Puutarha on valkoinen

Komeamaksaruoho lumikuorrutuksella.

Loppusyksyn pimeys on vaihtunut ainakin meillä jo hieman valoisampiin tunnelmiin. Maanantaina oli lunta maassa suunnilleen sentin verran ja torstaina iltapäivästä alkoi semmoinen pyrytys, että ei enää tarvinnut miettiä, mikä vuodenaika on kyseessä. Kyllä tämä nimittäin jo talvelta tuntuu, vaikka pakkasta ei enää olekaan kuin pari astetta. Viikolla tulikin jo maistiaiset melkein -10 asteen pakkasesta.

Kivikkorinnettä maanantaina 17.11.2025.

Lumi paljasti taas, minkälaista liikennettä puutarhassa on. Rusakot olivat käyneet jo popsimassa monessa kohdassa vihreinä lumen alle jääneitä perennoja mutta onneksi suojaamatta jääneistä alppikärhöistä ei oltu vielä käyty maistelemassa edes oksankärkiä. Ryhdistäydyin tänään sen asian suhteen ja kieputin samaan verkkohäkkiin koko majapenkin kärhömajan ja sen vieressä olevan seinäkkeen tarha-alppikärhö 'Albina plenan'. Samalla tuli estettyä pääsy puutarhakomposteille mutta eihän sinne tarvitse talvella päästäkään. Jospa myös rusakot etsivät nyt jonkun toisen reitin (huom. metsästä!) sen sijaan, että lompsisivat suoraan kompostien ohi poluille tutkimaan, josko joku verkko olisi painunut lumen alla sen verran, että pääsisi herkuttelemaan kasveillani.

Majapenkki ja osa kärhökaaripenkkiä tänään lauantaina 22.11.2025.

Puutarhassa näkyi myös odotetusti hyvin paljon myyrien ja hiirien jälkiä. Kauhulla odotan, millaisia tuhoja ensi keväänä näkyy. Onneksi liiterin luota löytyi myös kärpän jäljet, jotka kiertelivät kiitettävän suurella alueella takapihan puolella ja patiolla. Toivottavasti kyseinen peto viihtyy niin kauan meidän pihalla, ettei olisi enää pikkujyrsijöistä huolta. Jostain syystä loukkuihimme ei ole viime aikoina eksynyt yhtään myyrää. Liekö sitten vanhentuneet syötit? Huomisen ohjelmassa on vaihtaa niihin uudet ja testata, alkaako saalista kertyä paremmin. Kärpälle kyllä riittää talvievästä, vaikka muutama loukkukin olisi vintillä ja varastoissa vähentämässä siimahäntien määrää.

Aaargh!

Yllä olevan kuvan näky odotti minua maanantaiaamuna, kun lähdin hakemaan ulkovarastosta rosmariinia eteiseen. Tiistaille kun oli luvattu kovempaa pakkasta, niin ei uskaltanut enää pitää siellä talvetettavia kasveja. Rosmariiniruukun vieressä, vanhan silityslaudan päällä ikkunan edessä, olivat viimeisimpänä ostamani kukkasipulit, jotka ruukutin kellarissa talvetusta varten. Olin suunnitellut pitäväni ne reilusti pidempään varaston puolella, sillä kellarissa on vielä aika lämmintä. Kun näin kesälumipisararuukkuun kaivetun montun ja rosmariinin juurella jyrsityn sipulin, nostin kukkasipulit turvaan kellariin. En minä niitä jyrsijöiden ruuaksi hankkinut. Oli kyllä myyrä tai hiiri nähnyt vaivaa, kun oli päättänyt kiipeillä metrin korkeudelle silityslaudan metallijalkoja pitkin. Vai seinää pitkinkö se sinne kiipesi? Onneksi muita kukkasipuleita ei oltu kaiveltu ja ehkä tuo maisteltukin sipuli lähtee vielä kasvuun kun oli vain pikkuisen alaosan sivusta jyrsitty. Vai eihän juuri tuolla sipulilla ollut kookas sivusipuli vieressä?

Mitä, poroja?!?

Tien ylittävät sorkkajalat olivat onneksi satojen kilometrien päässä puutarhastani. Viime viikonloppuna piti käväistä Pohjanmaan suunnalla opiskeluhommissa ja sieltä sunnuntai-iltapäivällä takaisin ajellessa näimme kauempaa, että vastaantulevan auton valojen edestä vilahti joku elukka. Hidastimme vauhtia ja katselimme, kun kymmenkunta eläintä köpötteli tien yli. Eivät ne sentään poroja olleet, vaan luultavasti metsäpeuroja. Sen verran hämärää alkoi jo neljän maissa olla, että kuvista ei paljoa selvää saanut. Hauska niiden menoa oli katsella mutta kieltämättä loppumatkan ajan tuli tarkkailtua hyvin tarkasti tien pientareita, ettei tarvitse ihmetellä seuraavaksi mitään eläintä auton konepellillä. 

Purppuraheisiangervosta oli tullut torstain lumipyryssä lumipallopensas.

Purppuraheisiangervon talvinen asu sai jostain syystä minut iloiselle mielelle. Ihastelin pensasta monta kertaa lumia kolatessani mutta urakan jälkeen kävin kyllä ravistelemassa niin siitä kuin muistakin pensaista lumikuormaa vähemmäksi. Ei nyt tarvitse vielä näin alkutalvesta yhdenkään oksan murtua lumitaakan painosta. Ollaankos teillä jo päästy etsimään pulkat ja lumikolat varastosta?