sunnuntai 8. joulukuuta 2019

8: Pieni joulusatu

Pikkuinen valesypressi oli nukkunut mainiosti ja nähnyt unta tonttujen eilisestä eväsretkestä. Hän heräsi uuteen aamuun intoa täynnä ja tähyili kaukaisuuteen, jos sieltä vaikka alkaisi kuulua puheensorinaa tai näkyä punaisia hiippalakkeja. Valesypressi odotti ja odotti, mutta ei nähnyt muuta kuin hiljalleen leijailevia lumihiutaleita.
Taivas oli harmaa ja lunta satoi koko ajan enemmän. Valesypressi, kivi ja lumiukko olivat saaneet jo ohuen lumihunnun ylleen. Iltaan mennessä lunta oli tuiskuttanut jo niin paljon, että kaikki kolme olivat jo melkein kokonaan hautautuneet hangen alle.
"Voi surkeuksien surkeus", ajatteli valesypressi, "löytävätköhän tontut minua enää ollenkaan?"

8 kommenttia:

  1. Haa, täälläkin on juuri satanut kevyt lumihuntu maahan, mutta ei hätää, yöllä sateen pitäisi muuttua vesisateeksi. Jospa sadussasikin käy niin?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan. Niin paljon tuota lunta näytti tupruttaneen, että aikamoinen kaatosade tarvittaisiin sen sulattamiseksi ;)

      Poista
  2. Kiva, että kivi ja valesypressi saivat lumihunnun ylleen. Tontun löytöretkeä odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaakohan puuta enää huomenna löytää kukaan nietosten keskeltä?

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!