Aurinkoa ja kuuraa

En tiedä, kumpaa olen kaivannut enemmän: aurinkoa vai pientä pakkasta kuuran kera. Hyvin toivottuja ilmiöitä olivat joka tapauksessa kumpikin. Vietinkin tänään useamman tunnin ulkona puuhastelemassa sitä sun tätä. Jo pelkkään kuvaus- ja ihastelukierrokseen kului aikaa ainakin puoli tuntia.

Matalalta se aurinko tässä vaiheessa syksyä paistaa, varsinkin aamupäivästä.

Lopuillakin talvetettavilla kasveilla alkoi talviunen aika, sillä siirsin ne ulkoa ja varastosta kellarin puolelle. Tänään piti ennusteen mukaan olla pari astetta lämmintä, mutta mittari oli pakkasella koko päivän ja maanpinta mukavasti jäässä. Syyssyrikkä oli edelleen kukkapenkissä, mutta nyt sen lehdet jo nuupottivat siihen malliin, että päätin kaivaa sen talviteloille. Jos ennusteen ja todellisuuden ero pysyisi samana, olisi syrikän kaivaminen viikonloppuna huomattavasti vaikeampaa eikä varastokaan kovin pitkään pysy lämpimänä, jos ulkona paukkuu pakkanen. Parempi siis tarttua toimeen varuilta nyt, johan tässä kasvit saivat vältellä tarpeeksi pitkään kellarin pimeyttä. Syrikkää piti saksia ihan reilulla kädellä, jotta sain sen sopimaan kellariin. Hassua, kuinka mietin kasveja siirtäessäni, että tänä vuonna kellarin kasvimäärä näyttää oikein hyvältä. Ja hyvähän se olikin siihen asti, että piti saada syyssyrikkä ja isompi hortensioista sopimaan mukaan. Ilmeisesti viisi 20-30-litraista ruukkua, 13 pienempää ruukkua ja yksi pahvilaatikko on liikaa 1,5 neliömetrin lattiapinta-alaan. Onneksi lehtimassaa on murto-osa siitä mitä viime vuonna eivätkä ruukut olleet läpimärkiä, joten homehtumisvaaraa tuskin on tänä talvena. Hyvillä mielin toivottelin aarteilleni rauhallisia talviunia.

Kuura muutti patjarikot kerrassaan veikeiksi.

Mehitähdet ovat kuuraisina aina hauskan näköisiä, mutta nämä tummat kivikkomehitähdet ('Dark Beauty') pistivät astetta paremmiksi.

Vielä löytyy heleämpiäkin värejä kuin vihreää ja eri sävyisiä ruskeita. Suurimmalle osalle kasveista pakkasta on jo ollut liikaa, mutta pari sinnikästä pitää väreistään kiinni viimeiseen asti.

Kaukasiantörmäkukat nuokkuvat maata kohti. Jokohan ne vihdoin luovuttavat pakkasta vastaan taiston vai jaksavatko loput nuput vielä aueta?

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' on vielä punainen. Kuinkahan käy seuraavan lämpimän jakson tullessa: pysyvätkö värikkäinä vai muuttuvatko mustiksi?

Purppuraheisiangervo on näyttävän värinen pensas niin kesä- kuin syksyasussaan. Näihin lehtiin kun olisi vielä auringonvalo osunut...

Rönsyakankaalit ovat kuuran alla tummanvioletteja.

Kasvien kellariin siirtämisen lisäksi laitoin tänään havut julkisivun kukkalaatikoihin ja levittelin viimeisiä haravoituja lehtiä muutaman arkajalan talvisuojaksi. Lehtikeon saivat päälleen niin nietospensaat kuin pari tänä vuonna istutettua kärhöäkin. Samalla tuli tutkailtua tarkemmin kaikkea vihreää. Pensasryhmään istutettu 'Otson karkki' -puolukka on piilotellut koko kesän pensaiden alla ja lähtenyt vaivihkaa valloittamaan maailmaa juuri niin kuin oli tarkoituskin. Alppiruusuistakin löytyi mukavia yllätyksiä. Jos kaikki niiden nuput selviävät talven yli, on ensi kesänä tiedossa oikein loisteliasta kukintaa.

'Otson karkki' kimmelsi auringonpaisteessa. Kuvan reunoilla näkyy osa pikkuisista puolukantaimista ja lisää löytyi vaikka miten paljon. Osa oli melkein puolen metrin päässä emokasvista.

Tästä isommasta alppiruususta laskin nuppuja 17kpl, pienemmästä niitä löytyi kymmenen.

Alppiruususta jouluruusuun, joka piristää kuurasta kimmeltävällä vihreydellään kuunliljojen hieman lättänää olemusta.

Voi kunpa näistä pikkupakkasista seuraisi suoraan talvi eikä tarvitsisi enää ihmetellä vesisateita ja kurakeliä. Johan niitä on tarpeeksi tälle syksylle riittänytkin. Aurinkoista viikkoa!