Lähtölaskenta alkaa

Marraskuun viimeinen päivä tuntuu minusta usein siltä, että pitkä ja pimeä syksy päättyy. Joululoman alkuun ei ole kuin muutama viikko ja niistäkin suurin osa täyttyy työllä ja loput jouluvalmisteluilla.

Vihdoin sain laitettua pihdan oksat julkisivun kukkalaatikoihin ja viriteltyä niihin valosarjat.

Suureksi pettymyksekseni talviset maisemat hävisivät meiltäkin hyvin nopeasti, kun pakkaset loppuivat ja tilalle tuli vesisadetta ja kuuden asteen lämpötiloja. Nyt on enää pieniä rippeitä jäljellä eikä sitäkään vähää varmasti olisi, jos maa ei olisi ollut tukevasti roudassa lumien sataessa. Olin jo melkein varma siitä, että syyskylvöt jäisivät tänä syksynä tekemättä mutta jos sää pysyy tällaisena, niin kyllähän tässä ehtii vaikka mitä vielä kylvää. Eilen oli vielä maanpinta jäässä, joten en lähtenyt kaivelemaan perennansiemenvarastojani. Ennusteiden mukaan plussakeliä ja vesisadetta on vielä ainakin viikon verran. Ehkäpä siis ensi viikonloppuna tulee tehtyä syyskylvöjäkin. Pitänee tarkistaa, olisiko varastoissa jotain syyskylvöihin kelpaavia hyötykasvien siemeniä. Jos ei ole, niin perennansiemeniä ainakin riittää.

Luumutarha näyttää kovin ankealta.

Isorikkoja oli vähän maisteltu.

Luulisi, että lumien sulettua jänöille olisi heinääkin mussutettavaksi eikä tarvitsisi kukkapenkkeihin tulla. Ehdin jo puoli sekuntia ihmetellä, miten isorikot ovat levittäytyneet peräti 40cm:n päähän alkuperäisestä kasvustostaan ennen kuin tajusin, että rusakko niitä oli vain ripotellut pitkin poikin. Saisi syödä ennemmin lemmikkejä ja voikukkia. Onneksi suurin osa isorikoista oli jätetty syömättä. Suojaamatta jättämiäni luumupuun vesojakin oli maisteltu. Ne olisi voinut vaikka mutustella ihan maata myöten, niin ei olisi tarvinnut ensi kesänä olla repimässä.

Jouluruusustakin oli käyty syömässä lehtiä. Onneksi nuput olivat jääneet toistaiseksi huomaamatta.

Sateella kun ei paljoa viitsi ulkoilla, niin päätin vihdoin ja viimein puhdistaa ja lajitella loppukesän ja syksyn aikana keräämäni siemenet omiin pusseihinsa. Tuoksuherneitä on nyt taas monen vuoden tarpeiksi. Yhdessä pussissa on valkoisista kerättyjä siemeniä, toisessa punaisia, kolmannessa liilan ja violetin sävyjä ja neljänteen menivät kaikki ne, joiden väristä ei ollut keräyshetkellä varmuutta. Olen monena vuonna kasvattanut valkoisia ja punasävyisiä tuoksuherneitä mutta tänä vuonna vanhasta sekoituspussista sattui tulemaan muutama niin kaunis sinisävyinen, että ensi vuonna voisikin vaihteeksi laittaa niitä kasvamaan enemmän. Valkoisia tosin pitää olla aina, sillä ne tekevät pisimmät kukkavarret ja ovat siten parhaita maljakkokukkina. Tuoksuherneiden lisäksi keräsin kamomillaa, auringonkukkaa, keltatörmäkukkaa, kissankelloa, ketoruusuruohoa sekä jotain kesäkukkaa (ehkä toukoraunikkia, olin unohtanut merkitä pussiin nimen).

Tänä vuonna muistin kerätä ahkerasti siemeniä.

Miniväen, joulukalenterien ja aivopähkinöiden ystäville on taas jännittäviä hetkiä tarjolla, sillä kaiken muun kiireen ohella olen koko syksyn ajan hiljalleen väkertänyt kuva kerrallaan Nestorin, Inkerin ja Minni-kissan joulukalenteria. Rehellisyyden nimissä on kyllä myönnettävä, että osa rekvisiitasta on tehty jo kesälomalla ennen kuin koko joulukalenteriajatus oli edes mielessä. Muuten tämä olisikin ollut aivan mahdoton urakka. Kunkin päivän luukku on ajastettu ilmestymään aamuseitsemältä, joten vaikkapa aamupuuroa lusikoidessa voi samalla kurkata päivän aivopähkinän ja käyttää koko loppupäivän sen pohtimiseen. Tänä vuonna kalenterin ideana on arvata, mitä seuraavan päivän luukussa tapahtuu ja kirjoittaa vastaus kommentteihin ennen seuraavan luukun ilmestymistä (tai jälkijunassa, jos vannoo, ettei käynyt kurkkimassa oikeaa vastausta etukäteen. Yleensä joko jossain kuvassa tai tekstissä on pieni vihjaus tuleviin tapahtumiin mutta ei ihan aina, joten mielikuvitusta ja ehkä myös vanhempien luukkujen tuntemusta tarvitaan. Palkintoja ei ole luvassa mutta kaikki oikein veikanneet saavat virtuaaliset onnittelut ja iloiset kiitokset osallistumisesta. Kukaan ei myöskään kiellä laskemasta saamiaan pisteitä ja voittajaksi voidaan myös julistaa se, jolla on jouluaattona eniten pokkaa hihkaista pistemääränsä kaikkien tiedoksi.

Tänään vietetään ensimmäistä adventtia ja sen tietää miniperhekin.

Jos haluaa, niin voi jo yrittää veikata, mitä huomenna tapahtuu. Tämän päivän kuvassa ei ole siihen mitään vihjettä, sillä en laskenut tätä vielä kalenteriin mukaan. Sen voin kyllä sanoa, että en usko kenenkään arvaavan oikeaa vastausta. Paikoillanne, valmiit, hep! Minimatka jouluaattoon alkaa ja sitten ei olekaan kuin pieni hyppäys vuodenvaihteeseen.