johonkin.

Ohhoh! Nyt on kunnon kuorma Nestorin kelkassa! Toivottavasti matkan varrella ei ole kovin jyrkkiä alamäkiä, ettei käy hiihtäjän hassusti.

Minnikin on tullut ihmettelemään Nestorin tuomisia. Mitähän mahtaa pakaaseista löytyä ja onkohan tupaan tullut toinenkin hiihtelijä?

Hmm... ehkä sinun Nestori kannattaa jättää sen laukun purkaminen toisille. Jos vaikka sisällä ei olekaan mummon vanhat pitsiverhot...

Mihinkäs tämä peili laitetaan? Onkohan Nestorin huushollissa edes tilaa näin suurelle kuvastimelle?

Kirjojakin tuli monta lisää. Taitaa daami olla varsinainen lukutoukka.

Mihinkäs tämä pussukka mahtuu? Hyllylle ei ainakaan, sinne kun on ilmestynyt jos jonkinmoista purnukkaa.

Kaikenlaista tavaraa sitä voikin hameväen mukana tulla!

Kapsäkkien määrästä ja sisällöstä päätellen ei taida Nestorin vieraalla olla ihan pikainen visiitti kyseessä, joten pientä remonttia tai ainakin uusia huonekaluja saatetaan kaivata kotitontun miniresidenssissä. Nestorin tarpeisiin riitti pieni peilihylly hammasharjalle saunan eteisessä, mutta eihän siihen hameväen purkit ja purnukat millään mahdu. Ja ehkä nukkumisjärjestelyihinkin tarvitaan päivitystä, Nestorin sänky kun ei kovin leveä ole eikä kämpästä löydy ylimääräistä patjaa. Voi Nestori rukkaa, mihin liemeen onkaan lusikkansa laittanut! Säilyyköhän kaappiasukeilla sopu ahtaissa nurkissa vai pitääkö huusholliin rakentaa pian lisäsiipi?

Pieni maistiainen siitä, millaisista tarvikkeista minijuttuja voi tehdä. Isoissa kuvissa tarvikkeiden lisäksi malleina toimineet oikea poskipunasivellin ja ripsiväri, ja niiden vierellä samat minikoossa.

Poskipunasiveltimen, ripsivärin ja huulipunan tekemiseen käytin pääsiäistipun koipia, jostain ala-asteen askartelusta talteen otettua tekoturkista, alumiinifoliota, vaatteen mukana tullutta muovista "hintalappuketjua", suklaakonvehdin käärepaperia, mustaa ja valkoista paperia sekä tarra-arkkia, jolla saa muutettua muita materiaaleja tarraksi (vähemmän sotkua kuin liiman tai kaksipuoleisen teipin kanssa näprätessä). Kultatussista otettua kultamaalia levitin nuppineulalla ripsiväripurkin teksteiksi. Harmaa levy on kuminen leikkausalusta, jonka päällä paperiveitsellä leikkaaminen käy helposti ja turvallisesti. Siinä on myös näppärä sentin ruudukko, josta voitte vähän mallailla näiden minijuttujen mittakaavaa. Monta kertaa olen miettinyt, että pitkä- ja teräväkärkiset pinsetit olisivat kova sana, mutta toistaiseksi en ole niitä tullut hankkineeksi.

Saanen esitellä Nestorin salaisen mielitietyn: hän on Inkeri Kieloniitty.

Nestorinpäivän kakkukahvit kuuluvat tietysti asiaan.

Nestorin ja Inkerin täytekakkua saattaa varmaan jäädä sen verran tähteeksi, että siitä riittää myös huomisen juhliin. Blogini täyttää silloin nimittäin viisi vuotta. Tämä puutarhuri on ollut sen verran kiireinen, että tärkeä merkkipäivä pääsi melkein unohtumaan. Ehkäpä myöhemmin tulee jotain aiheeseen liittyvää ainakin postauksen muodossa, ehkä jopa arvontaa, jos keksin jonkun kivan palkinnon. Aurinkoista Nestorin päivää!

(Konnan)koukkuja

Yksi harvoista tämän talven aurinkoisista päivistä, 22.2.2023.

Tänä talvena ei ole hirveästi aurinkoa näkynyt. Olen merkinnyt kalenteriin tammikuusta alkaen vain kahdeksalle päivälle joko aurinkoista tai puolipilvistä säätä. Muuten on ollut pilvistä ja usein vieläpä lumi- tai vesisateella höystettynä. Yleensä tammikuu on jäänyt mieleen aurinkoisena ja helmikuu pilvisempänä, joten alkanut vuosi on ollut säiden suhteen varsin poikkeuksellinen. Mieli teki tarkistaa, mikä oli tilanne viime vuonna samaan aikaan, mutta olin jossain mielenhäiriössä laittanut viime vuoden puutarhakalenterin niin hyvään talteen, etten onnistunut löytämään sitä. Todella omituista, sillä yleensä muistan tarkalleen, mihin jemmaan tallessa pidettävät asiat. Pitää viikonloppuna perehtyä tarkemmin kalenterin olinpaikan löytämiseen. Se on varmaa, että pois en ole sitä heittänyt!

Edellisen kuvan päivänä mittariin tallentui toistaiseksi tämän vuoden kovimmat pakkaset.

Tänään, 23.2. ei tarvinnut aurinkoa etsiä.

Sää muuttui nopeasti, sillä heti tänä aamulla ikkunasta näkyi vain paksua pilvipeitettä ja hentoa lumisadetta. Hiutaleiden koko vain kasvoi iltaa kohti, joten kotiin tullessani sain kahlata nilkkoja myöten lumessa. Koska lumisade ei osoittanut laantumisen merkkejä, jätin suosiolla lumityöt huomiselle. Säiden sanoisin siis tekevän epämiellyttäviä konnankoukkuja aurinkoa rakastavalle puutarhurille ja hänen kasveilleen. Mukavampia koukkuja sentään löytyy taimipurkeista. Kuukausimansikat ja basilikat eivät vielä ole itäneet, mutta löysin chilipurkista vielä pari mattimyöhäistä. Vanhat miedosta chilistä kerätyt siemenet ovat vihdoin alkaneet itää. Johan se oli aikakin, sillä ensimmäisenä itäneet taimet alkavat tunkea jo ensimmäisiä kasvulehtiä. Iloinen yllätys löytyi myös kelloköynnöspurkista, jonka siemenet unohtuivat kahdeksi vuorokaudeksi vesiastiaan lillumaan. Parista siemenestä löysin jo viime viikolla pienen juurenalun mutta en ollut varma, jaksavatko ne siltikään lähteä kasvamaan.

Oikeanpuoleinen chilin taimi näyttää vähän heiveröiseltä verrattuna vasemmanpuoleiseen koukkuun.

Ensimmäinen kelloköynnöksen taimi nousee vahvana mullasta (tai siis kasvusammalesta).

Hieman hämmentävä koukkuyllätys löytyi perennaruukuista. Kylvin siemenet sunnuntaina 19.2. ja aioin siirtää ne eilisiltana eteiseen odottelemaan ulosvientiä. Kovan pakkasen takia eteisessä oli lattianrajassa nelisen astetta lämmintä, joten se olisi ollut siemenille oikein passeli paikka odotella hankeen pääsyä. Kahdessa purkissa näkyi kuitenkin jo terhakkaita taimenalkuja, joten ainakin niiden osalta pitää muuttaa suunnitelmia lumihankeen kaivamisen osalta. Tiesin kyllä, että jotkut siemenet ovat nopeita itämään, mutta enpä osannut odottaa, että perennoja alkaisi putkahdella vain kolmessa vuorokaudessa.

Kyläneidonkielet ovat näemmä nopeita itämään. Myös tarhaillakkokylvöksestä löytyi muutamia taimia.

Illakkokylvös ei sinällään aiheuta ongelmia, sillä siinä purkissa ei ollut muita lajeja mukana. Sen sijaan kyläneidonkielen kaverina oli juurisikuria. Ehkä järkevintä olisi varovasti siirtää neidonkielet omaan purkkiinsa ja jättää sikurit itsekseen saamaan kylmäkäsittelyä. Näin sitä vaan hyvin laaditut suunnitelmat muuttuivat ja kaikki kylvökset, niin itäneet kuin itämättömät, ovat nyt lumihangen sijaan eteisen viileydessä. Huomenna töiden jälkeen kaivan itämättömät kylvökset vihdoin sinne hankeen. Toivottavasti taimia ei ole tullut useampiin lajeihin.

Eteiseen kun päästiin, niin siellä hollanninkurjenmiekat ovat alkaneet vihertyä kellarista tuonnin jälkeen. Nyt odottelen nuppuja ilmestyväksi.

Keittiössä siniset hyasintit alkavat kukkia. Lajike on 'Delft Blue'.

Toistaiseksi vaaleanpunaiset 'Pink Pearl' -hyasintit tuoksuvat sinisiä vahvemmin. Mielenkiinnolla seuraan, vahvistuuko sinisten tuoksu sitten kun ne alkavat saada kukkiaan kunnolla auki. Jostain muistelen lukeneeni, että siniset tuoksuisivat vahvimmin ja valkoiset heikoimmin vaaleanpunaisten ollessa jotain niiden välistä. Toki lajike-erojakin voi olla tuoksun voimakkuudessa.

Punaisetkin ovat vielä kukassa. Nyt tuoksuu!

Enää muutama päivä helmikuuta jäljellä ja sitten alkaa ensimmäinen kevätkuukausi. Ihanaa siitäkin huolimatta, että täällä tuskin päästään vielä pälvipaikkoja etsimään. Ehkä hanget kuitenkin alkavat jo loppukuusta painua ja säät muuttua nykyistä keväisemmiksi.

Joulukukkia, kylvöjä ja taimia

Hyasintti sopinee myös keskelle talvea.

Marraskuun alkupuolella ostamani hyasintin sipulit ovat nyt aloittelemassa kukintaa. Eivät ihan ehtineet joulukukiksi kellarin viileydessä eikä se toki ollut tarkoituskaan. Joulun aikaan kukkia oli riittämiin, joten jätin hyasintit mieluusti kellariin odottelemaan kukatonta hetkeä. Kuukausi sitten hyasintit pääsivät eteiseen ja viimeisen viikon ajan ne ovat olleet keittiön ikkunalla. Ensimmäinen kukinto alkoikin aueta juuri sopivasti silloin kun viimeinen amarylliksen kukkavana joutui kompostiin. Suorastaan täydellinen ajoitus siis.

Hauskasti nämäkin näyttävät ajoittavan kukintansa perätysten, vaikka ovat saaneet täsmälleen samat kasvuolot ja -ajat.

Ja sitten kun punaiset ovat kukkineet, nämä siniset aloittavat.

Kasvikaruselli pyörii hyvin jo tähän aikaan vuodesta, sillä joulun aikaan kukkineet hyasintit ovat vuorostaan siirtyneet eteiseen odottelemaan kevättä. Sinne siirtyvät kukinnan jälkeen myös nämä nyt kukintaa aloittelevat hyasintit. Ja jotta kukat eivät lopu, taidan hakea kompostiroskia viedessäni kellarista hollanninkurjenmiekatkin karusellin kyytiin. Josko ne vaikka aloittaisivat kukintansa hyasinttien jälkeen? Eteisen muratit ovat valitettavasti edelleen evakossa. Eivät ole päässeet kirvojen takia vieläkään takaisin omalle paikalleen. Luulin jo, että kirjavalehtisestä olisi kirvakanta lopullisesti taltutettu ja siirsin sen suihkusta kodinhoitohuoneen ikkunalle erilleen kirvaisemmasta liuskalehtisestä. Joka päivä löydän kuitenkin edelleen yksittäisiä minikokoisia kirvankutaleita senkin latvoista. Löysin kaapin perukoilta yhden tuholaistorjuntapuikon, jonka lykkäsin muratille kun ei kerta luomukonstit auttaneet. Ehkä ei auta muu kuin luovuttaa ja käydä ostamassa torjuntatikkuja toisellekin muratille laitettavaksi. En ole koskaan ennen törmännyt näin sitkeähenkisiin kirvoihin!

Lisää kyytiläisiä karuselliin, eli toinen erä perennoja. Vielä pitää peitellä siemenet.

Muistin yhtäkkiä sen, että kylvin tammikuussa vasta puolet perennoista. Tuli hamstrattua siemenkirjeestä sen verran paljon lajeja, että kylvettävää riitti kahdelle kerralle. Ensimmäiseen erään tammikuun puolivälissä tuli 16 ruukkua, tähän toiseen vain kahdeksan, tosin kolmeen ruukkuun tuli kahta sorttia, eli yhteensä 11 eri kasvia. Jotta numerokoodit eivät mene sekaisin, toisen kylvön numerointi jatkuu siitä, mihin ensimmäisessä kylvössä jäätiin. Numeroiden takaa löytyy seuraavat lajit: 17. tähtilaukka, 18. valkoinen laukka, 19. mäkitervakko, 20. tarhaillakko, 21. juurisikuri, 22. kyläneidonkieli, 23. tummansininen kurjenmiekka, 24. alppiasteri, 25. karhunjuuri, 26. valkea tiibetinkatkero ja 27. kivikkotörmäkukka. Parin päivän päästä käyn kaivamassa ne lumihankeen saamaan kylmäkäsittelyä. Näistä en taida tuoda mitään sisälle, vaan saavat olla kevääseen saakka ulkona ja itää omia aikojaan.

Loppusyksyllä itäneet vaaleajouluruusun taimet näyttävät nyt tältä. Nämä ovat olleet eteisen valoisimmalla ikkunalla.

Alan pikkuhiljaa päästä kevätfiiliksiin, vaikka vielä ei kylvösormia hirmuisesti pakotakaan. Kutittelee vain pikkuisen, mikä on aivan hyvä tähän vuodenaikaan nähden. Tammikuun lopussa kylvetyt chilit ovat itäneet, samoin 7.2. kylvetyt sellerit. Chileistä tuoreet siemenet itivät 100-prosenttisesti, vanhoista vain yksi yhdeksästä siemenestä. Viisi tainta riittää kuitenkin vallan mainiosti meille, joten en aio tehdä niistä uusintakylvöjä. Tai ainakin toivon, että kaikki taimet jäävät henkiin. 'Hungarian Yellow Wax Hot' sekä vanha takapotkuinen tulinen chili pääsivät omin neuvoin irti siemenkuorestaan ja levittelevät virkeinä sirkkalehtiään. Sen sijaan kumpikin 'Lombardo' jäi jumiin "hattuunsa" ja tarvitsi lopulta apua siemenkuoren repimiseen. Pahoin pelkään, että pienempi taimista ei välttämättä jaksa lähteä kasvuun. Kuuluukohan kovempi siemenkuori kyseisen lajikkeen ominaisuuksiin vai satuinko kylvämään vain sopivasti pussin kehnoimmat siemenet?

Sellerit ovat vasta pari päivää sitten itäneet, chilit jo aiemmin. Reppanat 'Lombardot' ovat ylinnä.

Kylvin sellereitä aika reilusti, sillä siemenet olivat jo ohittaneet parasta ennen -päiväyksensä. 'Prinz'-lajikkeen päiväys oli jo 2020 ja tuoreemman 'Dolvin' 2021. Jostain tarjouksesta oli varmaan tullut napattua pussi, vaikka oli entisiäkin jäljellä. Jos pari itänyttä prinssin tainta selviää kasvimaalle saakka, voi tehdä syksyllä vertailua sellerien lajikeominaisuuksista. 'Dolvia' en ole aiemmin kasvattanutkaan. Muutaman hennon taimen onnistuin jo kaatamaan varomattomalla kastelulla, mutta onneksi taimia on yllin kyllin. Onnistuin myös sähläämään kelloköynnösten siementen kanssa. Oli tarkoitus liottaa niitä tunnin verran mutta mitenköhän asia unohtui ja vasta kahden vuorokauden päästä huomasin siementen lilluvan edelleen vesiastiassa kodinhoitohuoneen pöydällä. Kiitin itseäni siitä, että päätin kuitenkin laittaa likoamaan vain viisi siementä enkä koko pussillista! Vajaan parin viikon odottelun jälkeen mullan pinnalla ei näy mitään, mutta varovasti kaivellen viidestä siemenestä kahteen on ilmestynyt sirkkajuuren alku. Odotellaan siis vielä hetkinen ennen uusintakylvöjä.

Eteisessä 'Hello Amber' -jouluruusu alkaa muuttaa kukkiensa väriä tummanpunaisesta vaalean kautta vihreäksi. Ihana kukinta lopuillaan siis.

Perennojen, sellerien ja kelloköynnösten kylvön lisäksi multaan on nyt päässyt kuukausimansikkaa 'Yellow Wonder'. Kohta on viritettävä kasvivalokin taimien iloksi ja naapurien huvitukseksi, ainakin jos päivät ovat edelleen yhtä pilvisiä kuin tähän asti. Viimeisen vuorokauden ajan meillä on satanut lunta ihan tuiskuttamalla. Edellisen postauksen kuvissa näkynyt puutarha-aita on nyt kokonaan kadonnut hangen sisään, joten lunta alkaa olla siinä kohdassa lähemmäs 90cm. Onneksi muualla on vain 50-60cm!

Koska kukkii? -haaste

Tämä eriskummallinen talvi näyttää etenevän siihen malliin, että etelässä voi vaikka alkaa piankin näkyä ensimmäisiä kevätkukkijoita. Meillä on vielä sen verran paljon lunta, ettei tarvitse piippoja puutarhasta etsiskellä pitkään aikaan, mutta jotain tämän talven omituisuudesta kertonee se, että näin tällä viikolla ensimmäiset pajunkissat. Enpä muista koskaan nähneeni niitä täällä vielä helmikuussa. Koska maassakaan ei taida juuri routaa olla, voi käydä niinkin, että kukkasipulit alkavat tunkea piippojaan lumen läpi näkyville normaalia aikaisemmin. Siispä on aika laittaa liikkeelle viime vuonna kehittelemäni Koska kukkii? -haaste, jossa on tarkoitus arvata, milloin jotkut tietyt oman puutarhan kasvit alkavat tänä keväänä kukkia.

Kaukaa otettu kuva pajunkissoista. En vain päässyt upottavassa hangessa ojan yli lähemmäs.

Viime vuonna otin veikattavaksi aiempien vuosien ensimmäisinä kukinnan aloittavia kevätkukkijoita. Olisi tylsää valita taas samat lajit, joten arvauskisaan pääsevät tällä kertaa kevättähti, idänsinililja, valkovuokko, pystykiurunkannus, tuoksuorvokki, ja bonuksena sinivuokko. Bonuksena siksi, koska hankin sinivuokon pienenä taimena vasta viime keväänä enkä tiedä, selviääkö se talvesta ja kukkiiko edes tänä vuonna.

Pystykiurunkannukset ja kevättähdet kukkivat viime keväänä luumutarhassa yhtä aikaa.

Kevättähdet aloittelevat meillä kukintaa pian kevätkurjenmiekkojen päästyä vauhtiin. Veikkaankin ensimmäisten kevättähtien aukovan nuppujaan vappuna, 1.5. Pystykiurunkannukset taitavat olla melko aikaisia, joten veikkaan niiden tulevan pian kevättähtien jälkeen 5.5. Idänsinililjat voisivat aloitella vaikkapa 8.5. ja valkovuokot äitienpäivänä 14.5. Tuoksuorvokki kukkinee 16.5. Sinivuokon kukintaa on haastavaa veikata, sillä en yhtään tiedä, kuinka nopeasti se alkaa kukkia lumien sulettua. Oletan, että hyvin pian. Niinpä veikkaan, että sen kohdalta lumet sulavat 10.5. ja ensimmäinen nuppu aukeaa (jos niitä on tulossa) 15.5. Veikkaukset tein ihan mututuntumalta ja ehkä viime kevään tapaan hiukan liian optimistisesti. Roudaton maa nopeuttaa kukinnan alkamista mutta paljon riippuu siitä, tuleeko aurinkoinen kevät vai puhaltaako pohjoispuhuri. Ja minähän ennustan siis aurinkoista ja lämmintä kevättä, luottakoon siihen ennustukseen ken tahtoo!

Erityisesti tämän hörhelön kukintaa odotan innolla mutta kelpaavat minulle ihan tavallisetkin valkovuokot.

Säännöt ovat seuraavat: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi olisi lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä (sitähän me kaikki teemme jossain vaiheessa kevättä), mutta harsoviritelmät ynnä muut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukintaa saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat oikeasti tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Laitan postauksen näkyville selainversion sivupalkkiin, niin se on helppo sieltä bongata. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Haastan mukaan tähän leikkimieliseen arvailuun seuraavat blogit:

Kottikärryn kääntöpiiri

Puutarhahetki

Rikkaruohoelämää

Loppuun vielä ajantasaista kuvaa piippotilanteesta. Hetken aikaa vielä pitänee odotella...

Lunta ei ole kuitenkaan niin paljoa, että luumut olisivat vielä vaarassa joutua jänöjen hampaisiin.

Milloinkas teillä alkaa kukkia?

Kärhöpuolimaraton, osa 2

Tässäpä lupaamani toinen puolimaraton kärhöistä. Nyt on luvassa loistokärhöjä toisensa perään, eli hämmästyttävän suuria kukkia ja muutaman kohdalla ylettömän runsasta kukintaa. Joukosta löytyy niin yksinkertaisia, puolikerrannaisia kuin täysin kerrottujakin komistuksia. Osa kukkii ensimmäisen kerran alkukesällä edellisvuoden versoilla, jos ne ovat onnistuneet talvehtimaan. Usein loistokärhöt kuitenkin paleltuvat täällä maanpintaa myöten, joten joudun odottelemaan kukintaa loppukesään saakka. Onneksi kärhöt kasvavat nopeasti, joten moni niistä aloittelee jo heinäkuun lopulla kukintaa ja jatkaa sitten ihan talven tuloon saakka. Moni kärhö kukkisi vanhoilla versoilla kerrannaisena ja uusilla versoilla yksinkertaisena, joten menetän talvitappioina muutamia terälehtiä. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä myös yksinkertaiset kärhön kukat ovat todella kauniita. Tutkaillaan ensimmäisenä niitä, jotka kuuluvat hyvänä vuonna tähän kahdesti kukkijoiden ihanaan joukkoon.

'Innocent Blushin' uudet versot tuottavat tällaisia kookkaita ja puolikerrannaisia kukkia, vanhat versot täysin kerrottuja. Tämän kukat punertavat hyvin hennosti vasta auenneina.

'Omoshiro' on kukkinut ainakin minulla sekä vanhoilla että uusilla versoilla yksinkertaisena. Sen vanhat versot talvehtivat minusta aika hyvin.

'Proteus' kukkii vanhoilla versoilla täysin kerrannaisena, uusilla versoilla yksinkertaisena.

Olen kuullut, että 'Piilu' kukkisi kerrannaisin kukin vanhoilla versoillaan. Ne eivät ole kuitenkaan selvinneet kertaakaan talvista meillä, vaikka se on yksi vanhimmista kärhöistäni.

'Voluceau' kukkii näin komeasti uusilla versoillaan. Vanhoihin versoihin tulevat kukat ovat vähän rähjäisen näköisiä, sellaisia epämääräisen puolikerrottuja.

'Kaiserin' vanhojen versojen kukkiin tulee enemmän isoja terälehtiä kuin näihin saman vuoden versoihin tuleviin kukkiin.

Joillakin kasveilla on hassusti kaksi nimeä: kauppanimi ja oikea lajikenimi. Kärhöistäkin näitä löytyy nyt vaikka miten paljon, kun asiaa osaa katsoa. Saaripalstan Sailan joku viimevuotinen postaus avasi silmäni ja päätin sitten minäkin siirtyä käyttämään mahdollisimman paljon kasvien oikeita lajikenimiä. Ymmärrän toki sen, että on paljon helpompi myydä kasvi, jolla on kansantajuinen nimi verrattuna pelkkään kirjain- ja numeroyhdistelmään, mutta tällainen tavallinen talliainen saa päänsä sekaisin monesta eri nimestä, varsinkin silloin kun sama nimi voi olla käytössä toisella puolella maailmaa jollekin aivan toiselle saman kasvin lajikkeelle. Hämmentävää. Takaisin asiaan: siirrymme kohtaan "kaksinimiset kärhöt". Hipsujen sisässä on oikea lajikenimi, isoilla kirjaimilla kauppanimi.

'Evipo 075' (SAMARITAN JO) tulee matalakasvuisena pysymään todennäköisesti ruukkukärhönä. Tämäkin kukkii ilmeisesti vanhoilla versoillaan kerrannaisena.

'Evipo 063' (CORINNE) on yksi viime kesän hankinnoista ja pääsi pation luokse 'Kaiserin' kaveriksi. Oli sen verran kookkaassa ruukussa ja hyväkuntoinen yksilö, joten uskalsin istuttaa suoraan maahan.

'Evijohill' (JOSEPHINE) on myös viime kesänä ostettu ja talvehtii kellarissa.

Tämän kolmikon lisäksi myös edellisen postauksen tarhakellokärhö 'Zoprikaa' myydään yleensä nimellä PRINCESS KATE. No, se niistä erikoisuuksista, siirrytään takaisin niihin, joilla on Suomessa tietääkseni käytössä vain yksi nimi.

Pation seinäkkeen on vallannut melko tehokkaasti 'Hagley Hybrid'. Välistä kurkkii vähän 'Multi Blue'.

Tässä 'Multi Blue' lähempää.

'Warszawska Nike' jurotti viime vuoden, joten joudun käyttämään toissa kesän kuvaa. Toivottavasti nousee tänä vuonna entistä ehompana.

'Ville de Lyon' kukki viime kesänä ensimmäistä kertaa, joten kukat olivat paljon pienempiä kuin sillä oikeasti on.

Vanha kuva tämäkin. En nimittäin löytänyt uudempaakaan, jossa olisi ollut mittakaavaa kukan koosta. Tämä jättiläiskaunotar on 'Elsa Späth'.

'Jan Pawel II' tekee myös valtavan suuria kukkia, parhaimmillaan ne ovat ruokalautasen kokoisia.

'The President' häviää ehkä kukkien runsaudessa pienikukkaisille 'Zoprikalle' ja 'Justalle', mutta koko korvaa määrän.

Nyt on esitelty kaikki viime kesänä kukkineet kärhöt (ja 'W. Nike', joka oli hengissä muttei kukkinut). Kellarissa on talvehtimassa vielä seitsemän uutta loistokärhöä, jotka toivon mukaan esittelevät tänä vuonna ensimmäisiä kukkiaan. Moni niistä on vain viime kesän pistokastaimia, mutta suurempaan ruukkuun istutettuna nekin varmaan kukkivat loppukesästä. Loput ovat alelöytöjä, jotka pääsevät heti keväällä maahan. Toivottavasti lähtevät reippaasti kasvuun eivätkä vain jurota koko kesää. Olisi niin kiva tehdä niistäkin oma postauksensa vaikkapa ensi talvena.

Kärhöpuolimaraton, osa 1

Oletteko kärhöjen ystävät linjoilla? Minulta on välillä toivottu kunnon kärhöpostausta, joten täältä pesee niitä oikein kaksin kappalein! Tungin kahteen puolimaratonin mittaiseen postaukseen kuvat joka ikisestä kärhöstä, joka tällä tontilla on viime kesän aikana kukkinut joko ruukussa tai maassa. Aloitetaan alkukesällä kukkivista alppi- ja tarha-alppikärhöistä ja edetään niistä kohti loppukesän kaunottaria.

Tarha-alppikärhö 'Pink Dream' tekee suuret ja mahtavan kerrannaiset kukat.

Tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' (?) on kooltaan maltillisempi ja väriltään hennompi.

Se ihan tavallinen sininen alppikärhö. Oletan tälle vuodelle runsaampaa kukintaa, sillä versot on huolella paketoitu verkolla suojaan jänöiltä.

Tarha-alppikärhö 'Albina Plena' tekee myös komean kerrannaiset ja melko kookkaat kukat.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä tarha-alppikärhö 'Purple Dream'.

Kaikki tähänastiset kärhöt pitää muistaa syksyllä suojata jäniksiltä, sillä niiden versot maistuvat talvella pitkäkorville kuin heinä konsanaan. Jänön jäljiltä on turha haikailla kukintaa seuraavana kesänä; alppi- ja tarha-alppikärhöt kun kukkivat edellisen vuoden versoilla. Siinä onkin ehkä suurin syy siihen, miksi minulla ei ole useampia tämän kategorian kärhöjä. Talvisuojaus on minusta tympeää puuhaa ja verkkojen kerääminen keväällä pois melkein yhtä tympeää. Kärhöt myös vihertyvät keväällä melko hitaasti, joten ne näyttävät pitkään pelkiltä risukasoilta. Sitten kun ovat päässeet kunnolla kasvun vauhtiin ja kukkivat, kaikki vaivannäkö ja kevään risuisuus kuitenkin unohtuvat. Siirrytään seuraavaksi pieni- ja pienehkökukkaisiin loppukesän kärhöihin. Niitä ei tarvitse suojella jäniksiltä, sillä ne puskevat joka kesä maasta uudet versot ja kukkivat niillä.

Tarhakellokärhö, eli tiukukärhö 'Arabella' on takuuvarma menestyjä. Tämä ei kierry itse tukeen, joten se saa kasvaa minulla maanpeitekasvina.

Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' kukki ensimmäistä kertaa ja aloitti todella myöhään. Siinä näkyykin kylmästä ja kosteudesta aiheutuneita laikkuja.

Mukaan lasketaan myös syysaleista hankitut kellarissa talvehtijat, kuten tämä mantsuriankärhö.

Edellisen kuvan mantsuriankärhö pääsee keväällä viinikärhö 'Madame Julia Correvonin' naapuriksi.

Tarhaviinikärhöt 'Pernille' ja 'Etoile Violette' sopivat upeasti yhteen.

Tässä vielä toinen kuva 'Etoile Violettesta', joka pääsi myöhäisen istutuksen takia kunnolla vauhtiin vasta myöhään syksyllä.

Iloisesti sekaisin tarhakellokärhö 'Zoprika' (PRINCESS KATE), tarhaviinikärhö 'Justa' sekä loistokärhö 'The President'.

Tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' yhdessä kelloköynnöksen ja loistokärhö 'Innocent Blushin' kanssa.

Parissa viimeisessä kuvassa olikin jo pienet maistiaiset loistokärhöistä, jotka täyttävät koko seuraavan postauksen. Mantsuriankärhön pari-kolmesenttisistä kukista siirrytään kerralla jopa ruokalautasen kokoisiin upeuksiin. Myös tämän postauksen suurimmat kukat ('Polish Spiritillä' ehkä) jäävät toiseksi loistokärhöjen rinnalla ja joillakin myös kukkien määrä on hengästyttävän runsas. Loistokärhöt olivat tämän tontin ensimmäisiä kärhöjä, joten ne ovat saaneet aikaa juurtua paikoilleen. Tiedossa on siis makeaa mahan täydeltä ja väriä varmasti riittävästi piristämään vaisun valkeita talvipäiviä (tai epämääräisen harmaita osassa maata). Pysykäähän siis kärhöjen ystävät kanavalla!