Ihastusta esikoista

Esikkoaika on ollut jo aika pitkään menossa mutta onneksi se jatkuu edelleen, niin en ole myöhässä tämän jutun kanssa. Tänä vuonna ihastusta ovat herättäneet ensikukkijat, joista on paljastunut aikamoisen herkullisia värisävyjä.

Valkoisten ja purppuraisten risteytyessä voi syntyä näinkin söpöinen jälkeläinen.

Suurin osa valkoisten ja purppuraisten siementaimista on ollut aika lähellä purppuraisten emokasvien sävyjä mutta yksi hennon vaaleanpunainen sieltä ilmestyi tuon kolmivärisen lisäksi. Kolme valkoista löytyi myös mutta ne luultavasti ovat ihan vain valkoisten emokasvien aikaansaannoksia.

Söpöysasteikolla aika korkealla on minusta myös tämä kermansävyinen esikko hennolla punastuksella.

En edes osaa veikata, minkä esikoiden perimää muutamassa kermansävyisessä esikossani on. Yllä olevan kuvan söpöliini oli tehnyt valtavan pitkän kukkavarren, joka hädin tuskin jaksoi kannatella muutamat melko kookkaat kukkansa. Minusta sen hienostunut punerrus on kuin kukkiin olisi sipaistu poskipunaa. Vieressä nuppuilevasta valkovuokosta löytyi hieman samaa sävyä sillä erotuksella että esikon kukista vieno punerrus ei hävinnyt kukan vanhetessa.

Tämä dramaattisen värinen esikko lienee Päivänpesän Katjalta tullut siementaimi.

Päivänpesän mysteeriesikon väriksi paljastui viimein hieno tummansinivioletti esikko, jolla on punainen kehä keltaisen keskustan ympärillä. Kuva ei tee lainkaan oikeutta esikon väreille. Luonnossa se on melkoisen hätkähdyttävä näky ja poikkeaa täysin kaikista muista esikoistani. Nyt sen kaverina kukkii lehtoesikkoa sekä samansävyistä tuoksuvaa keltaista esikkoa, jonka lajiketta en tiedä. Epäilen 'John Mo':ta.

Tässä näin se tuoksuva John-epäilty kumppaneineen. Joukossa Saila(joulu)ruusukin kauniisti kukassa.

Jännittää ihan, millaisia jälkeläisiä "Katja" ja John saavat aikaiseksi vai lähteekö John mieluummin kumppaninhaussaan toisella puolellaan kukkivien lehtoesikoiden suuntaan. Lehtoesikot ovat joka tapauksessa aivan väärällä alueella, sillä niille on varattu paikka grillikatoksen takaa. Jostain ne vain eksyivät tuonne majapenkkiin ja koska olen ollut muutamana keväänä laiska (ja kiireinen), niitä on päässyt kylväytymään sinne useampiakin. Pitäisi ihan ottaa asiaksi siirtää kaikki omalle paikalleen ennen kuin koko tienoo on lehtoesikkoa täynnään.

Johnien joukossa on myös yksi melkein valkoinen esikko, joka ei tuoksu sekä pari himalajanesikkoa.

Pitäisi siirtää tuo valkoinenkin esikko ihan omaan paikkaansa, sillä se jää matalana korkeampien keltaisten jalkoihin. Himalajanesikoita olen istuttanut vähän joka puolelle sen vuoksi, että edes jossain kukkapenkissä olisi mahdollisuus selviytyä kovempien talvien yli. Tänä vuonna ilmeisesti kaikki ovat hengissä. Hyvä niin, sillä minusta niiden ärtsypinkki väri on aika hauska pieninä pisaroina harkitussa seurassa. Ja aina on joka tapauksessa kiva saada joku potentiaalisesti talvenarka laji menestymään.

Ihan tavalliset palloesikot kukkivat runsaasti, tosin ihan kuin välistä olisi joku hävinnyt talven aikana.

Lisää himalajanesikoita ja toinen Sailaruusu. Taustalla myös kerrottuja valkovuokkoja.

Kevätkaihonkukan kaverina nättiä kirsikanpunaista esikkoa, jonka väri on luonnossa hieman hillitympi tummanpunainen.

Nämä muutamat edellä nähdyt esikot nyt eivät olleet tämän kevään ensikukkijoita eivätkä edes omassa puutarhassa risteytyneitä ihanuuksia, vaan ihan ostotaimia alun perin. Mieluisia kuitenkin joka ikinen tapaus. Ihan oransseihin ja kirkuvan keltaisiin esikoihin en koe minkäänlaista viehtymystä mutta muuten en näytä olevan kovin kranttu värien suhteen.

Viime keväänä aivan tavallinen kermanvärinen esikko onkin tänä keväänä varsinainen multiflora.

Leukani loksahti melkein kirjaimellisesti maanrajaan ällistyksestä, kun tuo monsteri alkoi kasvatella nuppujaan. Laskin yhdestä kukkavarresta kolmisenkymmentä nuppua ja kahdessa muussakin oli vähintään kaksikymmentä nuppua tulossa. Kiersin sen jälkeen puutarhan jokaisen esikon läpi ja muissa ennätys oli hieman kymmenen paremmalla puolella. Palloesikoita en tietenkään laskenut mukaan, sillä niissä kuuluukin jo lähtökohtaisesti olla melkoinen määrä kukkia. Tällä superkukkijalla yksittäiset kukat ovat selvästi suuremmat kuin palloesikolla ja kukintokin paljon sitä löyhempi. Onneksi tanakat varret jaksoivat kannatella komeat kukkapuskat reippaasti pystyssä niin tuulessa kuin sateessakin. Jännittävää seurata, kuinka esikko käyttäytyy ensi keväänä.

Sama esikko muutama päivä myöhemmin.

Kevennykseksi esikkojen veroinen söpöliini. Karon pieni pää saattoi mennä hetkellisesti sekaisin, kun annoin sille haisteltavaksi työkaverin koiran trimmauksesta talteen otettuja kiehkuroita. Pyysin niitä nimittäin pienen pussillisen askartelutarpeiksi. Noin perusteellisesti Karo ei ole nuuhkinut edes perheenjäsenten käsiä vieraiden koirien silittelyn jälkeen ja lattialle laitettu karvakasakin jaksoi kiinnostaa vielä hetken aikaa, vaikka pussia oli nuuhkuteltu jo useamman kerran. Jossain vaiheessa on tulossa samaisen kollegan ruskeasta koirasta samanlainen pussillinen karvaa. Tutkitaankohan ne yhtä tarkkaan?

Tuttu haju mutta ei se kaveri ihan noin pieni viime tapaamisella ollut.

Sää on ollut harmillisen koleaa tällä viikolla mutta kun on laittanut reilusti vaatetta päälle, niin on tarennut puuhailla vähän puutarhassakin. Huomasin, että voikukat lähtivät erityisen helposti irti, joten olen nyhtänyt niitä nyt urakalla kivipolkujen väleistä ja kukkapenkeistä pois. Pieniä kasvinsiirtoja ja istutuksiakin tein mutta niistä lisää sitten kunhan saan hommat viimeisteltyä. Huomenna on vielä yksi opintoihin liittyvä juttu mutta sitten alkaa kauan odotettu kesäloma niin koulun kuin töidenkin puolesta. Yhtä tuoretta ylioppilastakin käymme lauantaina juhlimassa.

Purppuraisten esikkojen siementaimena syntynyt selvästi emojaan punasävyisempi yksilö.

Tummanpunaisia ruusuja ei nyt ollut puutarhassa kukassa mutta punainen esikkomätäs toimikoon virtuaalisena onnittelukukkakimppuna kaikille koulunsa päättäville ja valmistuville. Isosti onnea jo vähän etukäteen!

Uudet tilukset

Nytpä ollaan ihan uuden äärellä, sillä vuokrasimme 4H-yhdistykseltä kesäksi aarin viljelypalstan. Kunnassamme oli viime kesänä ensimmäinen mahdollisuus palstaviljelyyn mutta silloin en ollut itse riittävän ajoissa hereillä asiasta enkä sitten viitsinyt enää kesän alussa edes kysellä, olisiko palstoja vielä ollut vuokrattavana. Tänä vuonna osasin kytätä vuokrauksen alkamista ja heti kun ilmoitus oli tehty, alettiin perheen kanssa suunnitella, mitä sinne laittaisimme kasvamaan ja mitä pitää esikasvattaa.

Ensimmäisen suorakylvön siemenpusseja.

Kovin suosittua palstaviljely ei täällä ole, sillä vuokrattuja palstoja oli meidän lisäksi vain neljä: yksi samanlainen aarin läntti kuin meilläkin ja kolme pienempää, 3*10 metrin suikaletta. Samaan aikaan kylvöpuuhissa olleet naapuripalstalaiset kertoivat, että viime kesänä viljelijöitä oli ollut vaikka miten monta mutta innostus oli lopahtanut, kun maa oli ollut kivistä ja kehnoa eikä mikään ollut kasvanut. Rusakkoa lukuunottamatta ilkivallantekijöitä ei ollut kuitenkaan näkynyt. Palautteiden perusteella palstojen sijaintia oli muutettu ja tuotu paikalle kerros parempaa multaa.

Tutustumiskäynnillä oli kosteat tunnelmat.

Palstojen luovutustilaisuus oli perjantai-iltana.  Ensimmäinen visiitti uusille tiluksillemme oli kaikkea muuta kuin viljelyyn innostava. Vettä satoi melkein kaatamalla ja maa oli koko päivän kestäneen sateen takia läpimärkää. Sen verran piti kuitenkin piipahtaa paikalla, että kävimme 4H:n tyyppien kanssa katsomassa, mikä on meidän palstamme ja mistä löytyy vesipiste. Palstalle oli tuotu alkuviikosta multakuorma, joka vaikutti tavalliselta peltomullalta. Vedestä huolimatta se tuntui ainakin palstan laitamilla kuohkealta eikä silmiin osunut kiviä tai rikkaruohon juuria. Toivotaan, ettei ihan mahdotonta siemenpankkiakaan olisi. Palsta on kynnetty puna-apilapellolle ja ainakin apila näytti kasvavan. Jospa siis edes joku viljelykasveistakin.

Lapsilla riitti riemua mutalöllöstä...

Eilen kävimme koko perheellä tekemässä ensimmäiset kylvöt ja istutukset. Ensi viikoksi on luvattu koleampaa ja sateista säätä, joten kriittinen itämisvaiheen kastelu tulee hoidettua ihan luonnon puolesta. Oli kyllä aika raskasta muotoilla penkkejä traktorin ja sateen jäljiltä melko tiukaksi tamppaantuneeseen multaan ja palstan laitamilla ei mutalöllön takia voinut edes tehdä mitään. Apilapellollakin oli vesilammikoita, joten en edes harkinnut taimien istuttamista tai siementen kylvämistä muuhun kuin kohopenkkeihin. Onneksi oli isäntä kaivuuapuna ja lapsetkin jaksoivat oman aikansa kaivella ja harata. Ihmeen hyvin kivikovilta tuntuneet multakokkareet kuitenkin hajosivat hienommaksi muruksi maata kääntäessä, joten ehkä maa ei ole ihan toivotonta kasvualustana.

Vesipisteelle on matkaa noin 50 askelta maapalaseltamme.

Esi-idätin noin vuorokauden ajan pienessä vesitilkassa porkkanansiemeniä ja vanhoja keltajuuren siemeniä. Kokeilin myös netistä löytynyttä vinkkiä tehdä maissitärkkelyksestä kiisseli, johon porkkanansiemenet sekoitetaan. Siemenkiisselin avulla siementen pitäisi kuulemma asettua kylvövakoon sopivan harvaan ja itää tasaisemmin pidättämällä kosteutta. Saa nähdä. Laitoin vain puolet vanhoista siemenistä kiisseliin ja loput kylvettiin normaalisti, joten pystyy hyvin vertailemaan, mikä konsti toimii parhaiten. Villi veikkaukseni on, että esi-idätys hieman nopeuttaa itämistä verrattuna kuivana kylvettyihin siemeniin mutta mainittavaa eroa esi-idätettyjen ja kiisselikylvösten välillä ei ole varsinkaan nyt kun on tulossa viileänkosteaa keliä.

Porkkanansiemeniä vesitilkassa ja maissitärkkelyskiisselissä.

Lapsista oli luonnollisesti hauskempaa pursotella porkkanageeliä kuin ripotella siemeniä.

Lapset toivoivat keräkaalia, joten esikasvatimme niitä muutaman taimen. Kaalit kestävät kylmää, joten istutimme myös ne jo palstalle. Koska joukossa oli kaivamiseen kyllästyneitä alaikäisiä, laitoin heidät kaalien istutukseen heti kun ensimmäisestä penkistä oli edes puolet suunnilleen valmiina. Kaivaessa selvisi, että uutta multaa oli tuotu noin parikymmentä senttiä. Saimme penkeille syvyyttä kolmisenkymmentä senttiä käytävien mullan avulla. Ihan joka kohtaa ei kyllä käännetty kunnolla ympäri, joten ehkä ei kannata odottaa täydellisen suoria, pitkiä porkkanoita. Kunhan edes jotain satoa saadaan, niin ollaan tyytyväisiä. Investoin kuitenkin kaaliverkkoon, jossa riittää kokoa myös ainakin osaan porkkana- ja sipuliriveistä. Pysyy sekä lentävät että pitkäkorvaiset tuholaiset poissa, jos vain verkko ei lähde tuulenpuuskien mukaan.

Kaalintaimet istutettu. Kuvan ylälaidassa näkyy sitruunaperhonenkin, joka oli kovin viehtynyt kastelukannustamme.

Porkkanoiden ja kaalien lisäksi kylvimme ranchille härkäpapua ja vanhat nauriinsiemenet sekä keltajuuret ja istutimme yhtä perunalajiketta. Kotiin jäi vielä odottamaan maissin ja hokkaidokurpitsan taimet, puna- ja keltasipulin istukkaat ja mullassa esikasvatetut perunat. Punajuuriakin oli tarkoitus kylvää mutta ne jäivät seuraavaan kertaan. Hankimme jo hyvissä ajoin huhtikuussa siemenperunat ja vaikka valikoimme mahdollisimman pieni-ituiset potut ja säilytin niitä viileässä ulkovarastossa valossa, yksi lajike oli lähdössä kasvuun hirmuista vauhtia. Lisäksi kun palstasta ei alkanut kuulua mitään, päädyin varmuuden vuoksi istuttamaan potut multaan. Esikasvatus hidastikin juuri sopivasti vauhdikkaimpien kasvua, kun ne keskittyivät kasvattamaan juuria. Kunhan sää vähän lämpenee, saa istuttaa palstalle valmiit taimet. Perunalajikkeista meillä on tulossa Jussia, Acousticia sekä Innovatoria ja näistä Innovator oli se vauhdikkain. Jussi valittiin aikaisuuden vuoksi ja Acoustic on kuulemma rutonkestävä keskimyöhäinen uutuuslajike. Melko aikaista Innovatoria kehuttiin parhaaksi paistoperunaksi ja vielä taudinkestäväksikin. Teemme usein lohkoperunoita airfryerissa, joten valintaa ei tarvinnut kauaa pohtia. Eilen maahan pääsi 'Acoustic', jonka idut olivat vielä niin pieniä, etteivät luultavasti nouse mullan alta ainakaan viikkoon. Ovat siis turvassa mahdollisilta hallaöiltä.

Plantaasi jäi tähän vaiheeseen, kun lopetimme eilen.

Vasempaan laitaan on tarkoitus tehdä vielä yksi perunarivi kunhan alanurkan mutalöllö vähän kuivahtaa. Loput potut laitetaan ensimmäisen rivin oikealle puolelle. Luultavasti perunaa tulee yhteensä nelisen riviä. Isäntä kuulemma kaipasi kylvökonetta perunanistutukseen. Olisi tullut suorempi rivi. Maan märkyyden ja tulevien sateiden takia tehtiin reilummat ojat perunaharjun sivuille kun on vielä sateitakin luvassa. Aika vain loppui, niin jäi ojankaivuut vähän kesken. Loppu ala täytetään maissilla, kurpitsoilla, punajuurella ja siemenlaatikon jämillä. Kotipihan kasvimaalle jäävät kaikki sellaiset hyötykasvit, joista pitää kerätä satoa päivän tai parin välein sekä salaatit, jotka ehtisivät nahistua muutaman kilometrin mittaisen kotimatkan aikana. Ja tietysti kotiin jäävät myös purjot ja ainokainen mukulaselleri, jotka saavat olla maassa pidempään kuin syyskuun loppuun, jolloin palsta pitää viimeistään tyhjentää. 

Kotona kasvimaalla on aika erinäköistä multaa kuin palstalla.

Sitä kun on tottunut omien kasvulavojen monen vuoden aikana parannettuun muhevaan kasvualustaan, niin palstan multa tuntui aika kummalliselta. Ei se nyt ihan toivotonta varmasti ole mutta humusta siinä ei ollut. Lierojakaan ei löytynyt yhtään, vaikka pakkohan niitä on pohjamaassa olla. Ehkä ne eivät vain ole ehtineet vielä nousta pinnalle saakka. Eipä niille ollut siinä edes mitään syötävää. Nyt pitäisi saada palstalle jotain eloperäistä katemateriaalia matojen evääksi. Tai ehkä käytävien kohdalta alkaa pian nousta puna-apilaa kun maahan jääneiden juurakkomättäiden päältä väheni multaa. Siitähän sitä viherkatetta helposti saisi. Palstan ulkopuolelta apilan keräämiseen 4H:n ihmiset eivät osanneet antaa suoralta kädeltä lupaa mutta sanoivat selvittävänsä asiaa. Nyt vain jäädään seurailemaan, miten tiluksillamme kasvu lähtee käyntiin ja tuleeko isoin riesa säästä, rusakoista vai fasaaneista, joita oli lähialueella äänistä päätellen ainakin kaksi.

Taimia siellä, taimia täällä

Nyt vietetään puutarhaharrastajan ruuhka-aikaa. Sen lisäksi, että ulkona tapahtuu räjähdysmäiseen tahtiin vaikka mitä, taimia on joka paikka pullollaan odottamassa ulos pääsyä. Vielä ei vain uskalla istuttaa maahan kuin muutamia lajeja, jotta ei tarvitse katua mahdollisten kylmien öiden osuessa kohdalle.

Isommat tomaatit alkavat pian kaivata tukikeppejä.

Ulkoeteinen on tällä hetkellä käytännössä tomaattikoppi. Ulkoistin kaikki tomaatit sinne, jotta ne eivät kasvaisi liian honteloiksi. Valoakin siellä on ehkä hitusen enemmän kuin sisällä ja lämpötila pysyy viileämpänä, jos vain aurinko ei porota koko iltapäivää. Ulkoeteisestä taimet on myös helppo nostaa ulkoilemaan sään salliessa.

Timjamia ja kahta erilaista basilikaa.

Yrtit ovat päässeet muistaakseni vasta kerran ulkoilemaan. Olen muutaman kerran käräyttänyt basilikojen lehdet kun ne ovat jääneet vahingossa liian pitkäksi aikaa auringonpaahteeseen. Isot lehdet ottavat helposti auringosta nokkiinsa. Tomaatit nostelen ulos aina kun minulla on vapaapäivä, jos ulkona sattuu olemaan vähintään 15 astetta lämmintä eikä tuule paljoa. Kuistin kulmauksen suojassa on kuitenkin aina muutaman asteen lämpimämpää kuin avoimemmalla kohdalla ja valoa varsinkin pilvisenä päivänä paljon enemmän kuin ulkoeteisessä.

Jokunen taimi eteisessä. Pelakuut ja hopeaputous ovat ulkoilemassa, muille oli vähän turhan viileää.

En ole uskaltanut vielä edes miettiä, onko minulla kaikille tomaatintaimille isoja ruukkuja vai pitääkö laittaa peräti kolme tainta samaan ruukkuun. Silloin kyllä tulee vähän ahdasta ja kastelun kanssa saa olla tarkkana, joten pitää toivoa, että ruukut riittävät. Nyt ei edes ole tulossa kovin montaa matalakasvuista tomaattia, vaan aika moni on korkeampia lajikkeita. Tosin yksi ainokainen chili ei kovin suurta ruukkua tarvitse, joten tomaateille on yksi iso ruukku enemmän kuin viime vuonna.

Pikkupetuniaa, pari sammaria, reunusasteria sekä kukkiva mustaluumun pistokastaimi.

Äidiltäni tuli joku aika sitten taimikuorma ilokseni. Asterit pääsevät piakkoin ulos mutta ne on vasta jaettu, joten saavat olla hetken aikaa vielä toipumassa ulkoeteisen suojissa. Mustaluumun pistokastaimet olivat meidän kellarissa talven yli mutta kellarista pääsyn jälkeen äitini kasvihuoneessa. Hauskasti toinen taimista päätti aloittaa ensimmäisen keväänsä kukkimalla. Saa nähdä, onko se sen merkki, että kukitaan viimeisillä voimilla vai lähteekö taimi kukinnan jälkeen vielä normaalisti kasvuun.

Aika herttainen, vaikka kukinta onkin jo loppusuoralla.

Näiden emokasvi puhkeaa kukkaan ihan lähiaikoina. Silmut ovat jo viimeistä vaille valmiit. Kippasin sen ruukustaan pari viikkoa sitten ja totesin juuriston mahtuvan kasvamaan vielä ruukussa. Nostin sitä vain pikkuisen ylemmäs, jotta sain alle ja sivuille uutta multaa. Näistä pistokastaimista on tarkoitus kasvattaa uusi ruukkupuu sitten kun emopuu on liian iso talvehtimaan kellarissa. Seuraavassa kuvassa näkyykin hyvin mustaluumun vastapuhjenneiden lehtien hieno väri.

Samaan aikaan otetuista pistokkaista toinen kukkii ja toinen kasvaa.

Tein tänään viimeiset esikasvatettavien taimien kylvöt ja koulin sekä hokkaidokurpitsat että kurkut. Kukaan ei muistanut ilmeisesti kertoa kurkunsiemenille, että niiden parasta ennen -päivä oli jo pari vuotta sitten ja itävyydeksi luvattiin 80%. Minä kylvin pussin pohjalle jääneet seitsemän siementä siinä uskossa, että kurkunsiementen itävyys laskee nopeasti. Neljä tainta olisi ollut sopivasti mutta nepä veijarit itivätkin kaikki ja nyt minulla on tulossa seitsemän kurkuntainta. Siinä voi olla luovuus koetuksella kun yritän kehitellä kaikille paikat. Hokkaidokurpitsojakin on tulossa neljä tainta. Sataprosenttinen itävyys oli niilläkin. Tänään kylvin kesäkurpitsaa kaksi siementä. Niillä kun oli parasta ennen -päivä jo 2022 ja itävyys 75%. Jospa edes niistä toinen siemen jättäisi itämättä. Pavut kylvin myös tänään esikasvatukseen. Valikoimassa on tänä vuonna salkovahapapu 'Neckargold', vahapapu 'Maxidor' ja pensaspapu 'Borlotto lingua di fuoco nano'.

Kurkuntaimia ennen koulimista, papujen ja kesäkurpitsan siemenpussit ja oikealla kodinhoitohuoneen tungos.

Ensimmäisten samettikukan, purppurarevonhännän ja tsinnian taimien kestettyä kasvilavan muovihupun alla yön yli, päätin viedä melkein kaikki muutkin kesäkukan taimet niiden seuraksi. Jätin vain pari ruukkua kutakin vielä varmuuden vuoksi ulkoeteisen suojiin. Helpotti kummasti tungosta sisällä kun sai viedä ison osan taimista ulos. Samalla kun kasvilava täyttyi kesäkukan taimista, päätin nostaa kaalit, puna-auringonkukat ja muut viileämpää kestävät taimet tomaattilaatikkoon autotallin seinustalle. Siinä ne ovat puolisen metriä maanpintaa ylempänä ja muutenkin aika hyvin suojassa. Tarvittaessa tomaattilaatikkoon on helppo vetäistä harsoa päälle tai siirtää taimet vaikka ulkovarastoon. 

Yläkuvan taimet ovat olleet muovihupun alla, alakuvan taimet seinustalla ilman suojausta.

Tänään nostelin muovihupun alta taimet seinustalle, jotta sade pääsisi kastelemaan kasvilavat kunnolla. Istutin viime viikonloppuna jo purjot lavoihin ja kylvin retiisiä ja salaatteja. Eipähän tarvitse kastella itse, kun sade hoitaa homman. Pitää vaan toivoa, että lehtokotilot eivät löydä paikalle juuri kun siemenet alkavat itää. Sade houkutteli nimittäin nekin pirulaiset esiin. Onneksi lapset ovat edelleen innokkaita kotiloiden kerääjiä. Tänäänkin he keräsivät yli 200 kotiloa ja tässä illan ratoksi neuvottelimme uusiksi, millä kotilomäärällä saa "ostettua" mitäkin herkkua tai peliaikaa. Listalle lisättiin myös kotilonkerääjien vaatimuksesta puoli tuntia myöhempään valvominen. Sitä vain ihmettelen, missä vaiheessa mukuloista on kasvanut noin taitavia neuvottelijoita. Joko yhteiskuntaopin tunneilla opetetaan alakoululaisille sopimuksien neuvottelutekniikoita? Kohta tässä varmaan joutuu laatimaan työehtosopimuksiakin. Tosin siinä vaiheessa varmaan sanon kotilonkeruusopimukset irti ja hoidan homman itse. Jatketaanpa nyt matkaa kasvimaalta ulkovarastoa kohti. Matkan varrelle osuu valkosipulipenkki, jossa onkin jo aika paljon kasvua näkyvissä.

Karo tulee tarkistamaan valkosipuliviljelmän.

Pelkäsin, että sateinen syksy ja vähäluminen talvi olisivat tuhonneet valkosipulini mutta yllättävän hyvin taimia on nyt noussut. Isot kynnet nousivat paljon reippaammin mutta on pienemmissäkin jo alkanut näkyä elonmerkkejä. Melkein puhtaan valkoisessa, hennosti vaaleanpunertavakyntisessä valkosipulissa oli syksyllä ihan pienimmät kynnet ja niistä ainoastaan kolme on toistaiseksi itänyt. Saa nähdä, jaksavatko loput lähteä ollenkaan kasvuun. Siitä olen iloinen, että 'Messidor'-oletetuissa näkyi aika hyvin piippoja. Pitkään niillä menikin nousta verrattuna Alexandraan. Valkosipulit kun menivät minulta viime kesänä sekaisin, niin oli vähän arpomista, mikä on mitäkin lajiketta. 'Messidorin' pitäisi kasvuvaiheessa erottua selvästi muista valkosipuleistani. Katsotaan myöhemmin kesällä, pitääkö se paikkansa. Nyt ne näyttävät aika samalta kuin muutkin.

Ulkovarastosta löytyy monivuotisten kasvien taimia.

Pääsimme vihdoin ulkovarastolle. Viidessä kylvöksessä näkyykin jo elonmerkkejä. Ketoruusuruohot, täpläpipo 'Mysticat' ja kissankellot itivät nopeimmin, tänään huomasin viherrystä ketoneilikassa ja kivikkotörmäkukka 'Misty Butterfliesissa'. Luultavasti loppukuun aikana taimia alkaa ilmestyä muihinkin kylvöksiin. Perennat itävät aina vähän eri tahtiin. Ainokainen sinikatanan taimi onkin ollut jo ulkona pari viikkoa. Hyvä, että kukkapenkeistä näyttää nousevan kiitettävästi vanhoja yksilöitä, niin ei ole kovin suurta paikkaustarvetta.

Karo paimentaa siiliä.

Eilen illalla Karo bongasi ennen minua takapihalta siilin, joka tietysti vetäytyi tiukaksi piikkipalloksi Karon tultua kosketusetäisyydelle. Koska siili ei liikkunut, Karolla taisi kytkeytyä paimenkoiran vaistot päälle. Se tuijotti tiukasti siiliä ja kiersi sitä parin metrin päästä puolikaaressa ympäri melko matalassa asennossa juosten. Välillä se pysähtyi ja meni melkein makuulleen naama siiliä kohti ennen kuin taas jatkoi kiertämistä. Tuli ihan mieleen lammaslaumaa paimentava bordercollie sillä erotuksella, että tämä "lammaslauma" ei suostunut liikkumaan mihinkään suuntaan. Ties miten pitkään Karo olisi jatkanut paimennusleikkiään, ellen olisi mennyt väliin ja ohjannut koiran sisälle. Ikkunasta näin, että noin kymmenen minuutin päästä siili lähti liikkeelle ja hetken aikaa nurmikolla möngerrettyään painui metsään. Reilu viikko sitten näin, kuinka siili vipelsi takapihan poikki pation kautta sivupihan metsään. Kiva, että siili taas pyörii täällä säännöllisesti. Pitää iltaisin seurailla ikkunasta, keksiikö se tulla juomaan vadista, jonka tarkoitin lintujen kylpyaltaaksi. Tirppoja ei vain ole toistaiseksi näkynyt siinä polskuttelemassa.

Ensimmäinen palloesikko on alkanut kukkia liilahtavakukkaisen kääpiöesikon siementaimen kaverina.

Taimitouhut jatkuvat ja toivon varpaat ja sormet ristissä, että yöt pysyvät riittävän lämpiminä, jotta ei tarvitse rahdata jo ulkoilemaan tottuneita taimia takaisin sisätiloihin. Nyt lähden nostamaan kesäkukat takaisin muovihupun suojiin, sillä ensi yöstä näyttäisi ennusteen mukaan tulevan melko kolea.

Kukkakimppuja äideille

Äitienpäivää on vietetty ainakin täällä pihapuuhissa ja siinä samalla kamera on räpsinyt kuvia ympäri pihamaata. Edellisen, puutarharönttösten täyttämän jutun vastapainoksi tuleekin nyt kuvasatoa suloisista kukkakimpuista, joita tänä äitienpäivänä meiltä löytyi.

Tarhakylmänkukka muistuttaakin ihan kukkakimppua. Taustalla kukkii kirjokevättähtiä.

Aurinkopenkistä ja luumutarhasta löytyy tämän hetken runsainta kukintaa. Suunnataan seuraavaksi luumutarhaan ja jätetään aurinkopenkki loppuun. Luumutarhassa pääosassa ovat nyt violetin eri sävyt mutta vaaleanpunainenkin sopii kaikkialle ja sitä löytyy esikoista ja pystykiurunkannuksista.

Pystykiurunkannus 'Beth Evansin' kaverina on ripaus valkoista posliinihyasinttien muodossa.

Ensimmäistä kertaa kukkiva esikon siementaimi yllätti hempukalla värillään.

Tähtisahrami 'Ruby Giant', kevätsahrami 'Pickwick', pikkuisen kevättähtiä ja pari huhtikurjenmiekkaa.

Huhtikurjenmiekka 'Purple Hill' ja 'Blue Hill'. Ei liene epäilystä, kumpi on kumpaa.

Viime syksynä mesimarjapenkin laitaan kipatut ämpärinpohjat.

Purple ja Blue Hill -kurjenmiekkasekoituksen täsmällisesti erilleen osuneita värejä olen jo naureskellut ennenkin täällä blogissa. Nyt sattui toinen hauska osuma, sillä viime syksynä aurinkopenkistä jaettuja kukkasipuleita ympäri pihamaata lykkiessäni onnistuin istuttamaan yhteen kohtaan vaaleanpunaiset ja -siniset kevättähdet erilleen toisistaan. Sitä en tiedä, mistä posliinihyasintti ja lehtoesikko olivat eksyneet sekaan kun ei niitä kovin lähellä kasva. 

Kevätsahrami 'Jeanne d'Arc' ja idänsinililja ovat ihan tarkoituksella vierekkäin.

Tämäkin esikko on omatoimisen risteytymisen lopputulos. Sen kukissa on hentoista liilaa kuviointia.

Jouluruusu 'Hello Amber'.

Ensimmäiset narsissit kukassa.

Luulin muutama päivä sitten, että yksikään narsissi ei ole selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä mutta kaksi mätästä Tête-à-Tête -kihlanarsisseja ponnahti supernopeasti esiin ja aloitti kukkimaankin melkein saman tien. Veikkasin ensimmäisten narsissien kukkivan 15.5 ja pelkäsin, että se olisi liian aikaista mutta ensimmäinen tete olikin auki jo 9.5. illalla. Kuusi päivää etuajassa. Olenkohan muuten istuttanut ne liian syvälle kun ovat noin maanrajassa? Jos siinä onkin selitys sille, miten narsissikärpäset eivät ole syöneet niitä? Eivät ole jaksaneet kaivautua niin syvälle. Muista narsisseista ei vielä tänään näkynyt lehdenkärkeäkään.

Huhtikurjenmiekka 'Frozen Planet' ja vaaleanpunainen kevättähti.

Mihin lie ovat hävinneet loput jääplaneetat? Viime syksyn suuressa mylläyksessä ovat varmaan levittäytyneet ympäri pihamaata ja vain nuo kaksi jäivät lähelle entistä paikkaansa. Toivottavasti muut eivät ole kuitenkaan hävinneet ihan lopullisesti.

Loppuun vielä jättikimppu kevätkukkaniityltä.

Onnea kaikille äideille!

Hiidenkiven puutarhajumppa

Nyt se on totisesti todistettu: puutarhatyöt parantavat liikkuvuutta ja kohentavat lihaskuntoa. Mistäkö vakuutuin näin varmasti asiasta? Kävin fyssariopiskelijoiden järjestämässä kuntotestissä kun kerran opiskelijana pääsin sellaiseen ilmaiseksi. Liikuntaharrastukseni rajoittuvat puutarhailuun ja Karon kanssa rauhallisiin kävelylenkkeihin. Töissä toki käytän mieluummin portaita kuin hissiä ja nyt kun alkaa olla lämpimämpää, ajelen kerran viikossa pyörällä töihin, noin kuusi kilometriä suuntaansa. Kuntosalilla olen käynyt viimeksi ehkä vuonna 2004 eikä viimeisen puolen vuoden ajan ole tullut tehtyä edes kotijumppaa kuin kerran kuussa noin 15 minuuttia kerrallaan. Eli käytännössä en kuntoile yhtään. Silti sain kuntotestin eri osa-alueilta vähintään keskinkertaisia tuloksia ja kyykyissä sijoituin ikäryhmäni hyvä-sarakkeeseen. Ryhti ja liikkuvuudet olivat oikein hyvät ja punnerruksissakin huimat seitsemän tyylipuhdasta suoritustani olivat enemmän kuin suurimmalla osalla muista ammattialani opiskelijoista. Siitä olen yllättyneen ylpeä, vaikka tulos muuten onkin aika surkea. Eli monta tuntia parina päivänä viikossa puutarhatöitä parantaa selvästi niin voimaa kuin liikkuvuuttakin (kestävyyskunnossa oli kyllä parantamisen varaa mutta sitä ei huudella. Ei sekään siinä alimmassa sarakkeessa ollut.). Alkusyksystä tulokset olisivat varmaan olleet vielä paljon parempia kuin nyt puutarhakauden ollessa vasta aluillaan.

Uusi kärhö. Saa nähdä, tuleeko siitä Comtesse vai jotain ihan muuta.

Palkinnoksi kuntotestiin uskaltautumisesta ja varsinkin kyykkyjen ja polkupyöräergometritestauksen aiheuttamasta reisilihasten pienimuotoisesta kuolemisesta ostin itselleni loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud'n. Eihän sitä nyt ihan huvin vuoksi moiseen rääkkiin lähdetä. Kuntotestistä sainkin sitten inspiraation tehdä meille kotipuutarhureille kuvalliset liikuntaohjeet, joiden ansiosta ainakin itse pärjäsin yllättävän hyvin testissä.  Kuvaajana toimi esikoinen ja vasta jälkeenpäin kuvia katsellessa kävi mielessä, että fiksu olisi varmaan vaihtanut edustavamman vaatekerran ylleen ennen kuin jakaa kuviaan nettiin. Minäpä en ole fiksu ja kuvat todistakoot, että ne otettiin aidossa kitkemistilanteessa hommaan sopivissa kuteissa. Kuka muka lähtee puutarhahommiin ykköset yllä? Ehkä kovin moni ei minua näistä kadulla tunnista, joten menkööt. Sitten kuntoilemaan, tehkää perässä! Paitsi polvivaivaisten ei ehkä kannata ihan kaikkia liikkeitä kokeilla. Eikä ehkä lonkkavaivaisten. Ja ranteetkin saattavat olla välillä kovilla. Ja tasapaino. Äh, kokeilkoon ken tahtoo, mutta omalla vastuulla!

Ihan perus kyykky.

Syväkyykky on kuulemma hyväksi terveydelle. Se on hyväksi myös kukkapenkkien reuna-alueille. Kyykky on mukava, tasapainoinen asento rikkaruohojen kitkemiseen tai vaikkapa jouluruusun edellisvuotisten lehtien nyppimiseen. Yläkroppaan saa tasaisen kiertoliikkeen, kun aloittaa kitkemisen yhdeltä puolelta, jatkaa eteen ja siitä toiselle puolelle. Käsien pituudesta sitten riippuu, miten ison puoliympyrän saa hoidettua ennen kuin pitää taapertaa muutama kyykkyaskel sivummalle. Hurjemmat tekevät pingviinitaaperruksen sijaan kyykkyhyppyjä (kannattaa ehkä vilkaista ennen sitä olan yli, etteivät naapurit tai joku pihaan hiipparoinut kaupustelija näe). Kyykyssä pystyy myös ruukuttamaan taimia ja kylvämään siemeniä. Hyvin käyttökelpoinen asento siis. Vaihtelua saa asettamalla kuvan asennon sijaan jalkansa leveämmälle, eli polvet tulevat tällöin käsivarsien ulkopuolelle. Siinä asennossa on kätevä vaikkapa jakaa esikoita tai vastaavan kokoisia käsin kappaleiksi revittäviä kasveja.

Kyykkyjen jälkeen vähän venytystä. Tässä vaiheessa oli jo tullut lämmin, niin piti aukaista fleeceä.

Kukaan ei jaksa hoitaa koko puutarhaa kyykkäämällä eikä sillä keskemmälle penkkejä edes pääsisikään. Kapeahkojen kukkapenkkien keskialueet saa näppärästi kitkettyä asettumalla penkin levyiseen haara-asentoon. Tuleepa mukavasti venytystä ja tasapainoiluakin, jos penkin reunuksissa on vaikkapa pyöreitä kiviä niin kuin meillä patiopenkissä. Tuossa asennossa muuten voi nostella toisella kädellä rikkaruohoämpäriä kuin kahvakuulaa. Voi vieläpä valita, mihin suuntaan ämpäriä nostelee sen mukaan, tarvitseeko hauis, lapaluu vai joku muu lihas treeniä. Samalla tulee edistettyä aivoterveyttäkin, kun toinen käsi tekee ämpäritreeniä, toinen nyppii rikkaruohoja ja silmät tarkkailevat kukkapenkissä kasvavia kasveja. Sitten, jos vielä lauleskelee samalla, niin jopa on aivotreeniä kerrakseen! Patiopenkissä muuten posliinihyasintit ja kevättähdet kukkivat edelleen. Pari idänsinililjaakin sinne on päässyt livahtamaan ja 'Norah'-tulppaaneita on nousemassa mukavasti. Mutta yhtäkään viime kesänä istuttamani täpläpipo 'Mystican' tainta en bongannut. Harmi sentään!

Verkot kyllä vähän hankaloittavat tätä kitkemistä!

Näin keväisin jänis- ja myyräverkoista aiheutuu melkoista häiriötä puutarhatöille mutta ei mahda mitään. Kyllä se vähän jäykempikin myyräverkko nousee aina sen verran, että käsi mahtuu alta. Tässä 'Laatokan Helmen' ja 'Ruby Giant' -tähtisahramien luona astinkivet olivat hieman kaukana verkosta mutta tulipahan enemmän vastusta keskikropalle. Auki jäänyt fleece nyt vähän peittää näkymiä mutta ehkä sanallinen ohjeistus riittää. Ota ensin tukeva polvi-istunta-asento ja nappaa sitten toisella kädellä kiinni verkon alareunasta nostaen napakasti ylöspäin. Hauiskäännön variaatio vissiin? Toisen käden saa nyt ujutettua verkon ali rikkaruohojen kimppuun. Muista hyvä keskivartalon tuki, niin ei selkä kipeydy. Ehkä. Joku pehmuste polvien alle olisi kyllä aika jees...

Pyllistel... eikun venyttelyä.

Toiset verkot ovat sen verran matalampia, että niiden yli ylettää kurkotella nyhtämään vaikkapa viimevuotisia perennanvarsia. Siinäpä tulee hyvää venytystä niin selälle kuin jaloillekin. Minulla varpaita kohti kurottelu ainakin meinaa ottaa pohkeisiin (istumatyöläisen ongelmia kaiketi?). Ainoaan onnistuneeseen otokseen sitten jäi juuri se hetki kun polvet olivat vähän koukussa mutta väliäkös hällä. Koivet olivat kyllä välillä ihan suoranakin. Muista varmistaa, että housujen ahterissa ei ole ainakaan kovin isoja reikiä ennen kuin pyllistelet naapuria tai kadulla kulkijoita kohti! Komeamaksaruohot alkavat jo heräillä, joten oli jo korkea aika rapsia niiden kuivettuneet varret pois. Parikymmentä senttiä kengänkärjestä eteenpäin näkyy myös muutamia ylivalottuneita kevätpitkäpalon kukkia. En muistanutkaan, että se alkaa kukkia jo näin aikaisin. Sitä voisikin levittää hiukan laajemmalle alueelle kun näyttää viihtyvän tuossa. Sammalta näyttää tulleen syksyn kosteudessa paksu kerros joka puolelle. En aio ottaa siitä stressiä. Kyllä perennat sen läpi nousevat ja ehkä sammal vähän estää rikkaruohoja itämästä ja kosteutta haihtumasta.

Sitten kun ei enää käsillä yletä, niin voi nostaa toisen jalan varovasti verkon yli kasvien sekaan.

Atsaleoissa näytti olevan ainakin jokunen nuppusilmu ja löytyi verkon sisältä muutamia kevätsahrameitakin, joten ei passaa ihan vielä kerätä verkkoja pois. Rusakot tulisivat kuitenkin apajille heti kun ei ole vielä tuuheaa voikukkaheinikkoa saatavilla. Onnistuuhan nuo puutarhanhoitotyöt verkkojen yli ja ali. Pientä akrobatiaakin tulee harrastettua, kun nostelee jalkojaan vähintään vyötärön korkeudelle päästäkseen verkkojen yli. Kovasti yritimme esikoisen kanssa saada hassun kuvan sellaisesta tilanteesta mutta ajoitus ei onnistunut eikä minulla riittänyt kunto/tasapaino siihen, että olisin seissyt yhdellä jalalla toinen jalka taivasta kohti niin pitkään, että lapsi onnistuu saamaan onnistuneen otoksen.

Lisätäänpä vaikeusastetta. Ylettääkö kurkotella vai ollaanko kohta mukkelis makkelis kukkapenkissä?

Joskus verkotettu alue on niin suuri, ettei auta kuin hypätä kokonaan häkkiin. Hiidenkiven puutarhassa sellainen paikka löytyy kärhökaaripenkin pensasmustikkaosiosta. Siellä on sentään muutamia astinkiviä mutta niitäkin aika harvakseltaan. Kuvan asento lienee jonkinlainen puolikyykyn variaatio eteentaivutuksella. Oli mikä oli, niin sillä pääsee kurottelemaan huomattavasti pidemmälle kukkapenkkiin kuin syväkyykyllä. Mahtuu kasveja enemmän kun ei tarvitse varata tilaa astinkiville! Tasapainokin kehittyy kuhmuraisten kivien päällä keikkuessa. Komeamaksaruohojen seasta pilkisteli jo helmililjojen ja valkovuokkojen piippoja, joten ei passannut lompsia sekaan ihan miten vain. Tuo isännän vanha, ruma lippis on muuten yksi parhaita puutarhapäähineitäni. Se on täydellisen muotoinen päähäni ja niin paksua kangasta etteivät paarmat saa hampaitaan sen läpi. Voisin kuvitella sen estävän täysin myös UV-säteiden läpipääsyn. Isohko lippa varjostaa hyvin silmiä ja peittää tehokkaasti kuvissa kasvot.

Ihan kaikkialle ei ylety kiviltä kurkottelemalla. Tämä asento muistuttanee jotain joogaliikettä?

Olipa sopivasti jäänyt pionin tukikeppi pystyyn törröttämään. Siitä tai otettua pikkuisen lisätukea ja kevennettyä painoa siltä varalta, että jalan alle olisi sattunut jäämään joku maasta puskeva kasvinalku. Tässä asennossa tulee venytystä vähän sinne sun tänne ja kaiketi joku lihasryhmäkin siinä aktivoitui. Puutarhalihakset kenties? Huomatkaa oikean kyynärvarren puolivälin kohdalla taustalla kauniisti kukkiva sinivuokko. Kukkia on ainakin kymmenen yhtä aikaa auki ja nuppuja vielä tulossa. Ensimmäisen jumppakuvan vaaleajouluruusu taas näkyy oikean pohkeeni yläpuolella kuvan yläosassa. Kyllä, juuri se valkoisena hohtava lämpäre tuolla kaukana. Hyvin erottuu, eikö?

Pieni kurottelukin tekee välillä hyvää.

Pitäähän se ranka saada välillä suoristettua ja tekee tuollainen taivaita kohti kurkottelu varmaan pohkeille ja jalkaterän lihaksillekin hyvää. Talvella ei ollut tarpeeksi lunta hankikelien aikaan, jotta olisin ylettänyt repiä kärhöportin päältä viimevuotiset versot pois. Niinpä niitä joutui nyt vähän kurottelemaan. Onneksi versot eivät olleet ihan umpisolmussa kaaren huipulla. Aurinko kyllä vähän häikäisi mutta tulipahan jumpattua samalla naamalihaksiakin, kun siristeli silmiä ja töpeksi kaaren huipulta pudonnutta roskaa pois suusta. Muutenhan suu ei olisi ollut auki mutta kun piti kysellä esikoiselta, joko on riittävästi kuvia otettu ja saa kiskaista viimeisetkin versot pois.

Aurinkopenkin "astinkivi" on vähän korkeampaa sorttia.

Tälle asennolle ei varsinkaan löydy virallista nimeä. Olkoon se nyt vaikka sitten "kurjenmiekkoihin kurkottava kitkijä". Se on varmaan sukua samalle asennolle, jossa kömmitään johonkin keskiaikaiselta kidutusvälineeltä muistuttavaan kuntosalilaitteeseen. Kevätkukkaniitylle ei passaa jalkaansa asettaa, sillä sieltä nousee yhtä sun toista joka neliösentiltä. Kevättähdet, huhtikurjenmiekat ja maksaruohot nyt jo erottaa mutta hyasinttien pulleat piipot vasta kurkkivat maanrajassa ja sinikatanoista ei edes tiedä, ovatko hengissä vai eivät. Hätä konstit keksii ja myös hankalimmassa kohdassa oleva voikukka saa lähtöpassit. Tukikäden rystyset eivät ehkä rusentaneet kovin montaa kasvia. Pientä koordinaatioharjoitustakin tulee tehtyä, kun tasapainoillessa pitää saada rikkaruohoämpäri pidettyä paikoillaan.

Viimeistä viedään: puutarhaan sopiva lankutusasento.

Lankuttamalla pääsee kitkemään jo melkoisen suuren alueen ja ihan ilman astinkiviä tai -lautoja. Mutta ihan miten tahansa ei kukkapenkissä passaa lankuttaa. Jos lankutat kyynärvarsien varassa, onnistut rusentamaan kyynärvarsillasi ties miten monta kasvia. Keskivartalokin jää siinä asennossa alemmas ja jos samassa kohdassa vaikka joku tulppaani tai herkemmin taittuva perennanvarsi olisi jo kovin korkeaksi kasvanut, niin poikkihan se menisi. Kämmenten varassa lankuttaminen nostaa kropan korkeammalle ja pienentää mukavasti käden alle jäävää riskialuetta. Liike on melkoisen tehokas, sillä joudut tekemään sen yhdellä kädellä. Toinen käsi kun tarvitaan tietysti kitkemiseen. Silmän ja käden koordinaatio kehittyy, kun yrität samalla viskoa kitkemäsi rikkaruohot jalkojen luona olevaan ämpäriin. Jos kunto kestää, niin koko kukkapenkin voi käydä läpi "lankkukävelemällä" sivuttain sitä mukaa kun saa yhden kohdan kitkettyä. Muista muuten tässäkin se keskivartalon tuki ja vaihda tasaisin väliajoin tukikättä, jotta tulee treenattua kumpikin puoli kropasta ja kitkettyä rikkaruohot kaikkialta. Lankutusta kannattaa harrastaa erityisesti keväällä, sillä kovin korkeaksi kasvaneiden kasvien sekaan sillä tyylillä ei passaa yrittää. Voi tulla enemmän tuhoa kuin hyvää jälkeä.

Jätetään lopuksi verkkokalvoille puutarharönttösiäni kauniimpi kuva. Katsojan loppurentoutus.

Siinäpä oli yhden päivän treeniä kerrakseen eikä tarvittu edes kalliita laitteita (vaatteidenkaan ei tarvitse tässä treenissä olla mitään merkkivermeitä). Innostuisiko nyt joku toinen hullunrohkea esittelemään oman puutarhajumppansa meille, jotka eivät innostu kuntosaleista tai muustakaan urheilusta? Voidaan sitten vertailla, kenen treeni kohentaa kuntoa ja puutarhaa tehokkaimmin.