Kurjenmiekkakuulumiset

Muistinpa, että lupaamani kurjenmiekkojen kuvat ovat edelleen julkaisematta. Ehtiipähän ne vieläkin, onhan viimeisessä sentään vielä muutama kukka auki, vaikka kaikki muut ovat jo varistaneet kukkansa.

Puutarhani uusin tulokas on jakopala tästä komistuksesta.

Heinäkuun alussa puutarhaani muutti muutama pikkuinen jakopala tumman violetinsinistä kurjenmiekkaa, kun olin äitini apuna kasvittamassa peruskorjauksessa olevaa kukkapenkin nurkkaa. Kurjenmiekka oli kasvanut paremman paikan puutteessa heinän keskellä täyspaahteessa mutta silti jaksoi kukkia joka vuosi. Jakopaloja tuli äitini tarpeisiin liiankin kanssa, joten pari lähti sitten minun mukaani. Aurinkopenkistä kuoli sopivasti talvella iso ritarinkannus eikä sen viereen keväällä siirretty jakopalakaan lähtenyt kasvuun, joten lykkäsin kurjenmiekat sinne. Toistaiseksi ovat hengissä. Tuskinpa kurjenmiekat juuri siihen kohtaan lopullisesti jäävät, sillä siihen tarvittaisiin jotain korkeampaa puskaa. Ovatpahan kuitenkin kasvamassa kokoa ritarinkannuksilta jääneessä muhevassa mullassa.

Mattimyöhäinen hollanninkurjenmiekka kukkii tarhakeijunkukka 'Hansien' seassa.

Enpä muistanutkaan istuttaneeni yhtä hollanninkurjenmiekoista keijunkukkien sekaan. Paikkavalinta on jokseenkin kummallinen, sillä kurjenmiekka hädin tuskin näkyy keijunkukkien runsaiden kukkavarsien seasta. Puolustuksekseni voisin kuitenkin sanoa, että luulin istuttavani kevätkurjenmiekkaa ja todennäköisesti tuolla yksinäisellä oli pari kaveriakin, jotka eivät ole selvinneet. Jos muistan, voisin siirtää myöhemmin tuon yksinäisen lähemmäs muita lajitovereitaan, jotka nekin ovat vähän orpoina siellä sun täällä.

Monen vuoden takaisen siemenkirjeen tulos.

Blogin kätköistä löytyi tieto, että olisin napannut syksyllä 2018 siemenkirjeestä kurjenmiekkojen siemeniä. Se oli mielestäni erittäin hyvä päätös, sillä niistä kasvaneet taimet ovat suostuneet kukkimaan puutarhassani useamman kerran. Harmikseni upea taivaansininen kaunotar ei kukkinut tänä kesänä eikä tummemman sininenkään mätäs, jonka siirsin toissa kesänä pensasryhmän päätyyn. Luultavasti pensasryhmään siirretty ei pidä paikastaan, sillä se on kutistunut todella pieneksi. Pitänee siis siirtää se takaisin kärhökaaripenkkiin muiden luo. Taivaansinisen siirsin viime vuonna kärhökaaripenkin eri kohtaan ja se on kyllä kasvanut ihan hyvin, vaikkei kukikaan. Ehkä sille sattui liian varjoisa paikka. Valkoista en aio siirtää edes kuvitelmissani yhtään mihinkään, sillä se näyttää viihtyvän hyvin ja kukkiikin joka vuosi.

Kukkia aukesi tasaiseen tahtiin edellisten kuihtuessa.

'Elina'-pionin vieruskaveri viihtyy myös hyvin.

Pidän todella paljon myös tästä sumuisen sinisestä kurjenmiekasta, joka tuli valkoisen kanssa samasta siemenerästä. Sen väriä on yhtä haastavaa saada taltioitumaan kameralla todenmukaisena kuin jotain sametinpunaista kasvia. Yleensä se näyttää liian siniseltä kun oikea väri on harmaaseen päin taittavaa liilahtavan sinistä. Ehkä aurinkoisena iltapäivänä taivaanrannasta hiljalleen nousevan utuisen saderintaman sävy voisi olla lähimpänä totuutta. Oikein hieno ja uniikki sävy sillä kuitenkin on, voitte uskoa.

Sama iiris muutama päivä myöhemmin. Kukkaa pukkaa, kuten näkyy.

Kullanhehkuiset suonituksetkin sillä on.

Valkoinen "vanha" kurjenmiekka.

Yllättäen tänä vuonna kukki myös yksi vanhoista kurjenmiekoistani, joita olen joutunut katselemaan vuosi toisensa jälkeen viherkasveina. Viime kesänä aika hyvin kukkinut yksilö ei tehnyt tänä vuonna kukan kukkaa mutta harvemmin kukkinut nyt edes vähän yritti. Satunnaisesta kukinnasta huolimatta hankkiudun niistä sitä mukaa eroon kun saan tilalle uusia kasveja. Minusta perennan pitää kukkia joka kesä enemmän tai vähemmän runsaasti. Kukkien muotokaan ei niissä ole niin kaunis kuin noissa aiemmin esitellyissä, vaikka ihan soma tuollainen sirokin kukka on.

Näin kookas puska päätti sitten tehdä peräti viisi kukkaa. Ihan ei riitä olemassaolon puolustamiseksi.

Nyt kun kurjenmiekkojen tämän kesän kukinta on raportoitu, niin olisi päivän kärhön vuoro. Tällä kertaa tyrkyllä on peräti kaksi tasavahvaa edokasta. Muistanette alkukesällä maasta nostamani jättiläismäisen 'Hagley Hybridin' juurakon ja sen jako-operaation? Kärhöhän nukkui koko viime kesän eikä tänä kesänäkään näyttänyt minkäänlaista heräämisen merkkiä. Epäilin syyksi sitä, että täysin tukkoon kasvanut juurakko ei vain saanut työnnettyä syvemmältä uusia versoja, kun toissa talvi oli palelluttanut sen pinnassa olevat vanhat osat. Aivan juurakon alaosasta löytyneet uudet versonalut nimittäin olivat suunnilleen haitarille ruttuuntuneet juurien puristuksessa. Lupaavimman näköisen juurakon istutin kärhökaaripenkin 'Hagley Hybridin' viereen ja merkitsin tikuilla. Pitkään niitä versoja piti odotella mutta nyt odotus palkittiin runsain mitoin.

Ensimmäinen päivän kärhöistä: vasta maasta noussut 'Hagley Hybridin' jakotaimi.

Jakaminen siis kannatti, vaikka siinä oli iso työ. Pitää viritellä vielä joku verkko suojaamaan rusakoilta ennen kuin kärhön versot kasvavat purkin yli. Vaikka kärhö elintarvikepurkin sisällä nyt kasvaakin, niin ei se tarkoita sitä, että kasvattelen siitä jäniksille valmista ateriakippoa. Toiseksi päivän kärhöksi valitsin tarhaviinikärhö 'Venosa Violacean', jonka istutin heinäkuun alussa kärhökaaripenkin etummaiseen lohkoon 'Blekitny Aniolin' ja 'Destinyn' kaveriksi. Kärhö oli viime kesän ruukussa ja talvehti kellarissa, minkä vuoksi se aloitti kukinnan yhtä aikaa kurjenmiekkojen kanssa. Siksipä se sopi erinomaisesti tämän postauksen kärhöksi.

Toinen päivän kärhö: 'Venosa Violacea'.

Iloista loppuviikkoa!