Taimia siellä, taimia täällä

Nyt vietetään puutarhaharrastajan ruuhka-aikaa. Sen lisäksi, että ulkona tapahtuu räjähdysmäiseen tahtiin vaikka mitä, taimia on joka paikka pullollaan odottamassa ulos pääsyä. Vielä ei vain uskalla istuttaa maahan kuin muutamia lajeja, jotta ei tarvitse katua mahdollisten kylmien öiden osuessa kohdalle.

Isommat tomaatit alkavat pian kaivata tukikeppejä.

Ulkoeteinen on tällä hetkellä käytännössä tomaattikoppi. Ulkoistin kaikki tomaatit sinne, jotta ne eivät kasvaisi liian honteloiksi. Valoakin siellä on ehkä hitusen enemmän kuin sisällä ja lämpötila pysyy viileämpänä, jos vain aurinko ei porota koko iltapäivää. Ulkoeteisestä taimet on myös helppo nostaa ulkoilemaan sään salliessa.

Timjamia ja kahta erilaista basilikaa.

Yrtit ovat päässeet muistaakseni vasta kerran ulkoilemaan. Olen muutaman kerran käräyttänyt basilikojen lehdet kun ne ovat jääneet vahingossa liian pitkäksi aikaa auringonpaahteeseen. Isot lehdet ottavat helposti auringosta nokkiinsa. Tomaatit nostelen ulos aina kun minulla on vapaapäivä, jos ulkona sattuu olemaan vähintään 15 astetta lämmintä eikä tuule paljoa. Kuistin kulmauksen suojassa on kuitenkin aina muutaman asteen lämpimämpää kuin avoimemmalla kohdalla ja valoa varsinkin pilvisenä päivänä paljon enemmän kuin ulkoeteisessä.

Jokunen taimi eteisessä. Pelakuut ja hopeaputous ovat ulkoilemassa, muille oli vähän turhan viileää.

En ole uskaltanut vielä edes miettiä, onko minulla kaikille tomaatintaimille isoja ruukkuja vai pitääkö laittaa peräti kolme tainta samaan ruukkuun. Silloin kyllä tulee vähän ahdasta ja kastelun kanssa saa olla tarkkana, joten pitää toivoa, että ruukut riittävät. Nyt ei edes ole tulossa kovin montaa matalakasvuista tomaattia, vaan aika moni on korkeampia lajikkeita. Tosin yksi ainokainen chili ei kovin suurta ruukkua tarvitse, joten tomaateille on yksi iso ruukku enemmän kuin viime vuonna.

Pikkupetuniaa, pari sammaria, reunusasteria sekä kukkiva mustaluumun pistokastaimi.

Äidiltäni tuli joku aika sitten taimikuorma ilokseni. Asterit pääsevät piakkoin ulos mutta ne on vasta jaettu, joten saavat olla hetken aikaa vielä toipumassa ulkoeteisen suojissa. Mustaluumun pistokastaimet olivat meidän kellarissa talven yli mutta kellarista pääsyn jälkeen äitini kasvihuoneessa. Hauskasti toinen taimista päätti aloittaa ensimmäisen keväänsä kukkimalla. Saa nähdä, onko se sen merkki, että kukitaan viimeisillä voimilla vai lähteekö taimi kukinnan jälkeen vielä normaalisti kasvuun.

Aika herttainen, vaikka kukinta onkin jo loppusuoralla.

Näiden emokasvi puhkeaa kukkaan ihan lähiaikoina. Silmut ovat jo viimeistä vaille valmiit. Kippasin sen ruukustaan pari viikkoa sitten ja totesin juuriston mahtuvan kasvamaan vielä ruukussa. Nostin sitä vain pikkuisen ylemmäs, jotta sain alle ja sivuille uutta multaa. Näistä pistokastaimista on tarkoitus kasvattaa uusi ruukkupuu sitten kun emopuu on liian iso talvehtimaan kellarissa. Seuraavassa kuvassa näkyykin hyvin mustaluumun vastapuhjenneiden lehtien hieno väri.

Samaan aikaan otetuista pistokkaista toinen kukkii ja toinen kasvaa.

Tein tänään viimeiset esikasvatettavien taimien kylvöt ja koulin sekä hokkaidokurpitsat että kurkut. Kukaan ei muistanut ilmeisesti kertoa kurkunsiemenille, että niiden parasta ennen -päivä oli jo pari vuotta sitten ja itävyydeksi luvattiin 80%. Minä kylvin pussin pohjalle jääneet seitsemän siementä siinä uskossa, että kurkunsiementen itävyys laskee nopeasti. Neljä tainta olisi ollut sopivasti mutta nepä veijarit itivätkin kaikki ja nyt minulla on tulossa seitsemän kurkuntainta. Siinä voi olla luovuus koetuksella kun yritän kehitellä kaikille paikat. Hokkaidokurpitsojakin on tulossa neljä tainta. Sataprosenttinen itävyys oli niilläkin. Tänään kylvin kesäkurpitsaa kaksi siementä. Niillä kun oli parasta ennen -päivä jo 2022 ja itävyys 75%. Jospa edes niistä toinen siemen jättäisi itämättä. Pavut kylvin myös tänään esikasvatukseen. Valikoimassa on tänä vuonna salkovahapapu 'Neckargold', vahapapu 'Maxidor' ja pensaspapu 'Borlotto lingua di fuoco nano'.

Kurkuntaimia ennen koulimista, papujen ja kesäkurpitsan siemenpussit ja oikealla kodinhoitohuoneen tungos.

Ensimmäisten samettikukan, purppurarevonhännän ja tsinnian taimien kestettyä kasvilavan muovihupun alla yön yli, päätin viedä melkein kaikki muutkin kesäkukan taimet niiden seuraksi. Jätin vain pari ruukkua kutakin vielä varmuuden vuoksi ulkoeteisen suojiin. Helpotti kummasti tungosta sisällä kun sai viedä ison osan taimista ulos. Samalla kun kasvilava täyttyi kesäkukan taimista, päätin nostaa kaalit, puna-auringonkukat ja muut viileämpää kestävät taimet tomaattilaatikkoon autotallin seinustalle. Siinä ne ovat puolisen metriä maanpintaa ylempänä ja muutenkin aika hyvin suojassa. Tarvittaessa tomaattilaatikkoon on helppo vetäistä harsoa päälle tai siirtää taimet vaikka ulkovarastoon. 

Yläkuvan taimet ovat olleet muovihupun alla, alakuvan taimet seinustalla ilman suojausta.

Tänään nostelin muovihupun alta taimet seinustalle, jotta sade pääsisi kastelemaan kasvilavat kunnolla. Istutin viime viikonloppuna jo purjot lavoihin ja kylvin retiisiä ja salaatteja. Eipähän tarvitse kastella itse, kun sade hoitaa homman. Pitää vaan toivoa, että lehtokotilot eivät löydä paikalle juuri kun siemenet alkavat itää. Sade houkutteli nimittäin nekin pirulaiset esiin. Onneksi lapset ovat edelleen innokkaita kotiloiden kerääjiä. Tänäänkin he keräsivät yli 200 kotiloa ja tässä illan ratoksi neuvottelimme uusiksi, millä kotilomäärällä saa "ostettua" mitäkin herkkua tai peliaikaa. Listalle lisättiin myös kotilonkerääjien vaatimuksesta puoli tuntia myöhempään valvominen. Sitä vain ihmettelen, missä vaiheessa mukuloista on kasvanut noin taitavia neuvottelijoita. Joko yhteiskuntaopin tunneilla opetetaan alakoululaisille sopimuksien neuvottelutekniikoita? Kohta tässä varmaan joutuu laatimaan työehtosopimuksiakin. Tosin siinä vaiheessa varmaan sanon kotilonkeruusopimukset irti ja hoidan homman itse. Jatketaanpa nyt matkaa kasvimaalta ulkovarastoa kohti. Matkan varrelle osuu valkosipulipenkki, jossa onkin jo aika paljon kasvua näkyvissä.

Karo tulee tarkistamaan valkosipuliviljelmän.

Pelkäsin, että sateinen syksy ja vähäluminen talvi olisivat tuhonneet valkosipulini mutta yllättävän hyvin taimia on nyt noussut. Isot kynnet nousivat paljon reippaammin mutta on pienemmissäkin jo alkanut näkyä elonmerkkejä. Melkein puhtaan valkoisessa, hennosti vaaleanpunertavakyntisessä valkosipulissa oli syksyllä ihan pienimmät kynnet ja niistä ainoastaan kolme on toistaiseksi itänyt. Saa nähdä, jaksavatko loput lähteä ollenkaan kasvuun. Siitä olen iloinen, että 'Messidor'-oletetuissa näkyi aika hyvin piippoja. Pitkään niillä menikin nousta verrattuna Alexandraan. Valkosipulit kun menivät minulta viime kesänä sekaisin, niin oli vähän arpomista, mikä on mitäkin lajiketta. 'Messidorin' pitäisi kasvuvaiheessa erottua selvästi muista valkosipuleistani. Katsotaan myöhemmin kesällä, pitääkö se paikkansa. Nyt ne näyttävät aika samalta kuin muutkin.

Ulkovarastosta löytyy monivuotisten kasvien taimia.

Pääsimme vihdoin ulkovarastolle. Viidessä kylvöksessä näkyykin jo elonmerkkejä. Ketoruusuruohot, täpläpipo 'Mysticat' ja kissankellot itivät nopeimmin, tänään huomasin viherrystä ketoneilikassa ja kivikkotörmäkukka 'Misty Butterfliesissa'. Luultavasti loppukuun aikana taimia alkaa ilmestyä muihinkin kylvöksiin. Perennat itävät aina vähän eri tahtiin. Ainokainen sinikatanan taimi onkin ollut jo ulkona pari viikkoa. Hyvä, että kukkapenkeistä näyttää nousevan kiitettävästi vanhoja yksilöitä, niin ei ole kovin suurta paikkaustarvetta.

Karo paimentaa siiliä.

Eilen illalla Karo bongasi ennen minua takapihalta siilin, joka tietysti vetäytyi tiukaksi piikkipalloksi Karon tultua kosketusetäisyydelle. Koska siili ei liikkunut, Karolla taisi kytkeytyä paimenkoiran vaistot päälle. Se tuijotti tiukasti siiliä ja kiersi sitä parin metrin päästä puolikaaressa ympäri melko matalassa asennossa juosten. Välillä se pysähtyi ja meni melkein makuulleen naama siiliä kohti ennen kuin taas jatkoi kiertämistä. Tuli ihan mieleen lammaslaumaa paimentava bordercollie sillä erotuksella, että tämä "lammaslauma" ei suostunut liikkumaan mihinkään suuntaan. Ties miten pitkään Karo olisi jatkanut paimennusleikkiään, ellen olisi mennyt väliin ja ohjannut koiran sisälle. Ikkunasta näin, että noin kymmenen minuutin päästä siili lähti liikkeelle ja hetken aikaa nurmikolla möngerrettyään painui metsään. Reilu viikko sitten näin, kuinka siili vipelsi takapihan poikki pation kautta sivupihan metsään. Kiva, että siili taas pyörii täällä säännöllisesti. Pitää iltaisin seurailla ikkunasta, keksiikö se tulla juomaan vadista, jonka tarkoitin lintujen kylpyaltaaksi. Tirppoja ei vain ole toistaiseksi näkynyt siinä polskuttelemassa.

Ensimmäinen palloesikko on alkanut kukkia liilahtavakukkaisen kääpiöesikon siementaimen kaverina.

Taimitouhut jatkuvat ja toivon varpaat ja sormet ristissä, että yöt pysyvät riittävän lämpiminä, jotta ei tarvitse rahdata jo ulkoilemaan tottuneita taimia takaisin sisätiloihin. Nyt lähden nostamaan kesäkukat takaisin muovihupun suojiin, sillä ensi yöstä näyttäisi ennusteen mukaan tulevan melko kolea.

Kukkakimppuja äideille

Äitienpäivää on vietetty ainakin täällä pihapuuhissa ja siinä samalla kamera on räpsinyt kuvia ympäri pihamaata. Edellisen, puutarharönttösten täyttämän jutun vastapainoksi tuleekin nyt kuvasatoa suloisista kukkakimpuista, joita tänä äitienpäivänä meiltä löytyi.

Tarhakylmänkukka muistuttaakin ihan kukkakimppua. Taustalla kukkii kirjokevättähtiä.

Aurinkopenkistä ja luumutarhasta löytyy tämän hetken runsainta kukintaa. Suunnataan seuraavaksi luumutarhaan ja jätetään aurinkopenkki loppuun. Luumutarhassa pääosassa ovat nyt violetin eri sävyt mutta vaaleanpunainenkin sopii kaikkialle ja sitä löytyy esikoista ja pystykiurunkannuksista.

Pystykiurunkannus 'Beth Evansin' kaverina on ripaus valkoista posliinihyasinttien muodossa.

Ensimmäistä kertaa kukkiva esikon siementaimi yllätti hempukalla värillään.

Tähtisahrami 'Ruby Giant', kevätsahrami 'Pickwick', pikkuisen kevättähtiä ja pari huhtikurjenmiekkaa.

Huhtikurjenmiekka 'Purple Hill' ja 'Blue Hill'. Ei liene epäilystä, kumpi on kumpaa.

Viime syksynä mesimarjapenkin laitaan kipatut ämpärinpohjat.

Purple ja Blue Hill -kurjenmiekkasekoituksen täsmällisesti erilleen osuneita värejä olen jo naureskellut ennenkin täällä blogissa. Nyt sattui toinen hauska osuma, sillä viime syksynä aurinkopenkistä jaettuja kukkasipuleita ympäri pihamaata lykkiessäni onnistuin istuttamaan yhteen kohtaan vaaleanpunaiset ja -siniset kevättähdet erilleen toisistaan. Sitä en tiedä, mistä posliinihyasintti ja lehtoesikko olivat eksyneet sekaan kun ei niitä kovin lähellä kasva. 

Kevätsahrami 'Jeanne d'Arc' ja idänsinililja ovat ihan tarkoituksella vierekkäin.

Tämäkin esikko on omatoimisen risteytymisen lopputulos. Sen kukissa on hentoista liilaa kuviointia.

Jouluruusu 'Hello Amber'.

Ensimmäiset narsissit kukassa.

Luulin muutama päivä sitten, että yksikään narsissi ei ole selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä mutta kaksi mätästä Tête-à-Tête -kihlanarsisseja ponnahti supernopeasti esiin ja aloitti kukkimaankin melkein saman tien. Veikkasin ensimmäisten narsissien kukkivan 15.5 ja pelkäsin, että se olisi liian aikaista mutta ensimmäinen tete olikin auki jo 9.5. illalla. Kuusi päivää etuajassa. Olenkohan muuten istuttanut ne liian syvälle kun ovat noin maanrajassa? Jos siinä onkin selitys sille, miten narsissikärpäset eivät ole syöneet niitä? Eivät ole jaksaneet kaivautua niin syvälle. Muista narsisseista ei vielä tänään näkynyt lehdenkärkeäkään.

Huhtikurjenmiekka 'Frozen Planet' ja vaaleanpunainen kevättähti.

Mihin lie ovat hävinneet loput jääplaneetat? Viime syksyn suuressa mylläyksessä ovat varmaan levittäytyneet ympäri pihamaata ja vain nuo kaksi jäivät lähelle entistä paikkaansa. Toivottavasti muut eivät ole kuitenkaan hävinneet ihan lopullisesti.

Loppuun vielä jättikimppu kevätkukkaniityltä.

Onnea kaikille äideille!

Hiidenkiven puutarhajumppa

Nyt se on totisesti todistettu: puutarhatyöt parantavat liikkuvuutta ja kohentavat lihaskuntoa. Mistäkö vakuutuin näin varmasti asiasta? Kävin fyssariopiskelijoiden järjestämässä kuntotestissä kun kerran opiskelijana pääsin sellaiseen ilmaiseksi. Liikuntaharrastukseni rajoittuvat puutarhailuun ja Karon kanssa rauhallisiin kävelylenkkeihin. Töissä toki käytän mieluummin portaita kuin hissiä ja nyt kun alkaa olla lämpimämpää, ajelen kerran viikossa pyörällä töihin, noin kuusi kilometriä suuntaansa. Kuntosalilla olen käynyt viimeksi ehkä vuonna 2004 eikä viimeisen puolen vuoden ajan ole tullut tehtyä edes kotijumppaa kuin kerran kuussa noin 15 minuuttia kerrallaan. Eli käytännössä en kuntoile yhtään. Silti sain kuntotestin eri osa-alueilta vähintään keskinkertaisia tuloksia ja kyykyissä sijoituin ikäryhmäni hyvä-sarakkeeseen. Ryhti ja liikkuvuudet olivat oikein hyvät ja punnerruksissakin huimat seitsemän tyylipuhdasta suoritustani olivat enemmän kuin suurimmalla osalla muista ammattialani opiskelijoista. Siitä olen yllättyneen ylpeä, vaikka tulos muuten onkin aika surkea. Eli monta tuntia parina päivänä viikossa puutarhatöitä parantaa selvästi niin voimaa kuin liikkuvuuttakin (kestävyyskunnossa oli kyllä parantamisen varaa mutta sitä ei huudella. Ei sekään siinä alimmassa sarakkeessa ollut.). Alkusyksystä tulokset olisivat varmaan olleet vielä paljon parempia kuin nyt puutarhakauden ollessa vasta aluillaan.

Uusi kärhö. Saa nähdä, tuleeko siitä Comtesse vai jotain ihan muuta.

Palkinnoksi kuntotestiin uskaltautumisesta ja varsinkin kyykkyjen ja polkupyöräergometritestauksen aiheuttamasta reisilihasten pienimuotoisesta kuolemisesta ostin itselleni loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud'n. Eihän sitä nyt ihan huvin vuoksi moiseen rääkkiin lähdetä. Kuntotestistä sainkin sitten inspiraation tehdä meille kotipuutarhureille kuvalliset liikuntaohjeet, joiden ansiosta ainakin itse pärjäsin yllättävän hyvin testissä.  Kuvaajana toimi esikoinen ja vasta jälkeenpäin kuvia katsellessa kävi mielessä, että fiksu olisi varmaan vaihtanut edustavamman vaatekerran ylleen ennen kuin jakaa kuviaan nettiin. Minäpä en ole fiksu ja kuvat todistakoot, että ne otettiin aidossa kitkemistilanteessa hommaan sopivissa kuteissa. Kuka muka lähtee puutarhahommiin ykköset yllä? Ehkä kovin moni ei minua näistä kadulla tunnista, joten menkööt. Sitten kuntoilemaan, tehkää perässä! Paitsi polvivaivaisten ei ehkä kannata ihan kaikkia liikkeitä kokeilla. Eikä ehkä lonkkavaivaisten. Ja ranteetkin saattavat olla välillä kovilla. Ja tasapaino. Äh, kokeilkoon ken tahtoo, mutta omalla vastuulla!

Ihan perus kyykky.

Syväkyykky on kuulemma hyväksi terveydelle. Se on hyväksi myös kukkapenkkien reuna-alueille. Kyykky on mukava, tasapainoinen asento rikkaruohojen kitkemiseen tai vaikkapa jouluruusun edellisvuotisten lehtien nyppimiseen. Yläkroppaan saa tasaisen kiertoliikkeen, kun aloittaa kitkemisen yhdeltä puolelta, jatkaa eteen ja siitä toiselle puolelle. Käsien pituudesta sitten riippuu, miten ison puoliympyrän saa hoidettua ennen kuin pitää taapertaa muutama kyykkyaskel sivummalle. Hurjemmat tekevät pingviinitaaperruksen sijaan kyykkyhyppyjä (kannattaa ehkä vilkaista ennen sitä olan yli, etteivät naapurit tai joku pihaan hiipparoinut kaupustelija näe). Kyykyssä pystyy myös ruukuttamaan taimia ja kylvämään siemeniä. Hyvin käyttökelpoinen asento siis. Vaihtelua saa asettamalla kuvan asennon sijaan jalkansa leveämmälle, eli polvet tulevat tällöin käsivarsien ulkopuolelle. Siinä asennossa on kätevä vaikkapa jakaa esikoita tai vastaavan kokoisia käsin kappaleiksi revittäviä kasveja.

Kyykkyjen jälkeen vähän venytystä. Tässä vaiheessa oli jo tullut lämmin, niin piti aukaista fleeceä.

Kukaan ei jaksa hoitaa koko puutarhaa kyykkäämällä eikä sillä keskemmälle penkkejä edes pääsisikään. Kapeahkojen kukkapenkkien keskialueet saa näppärästi kitkettyä asettumalla penkin levyiseen haara-asentoon. Tuleepa mukavasti venytystä ja tasapainoiluakin, jos penkin reunuksissa on vaikkapa pyöreitä kiviä niin kuin meillä patiopenkissä. Tuossa asennossa muuten voi nostella toisella kädellä rikkaruohoämpäriä kuin kahvakuulaa. Voi vieläpä valita, mihin suuntaan ämpäriä nostelee sen mukaan, tarvitseeko hauis, lapaluu vai joku muu lihas treeniä. Samalla tulee edistettyä aivoterveyttäkin, kun toinen käsi tekee ämpäritreeniä, toinen nyppii rikkaruohoja ja silmät tarkkailevat kukkapenkissä kasvavia kasveja. Sitten, jos vielä lauleskelee samalla, niin jopa on aivotreeniä kerrakseen! Patiopenkissä muuten posliinihyasintit ja kevättähdet kukkivat edelleen. Pari idänsinililjaakin sinne on päässyt livahtamaan ja 'Norah'-tulppaaneita on nousemassa mukavasti. Mutta yhtäkään viime kesänä istuttamani täpläpipo 'Mystican' tainta en bongannut. Harmi sentään!

Verkot kyllä vähän hankaloittavat tätä kitkemistä!

Näin keväisin jänis- ja myyräverkoista aiheutuu melkoista häiriötä puutarhatöille mutta ei mahda mitään. Kyllä se vähän jäykempikin myyräverkko nousee aina sen verran, että käsi mahtuu alta. Tässä 'Laatokan Helmen' ja 'Ruby Giant' -tähtisahramien luona astinkivet olivat hieman kaukana verkosta mutta tulipahan enemmän vastusta keskikropalle. Auki jäänyt fleece nyt vähän peittää näkymiä mutta ehkä sanallinen ohjeistus riittää. Ota ensin tukeva polvi-istunta-asento ja nappaa sitten toisella kädellä kiinni verkon alareunasta nostaen napakasti ylöspäin. Hauiskäännön variaatio vissiin? Toisen käden saa nyt ujutettua verkon ali rikkaruohojen kimppuun. Muista hyvä keskivartalon tuki, niin ei selkä kipeydy. Ehkä. Joku pehmuste polvien alle olisi kyllä aika jees...

Pyllistel... eikun venyttelyä.

Toiset verkot ovat sen verran matalampia, että niiden yli ylettää kurkotella nyhtämään vaikkapa viimevuotisia perennanvarsia. Siinäpä tulee hyvää venytystä niin selälle kuin jaloillekin. Minulla varpaita kohti kurottelu ainakin meinaa ottaa pohkeisiin (istumatyöläisen ongelmia kaiketi?). Ainoaan onnistuneeseen otokseen sitten jäi juuri se hetki kun polvet olivat vähän koukussa mutta väliäkös hällä. Koivet olivat kyllä välillä ihan suoranakin. Muista varmistaa, että housujen ahterissa ei ole ainakaan kovin isoja reikiä ennen kuin pyllistelet naapuria tai kadulla kulkijoita kohti! Komeamaksaruohot alkavat jo heräillä, joten oli jo korkea aika rapsia niiden kuivettuneet varret pois. Parikymmentä senttiä kengänkärjestä eteenpäin näkyy myös muutamia ylivalottuneita kevätpitkäpalon kukkia. En muistanutkaan, että se alkaa kukkia jo näin aikaisin. Sitä voisikin levittää hiukan laajemmalle alueelle kun näyttää viihtyvän tuossa. Sammalta näyttää tulleen syksyn kosteudessa paksu kerros joka puolelle. En aio ottaa siitä stressiä. Kyllä perennat sen läpi nousevat ja ehkä sammal vähän estää rikkaruohoja itämästä ja kosteutta haihtumasta.

Sitten kun ei enää käsillä yletä, niin voi nostaa toisen jalan varovasti verkon yli kasvien sekaan.

Atsaleoissa näytti olevan ainakin jokunen nuppusilmu ja löytyi verkon sisältä muutamia kevätsahrameitakin, joten ei passaa ihan vielä kerätä verkkoja pois. Rusakot tulisivat kuitenkin apajille heti kun ei ole vielä tuuheaa voikukkaheinikkoa saatavilla. Onnistuuhan nuo puutarhanhoitotyöt verkkojen yli ja ali. Pientä akrobatiaakin tulee harrastettua, kun nostelee jalkojaan vähintään vyötärön korkeudelle päästäkseen verkkojen yli. Kovasti yritimme esikoisen kanssa saada hassun kuvan sellaisesta tilanteesta mutta ajoitus ei onnistunut eikä minulla riittänyt kunto/tasapaino siihen, että olisin seissyt yhdellä jalalla toinen jalka taivasta kohti niin pitkään, että lapsi onnistuu saamaan onnistuneen otoksen.

Lisätäänpä vaikeusastetta. Ylettääkö kurkotella vai ollaanko kohta mukkelis makkelis kukkapenkissä?

Joskus verkotettu alue on niin suuri, ettei auta kuin hypätä kokonaan häkkiin. Hiidenkiven puutarhassa sellainen paikka löytyy kärhökaaripenkin pensasmustikkaosiosta. Siellä on sentään muutamia astinkiviä mutta niitäkin aika harvakseltaan. Kuvan asento lienee jonkinlainen puolikyykyn variaatio eteentaivutuksella. Oli mikä oli, niin sillä pääsee kurottelemaan huomattavasti pidemmälle kukkapenkkiin kuin syväkyykyllä. Mahtuu kasveja enemmän kun ei tarvitse varata tilaa astinkiville! Tasapainokin kehittyy kuhmuraisten kivien päällä keikkuessa. Komeamaksaruohojen seasta pilkisteli jo helmililjojen ja valkovuokkojen piippoja, joten ei passannut lompsia sekaan ihan miten vain. Tuo isännän vanha, ruma lippis on muuten yksi parhaita puutarhapäähineitäni. Se on täydellisen muotoinen päähäni ja niin paksua kangasta etteivät paarmat saa hampaitaan sen läpi. Voisin kuvitella sen estävän täysin myös UV-säteiden läpipääsyn. Isohko lippa varjostaa hyvin silmiä ja peittää tehokkaasti kuvissa kasvot.

Ihan kaikkialle ei ylety kiviltä kurkottelemalla. Tämä asento muistuttanee jotain joogaliikettä?

Olipa sopivasti jäänyt pionin tukikeppi pystyyn törröttämään. Siitä tai otettua pikkuisen lisätukea ja kevennettyä painoa siltä varalta, että jalan alle olisi sattunut jäämään joku maasta puskeva kasvinalku. Tässä asennossa tulee venytystä vähän sinne sun tänne ja kaiketi joku lihasryhmäkin siinä aktivoitui. Puutarhalihakset kenties? Huomatkaa oikean kyynärvarren puolivälin kohdalla taustalla kauniisti kukkiva sinivuokko. Kukkia on ainakin kymmenen yhtä aikaa auki ja nuppuja vielä tulossa. Ensimmäisen jumppakuvan vaaleajouluruusu taas näkyy oikean pohkeeni yläpuolella kuvan yläosassa. Kyllä, juuri se valkoisena hohtava lämpäre tuolla kaukana. Hyvin erottuu, eikö?

Pieni kurottelukin tekee välillä hyvää.

Pitäähän se ranka saada välillä suoristettua ja tekee tuollainen taivaita kohti kurkottelu varmaan pohkeille ja jalkaterän lihaksillekin hyvää. Talvella ei ollut tarpeeksi lunta hankikelien aikaan, jotta olisin ylettänyt repiä kärhöportin päältä viimevuotiset versot pois. Niinpä niitä joutui nyt vähän kurottelemaan. Onneksi versot eivät olleet ihan umpisolmussa kaaren huipulla. Aurinko kyllä vähän häikäisi mutta tulipahan jumpattua samalla naamalihaksiakin, kun siristeli silmiä ja töpeksi kaaren huipulta pudonnutta roskaa pois suusta. Muutenhan suu ei olisi ollut auki mutta kun piti kysellä esikoiselta, joko on riittävästi kuvia otettu ja saa kiskaista viimeisetkin versot pois.

Aurinkopenkin "astinkivi" on vähän korkeampaa sorttia.

Tälle asennolle ei varsinkaan löydy virallista nimeä. Olkoon se nyt vaikka sitten "kurjenmiekkoihin kurkottava kitkijä". Se on varmaan sukua samalle asennolle, jossa kömmitään johonkin keskiaikaiselta kidutusvälineeltä muistuttavaan kuntosalilaitteeseen. Kevätkukkaniitylle ei passaa jalkaansa asettaa, sillä sieltä nousee yhtä sun toista joka neliösentiltä. Kevättähdet, huhtikurjenmiekat ja maksaruohot nyt jo erottaa mutta hyasinttien pulleat piipot vasta kurkkivat maanrajassa ja sinikatanoista ei edes tiedä, ovatko hengissä vai eivät. Hätä konstit keksii ja myös hankalimmassa kohdassa oleva voikukka saa lähtöpassit. Tukikäden rystyset eivät ehkä rusentaneet kovin montaa kasvia. Pientä koordinaatioharjoitustakin tulee tehtyä, kun tasapainoillessa pitää saada rikkaruohoämpäri pidettyä paikoillaan.

Viimeistä viedään: puutarhaan sopiva lankutusasento.

Lankuttamalla pääsee kitkemään jo melkoisen suuren alueen ja ihan ilman astinkiviä tai -lautoja. Mutta ihan miten tahansa ei kukkapenkissä passaa lankuttaa. Jos lankutat kyynärvarsien varassa, onnistut rusentamaan kyynärvarsillasi ties miten monta kasvia. Keskivartalokin jää siinä asennossa alemmas ja jos samassa kohdassa vaikka joku tulppaani tai herkemmin taittuva perennanvarsi olisi jo kovin korkeaksi kasvanut, niin poikkihan se menisi. Kämmenten varassa lankuttaminen nostaa kropan korkeammalle ja pienentää mukavasti käden alle jäävää riskialuetta. Liike on melkoisen tehokas, sillä joudut tekemään sen yhdellä kädellä. Toinen käsi kun tarvitaan tietysti kitkemiseen. Silmän ja käden koordinaatio kehittyy, kun yrität samalla viskoa kitkemäsi rikkaruohot jalkojen luona olevaan ämpäriin. Jos kunto kestää, niin koko kukkapenkin voi käydä läpi "lankkukävelemällä" sivuttain sitä mukaa kun saa yhden kohdan kitkettyä. Muista muuten tässäkin se keskivartalon tuki ja vaihda tasaisin väliajoin tukikättä, jotta tulee treenattua kumpikin puoli kropasta ja kitkettyä rikkaruohot kaikkialta. Lankutusta kannattaa harrastaa erityisesti keväällä, sillä kovin korkeaksi kasvaneiden kasvien sekaan sillä tyylillä ei passaa yrittää. Voi tulla enemmän tuhoa kuin hyvää jälkeä.

Jätetään lopuksi verkkokalvoille puutarharönttösiäni kauniimpi kuva. Katsojan loppurentoutus.

Siinäpä oli yhden päivän treeniä kerrakseen eikä tarvittu edes kalliita laitteita (vaatteidenkaan ei tarvitse tässä treenissä olla mitään merkkivermeitä). Innostuisiko nyt joku toinen hullunrohkea esittelemään oman puutarhajumppansa meille, jotka eivät innostu kuntosaleista tai muustakaan urheilusta? Voidaan sitten vertailla, kenen treeni kohentaa kuntoa ja puutarhaa tehokkaimmin.

Lämmin toukokuun aloitus

Sinivuokot kukkivat.

Vappuviikonlopun säät olivat mitä mainioimmat puutarhailua ajatellen. Ilman tuulta olisi pärjännyt t-paidassa mutta sen verran ainakin täällä puhalteli, että piti pitää fleece päällä melkein koko ajan. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut ja välillä oli ihan mukavakin, että viilentävä tuulenpuhuri osui kohdalle. Isoin urakka oli puutarhakompostorin tyhjennys. Nyt kun pääsisi hakemaan tallilta hepankakkaa, niin saisi viimevuotisen kompostin nosteltua Biolanin puutarhakompostoriin loppukypsymään. Puutarhasta kun ei vielä tähän aikaan irtoa kovinkaan paljoa vihreää kitkentäjätettä kompostoitumisen vauhdittajaksi.

Kompostia matkalla kukkapenkkiin.

Mikä neronleimaus olikaan levittää syksyllä kevättähtiä ja huhtikurjenmiekkoja kivikkorinteen puolelle! Aurinkopenkin puolella ei ole aivan yhtä runsasta kukkatykitystä kuin aiempina keväinä mutta sinisiä ja vaaleanpunaisia lämpäreitä on nyt paljon laajemmalla alueella. Jos sipulit viihtyvät uusilla paikoillaan yhtä hyvin kuin ennen, niin parin vuoden päästä kukintaa on hyvin monen neliömetrin alalla. Yksi pieni muistuma aikaisempien vuosien kukkapaljoudesta on vielä aurinkopenkin puolella. Ilmeisesti rikkaruohon juuria ei ollut syksyllä ihan koko kevätkukkaniityn alueella, kun jäi noin tiheä kukkalämpäre jakamatta. Sen voisi nostaa tänä kesänä kunhan kurjenmiekkojen lehdet alkavat kuihtua. Sipuleiden on pakko olla ihan vieri vieressä kun kukatkin ovat tiiviissä sumpussa.

Kuvassa näky on aika laimea mutta livenä kurjenmiekat ja kevättähdet tuikkivat iloisesti sieltä sun täältä.

Nukkapähkämöt ovat vähän ankean näköisiä keväällä ennen kuin ne alkavat puskea uusia lehtiä, joiden alle vanhat sitten häviävät. Miksi en siis ole aikaisemmin ymmärtänyt istuttaa niiden sekaan huhtikurjenmiekkoja? Isot, tummansiniset kukat tuovat mahtavasti väriä vaaleaan pähkämömattoon ja luultavasti kurjenmiekkojen lehdet häviävät näkyvistä viimeistään siinä vaiheessa kun pähkämöt alkavat kasvattaa kukkavarsiaan.

Aika kiva yhdistelmä minusta.

Jos kurjenmiekat toimivat hienosti nukkapähkämöiden seassa, niin kevättähtien kanssa tilanne on hieman eri. Korkeus olisi hyvä mutta pastelliset sävyt eivät oikein erotu epämääräisen hailakanvärisistä pähkämöistä. Luultavasti suurin osa kevättähdistä on vielä levittäytynyt ihan itse pähkämöiden sekaan, sillä en muistaakseni istuttanut niitä ihan kivien kylkeen. Muutama keskemmällä aluetta oleva kasvusto saattaa toki olla oma virhearvioni. Pitää nyt tässä vähän pohdiskella, josko kaivaisi ainakin vaaleanpunaiset kevättähdet vaikka kaukasianmaksaruohojen sekaan. Tummaa kasvustoa vasten hempukat olisivat paremmin edukseen. Siniset ehkä saavat jäädä pähkämöiden sekaan. Isompana mättäänä ne varmaan erottuvat paremmin, vaikka pähkämö ei ihan optimaalinen väripari niille olekaan.

Omatoimiset kevättähdet eivät ihan erotu massasta.

Viime syksynä istutettu nukki selvästi viihtyy.

Jos en olisi jättänyt nukin nimilappusta kukkapenkkiin, olisin saattanut jopa kitkeä lilliputtikokoiset nukit rikkaruohoina pois. Kukkavarrella on korkeutta vain muutaman sentin eikä yksittäinen kukkakaan ole edes senttiä halkaisijaltaan. Söpöjähän nuo kuitenkin ovat ja selvästi viihtyvät, kun kukkivat kumpainenkin. Pitäähän sitä joka puutarhassa yksi suurennuslasin kanssa tutkittava kasvikin olla vai miten se nyt menikään? Viime kesän hankinnoista valkokukkainen tarhalevisia oli mädäntynyt ihan kokonaan. Se vähän harmittaa, vaikka ensimmäinenkin tarhalevisiani jäi yhden kesän ihmeeksi. Viime kesän kukinta oli kuitenkin yltäkylläisen runsas, joten ei tullut ostettua kasvia, joka jurottaa ensimmäisen kesän ja heittää henkensä ennen toista. Jatkossa pitäydyn pelkästään tähtilevisioissa, sillä ne ovat talvehtineet loistavasti. Olisikohan niissä valkoista lajiketta?

Melkein peitin kompostimullalla kurjenpolven varsien seasta kurkistelevat krookukset.

Ylläolevan kuvan kukkasten piti olla sinisahrami 'Blue Pearlia' mutta kukat näyttävät minusta identtisiltä tähtisahrami 'Barr's Purplen' kanssa. Nappasin kukkien auettua vielä Barrin kukan ja vein sen näiden viereen vertailtavaksi. Barr oli ehkä hitusen kookkaampi mutta ovat ne saaneet kasvaakin maassa pidempään kuin nämä, jotka istutin vasta viime kesänä kellarissa talvetetuista sipuleista. Ehkä pitää vertailla kukkia uudestaan ensi keväänä. Onneksi viskoin kompostimultaa kottikärrystä käsin, sillä lapiollisen alle kukat olisivat varmasti hautautuneet kokonaan.

Koska kukkii?-haasteen pystykiurunkannukset kukkivat huhtikuun 27:nnen päivän sijaan vappuna, 1.5.

Neljällä päivällä menivät kiurunkannukset huti, joten ne osuivat arvauksistani toiseksi lähimmäksi. Narsissien pelkään menevän huti aivan totaalisesti, sillä vielä ei näy edes ensimmäistäkään piiponkärkeä ja kukinnan pitäisi alkaa 15.4. Minkä ihmeen takia menin heittämään niin aikaisen veikkauksen niiden kohdalle? Ja onko niistä yksikään edes elossa enää? Toivottavasti edes joku sipuleista olisi selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä.

Tomaatit ruukutettu ulkona 2.3.

Tomaattini eivät olleet päässeet vielä tutustumaan edes ulkoeteiseen kun jo vein ne ulos. Sen verran lämmintä oli 2.3, vaikka tuuli välillä puhalsikin melko voimakkaasti. Ruukuttelin tomaatteja kuitenkin autotallin varjoisalla seinustalla, johon ei osunut tuuli aivan yhtä voimakkaasti kuin avoimemmalle kohdalle. Kaksi amppelitomaatti 'Gartenperleä' pääsi jo lopullisiin astioihinsa mutta toiset saavat pärjätä noissa astioissa toukokuun lopulle saakka. En tiedä, missä vaiheessa minulle tuli laskuvirhe, mutta ei tomaatteja noin montaa pitänyt laittaa. Kuvasta puuttuvat vielä lasten tomaatit, jotka he kiikuttivat aika pian ruukutuksen jälkeen takaisin sisälle toipumaan. Saivat ehkä hitusen kovakouraisempaa käsittelyä kuin nämä minun taimeni... Toivon totisesti pitkästä aikaa tomaateille oikein suotuisaa kesää, jotta kaikki vaivannäkö ei mene hukkaan.

Ensimmäinen erä taimia pääsi lopullisesti ulos.

Hankin aiemmin keväällä kasvilavan päälle uuden muovihupun, sillä edellisissä oli jo reikiä ja toisen tukikehikosta on hajonnut yksi palanen. Niitäkin käytetään vielä tarpeen mukaan mutta tämän uuden alle mahtuu hieman korkeampia kasveja. Yksi tomaateista oli tarkoitus istuttaa kasvilavaan ja se saa varmasti alkuun muovikasvarin suojakseen tai jos on kovin aurinkoista, niin kehikon varaan saa laitettua harsoa varjostamaan paahteelta.

Ensimmäinen tarhakylmänkukka kukkii todella matalin kukkavarsin mutta suurin kukin.

Kuun vaihteesta jäi vaikka miten monta asiaa ja uutta kukkijaa raportoimatta mutta ehkäpä ehdin paneutua niihin jonain toisena päivänä. Iloista, aurinkoista toukokuuta!

Ennen ja jälkeen

Kylläpä taas maisemat muuttuivat nopeasti, kun toissapäivää vertaa eiliseen. Kuvat tosin ovat vasta tältä päivältä, sillä eilen kaikki pienet kevätkukkijat olivat hautautuneet umpsukkeluksiin hangen alle eikä niitä näkymiä ollut alkuunkaan mielekästä kuvata.

Huhtikurjenmiekoista kukkii jo muutama 'Harmony' sekä ensimmäinen 'Alida' (tuo vaaleampi).

Perkasin syksyllä perusteellisesti huhtikurjenmiekkojen kasvualueen, sillä niiden sekaan oli eksynyt heinää ja vähän muitakin rikkaruohoja. Ainakaan kurjenmiekkoja perkaaminen ei näyttänyt häiritsevän, sillä niitä nousee tasaisesti joka puolelta ja ensimmäiset jo kukkivatkin. Niiden sipuleita riitti levitettäväksi myös muualle ja tietysti upottelin niitä "hiidenkiven'' toisellekin puolelle kivikkorinteen yläosiin. Muutamia kukkii jo sielläkin ja versoja nousee mukavasti aika laajalta alueelta. Minusta ne sopivat oikein mukavasti myös kivien sekaan.

Vasemmalla 24.4, oikealla samat kukkaset hieman eri kulmista 26.4. aamupäivällä.

Kevättähtien veikkasin kukkivan jo 16.4. mutta ensimmäinen avautui vasta 23.4. Viikolla huti ja melkein heti kun ensimmäiset uskalsivat aloittaa kukinnan, tuli märkä ja jäinen peitto päälle. Melkein säälittää pienten kukkien puolesta mutta onneksi kevätkukat ovat sitkeitä ja tottuneita vaikka millaisiin säänvaihteluihin. Tähtisahrami 'Ruby Giantia' oli jo pari isoa mätästä komeasti kukassa mutta niin nekin vain joutuivat vetämään kukkansa suppuun ja odottamaan poutaisempaa keliä.

Ylärivissä kevättähdet, alarivissä ensimmäiset kultasahrami 'Romancet' sekä tarhakylmänkukat.

Kollaasin alarivissä eivät sentään olleet sahramit joutuneet muodonmuutosleikkiin ja muuttuneet vuorokaudessa kylmänkukiksi. Kummassakaan ei vain ollut tänään mitään kuvattavaa: pikkuruiset sahramit olivat kokonaan lumen alla eikä kylmänkukistakaan nähnyt juuri mitään. Niiden karvainen pinta keräsi selvästi tehokkaammin lunta päälleen kuin vaikkapa kurjenmiekkojen terälehdet. Pääsivät siis kumpainenkin blogiin lumettoman päivän kuvina. Pelkäsin jo keltaisen nurkan krookusten joutuneen kokonaan myyrien suihin mutta olipa ainakin pari pientä rypästä säästynyt. Jospa niitä vielä jokunen nousee kunhan pääsevät esiin päivänliljojen viimevuotisten lehtien seasta. Vaikeaa olisi ollut tarhakylmänkukankaan nousta kovin suuren lehtimassan ylle, kun katsoo kukkavarren pituutta. Hassusti nuo ensimmäiset kukat aukesivat melkein maanpinnan tasalle. Toivottavasti se kertoo vain koleasta säästä eikä siitä, että myyrä olisi mutustanut siltä juuret olemattomiin.

Takapihalla tähtisahramit 'Barr's Purple' ja valkoiset posliinihyasintit ovat aloittaneet kukinnan.

Tässä ennen-kuva.

Kuten kuvasta näkyy, niin jälkikompostorimme alkoi olla jo vähän turhan heppoisessa kunnossa. Ilman ympärille kieputettua narua, kepakoita ja raudoitusverkon jämäpaloja koko kompostori leviäisi palasiksi eikä tyhjennysluukku pysyisi hetkeäkään kiinni. Koska tyhjennysluukusta, kannesta ja takakappaleestakin puuttui myös pieniä palasia, päätimme hankkia uuden kompostorin sen tilalle ja siirtää tuon johonkin kevyempään käyttöön. Uusi kompostorikaan ei ole lämpöeristetty mutta sentään siinä on sentään pohja ja kansi, joka ei aukea tuulessa. Olen istuttanut yleensä kesäksi jälkikompostoriin kurpitsan ja välillä jotain muutakin mutta pitää nyt vielä tutkailla, miten tähän uuteen tekisi. Täyttöaukko on sen verran pienempi, vaikka koko yläosan ottaisi irti, ettei siihen ainakaan montaa kasvia mahdu. Ehkä yksi kesäkurpitsa tai muutama köynnöstävä kasvi, jotka voi ohjata viereiseen raudoitusverkkoon. Ihan mukavasti uudessa kompostorissa lähti kuitenkin vanhassa jälkikompostorissa ollut massa lämpenemään kun laitoin pikakompostorista puolivalmista tavaraa sekaan.

Ja tässä jälkeen.

Uusi kompostori oli pohjamitoiltaan edellistä jonkun verran leveämpi, joten kompostorin etureuna jäi tyhjän päälle killumaan. Omasta "sekatavarakaupasta", eli metsästä edellisen asukkaan rakennusjätekasoilta löytyi pari sopivanpaksuista betonilaatan kappaletta, joilla sai etureunaan riittävästi täytettä. Kompostorin ilmankierto hoituu ilmeisesti tyhjennysluukun alla olevan ilmanottoaukon kautta ja nyt se on ainakin on kunnolla avoinna. Saa nähdä, miten paljon myyriä alkaa vilistä samaisen aukon kautta mutta pääsivätpä ne halutessaan siihen edelliseenkin kompostoriin, jossa ei ollut edes muodon vuoksi minkäänlaista pohjaa. Ei tuohon kuitenkaan tuoretta keittiöjätettä laiteta, vaikka kompostori mukana tulleen lappusen mukaan soveltuisi niillekin. Sentin ilmareiät pohjassa eivät minusta ole riittävän pieniä estämään myyrien ja hiirien pääsy kompostoriin. Ehkä tuohon etureunan koloseen voi askarrella palasen tiheäsilmäistä verkkoa, jos herää epäilys jyrsijähotellista kompostorin alla. Kompostorien luona puuhaillessa tuli samalla kaiveltua niiden edestä muutama paksujuurinen voikukka ja muitakin rikkaruohoja pois.

Skillat "vaahtokylvyssä".

Meillä on edelleen muutamia senttejä lunta maassa, vaikka tänään on hetkittäin aurinkokin pilkistellyt. Välilä tosin satoi uutta räntää päälle mutta tuleepahan edes pikkuisen kosteutta maahan. Kurjalla kelillä ei ulkopuuhissa oltu mutta sisätiloissa purkkimäärä lisääntyi melkoisesti, kun koulia taimia. Olisi pitänyt ottaa taimipöydistäkin ennen ja jälkeen -kuvat.