Heinäkuun herkkuja

Tänä vuonna jos milloin kannattaa suunnata ämpärin kanssa metsään ja vattumaastoon. Isoa ja hyvälaatuista marjaa on yllin kyllin. Emme ole itse niin himomarjastajia mutta yritämme käydä joka vuosi edes kerran keräämässä koko perheellä marjoja talven varalle. Nyt oli ensimmäinen kerta kun lapsetkaan eivät alkaneet tingata kotiin heti alkuunsa. Kummankin tenavan ämpärit täyttyivät samaa tahtia aikuisten kanssa ensimmäisen puolen tunnin ajan ja esikoisenkin suusta livahti, että täällähän voisi viihtyä pidempäänkin.

Mustikanvarvut ihan notkuivat mustikoiden painosta.

Marjapaikassamme on kätevästi mustikkametsä ja vattuaukko vierekkäin, joten itse kukin saa kerätä sitä marjaa, mitä itse haluaa tai vaikka vaihtaa marjasta toiseen. Minä suuntasin suoraan itseni korkuisiin vattupuskiin, joista sai kerätä melkein tarkistamatta kaikki kypsät marjat suoraan ämpäriin. Rupisia tai toukkaisia marjoja ei juurikaan näkynyt. Tunnin jälkeen alkoi jo hieman kyllästyminen iskeä lapsiin ja marjoja meni suuhun enemmän kuin ämpäreihin. Reilun puolentoista tunnin aikana saimme kerättyä pakastettavaksi noin kahdeksan litraa mustikkaa ja vähän yli viisi litraa vadelmia. Aika hyvin meidän perheen marjasaaliiksi. Kävin vielä itse toisena päivänä keräämässä vajaa viisi litraa vattuja lisää. Lähipiirissä on onneksi useampiakin innokkaita marjastajia, jotka täyttävät meidänkin pakastimia.

Vattujakin löytyi mukavasti.

Luonnonantimien lisäksi satoa alkaa tulla koko ajan enemmän myös kasvimaalta ja viljelypalstalta. Omalta pihalta ensimmäistä satoa saatiin kesäkuussa mm. retiiseistä, ruoho- ja ilmasipuleista, salaateista ja rucolasta. Kamomillaa keräsin kesäkuun puolivälistä alkaen ja nyt tämän kesän siementaimet alkavat hiljalleen virittyä kukkaan. Hunajamarjat alkoivat kypsyä myös hyvissä ajoin kesäkuun puolella ja jatkoivat heinäkuun ensimmäisille viikoille. Valkosipulin skeippejä alkoi ilmestyä melko aikaisin ja niillä herkuttelimme heinäkuun alussa. Muutama muita hitaampi yksilö oli tehnyt vasta nyt ihan heinäkuun lopulla kukkavarret, jotka paisteltiin tänään muiden kasvisten mukana ruuaksi.

Erään päivän saalis heinäkuun puolivälistä.

Tänä vuonna meille sattui täydelliset säät juuri puutarhamansikoiden pääsadon kypsymisen aikaan eivätkä hiiretkään älynneet tulla vielä silloin apajille. Puutarhamansikoiden lisäksi kuukausimansikoita on saanut kerätä kourallisen tai pari muutaman päivän välein. Harmillisesti kosteampi ja viileämpi jakso pilasi puutarhamansikoiden loppusadon ja sekä ampiaiset että joku hiirensukuinen on löytänyt viimeiset kypsyvät raakileet. Aionkin siirtää mansikoiden päältä lintuverkon kypsyvien mesimarjojen ja pensasmustikoiden suojaksi, jotta saisimme syödä itse edes ne.

Tomaatteja on paljon tulossa.

Villiintyneet tomaatit joutuivat vihdoin parturiin. Saksin kaikki latvat pois ylimmän kukkivan tertun yläpuolelta ja taittelin tai leikkasin kokonaan pois varkaat, joissa ei ollut raakileita tulossa. Kellastuneet tai ruskeapilkkuiset lehdet napsin myös pois mutta muuten en lähtenyt terveitä lehtiä karsimaan. Tiukkaan pakattu ämpärillinen lehti- ja varsimassaa irtosi noillakin toimenpiteillä ja nyt aika moni tomaattiterttu pääsi paistattelemaan auringossa eivätkä painavat kasvustot retkota niin pahasti kulkuväylillä.

Amppelitomaatti 'Gartenperle' tarjosi tänä vuonna ensimmäiset maistiaiset.

'Maskotka', 'Balkonzauer' ja 'Cereza Amarilla' ovat yleensä olleet meillä nopeimpia kypsymään mutta uusi tulokas 'Gartenperle' kiilasi tänä vuonna niiden ohi. Kauaa ei 'Maskotkallakaan' enää mene, sillä useita raakileita oli jo alkanut punertua ja maahan istutettu 'Evakkokin' on alkanut kypsyttää ensimmäisiä raakileitaan. Lasten 'Sungoldit' ovat myös tänään valmiita maistettavaksi.

Tuplaskeipit muuttuivat rykelmäksi pikkuisia sipulinalkuja.

Villit tuplaskeipit tehnyt valkosipuli riehaantui skeippien poiston jälkeen tekemään pienet sipulinalut varrentynkiinsä. Itusilmuiksiko noita sitten kutsuisi vai mikähän nimi tällä ilmiöllä on? Aikamoinen epeli. Mitähän maan alta löytyy? Muutaman kukkapenkkiin eksyneen valkosipulin olen nostanut ruuanlaittoon ja nyt kävin kaivamassa ensimmäisen valkosipulipenkistä. Melko muhkean kokoinen se oli ja koska kynnet olivat vielä tiiviisti toisissaan kiinni, en vielä suunnittele valkosipulien nostotalkoita. Lehdenkärjet alkavat joissain jo kellastua mutta eivät vielä niin paljoa, että nosto olisi ajankohtainen. Ruuanlaittoon tarvitsee säännöllisesti valkosipulia, niin siinä tulee seurattua, milloin olisi aika nostaa kaikki.

Krassia ja vihannesportulakkaa.

Autotallin seinällä roikkuvaan parvekelaatikkoon istuttamai krassit eivät olekaan molemmat punakukkaisia. Toinen on sittenkin hiukan oranssimpi kellertävin juovin. Silloin kun ihmettelin, millä todennäköisyydellä sekoituspussista sattuu osumaan punaista seinää vasten ne kylvöksen ainoat punakukkaiset taimet, niin oranssimmassa oli vain yksi kukka auennut. Se oli syystä tai toisesta melkein yhtä punainen kuin vasemmanpuoleinen krassi. Sitten kukkien väri muuttui oranssimmaksi. Olisiko säillä ollut osuutta asiaan? Vihannesportulakka näyttää krassien rinnalta pieneltä mutta sitä onkin käyty "laiduntamassa" vähän väliä. En ole saanut parina kesänä portulakkaa kasvamaan kasvilavassa mutta laatikossa seinällä se näyttää viihtyvän erinomaisesti. Tämä kasvatustapa menee jatkoon!

Kunnan viljelypalsta-alue näyttää lähinnä apila- ja peltosauniopellolta.

Pienet palstaterveisetkin pitää tähän väliin laittaa. Tuo pieni valkoinen läntti lähellä järven rantaa on meidän palstan kaaliverkko. Ja siellä ne muutkin viljelyssä olevat palstat sijaitsevat. Valkoisena peltosauniosta kukkivalle alueelle oli ilmeisesti myös varattu palstatilaa ja tuotu lisämultaa mutta viljelijöitä ei riittänyt sinne saakka. Vielä ei ole tullut tietoa, jatkuuko palstaviljely tuolla myös ensi vuonna ja saako saman palstan vuokrata uudelleen. Seuraillaan tilannetta. Ihan toivotonta viljely ei ole siellä ollut, sillä suurin osa kasveista on kasvanut yllättävän hyvin ja viikolla kävimme hakemassa sieltä jo ensimmäisen kunnon sadoksi laskettavan määrän syötävää.

Palstan herkkuja.

Peruna on 'Jussia', josta kaivelin käsikopelolla pinnasta isoimpia mukuloita 1-3kpl/kasvi. Varret saivat jäädä vielä kasvattamaan satoa lisää. Eilen haimme samalla tyylillä maistiaiset 'Acousticista', jossa vaikutti olevan enemmän syöntikokoisia mukuloita. Kulhossa on yhden rivinpätkän harvennusporkkanoita, herneitä ja muistaakseni seitsemän retiisiä. Pari sipulia oli alkanut tehdä kukkavartta, joten nykäisimme ne ensimmäisenä ruokatarpeiksi. Punasipuli ja isoin kuvan keltasipuleista otettiin siihen lisäksi. Näillä näkymin näyttäisi siltä, että palstalle laitettu työmäärä ja vuokra tulevat kyllä katetuiksi sadon määrällä, vaikka vanhoista nauriinsiemenistä iti vain yksi eikä vanhoilla porkkanansiemenillä kovin paljoa parempi itämisprosentti ollut. Kaikki muu kasvaa, jos ei kohisten, niin kohtuullisesti. Ja ainakin nuo ensimmäiset maistiaiset olivat erinomaisia niin maultaan kuin laadultaan.

Reissusta lapionvarteen

Loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud'

Tämä heinäkuu on kyllä mennyt minun osaltani melkoiseksi reissaamiseksi mutta nyt ei ole enää pidempiä matkoja tiedossa. Ja onhan matkoilta aina hauska palata kotiin. Nyt oli vielä mukavaa odotettavaa, sillä viikko sitten kasveja viimeistä kertaa ennen matkaa kastellessani toukokuussa hankittu loistokärhön taimi oli juuri raottamassa ensimmäistä nuppuaan. Jännitin kovasti, saisinko vihdoin 'Comtesse de Bouchaud'n ja nyt kun nuppu on täysin auki, niin kyllähän se näyttää oikea lajike olevan. Hieno homma! Kärhö ei kuitenkaan aiheuttanut otsikossa mainittuun lapioon tarttumista, vaan pienet reissutuliaiseni.

Syysvuokot junamatkalla.

Kun Rikkaruohoelämää-blogin Between kertoi kesäkuussa postauksessaan ruukuttaneensa vääriin paikkoihin eksyneitä syysvuokon taimia ja etsivänsä niille uusia koteja, tartuin tilaisuuteen saman tien. Laitoin hänelle sähköpostia, että olen tulossa pääkaupunkiseudulle heinäkuussa ja mielelläni tarjoaisin kodin yhdelle taimelle, jos niitä vielä liikenee. Sovimme treffit ja hieman häkellyin, kun hän toi peräti neljä ruukkua terhakoita syysvuokon taimia. En tiedä, sainko suustani mitään kovin järkevää ulos, kun puolet aivoista alkoi välittömästi pyörittämään istutussuunnitelmia uusiksi ja toinen puoli miettiä, miten saisin kaikki kuljetettua kotiin junassa kaiken muun matkatavaran lisäksi. Onneksi taimilla oli vielä aika pienet juuret, niin sain ne multien karistelun jälkeen sujautettua muovipussissa matkaeväiden päälle olkalaukkuuni. Mullat jäivät sukulaisten parveketomaateille.

Kurjenmiekkojen uudelleenjärjestelyä kärhökaaripenkissä.

Kotiinpäästyäni laitoin vuokot vesiastiaan odottamaan seuraavaa päivää, sillä olimme kotona vasta vähän iltaseitsemän jälkeen eikä silloin enää jaksanut lähteä puutarhatöihin. Pitkän junamatkan aikana olin kuitenkin ehtinyt tehdä toimintasuunnitelman taimien varalle ja lompsinkin seuraavana aamuna heti aamupalan jälkeen istutuspuuhiin. Olin jo aikaisemmin kesällä miettinyt, josko siirtäisin yhden siemenkirjeen kurjenmiekoista parempaan paikkaan. Nyt se tuli tehtyä, sillä kyseisen iiriksen paikka olisi täydellinen syysvuokolle, jos se vain suostuu meillä viihtymään yhtä hyvin kuin Betweenin puutarhassa.

Kurjenmiekan juurella kukkii keväällä hankittu esikko.

Koska kaksi kurjenmiekkamätästä vierekkäin näytti kummalliselta, päätin samalla vaivalla jakaa valkoisen kurjenmiekan kahteen osaan. Nyt samassa kolmen ryhmässä on kaksi valkoista ja yksi utuisen liilansininen kurjenmiekka. Niiden toiselle puolelle jäi muutama esikko ja toiselle puolelle sekä jouluruusuja että esikoita. Kevään ja keskikesän kukkijoita siis. Niiden takana keskellä penkkiä kukkii nyt jättimäinen ranskantulikukka ja kärhöt sekä syysleimut alkavat päästä pian vauhtiin. "Keskipenkin korkeiden" takana etupihan puolella on pioni, tarhakurjenpolvea ja ryhmä punahattuja. Niiden keskeltä vapautui kurjenmiekan lähdettyä tilaa kahdelle syysvuokolle. Istutin isoimman taimista sellaiseen kohtaan, johon se voi viihtyessään jäädä lopullisesti. Sen vierelle istutin pienimmän taimen, jolle mietin uuden paikan sitten, jos se selviää ensi kesään.

Melko tarkasti kuvan keskellä pilkistää syysvuokon lehtiä.

Tarkkaan saa katsoa, jos meinaa syysvuokot erottaa mutta siellä ne ovat ja toivon mukaan myös viihtyvät siellä. Järkeilin niin, että jos punahatut ovat selvinneet tuossa muutaman vuoden, niin pitäisi syysvuokonkin selvitä. Aion kuitenkin varmuuden vuoksi laittaa niille syksyllä vielä kuusenoksan talvisuojaksi. Yhden taimen annoin äidilleni kiitokseksi Karon hoidosta (karvakasa kun oli vanhemmillani täysihoidossa kuukauden yhteen menoon) ja viimeinen meni takapihalle luumutarhaan, johon olin alun perinkin suunnitellut syysvuokon istuttavani. Lämmin kiitos vielä kerran Betweenille taimista, tai siis niiden erinomaisesta kuljetuspalvelusta! Oli mukava tavata edes pikaisesti livenä ja saada kasvot blogiystävälle. Toivottavasti tapaamme vielä joskus paremmalla ajalla.

Edellisen kuvan paikassa kuvaajan selän takana kukkii 'Venosa Violacea'.

Lomareissun aikana tarhaviinikärhö 'Venosa Violacea' oli alkanut kukkia. Luulin viikko sitten nuppujen kuuluvan samaan kohtaan istutetulle loistokärhö 'Blekitny Aniolille' mutta nytpä totuus paljastui. Ei se mitään, kyllä se Aniolkin siellä vielä joskus kukkii. Se nimittäin heräsi Venosan kanssa samaan aikaan. Suurella mielenkiinnolla odotan, kukkisiko myös loistokärhö 'Destiny' vihdoin tänä vuonna. Minusta se lähti samoihin aikoihin kahden muun kanssa kasvuun tai ainakin sen kohdalta nousi versoja. Ennen kukintaa ei vain tiedä, onko kyseessä juuri 'Destiny' vai hieman sivummalle eksynyt toinen kärhö. Omituinen ruskea pötkylä kärhöjen takana on ensimmäistä kertaa kukkiva tummapärskäjuuri.

Tummapärskäjuuri koko komeudessaan.

Hankin tummapärskäjuuren keväällä 2023 ja se oli silloin vain pikkuruinen, yhden lehden kokoinen siementaimi. Vuosi vuodelta lehtiä oli enemmän ja tänä kesänä lehtiruusukkeen keskeltä alkoi kohota kukkavarsi. Ja sehän kohosi kohoamistaan vallan korkeaksi hujopiksi ennen kuin kukkia alkoi aueta. Ensimmäiset kukat ehtivät avautua juuri ennen reissua ja matkan aikana koko kukinto oli auennut. En osaa sanoa, tykkäänkö kasvista vai en, mutta onhan tuo kerrassaan erikoinen ilmestys. Ja uurteiset lehdet ovat hienot varsinkin nyt kun kotilot ovat jättäneet ne paremmin rauhaan. Kukat ovat läheltä nättejä ja niiden väri hehkuu auringonvalon osuessa niihin. Annan siis kasville mahdollisuuden.

Ennen reissua kuvatut tummapärskäjuuren kukat.

Mantsuriankärhö kukkii komeimmillaan.

Joka paikkaan levittäytynyt mantsuriankärhö oli ehtinyt viikossa parhaaseen kukintaansa ja tuoksu nuotiopaikalla on huumaava. Oman lisänsä siihen tuovat tuoksuherneet, joita on lisää kuvan ulkopuolella. Tuoksuherneet ovat kukkineet siemenpalkojen määrästä päätellen runsaasti myös reissumme aikana ja minulla meni aika pitkä tovi napsia ylimääräiset palot pois. Aivan kuvan oikeassa laidassa pilkistelevän sinisen ritarinkannuksen luokse istutin viimeisen syysvuokoista. Sillä on kavereina mm. valkoista isotähtiputkea, loistokärhöt 'Innocent Blush' ja 'Polish Spirit' sekä atsaleoja ja tummanpunainen syysleimu 'Starfire'. Värien puolesta syysvuokon pitäisi siis sopia hyvin myös sinne.

Loistokärhö 'Innocent Blush'

Harson läpi kasvanut tomaatti.

Tietysti reissun jälkeen piti tarkistaa myös kaikki ruukkuistutukset. Pyysin ystävääni kastelemaan kerran tomaatit mutta muut kasvit saivat pärjätä omillaan. Viikolla oli ollut melko viileää, mikä ei yhtään haitannut tällaisessa tilanteessa, kun kasvien piti selvitä monta päivää kastelematta. Viikossa ei tunnu tapahtuvan paljon mitään silloin kun on itse joka päivä paikalla mutta heti kun lähdet pois, niin johan kaikki villiintyy. Tomaatitkin kasvavat varjostamassa olleiden harsojen läpi niin, ettei harsoa saa enää pois repimättä reikää hieman isommaksi. Kaikki tomaattini ovat pensastomaatteja, joista ei tarvitsisi napsia varkaita pois, mutta taidanpa silti käydä jonain päivänä hieman saksimassa viidakoksi villiintynyttä tomaattirivistöä.

Villiä ja vehreää. Hieman liiankin villiä...

Osasyy tomaattien rehotukseen lienee korkeaksi kasvavien tomaattilajikkeiden määrä. Tuli vain kylvettyä keväällä liian monta kookasta lajiketta ja liian vähän matalia. Kun ylhäältä alaspäin riippuvat tomaatitkin ovat kasvaneet massiivisiin mittoihin, ei väliin jää kovin paljoa ilmatilaa. Oikeastaan nyt voisi jo alkaa napsia latvaversoja lyhyemmiksi, jotta tomaatit keskittyisivät kasvun sijaan kypsyttämään kaiken lehtimassan seassa piilottelevat raakileet. Yhdessä amppelitomaatissa olikin jo muutama melkein kypsä tomaatti ja parissa pensastomaatissa alkoi näkyä hienoista värinmuutosta. Nyt kun saisi aurinkoista säätä, niin johan tulisi vauhtia kypsymiseen.

Helokukonharjat kukkivat varjoon nostetussa ruukussa.

Tänä vuonna onnistuin hieman viime vuotta paremmin helokukonharjojen kanssa. Kaksi ruukkuun istutettua kasvia on kasvanut komeasti ja ne kukkivat nyt. Maahan istutetutkin kukkivat mutta ne ovat jääneet taas yhtä pikkuruisiksi kuin viime kesänä. Samankokoisia olivat kaikki taimet, kun alkukesällä niitä maahan istuttelin. Helokukonharja siis viihtyy ruukussa selvästi paremmin kuin kukkapenkissä. Olisipa kiva tietää, mikä noin suuren eron perimmäinen syy on. Tarvitseeko kasvi kenties juurilleen enemmän lämpöä mitä maassa on vai onko hän vain höttöisen säkkimullan ystävä? Saman verran kanankakkaa taimea kohti laitoin maahan ja ruukkuihin, minkä lisäksi olen välillä lorauttanut myös maassa kasvaville helokukonharjoille kesäkukkalannoitevettä.

Tiukukärhö 'Arabella'

Päivän kärhöksi valikoitui tänään aurinkopenkissä kukkiva 'Arabella'. Se on toistaiseksi hieman matalampi kuin viime kesänä, vaikka alkaakin jo ylettää tukensa huipulle. Viime talvi ei tainnut olla ihan 'Arabellan' mieleen ja se pohtikin aika pitkään, noustako vai ei. Nousi kuitenkin lopulta ja vielä aika runsaanakin. Tässähän sillä on vielä loppukesä aikaa kasvaa ja kukkia.

Kukkiva kasvimaa

Kasvimaalla kuuluu minusta olla hyötykasvien lisäksi tietenkin myös kukkia. Silmänilon lisäksi niistä on hyötyäkin, sillä ne houkuttelevat mm. kukkakärpäsiä, joiden toukat saalistavat kirvoja. Kasvimaan kukat ovat myös hyvä mesilähde muille hyönteisille.

Ensimmäinen kehäkukka

En muistanut kylvää tänä vuonna kehäkukkia kasvimaalle lainkaan mutta onneksi maassa on sen verran siemenpankkia, että jonkun verran taimia on noussut sieltä sun täältä. Ensimmäinen kukkija oli vieläpä suosikkiväriäni, eli vaalea ja murretun sävyinen. Sen terälehdet ovat nupun avautuessa melko tummat, hieman ruosteenpunertavat mutta avonaisena kukka on vaalean kellertävä, hieman oranssiin taittava. Myös pari kirkkaan keltaista on nyt aukaissut pari kukkaa samassa lavassa. Toisessa on keltainen keskusta, toisessa ruskea.

Kasvimaan pihdanpuoleisen päädyn lavoja.

Kuvassa etummaisena olevassa lavassa tillit ovat alkaneet jo kukkia. Ne ovat viime vuodelta itsekseen kylväytyneitä ja niistä on kerätty lehtisatoa jo useamman kerran. Toisessa kohdassa keväällä kylvetyistä tilleistä on vasta hetki sitten pystynyt keräämään satoa. Taidanpa jatkossakin antaa tillien kylväytyä omatoimisesti, sillä se näyttää toimivan niiden kohdalla oikein hyvin. Tillit nojailevat keväällä kaadetun vaahteran oksista tehtyyn obeliskiin, jonka tein kyllä pääasiassa avomaan kurkkua varten. On se kurkkukin tuolta sekasotkun seasta kasvamassa; sen latva yltää nyt noihin vaakapuihin. 

Kukkiva tilli ja joku pieni kukkakärpänen.

Samassa lavassa kasvaa myös ilmasipulia, joihin iski jo jonkun aikaa sitten ehkä laukanruoste. Voi olla myös joku muu home- tai sienitauti, sillä tauti tuli erään kesäkuussa varsia pahasti runnelleen rankkasateen jälkeen. Keräsin kaikki viottuneet lehdet kompostiin mutta en raskinut katkoa sipuleita tekeviä varsia pois ennen kuin sipulit ovat riittävän suuria. Osan keräsin eilen ruuanlaittoon mutta muutama jäi vielä kasvamaan kokoa. Ilmasipulien takana korkeammassa lavassa rehottaa valtaviin mittoihin paisunut krassi, josta lisää hetken päästä. Kurkataan ensin krassin kanssa elintilasta taistelevia vahapapuja sekä kasvimaan samettikukkavalikoimaa.

Vahapavut ovat alkaneet tehdä jo ensimmäisiä palkoja. Taustalla oranssi samettikukka.

Joku otus on käynyt pikkuisen maistelemassa papujen lehtiä mutta minkäänlaista etanainvaasiota kasvimaalla ei näytä onneksi olevan tänä vuonna. Istuttelin samettikukkiakin vähän sinne sun tänne etanoiden houkuttimeksi, sillä ne ovat yleensä ensimmäisten joukossa erityisesti pelto- ja valepeltoetanoiden ruokalistalla. Sadesäällä pahasti etanoiden valtaama sammari on helppo nostaa juurineen ylös, jolloin myös nilviäiset lähtevät mukana. Siinäpä teille ilmainen vinkki etanatorjuntaan. Itse kerätyt vanhat samettikukan siemenet itivät vähän kehnonlaisesti, joten jouduin turvautumaan kaupan siemenpussiin. Nappasin suunnilleen ensimmäisen vastaan tulleen sekoituspussin ja täytyy sanoa, että tulipa aika laidasta laitaan eri värisiä sammareita.

Tässä yksi rivi pienempi- ja isompikukkaista.

Tässä lisää. Oikealla ylhäällä jättikukkainen ja alhaalla pienikukkaisin.

Yllä olevassa kollaasissa vasemman ylänurkan tummanpunainen ja oikean alanurkan pikkukukkainen ovat suosikkejani. Pienikukkainen taivuttaa harvat terälehtensä kukinnan edetessä suoraan alaspäin, jolloin pörheä keltainen keskusta nousee näkyvämmin esiin. Sympaattinen pörröpää. Aika kiva on myös vasemman alanurkan oikeanpuoleinen, punakuvioinen sammari. Sen sijaan sen vieressä oleva tasavärinen ja oranssi ei ole niin mieleeni eikä varsinkaan oikean ylänurkan överi-iso oranssinkirjava kukka.

Näistäkin kahdesta oikeanpuoleinen on enemmän mieleeni.

Autotallin seinustan kukkia.

Aika hauskasti sattui osumaan tomaattilaatikon sammarivärisuora. Pieni keltainen vasemmalla ja oikeanpuoleisen alakuvan sammarit ovat omista siemenistä kasvatettuja. Laitoin niitä chilin ja parin tomaatin ruukkuihin tarkoituksella, sillä punaista seinää vasten keltainen erottuu kivasti. Krassien kanssa kävi huonompi tuuri, sillä tietysti ne kaksi seinustan laatikkoon istuttamaani tainta olivat kumpikin punaisia eivätkä kauempaa katsottuna erotu yhtään seinästä. Se aiemmin mainittu kasvilavan monsterikrassi taas on lämpimän keltainen punaisin täplin. Yrttilavassa kasvava krassi ei ole vielä alkanut kukkia mutta siellä ei värillä olekaan niin väliä. Toiveiden täyttymys olisi oikein tummanpunainen, jollainen oli viime kesänä yksi krasseista. Luultavasti se on kuitenkin tasavärisen oranssi, sillä niitä on tullut joka vuosi vähintään yksi.

Tämä olisi sopinut hyvin punaista seinää vasten.

Yrttilavassa kukkivat timjami ja kamomilla.

Luulin keväällä, että timjami olisi kuollut taas kerran talven aikana. Pitkään sen heräämisessä menikin mutta viimein viimevuotisten taimien yksi verso heräsi henkiin. Nyt se alkoi kukkia. Toivon, että se ja sen ympärille istuttamistani uusista taimista edes joku selviäisi ensi talvesta. Ainakin joskus yhdestä talvesta selvinnyt timjami meni varmemmin seuraavankin talven yli kuin saman vuoden kasvatit. Timjamien seurana kasvaneet kamomillat alkavat jo olla tiensä päässä samoin kuin muualla kasvimaalla villiintyneet kamomillat. Pitäisi oikeastaan repiä kaikki pois ja karistella siemeniä vähän hallitummin sopiviin paikkoihin. Niistä saattaisi vielä saada myöhemmin syksyllä uutta kamomillasatoa.

Pioniunikoita valkosipulien seassa

Valkosipulipenkistä tuli melkoinen viidakko kun tuli syksyllä istutettua kynnet vähän liian tiheään ja ripsautettua vielä pioniunikon siemeniäkin sekaan. Ripottelin unikonsiemeniä myös muualle puutarhaan ja ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kaikki ovat tuota samaa luumunpunaisen sävyä. Alunperin olivat sekoitusta mutta olisiko sitten tuo väri ollut niiden perimässä dominoivin sävy?

Sokeriherneitä

Aidan viereen kun päästiin, niin katsotaan nyt muualtakin aidan vierustan kukintaa. Luumun sävyjä löytyy nimittäin lisääkin. Sokeriherne 'Grijze Roodbloiende' tekee kauniin punaiset ja melko suuret kukat ja makeat palot. Kuvanottohetkellä sattui olemaan aika vähän avonaisia kukkia mutta satoa noista on kerätty jo pariin kertaan. Jos herneenpalot päästää kasvamaan syöntikokoisiksi, herneet ovat vihreitä mutta tuleentuessaan ne muuttuvat luumunpunaisenkirjaviksi. Helpottaa kummasti keväällä kylvämistä, kun voi laittaa sokeri- ja silpoydinherneet samaan kippoon likoamaan ja silti erottaa eri herneet toisistaan. Herneiden juurella kukkii oranssinkeltainen kehäkukka.

Aidan vierustaa toisesta kohdasta

Sokeriherneiden ja papujen lisäksi aidan vierustan kapeassa penkissä kasvaa tänä vuonna sekaisin kamomillaa (yllätys), kehäkukkia, kuukausimansikoita, kaurajuurta, purppurarevonhäntää, tsinniaa ja puna-auringonkukkia. Kaksi viimeisenä mainittua eivät vielä kuki. Lisäksi heti aidan juuresta naapurin nurmikon puolelta nousee siankärsämöitä ja valitettavasti myös parin metrin matkalta vuohenkelloa, joka yrittää puskea kasvimaan puolelle. Revin niiden lehtiä myös aidan läpi aina kun ehdin mutta se vain hidastaa niitä hetken. Pitäisi kaivaa naapurin nurmikolta kaikki pois, jos haluaisi saada vuohenkellot kuriin mutta eihän sinne sovi mennä penkomaan. Keräsin pahimmalta vuohenkellokohdalta kaikki kuukausimansikat pois ja pidän sen pelkästään yksivuotisilla kasveilla, jotta voin edes keväisin ja syksyisin perata vuohenkellojen juuret mahdollisimman syvältä pois. Ainoa löytämäni luonnonmukainen keino vuohenkellon heikentämiseen olisi löytää jostain vuohenkelloruosteen vaivaamia kasveja, joilla voisi koettaa tartuttaa ruosteen mutta enpä ole vielä sellaisia löytänyt. Ahkera etsintä jatkukoon!

Kärhöjä ja vedenpaisumusta

Loistokärhö SAMARITAN JO ('Evipo075')

Nyt se on kuulkaa loppukesän kärhöjen kukinta-aika kunnolla käynnissä meilläkin. Aika hienoa! Moni kärhöistä nousi tänä vuonna reippaammin kuin viime vuonna mutta muutama on edelleenkin nukuksissa ja aika monta lähti kasvamaan vasta juhannuksen aikoihin tai jopa sen jälkeen, joten ne eivät ainakaan kovin pitkään ehdi kukkia ennen talven tuloa. Onneksi reippaammin kasvuun lähteneet näyttäisivät kukkivan niidenkin edestä.

Tarhaviinikärhö PERNILLE ('Zo09113')

Aurinkopenkin kärhötuessa PERNILLE aukaisi yhtä aikaa vaikka miten monta kukkaa. Kertarysäyksellä kukintaan taitaa olla hänen mottonsa. Toivottavasti kukinta ei pääty yhtä nopeasti kuin se alkoi. En ole varma, onko PERNILLEN kaverina kasvava tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' hengissä lainkaan. Versoja on kyllä noussut senkin kohdalta mutta kärhöt tuli istutettua melko lähelle toisiaan. Viime kesänä Violette ei ainakaan kukkinut eikä nytkään yksikään nupuista näytä sen nupuilta. Niiden versoja en erota toisistaan, joten on aivan mahdollista, että Etoile vasta kasvaa kaverinsa seassa kohti korkeuksia.

Loistokärhö 'Rouge Cardinal'

'Rouge Cardinalin' sametinpunaiset kukat ovat haastavia saada kuvattua oikean värisinä. Kärhö on upea ilmestys ja myös luotettava talvehtija. Lisäksi se on ollut ainakin meillä ensimmäisenä kukkivien loistokärhöjen joukossa, joten suosittelen nappaamaan sellaisen ostoskoriin heti kun vain vastaan tulee.

'Rouge Cardinal' ja taustalla ihan vasemmassa reunassa 'Omoshiro'.

Loistokärhö 'Omoshiro'

Loistokärhö 'Multi Pink' ei kyllä ole tänä vuonna kovin kerrannainen.

Istutin 'Multi Pinkin' vasta alkukesällä maahan, joten vaatimaton kukinta sille sallittakoon. Jospa se näyttäisi tulevina vuosina todellisen luontonsa. Sen väri on kyllä kaunis ja sopii hienosti nuotiopaikan mustiin puurakenteisiin. Sen kaverina kasvava 'Skyfall' on yhtä utuisen värinen mutta sävyltään liila. Istutin 'Skyfallin' vasta viime kesänä ja sillä meni hyvin pitkään päästä kasvun vauhtiin tänä vuonna. Viimein lähtempänä juhannusta se vihdoin suvaitsi näyttää nenäänsä ja on nyt lähtenyt rauhalliseen tahtiin kasvamaan. Mitäpä sitä hötkyilemään. Kolmantena samassa seinäkkeessä pitäisi kasvaa 'Madame Julia Correvonin' mutta se on näyttänyt nenäänsä viimeksi kesällä 2023. Olen melko varma siitä, että Madame on ottanut jostain niin nokkiinsa, että on päättänyt hiipparoida kokonaan muille maille. Ehkä hankin joskus uuden tilalle, sillä Madamella on oikein kauniin väriset kukat ja monet kehuvat sen olevan helppo ja varma kärhö.

Lauantai-illan rankkasadetta

Viimeisen parin viikon ajan oli mukavan poutaista mutta nyt Suomen yli liikkuvista saderintamista riitti meillekin vettä kerrakseen. Sääennusteita seuratessani päätin tyhjentää sadevesiastioita puutarhaan niin paljon kuin ehdin, jotta tynnyrit eivät ihan heti tulvisi yli. Yhdistin samaan urakkaan syyslannoitteiden levittämisen aremmille puuvartisille, niin on sekin annettu kerrankin ajoissa. Kasvimaan tynnyri oli jo tyhjentynyt muutama päivä aikaisemmin mutta liiterin nurkan tynnyri oli vielä puolillaan. Sen sijaan liiterin toisen nurkan IBC-kontti oli edelleen täynnä. Meillä ei ole suoraan sen hanaan käypäistä letkuakaan, joten kuskasin kaksi ämpärillistä kerrallaan vettä ympäri puutarhaa.  Kolmensadan litran kohdalla alkoi jo hapottaa ja kun lähemmäs 400 litraa oli kiikutettu vettä, päätin lopettaa homman siltä päivältä. Kengästäkin oli jo pohja irronnut useampi tyhjennysreissu aiemmin.

Kovia kokeneet puutarhalenkkarini.

Ihme kyllä, pohjan puuttuminen ei oikeastaan haitannut kävelemistä. Jalan alle jäävät pikkukivet ja muut kumpareet vain tuntuivat pikkuisen enemmän kuin toisen kengän läpi mutta vielä noilla varmaan muutaman viikon puutarhatöitä tekee... Seuraavana päivänä oli vuorossa vedenkantoa palstalla. Siellä kannoin istutuksille noin 200 litraa eikä kyllä sen jälkeen tehnyt mieli enää jatkaa omalla pihalla IBC-kontin tyhjentämistä. Hyvä, etteivät vesiämpärit tulleet jo uniinkin! Vielä kuitenkin ehdin kantaa muutaman ämpärillisen kontista vettä kasveille ennen kuin lauantai-iltana alkoi vedenpaisumus.

Lauantai-illan, yön ja sunnuntaiaamun aikana kertyneet vedet.

Tänä aamuna yhdeksän jälkeen sade rauhoittui hetkeksi aikaa sen verran, että viitsi lähteä tyhjentämään sademittarin. Päivän aikana satoi edelleen tasaista ja välillä melko reipasta tahtia vielä 25 milliä mutta neljän aikoihin sade alkoi vihdoinkin loppua ja viiden jälkeen aurinkokin hetkittäin pilkisteli nopeasti liikkuvien pilvimassojen välistä. Reipas tuuli kuivatti nopeasti enimpiä pisaroita kasveista, joten pääsin kuvaamaan kärhöjä.

Loistokärhö 'Innocent Blushin' ensimmäinen avautunut kukka oli saanut ikäviä täpliä terälehtiinsä.

Loistokärhö 'Multi Blue' kukkii jo komeasti pation laidalla.

Ensimmäinen loistokärhö 'Beautiful Briden' kukista on melkein auki.

Päivän kärhöksi laitetaan tänään kukintaansa aloitteleva mantsuriankärhö.

Mantsuriankärhö lähti jo alkukesästä kiipeilemään kohti naapuriseinäkettä enkä nähnyt tarpeelliseksi sitä takaisin omalle puolelleen ohjailla. Naapurissa 'Skyfall' ja 'Multi Pink' eivät kuitenkaan saa omaa osuuttaan tänä kesänä peitettyä, joten riittää tunkeutujallekin hyvin tilaa. Kirsikanpunaiset tuoksuherneet tuovat sentään vähän väriä seinäkkeeseen ja mantsuriankärhö hoitakoon vehreyspuolen kun kasvuhaluja kerta riittää. Tässäpä olivat meillä tällä hetkellä kukkivat kärhöt ja nyt vain odotellaan kaikkien pääkukintaa.

Kivikkorinteen toinen kukka-aalto

Kivikkorinteen kesäkuinen vaaleanpunavoittoinen värimaailma muuttui sinisävyiseksi kuun vaihtuessa heinäkuulle. Kovin suunniteltua kyseinen värinvaihdos ei ole ollut, vaan sattumoisin vain kivikkoon on kertynyt sinisiä keskikesän kukkijoita. Tilanne on toki taas muuttumassa, sillä kaukasianmaksaruohot ja ketoneilikat aloittelevat kukintaa ja rinteen päädyssä olevalla niityllä alkavat kukkia myskimalvat ja oreganot. Kurkataan kuitenkin nyt heinäkuun kahden ensimmäisen viikon värimaailmaa.

Etelänmunkki 'Blaulicht'

Etelänmunkit ovat olleet pörriäisten ilona jo vähän yli kaksi viikkoa. Kukinta alkoi aivan kesäkuun lopussa ja melko pian sinisiä kukkapalloja oli auki kymmenittäin. Edelleen kaksi viikkoa myöhemmin kasvustosta näyttää nousevan uusia nuppuja, vaikka seassa onkin jo paljon ruskettuneita kukintoja. Etelänmunkki on ollut kiva tuttavuus ja vaikuttaa viihtyvän mainiosti melkein pelkässä hiekassa. Sen siemenet näyttävät olevan hyvin itäväistä sorttia mutta siitä huolimatta siementaimia ei ole ainakaan toistaiseksi noussut ympäri kivikkorinnettä. Ehkäpä siemenet karisevat lähelle emokasveja tai sitten ne vaativat itääkseen luontoa hallitumpia olosuhteita. Olen itse kylvänyt niitä muiden perennojen mukana hankikylvöinä talvella.

Pari kimalaista etelänmunkin kukilla.

Kivikkotörmäkukka 'Misty Butterflies' on myös erinomainen pörriäiskasvi.

Heti etelänmunkin vieressä kasvaa toissa kevään siemenkylvöistä tullutta kivikkotörmäkukkaa. Sain siemenet Liisan kasvit -blogin Liisalta, kun teimme siemenvaihtareita. Minulla oli ennen samassa kohdassa kivikkotörmäkukka 'Pink Mist' mutta se kuoli muutama vuosi sitten ankarana talvena eikä se tehnyt itävää siementä niinä vuosina kun sain nauttia sen olemassaolosta. 'Misty Butterflies' näyttää olevan yhtä innokas kukkija ja myös oikein kaunis mutta väriltään se ei sovi aivan yhtä hyvin vieruskavereihinsa kuin edeltäjänsä. Pörriäiset tykkäävät tästäkin, mikä on kuitenkin pääasia. Lisäplussaa on sekin, että tämä kaikesta päätellen tekee itämiskykyisiä siemeniä ja toivon mukaan kylväytyisi myös omatoimisesti kasvupaikalleen. Törmäkukat ovat yleensäkin suht lyhytikäisiä, joten ei haittaa, jos uusia taimia on tulossa tasaiseen tahtiin.

Omatoimisia tarhakohokkeja.

Tarhakohokki on yksivuotinen koristekasvi, joka näyttää myös viihtyvän hyvin kivikkorinteessä. Olen osan kitkenyt pois mutta osa saa minusta jäädä aivan hyvin täyttämään mahdollisia perennojen kukintataukoja. Etelänmunkin ja tarhakylmänkukan välissä piti olla valkoinen tarhalevisia mutta sehän ei selvinnyt talven yli. Oli siis jopa hyvä, että tarhakohokkeja oli sattunut kylväytymään erityisen tiheään juuri levisian tilalle, niin rinteeseen ei jäänyt aukkopaikkaa. Tarhakohokki on väriltään samansävyinen kuin luonnonvarainen ketoneilikka, jota on rinteen juurella.

Muutama päivä sitten näkymä varjokujaa kohti näytti tältä.

Tarhakeijunkukka 'Hans' houkuttelee myös kimalaisia.

Kivikkorinne on nyt oikea pörriäisten paratiisi, kun pienellä alalla kukkii etelänmunkin ja kivikkotörmäkukan lisäksi myös iso ryhmä tarhakeijunkukka 'Hansia' ja myös nukkapähkämöissä alkaa olla kukkia auki. Kun siirrytään rinnettä alaspäin katua kohti, vastaan tulee myös iso puska loistosalviaa, joka on myös pölyttäjien mieleen. "Nurkan takana" rinteen pitkällä sivulla on toinen ryhmä nukkapähkämöä ja heti sen jälkeen isolla alalla karpaattienkelloa, jossa käy myös melkoinen kuhina. Lisäksi aivan rinteen juurella ja vuosi vuodelta enemmän myös kadun pään nurmikolla on sitä hetki sitten mainitsemaani ketoneilikkaa. Siitä näyttävät pitävän ainakin pienet perhoset ja varmaan siinä muutkin hyönteiset vierailevat.

Rinne melkein kokonaisuudessaan 6.7. kuvattuna.

Kiveyksen koloseen ängenneet sissit.

Ihmeen sitkeä on loistosalviakin, sillä tuo sama kiveyksen rakoseen itsensä lupia kyselemättä tunkenut taimi joutuu joka talvi olemaan melkein paljaana, kun sen päältä kolataan lumet pois. Pari kertaa olen repinyt koko puskan maanrajasta poikki mutta niin se vain tuli aina takaisin entistä runsaampana enkä sitten ole edes viitsinyt nähdä repimisen vaivaa. Sekaan tuppautui yhtä lailla luvatta ketoneilikka ja päivänkakkarakin. Siinäpä kelpo tervetuliaiskimppu pihaantulijalle. Siinäpähän sitten kukkivat siihen saakka kun saan aikaa ja inspiraation jatkaa viime kesänä aloittamaani pihakiveyksen tasoitusurakkaa. Eli siis koko homman purkamista, tasoitusta ja uudelleenladontaa. Silloin lähtevät niin rikkaruohot kuin salviatkin.

Karpaattienkelloja ja ihan rinteen yläreunassa vähän alppiasteriakin.

Alppiasteri aloitti kukinnan kesäkuun puolivälin aikoihin ja näyttää lopettelevan nyt kun karpaattienkellot ovat komeimmillaan. Pitänee laittaa muistiin, että alppiasteria kaivattaisiin kivikkorinteeseen lisää. Rinteen ensimmäinen isompi kukkapläjäys kun ajoittui touko-kesäkuun taitteeseen ja kesäkuun parille ensimmäiselle viikolle ja sen jälkeen oli aika hiljaista kukinnan suhteen heinäkuun alkuun saakka. Tosin hopeahärkit, kangasajuruohot ja ilmeisesti myös keltamaksaruohot kukkivat kesä-heinäkuun taitteessa juuri oman reissuni aikaan, eli täysin kukatonta ei ole ollut missään vaiheessa. Joka tapauksessa suht pitkään kukkiva alppiasteri sopii varmasti joukkoon vallan mainiosti.

Kukkivia kattomehitähtiä ja kamtsatkanmaksaruoho sekä vähän kitketttävää.

Kivikkorinne on ollut aika vaivaton hoidettava mutta kamtsatkanmaksaruohon lähettyviltä taisi kitkeminen unohtua alkukesän kitkentäkierroksella. Perusteellisempi nosto-operaatio lienee tarpeen, sillä maksaruohon seasta näyttäisi nousevan punatähkän taimikin. Sille löytyy kyllä parempiakin paikkoja kasvaa, sillä pari metriä taaempaa kaivoin syksyllä isotähtiputkia ja oreganoja pois eivätkä niiden tilalle istuttamani keltatörmäkukan taimet tainneet selvitä talven yli. Vanha puska onneksi selvisi ja on nyt nupullaan. Hyvä niin, sillä ilmeisesti joku rastas oli käynyt mylläämässä taimivauvalassa reissuni aikaan ja tuhonnut mm. törmäkukan taimia. Ei auta kuin kasvattaa uusia ensi keväänä. Onneksi törmäkukat saattavat kukkia jo ensimmäisenä vuotenaan, jos aloittaa esikasvatuksen varhain.

Rinteen alkupää tähän aikaan heinäkuuta.

Päivän kärhönä on 'Multi Blue' tuoksuherneiden kanssa.

Kivikkorinteessä ei kärhöjä ole, joten joudumme hyppäämään patiolle saakka. Loistokärhöistä 'Multi Blue' ehti tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan. Ensimmäinen nupuista aukesi 9.7. ja nyt kukkia on jo monta auki. Niiden kaverina kukkii liilan ja violetin sävyisiä tuoksuherneitä ja yksi hyvin tummanpurppurainen 'Spencer Beaujolais'. Hauskasti kaikki tummemmat sävyt sattuivat vasempaan reunaan, jossa kasvaa vaaleanliila loistokärhö SAMARITAN JO ja oikeassa reunassa on pelkästään 'Multi Bluen' värisiä sekä hempeän vaaleanliiloja tuoksuherneitä.