tiistai 22. lokakuuta 2019

Ruskaa, kiviä ja kukkia

Tämä postaus onkin melkein reaaliajassa, sillä postauksen kuvat ovat pari tuntia vanhoja ja täällä tapahtuneet muutokset eiliseltä ja tältä päivältä. Aloitetaan ruskasta: löysin kerrassaan herkullisia pinkkejä ruskasävyjä parista itselleni melko uudesta tuttavuudesta.
Isorikko saa näin hauskan syysvärityksen. Näitä pitää saada ehdottomasti lisää!
Varjorikkokin on melkein yhtä hieno. Kamera ei pimeässä iltapäivässä saanut tästä ihan niin edustavaa kuvaa, miltä se luonnossa näytti.
 Siirrytään kivikkorinteeseen, jossa on yllättävän vehreää lokakuun loppupuoleksi.
Sinilemmiö on pullistellut syksyn aikana valtavasti. Näyttää siltä, että minun pitää siirtää silmäkatanat muualle ensi vuonna, jotta kaikki mahtuvat olemaan. Sinilemmiö ei nimittäin siirry tuosta mihinkään, sen huomasin jo viime kesänä, kun yritin siirtää sitä.
Kivikkorinteen vuosi sitten valmistuneessa etunurkassa matalat maksaruohot, pallomehiparrat, ketoneilikka ja kangasajuruoho ovat täyttäneet hienosti kivien välit. Valkomaksaruohon punainen väri tuo mukavasti vaihtelua.
Eilen ja tänään olen työnnellyt pari kottikärryllistä pikkukiviä rinteeseen. Sain täytettyä aika hyvin tyhjää mullosta ja peitettyä yläreunasta pilkistelevää juurimattoa, mutta varsinkin rinteen loppupäähän tarvitaan vielä ainakin samanlainen kuorma lisää kiviä.
Luonnossa pikkukivet ovat selvästi kuraisia, vaikka kuvassa näyttävät ainoastaan märiltä. Siitä se pikku hiljaa valmistuu.
Kivien kärräys kivikkorinteeseen oli kevyttä taukojumppaa, sillä varsinainen urakka oli tuoda metsän rajasta erään kuusen alta edellisten asukkaiden jättämät pyöreät kivet patiolle.
Kolmiopenkkikin sai viimein kivireunuksen. Jospa hakkeet ja mullat pysyisivät nyt vähän paremmin kukkapenkin puolella lintujen etsiessä syötävää. Tuolle nurmikon nurkalle laatoituksen ja luonnonkivipolun kulmauksessa minulla on jo suunnitelmanpoikanen tulossa.
Kolmiopenkin takareunan varjoisimpiin kohtiin laitoin kuusen alla sammaloituneet kivet.
Pari kivenmurikkaa löysi paikan kärhökaaripenkin alareunasta. Uusi työmaa siis aloitettu. Jospa joskus kivireunus korvaisi kasvimaan puolelta lahonneen tuoksuvatukkapunoksenkin.
Sain myös aikaiseksi leikata etupihan siperianpihdasta muutamia kulkureitille häiritsevästi tunkevia oksia. Niistä sain näppärästi havut julkisivun kukkalaatikoiden tilalle. Viime talvena pärjättiin pelkillä havuilla ja valosarjalla, joten ehkä tämäkin talvi mennään samalla systeemillä. Tai jos tulee tarjouksesta kanervia vastaan, niin voihan niitä työnnellä havujen sekaan.
Tänä vuonna on täällä päin myyräkannan huippu. Muutama myyrä ollaan saatu liiteristä loukkuun, mutta yhden kanssa meillä on ollut melkein kolmen viikon taisto nurmikosta. Minä käyn tallomassa tunnelit umpeen ja myyrä jossain välissä kaivaa lisää. Olen tökkinyt talikollakin käytävien kohdalta, mutta ilmiselvästi mokoma tihulainen on onnistunut väistämään piikit. Kukkapenkissä en ole vielä huomannut käytäviä, enkä muuallakaan pihalla.
Kuvan yläreunan käytävänpätkän päähän myyrä kerää aina pienen multakasan. Ilmeisesti kivien ja nurmikon välissä oleva muovi on toistaiseksi estänyt myyrän etenemisen kukkapenkkiin. Onneksi tuolla kohdalla on vain pikkusydäntä ja kesäkukkien jämät. Vähän kauempana on purppuraheisiangervo ja koivuangervoja, jotka lienee viisain suojata tiheällä verkolla.
Meiltä löytyy myös kevätkuk... SYYSkukkijoita. Pari esikkoa aloittelee kukintaa ja löysinpä nuppuja yhdestä jouluruusustakin.
Kevättalvella huonekasviksi ostettu esikko kukki jo aiemmin syksyllä ja jatkaa edelleen.
Alkukesällä puutarhatapahtumasta ostamani violetti esikko on myös innostunut kukkimaan.
Viime vuoden joulukukkana ollut jouluruusu on tehnyt muutamia pikkuruisia nuppuja. Niitä on siellä useampiakin. Sievä lupaus keväästä!
Kuten varmaan rivien välistä luittekin, niin pari viikkoa kestänyt flunssa on vihdoin parantunut eikä vienyt puutarhaintoa, vaikka masentavan pimeät syyskelit tekevät parhaansa puutarhurin lannistamiseksi. Oikeastaan tarmoa on kaksinverroin, sillä pitäähän köhimiseen hukattu aika saada kiinni ennen talven tuloa! Iloista viikon jatkoa!

22 kommenttia:

  1. Siälollahan taas täyres tohinas painien kivien kans. Hyvä, hyvä :) Suurin osa isorikoosta pysyy normi färisenä, mutta aina o joukos muutama ruskafäriillä komeeleva. Toivottavasti myyrät eivät tee tuhoja tai ainaki minimaallisen vähä, huamaamattomahan paikkahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysi höyry päällä on taas. Jaoin loppukesällä isorikkoni viiteen osaan ja jokaisessa on samalla tavalla pinkkiä. Jännä nähdä, miten ensi vuonna käy, kun kasvusto on (toivon mukaan) rehevämpi. Kovasti tässä koitetaan ennakoida myyrien tihutöitä, mutta eipä sitä kaikkea pysty. Jos pysyvät koko talven nurmikolla, niin olen tyytyväinen. Varsinkin jos mellastavat rikkaruohoisemmissa kohdissa eivätkä uusituilla kohdilla. Sellainen myyrä olisi oikein tervetullut, joka söisi voikukat ja ratamot jokaista juurenkärkeä myöten :D

      Poista
  2. Isojen kivien roudaaminen käy kyllä työstä.
    Esikot vaan on niin ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa ei onneksi ollut koon puolesta mitään jättiläisiä, mutta määrällisesti oli aikamoinen kasa risukon keskeltä kärrättäviä murikoita. Esikot ovat todella suloisia.

      Poista
  3. Oiii, kukkijoita! Pitääkin muistaa käydä kyttäämässä omien jouluruusujen puuhat, niistä ei koskaan tiedä, milloin innostuvat puskemaan nuppuja. Tsemppiä myyrien häätöön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei muissa jouluruusuissa vielä näkynyt mitään, onpahan tässä vielä aikaa niilläkin herätä nuppuilemaan. Kiitos, tuskin niitä saa häädettyä, mutta yritetään edes häiritä.

      Poista
  4. Mahtavaa, että olet toipunut ja mahtavaa kivityöskentelyä! Niin kauniita kiviä ja kivirivejä.
    Esikot, jotka yllättävät syksyllä, ovat niin hauskoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Esikoilla meni varmasti ajantaju sekaisin, kun tuli aikaisin kylmää ja pariin otteeseen luntakin niskaan ja nyt on taas lämpimämpää.

      Poista
  5. Hyvä kun flunssa on helepottanu. Ootpas kärränny kiviä, vielä meilläkin sitä hommoo on. Miunkin varjorikko on samalla tavalla punastanu alalehtiä. Tiälläkin pelätään tuota myyrien miäree, mie oon reikiin työntäny kiviä ja puukapuloita. Aina uuven reiän tekköö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä olisi pari kivikasaa kärrättävänä. Tässä ollaan muutama vuosi nautittu olemattomiksi jääneistä myyrätuhoista, joten nyt myyrät ottavat varmaan takaisin korkojen kanssa. Voi kun joku naapuruston kissoista eksyisi ennen talven tuloa meille myyräjahtiin hiirenloukkujen kaveriksi.

      Poista
  6. Heti, kun näin otsikossa sanan KIVI mielenkiinto heräsi! Ei kivihulluudelle mitään voi! Kärräämäsi sammaleiset kivet ovat ihania. Sammal tosin saattaa kuivua, jos uusi paikka ei ole enää kostea. Minä olen myös kärrännyt pihoihini lukuisia kiviä ympäristöstä. Ei mitään kevyttä puuhaa! Postauksestasi tuli mieleeni, että voisin minäkin ottaa mökin pihan kangasajuruohosta vähän pistokkaita ja tuoda niitä kotipihaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivet ovat hyvin rakastettavia :) Toivon, että sammal pysyy kivissä. Valitsin niille paikan, joka on melkein koko päivän varjossa ja kunhan pensaat kolmiopenkissä kasvavat, niin varjoa ja tuulensuojaa tulee vielä lisää. Kangasajuruoho leviää mukavasti kivien päälle, mutta luulen, että sille joutuu välillä näyttämään vähän saksiakin, ettei peitä ihan kaikkea.

      Poista
  7. Onpa kiva, että flunssa on selätetty ja olet päässyt taas kunnolla pihahommiin kiinni. Aloititkin sitten sieltä raskaimmasta päästä eli kivien roudaamisesta :) Kaunista jälkeä, kivet ovat hyvin viehättäviä puutarhassa. Itsekin harrastan niitä niin paljon kuin pystyn. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, pienenpiä kiviä vain tällä kertaa, ei rautakangen avulla siirreltäviä :D Ehdin kyllästyä sairastamiseen jo moneen kertaan, joten helpotus on suuri, kun on taas terveenä. Kiitos! Mukavaa viikon jatkoa!

      Poista
  8. Oi, miten suloinen pieni esikon kukka. Pitääkin käydä tarkistamassa omat esikot ja jouluruusut näkyykö nuppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä syysyllätyksiä järjestävät kukkaset ovat oikein mukavia. Toivottavasti sieltäkin löytyy pieniä väripilkkuja.

      Poista
  9. Tosi komea syysväri isorikossasi. Ai että, kevätesikoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isorikko ja esikot olivat oikein mukavia syyspäivän piristyksiä.

      Poista
  10. Kaunista jälkeä taas! Upea tuo isorikon syysväri ja suloisia kukkijoita. Meillä isorikko on pysynyt vihreänä. Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mietin, johtuisiko isorikkojeni väritys todella hiekkaisesta ja kuivasta kasvupaikasta. Nyt on tietysti kosteampaa, mutta tuossa kohdassa on todella laiha, hiekkainen kasvualusta, joka on varsinkin kesällä rutikuiva. Hyvää loppuviikkoa sinullekin!

      Poista
  11. Voi tuota kivien kärräystä - siinä saa kyllä voimaliikuntaa! Mukavasti eri kokoiset kivet näyttävät hakevan paikkansa ja kokonaisuudet valmistuvat. Tuntuu lupaavalta kevätesikoiden aloittaessa kukintaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei se ihan kevyttä hommaa ole. Sopivaa kolean syyspäivän puuhastelua. Kevätesikot tähän aikaan vuodesta lämmittävät mieltä mukavasti.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!