Puutarhavuosi 2025

Vuosi 2025 on melkein lopussa, joten on jo korkea aika tehdä koostetta vuoden tapahtumista. Viimevuotinen haastepohja oli minusta edelleen käyttökelpoinen, joten mennään samalla tänä vuonna. 

Tähtisahrami 'Ruby Giant' huhtikuun puolivälissä.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Taidetta (mainitse myös materiaali)

Viime kesänä tuli laiskoteltua ennennäkemättömän paljon puutarhatöistä. Osan kesästä nielaisivat lomareissut ja yhden viikon olin opiskelumatkallakin. Asentohuimaus nielaisi heinäkuusta täysin yhden viikon eikä oikeastaan parin seuraavankaan viikon aikana tehnyt mieli hirveästi kumarrella. Jonkun verran sopivia puutarhapäiviä meni myös sadetta pitäessä, vaikkei mitenkään supermärkä kesä ollutkaan.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Kun ei ollut suunnitelmia, niin eipä tullut niistä lipsuttuakaan.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Vähän
c. Jonkun verran
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Aika vähän tuli hankintoja tai edes vaihtareita. En muista, että olisin hankkinut muuta kuin pari maksaruohoa, loistokärhön ja valkoisen levisian. Ja elokuussa ostin taimipäiviltä harvinaisemman nukin sekä keltakirjavan posliinirikkon. Ai niin, tulihan äidiltäni myös niitä itse lisättyjä alppiruusun taimia peräti 12 kappaletta tänne kasvamaan kokoa vähän kosteammissa olosuhteissa.

Alppiruusuntaimet odottamassa istutusta.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Kyllä niitä taisi jokunen taas häippäistä paremmille kukkamaille. Alppiwulfenia ei ainakaan selvinnyt ensimmäisestä talvestaan. Tai ehkä sen tappoi kevät, sillä lumien sulaessa siinä oli vielä vihreitä lehtiä. Timjamille kävi taas kerran yhtä köpelösti. Yksi tarhakylmänkukista joutui niin pahasti myyrän syömäksi, ettei selvinnyt siitä. Muutama kärhökään ei noussut mutta ne saattoivat kuukahtaa jo toissa talven aikana. Toivon kyllä, että ne olisivat vain pitämässä toista välivuotta putkeen ja heräisivät tulevana kesänä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Puro ja kallio puuttuvat edelleen. Uusia toiveitakaan ei ole tullut vuoden mittaan, joten näillä vanhoilla mennään.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2025?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Sää puhuttaa aina, varsinkin silloin kun se on poikkeuksellinen. Kesän säässä nyt ei mitään järin poikkeuksellista ollut, jos ei lasketa pitkälle heinäkuuhun jatkuneita kylmiä öitä. Ennen heinäkuun puoltaväliä ei montaa kertaa yön alin lämpötila ollut yli kymmentä astetta ja vielä 7.7. olin merkinnyt 7 astetta vuorokauden alimmaksi lämpötilaksi. Talvi sen sijaan oli leuto ja vähäluminen, huhti-toukokuu lämpimiä ja syksy harvinaisen sateinen ja lämmin. Ensilumet satoivat vasta marraskuun lopulla mutta nekin sulivat pois. Mustaa joulua ei täällä päin ole kovin usein näkynyt mutta nytpä tuli sellainenkin koettua. Tätä postausta 27.12. kirjoittaessa maa on juuri ja juuri valkoinen, sillä aamupäivällä satoi hetken aikaa räntää.

C-kohtaan sanoisin, että koskaan ennen meillä ei ole ollut näin pahaa myyrä- tai hiiriongelmaa puutarhan suhteen kuin tänä vuonna. Puoliksi syötyjä tomaatteja, mansikoita ja karviaisia löytyi pitkin pihamaata, kasvimaalta popsittiin mm. herneenversot poikki juuri silloin kun ne olisivat alkaneet kukkia. Myyriä vipelsi päivittäin siellä sun täällä, vaikka niitä loukutettiin ahkerasti. Karokin hoiti oman osansa...

Putsattu ja tasoitettu pihakiveys oli viime kesän rankimpia urakoita.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Varmaan myyrien loukutus. Pari piti listiä lapiolla, kun olivat onnistuneet tunkemaan itsensä loukkuun niin, että olivat vielä hengissä. Yöks. Aika iso ja fyysisesti myyränlistintää raskaampi urakka oli myös pihaantulon betonikiveyksen tasaaminen ja kitkeminen yhden viikonlopun aikana. Ai, että siitä olikin nautinnollista kolata lunta, kun sitä sen yhden kerran kolattavaksi asti satoi. Ei tössännyt kola ruohotupsuihin eikä tarvinnut käydä pienemmällä lapiolla tai harjalla viimeistelemässä kuoppien pohjalta lumia pois, kun kola ylsi laattoihin asti joka kohdassa. Ensi kesälle jäi kiveyksen loppuosa, ns. ajoväylä, joka aaltoilee jo erittäin paljon. Kukahan hullu sen jaksaisi tehdä?

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Ehkä aurinkokatos patiolle. Eipä paljon muuta tullut puutarhaan hankittuakaan. Katokselle ei ollut enää loppukesän aikana juuri käyttöä mutta ensi kesänä siitä on varmasti paljon iloa.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Loistokärhö 'Kaiser' yllätti jättisuurilla kukillaan.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Loistokärhö 'Kaiserin' mahtavan suurista kukista huolimatta valitsen tähän kohtaan kurjenmiekat. Eivät ne kaikki kukkineet mutta moni ilahdutti yllättävän runsaalla kukinnalla. Ehkä omat kurjenmiekkani ottivat mallia yltäkylläisen runsaasti kukkineesta Navettapiian kurjenmiekasta.

Olin melkein sanaton tämän kukkarunsauden edessä.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Perenna- ja pensaspuolella ei tainnut pettymyksiä tulla, kasvimaalla sitäkin enemmän. Hokkaidokurpitsat, avomaan kurkut ja paprikat eivät tehneet kunnon satoa. Ne kaikki taisivat kärsiä kesäkuun ja heinäkuun alun kylmistä öistä eivätkä elokuun alkupuolella uudestaan alkaneet kylmät yöt auttaneet yhtään asiaa. Tomaatit kestivät kylmyyttä paljon paremmin, vaikka eivät nekään mitään huippusatoa tehneet.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?
a. Kyllä vain ja osa jäi säästöön ensi kesää varten.
b. Suunnilleen
c. "Hieman" lipsahti lapasesta...
d. Mikä budjetti?

13. Mitä opit?

Tuholaisten määrä on vakio: jos kotiloiden ja hyönteisten kanssa pärjää, tulee myyräongelma. Niin, ja rusakotkin olivat tänä kesänä erityisen röyhkeitä; söivät loistokärhöjäkin ihan surutta sängelle, vaikka ne on yleensä jätetty rauhaan. Linnut taas söivät kaikki verkottamatta jääneet marjat. Ai, ja olihan täällä vielä narsissikärpäsongelmakin. Siitä huolimatta, että lapset saivat niitä napattua yllättävän taitavasti ja yhden sain itsekin kiinni, niin joku ehti munia kukkapenkissä olleeseen amaryllikseeni. Varmaan saan sanoa hyvästit myös kaikille lopuille narsisseilleni. Mutta etanoita ja kotiloita oli vain siedettävä määrä eivätkä nekään saaneet kovin suurta tuhoa aikaiseksi. Ensi kesänä varmaan tapellaan sitten niiden kanssa.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Osta uusia hiirenloukkuja ja ruuvaa ne laudanpätkään kiinni (kiitos naapuri vinkistä!). Silloin loukut eivät "lähde kävelemään". Ja uusia loukkuja pitää hankkia siksi, että vanhoista on jo menneet jouset. Liikaa käytetty... Jätä myös paprikoiden kasvatus kasvihuoneellisille puutarhureille. Yhden chiliruukun voi laittaa tulemaan ja chilitkin kannattaa kylvää mieluummin heti alkuvuodesta kuin vasta maaliskuussa.

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?
a. Suurin suunnitelmin
b. Kunnianhimoisin odotuksin
c. Kauhunsekaisin tuntein
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten

En itse asiassa tiedä, sillä en ole päässyt vielä niin pitkälle, että osaisin pohdiskella tulevaa kesää. Syksy oli aika rankka ja joululoma on mennyt siitä toipuessa. Jatkuva pimeyskin on vienyt veronsa. Tarvitsen näemmä selvästi valoa jaksamiseen, sillä aurinkoisen päivän jälkeen tuntuu nukuttavan paremmin, mikä taas näkyy virkeämpänä olona seuraavana päivänä. Kun aurinkoa ei juurikaan näkynyt koko syksynä, niin ihmekös tuo, jos unen laatu heikkeni vuoden loppua kohti ja sitä myötä väsymys lisääntyi. Luultavasti valon ja aurinkoisten päivien lisääntyessä puutarhainnostuskin herää ja lopulta sormet syyhyävät kevättä odotellessa.

Loistokärhö 'Skyfall' oli uusin kärhöhankintani. Kuinkahan se talvehtii? Taustalla mantsuriankärhö.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Vuosi 2025 jää pienimuotoisiin puutarhahistoriankirjoihin myös siitä, että kellari ja ulkoeteinen olivat talven tullessa melkein tyhjiä. Kellarissa taitaa olla vain seitsemän ruukkua omia talvetettavia (plus toinen mokoma äitini kasveja) ja eteisessä kuusi. Normaalivuonna kummassakin on ollut vähintään tuplamäärä kasveja ja ennätystalvena kellarissa taisi olla noin 70 ruukkua.

Haastan mukaan Kivipellon Sailan, Navettapiian ja Selättömän puutarhurin.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Täältä voit napata tyhjän haastepohjan ja käyttää sitä vastauksesi runkona. Muista vaihtaa kohtaan 6 oikea vuosiluku. Tai sitten voit toteuttaa haasteen täysin vapaamuotoisesti.

Haaste: kysymyksiä jouluperinteistä ja -tavoista

Nyt kun pikkuväen joulukiireet on raportoitu ja omat vähäiset joulupuuhat ohitettu, niin otanpa minäkin vihdoin käsittelyyn Selättömän puutarhurin jouluisen haasteen. Minut haastoi Rikkaruohoelämää-blogin Between.

1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein / rakkain, jonka hankit joka jouluksi?

Amaryllis on vakiintunut suosikkijoulukukakseni yhdessä hyasintin kanssa. Valkoinen kerrannaiskukkainen ritarinkukka on mieluisin, mutta muutkin värit kelpaavat kyllä. Punaista minulla on ollut harvemmin mutta ei sekään ole inhokkilistalla. Hyasinteistakin käy mikä väri tahansa. Tänä vuonna minulla oli valkoisia ja sinisiä. Muutaman ostin itse ja loput toi isäntä, kun oli sattunut huomaamaan niitä myynnissä itsenäisyyspäivän jälkeen puoleen hintaan. Pidin osan ulkoeteisessä ja vaihdoin sieltä aina uudet sisälle kukkineiden tilalle.

Kokeilin istuttaa hyasintit ja amarylliksen lasilyhtyyn.

Viikko myöhemmin hyasintit kurkkivat jo lyhdyn suuaukosta ulos.

2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

Luultavasti mikään jouluperinne ei ole sellainen, josta pitäisin kynsin hampain kiinni. Voin joustaa yhdessä jos toisessakin asiassa. Yhtenä perinteenä meillä on viettää joulua joka kolmas vuosi kotona ja kahtena väliin jäävänä vuonna vuorotellen eri mummoloissa. Välimatkaa isovanhempien luo on sen verran paljon, ettei ole mitään järkeä ajella pyhinä paikasta toiseen. Tuleepahan vaihtelua itse kullekin, kun joka joulu on vähän eri kuviot. Ehkä se on sellainen perinne, josta joustetaan ainoastaan silloin, jos joku on sairaana joulun aikaan.

3. Osaatko mennä siitä missä aita on matalin esim. joulusiivouksen suhteen?

Ehdottomasti ja hyvin sujuvasti vieläpä. Meillä ei puunata paikkoja lattiasta kattoon ja pimeimpään komeron nurkkaan, vaan ihan tavallinen viikkosiivous saa luvan riittää. Se muuten hoidetaan yleensä tappelun tai vähintäänkin pitkällisen keskustelun (ja kun se ei auta, niin uhkailun, kiristyksen ja pakottamisen) kautta, sillä eräät pätkäkokoiset ovat ottaneet jo taaperoikäisestä lähtien tavakseen kapinoida siivousta vastaan. Hyvin sujuvasti kuitenkin jättävät jälkeensä enemmän sotkua kuin voisi kuvitella olevan edes mahdollista.

Hyasintteja ja sipulina ostettu amaryllis 'Picotee' 16.12.

Jouluaattona oli uudet hyasintit samassa ruukussa, sillä valkoiset ehtivät jo kukkia.

4. Käytkö joulusaunassa aattona?

Riippuu vähän siitä, millaisella porukalla ja missä sitä joulua vietetään. Tänä jouluna emme saunoneet aattona.

5. Teetkö itse joululahjoja?

Harvemmin. Yhdelle naapureistamme viemme joka joulu pienen pussillisen pipareita tai joulutorttuja, välillä myös sämpylöitä, jos on sattunut leipomisinnostus iskemään. Tänä vuonna sairastuimme koko perhe a-influenssaan 1-2 viikkoa ennen joulua, mikä vähensi kaikenlaista itse tekemistä. Ei onneksi mennyt joulu sairastaessa ja sekä lapsille että minulle tuli influenssan myötä viikon pidempi joululoma. Itse olisin kyllä mieluummin ollut senkin viikon töissä kuin sairaslomalla.

Viimejouluinen ritarinkukka 'Magic Green' kukki jo itsenäisyyspäivänä yhdellä kukkavanalla.

6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

Kylmäsavulohi, kinkku, lanttu- ja porkkanalaatikko, rosolli. Jälkiruoka! Suklaa (mielellään mahdollisimman tummaa ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, kuten marmeladeja, pähkinöitä, hedelmiä, jugurttia, esansseja, mitänäitänyt tupataankaan tunkea ällömakeisiin markettisuklaisiin).

12.12.-25 maisemat olivat hyvin jouluiset ja pakkastakin -15 astetta. Jouluaattona maassa oli suunnilleen milli lunta.

7. Rakkain joululaulusi?

Jos on hyvä esittäjä, niin melkein mikä tahansa joululaulu uppoaa. On hanget korkeat nietokset, Rauhaa, vain rauhaa, Tonttu, Sylvian joululaulu, Sydämeeni joulun teen, Walking in the air, Taivas sylissäni, En etsi valtaa, loistoa... Siinä muutama äkkiseltään mieleen tullut mieluisa joululaulu. Aattona kuulin radiosta kappaleen Petit Papa Noël ja se pääsi kertaheitolla myös tuolle sangen pitkälle suosikkilistalleni. Miten niistä voi edes valita sitä kaikkein parasta? Inhokkilistan kärki on paljon helpompi: Sika, Joulumaa, Porsaita äidin oomme kaikki, No onkos tullut kesä? Tasapuolisesti kaikki yhtä kehnoja renkutuksia.

8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

Aito kuusi siitäkin huolimatta, että neulasia löytyy lattioilta vielä juhannuksena.

9. Vanhin joulukoristeesi?

Joko kaverilta yläasteella (?) saatu jääkaappimagneetti tai itse tehdyt käpytontut. Kummatkin taitavat olla jostain 2000-luvun alkupuolelta peräisin.

Onkohan tämä jääkaappimagneetti vanhin joulukoristeeni?

Vai ovatko vanhimpia kenties nämä tontut (plus kuusi niiden kaveria)?

10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

Torttu. Oikein suklainen, mehevä kuivakakku saattaisi kiivetä kisassa tortun rinnalle.

Melkein kokonaan lasten tekemät tortut.

En haasta nyt ketään kun haastekin on ollut jo jonkun aikaa liikkeellä ja moni on siihen vastannut. Jos et ole vielä osallistunut, niin nappaa tästä haaste vastaan. Tässä Maatuskan ohjeet:

Kopioi kysymykset, poistaa vastaukseni ja lisätä omasi. Voit mieluusti haastaa joskun mukaan ja kerro kyselyn aloittajan olevan Selätön puutarhuri. 

Jätä tämän postauksen kommenttikenttään tieto vastaamisestasi ja linkki blogiisi, ellet ole seuraajani. Näin löydän vastauksesi.

P.S. Laitoin blogin sivupalkkiin viimevuotisen Puutarhavuosi -haastepohjan, jos joku vaikka innostuu tekemään koostetta ennen kuin ehtii tulla haastetuksi (muistakaa muuttaa vuosiluku!). Taidan itse laittaa haasteen virallisesti liikkeelle tässä muutaman päivän sisällä.

Joulu ministi: 24

Miniväki näyttää juhlivan joulua varsin perinteiseen tapaan. Jouluherkkuja syntyi eilisen ahkeroinnin tuloksena niin paljon, että koko keittiö on kulhoja, vateja ja tarjoiluastioita täynnä. Ruokapöydällä näyttäisi olevan vihersalaattia, karjalanpiirakoita, voita, höyrytettyjä kasviksia sekä graavikalaa. Puuhellan päällä on laatikoita ja kinkkua, keittiötason päällä juomisia sekä jälkiruuaksi joulutorttuja. Minnillekin on laitettu jotain herkkua omaan kippoon lattialle. Jo on ihme, jos ei nälkä lähde näillä eväillä!

Emme taida livahtaa saunaseuraksi vai kuinka? Annetaan heille hetki yksityisyyttä ja palataan kotvasen kuluttua takaisin...

Ja sitten se joulun jännittävin hetki: lahjojen avaaminen. Nyt näette, mitä 18. päivän luukun salaisten puuhien tuloksena syntyi. Nestori sai lahjaksi lämpimät villasukat ja Inkeri kauniin korurasian. Koruja Inkerillä ei tosin vielä ole mutta nythän rasiaan voi alkaa hankkia täytettä. Minnikin sai oman pakettinsa, jonka sisältä paljastui leluhiiri (tai peräti rotta koosta päätellen). Lelu on tietysti kissanmintulla hajustettu.

Suuret kiitokset aktiivisesta osallistumisesta joulukalenterin pähkinöihin. Annoitte mielikuvituksenne suorastaan lentää ja vastauksianne oli hauska lukea.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogiystävilleni!

Joulu ministi: 23

Nälkä se ajaa pikkuväenkin ruuanlaittopuuhiin. Eilinen puuro kun päätyi Minnin ja kompostorin syötäväksi. Ensin pitää tietysti hakea kellarin kätköistä raaka-aineet ennen kuin voi kokkailla yhtään mitään. 

Nestori onkin jo aloitellut pilkkomista sillä aikaa kun Inkeri haki vielä viimeistä kuormaa kellarin uumenista.

Nyt on tulossa herkkua jos jonkinmoista ja näyttäisi uusi riisipuurokin jo muhivan hellalla. Vielä kinkku uuniin vai onkohan se jo uunista pois tulossa? Eiköhän näistä sapuskoista joku päädy omaankin suuhun!

PÄIVÄN PÄHKINÄ: Mitähän kaikkea huomenna tapahtuu?

Joulu ministi: 22

Mitäs herkkuja Inkerin keittiössä tänään syntyy? Näyttäisi olevan riisipuuro jo melkein valmiina. Nyt nostetaan vain puuro pöytään, niin päästään syömään! Onkohan puuron kaverina kanelia ja sokeria vai luumusoppaa?

Ei sujunut kommelluksitta tämäkään touhu! Vaikka huusholli onkin puunattu pari päivää sitten ihan perusteellisesti, niin tuskinpa Inkerille ja Nestorille siltikään kelpaa lattialle levinnyt joulupuuro. Mantelikin taisi hävitä Minnin suuhun.

PÄIVÄN PÄHKINÄ: Mikäs nyt neuvoksi?

Joulu ministi: 21

Neljäs adventtikynttilä on nyt sytytetty. Ensimmäistä on enää pieni pätkä jäljellä. Hupsis, nyt taitaakin olla Inkerin vuoro pitää tonttulakkia.

PÄIVÄN PÄHKINÄ: Mitä huomenna mahtaakaan tapahtua?

Joulu ministi: 20

Joulusiivouksen aika! Olivathan nuo lattiat jo aika roskaisia ja pölyäkin on vähän joka puolella.

Matto pitää ravistella ulkona ja keittiön tasot pyyhkiä. Minni taitaa huiskia pölyjä huuvan päältä. Sauna pitää myös puunata joulukuntoon.

Vielä kun lattiat pestään ja pyyhitään pölyt myös ikkunalistojen päältä, on kaikkialla putipuhdasta.

PÄIVÄN PÄHKINÄ: Mitähän on huomisen ohjelmassa?