Vanhan loppua ja uuden alkua

Jouluaaton päiväkävelyllä lapsuudenkodin maisemissa.

Valkea joulu saatiin tänäkin vuonna, vaikka sääennusteet lupailivat etukäteen vähän epämääräistä keliä. Joulunpyhiä vietimme sukulaisten kanssa ja välipäiviä kotosalla puuhaillen yhtä sun toista. Rästiin jääneiden tehtävien luettelo on jo mukavasti lyhentynyt ja lomaa on vielä jäljellä lyhentää listaa edelleen. Nyt pääsin vihdoin kodinhoitohuoneen pöydällä odottaneiden siementen kimppuun. Keräsin loppukesällä ja syksyllä aika paljon erilaisten kesäkukkien ja perennojen siemeniä mutta ehdin pussittaa niistä vain helpoimmat, kuten krassit ja siemenkodistaan kiltisti pussien pohjalle karisevat siemenet. Näpräämistä vaativat ovat kärsivällisesti odottaneet vuoroaan isompaan rasiaan kasattujen suodatinpussien ja kirjekuorien sisällä.

Sekalaisen värisistä tuoksuherneistä kerättyjä palkoja.

Tuoksuherneiden siemensadosta olen erityisen tyytyväinen, sillä muutamana aiempana kesänä oli niin kosteaa, ettei siemeniä tullut tai sitten ne alkoivat itää jo paloissaan ennen kuin edes ehdin keräämään niitä talteen. Viime keväänä kylvin viimeiset tuoksuherneet, joten ensi kevään kylvöt olisi pitänyt hoitaa ostosiemenillä, jos siemensato olisi jälleen kerran epäonnistunut. Nyt siemeniä riittää taas muutaman kesän kylvöihin. Erittäin kauniin kirsikanpunaisen sekä valkoisen tuoksuherneen siemeniä keräsin erilleen omiin pusseihinsa, mutta kolmanteen nyssäkkään olin laittanut vain sekaisin kauneimman sävyisistä vaaleanpunaista, liiloista ja violeteista kukista kerättyjä siemeniä. Saavat varmaan ensi kesänäkin kasvaa iloisena sekamelskana ellei satu vahingossa samanvärisiä taimia lähekkäin.

Edellisen kuvan paloista irronneet siemenet. Oikealla erilleen otettuna epämääräisen muotoisia.

Koska hyvälaatuista siemensatoa tuli riittävästi muutaman vuoden tarpeisiin, erottelin joukosta pieniä ja epämääräisen näköisiä siemeniä idätystestiin. Tuoksuherneillä on minusta ollut aina vähän heikko itävyys, joten nyt testaan, kertooko siementen ulkonäkö itämiskyvystä. Kylvin testisiemenet kylvölautalle, niin ei mene multaa hukkaan ja mahdollisen itämisen näkee heti. Samalle lautalle mahtui myös kesällä 2021 kerättyjä hopeaköynnöksen siemeniä. Hopeaköynnös on joka tapauksessa niin hidas itämään ja kasvamaan, että se pitäisi joka tapauksessa kylvää jo tammikuun alkupuolella. Jos siemenet ovat vielä itämiskykyisiä, niin ensi kesänä kesäkukkaruukkuihin tulee sitten hopeaputousta. Jos eivät, niin ehtiihän tässä suunnitella korvaavat kasvit vielä monta kertaa uudelleen.

Lehtikuusillakin näytti olevan hyvä käpyvuosi. Niiden siemeniä en kuitenkaan kerännyt talteen.

Siemensadon pussittamisesta oli lyhyt askel varastojen inventointiin. Lyhyesti sanottuna jo heti ensisilmäyksellä kävi selväksi, että isoja täydennyksiä tuskin tarvitsee tehdä. Tarkempi tutkiminen osoitti, että tänä keväänä minulla ei todellakaan ole siemenhyllyille tai nettikauppoihin mitään asiaa. Kaikkea on ja vähän enemmänkin, vaikka joka vuosi olen mukamas tyhjentänyt varastojani. Kaikkia pussukoita ei selitä edes viime kesän hyvä siemensato, sillä ostosiemeniäkin on aika paljon. Mistä niitä kertyykin aina niin paljon? No, onpahan taas valinnanvaraa. Olisihan se nyt tylsä tyytyä kasvattamaan vain kahta sorttia, vai kuinka?

Vasemmalla kesäkukat, oikealla hyötykasvit. Perennansiemeniäkin riittää.

Vielä en ole päättänyt, mitä kesäkukkia laitan tänä vuonna. Jotain muistiinpanoja tein kesällä mutta ihan varmaa muistikuvaa ei ole muistiinpanojen nykyisestä sijainnista. Puutarhaessun taskussa ne eivät ainakaan ole, sillä tyhjensin taskut ennen essun pesua. Sen muistan, että aurinkopenkin takalaitaan piti kokeilla kasvattaa korkeaa tsinniaa ja etulaidan aukkopaikkojen täytteeksi piti kehitellä jotain noin 30-senttistä kesäkukkaa. Kesäkukkaruukkuja en ole miettinyt yhtään mutta aikaahan tässä vielä on. Perennavarastoja en sen kummemmin nyt inventoinut. Vuodenvaihteen jälkeen aion tehdä taas hankikylvöt ja siinähän ne perennansiemenetkin tulee tutkittua tarkemmin. Tammi-helmikuussa pääsee aloittelemaan myös chilien ja paprikoiden kylvöt, joten uuden kasvukauden aloitus onkin jo ihan kulman takana.

Karo lähettää terveisiä.

Karon elämäkin on palautunut vihdoin normaaliksi kynnenpoiston jälkeen. Joulun aikaan päästiin kaulurista kokonaan eroon, sillä uusi kynsi on kasvanut jo melkein entiselleen. Sen verran paljon tuli tassuvaivan aikana treenattua selälleenmenotemppua ja siinä asennossa pysymistä, että nyt se sujuu jo rutiinilla. Suosittelenkin opettamaan sen koiralle, sillä koskaan ei tiedä, milloin moiselle asennolle löytyy tarvetta. Olipa helppo tehdä hoitotoimenpiteitä tai sujauttaa suojatossuja käpälään, kun koira pötkötteli rauhallisesti selällään odottamassa namia. Leppoisia tämän vuoden viimeisiä hetkiä ja vielä parempaa ensi vuotta!

Rauhallista joulua!

Puhtaanvalkoinen ritarinkukka aukaisi kaksi kukintoa kerralla ja on nyt aika komea ilmestys.

Hyvin ansaittu joululoma alkoi pari päivää sitten ja nyt alkaa tuntua siltä, että ehkä joulunaika ei sittenkään mene pelkästään meri...joulutähtiasennossa voimia keräillen. Pientä joulusiivoustakin tuli jo tehtyä, tosin sillä saatiin vasta palautettua räjähtäneen näköinen huusholli takaisin normaalitilaan. Ei riitä energia ja mielenkiinto vielä jonninjoutavaan höyryämiseen, joten mukavampi ottaa vain rennommin. Lapset tosin höyryävät minunkin edestäni, mutta sillä höyryllä sotkusta tulee vain isompi sekasotku eikä suinkaan puhtauttaan kiiltelevä koti.

Auringon laskiessa 18.12 klo 14.11. Eipä ollut kovin paljoa valoisampaa pari tuntia aiemminkaan.

Vuoden pimein aika on totisesti pimeää. Pilvettöminäkään päivinä aurinko ei kovin korkealle nouse sen lyhyen hetken aikana kun se ylipäätään näyttäytyy. Tein myöskin sellaisen havainnon, että tonttimme eteläpuolen metsä on kasvanut niin paljon, että tähän aikaan vuodesta aurinko hädin tuskin näkyy puiden latvojen takaa. Oi voi. Näyttäisi kuitenkin siltä, että meille tulee valkea joulu. Vähän sitä jännitettiin, kun ennusteissa näkyi myös vesisadetta. Vettä onkin totisesti saatu kuluneenkin viikon iloksi. Varsinkin torstai-iltana töistä kotiin ajaessa iski suorastaan epäusko, kun parinkymmenen kilometrin matkan ajan satoi alijäähtynyttä vettä. Eipä ole koskaan ennen sattunut omalle kohdalle alijäähtynyttä vettä tuulilasiin noin pitkälle matkalle. Miten mainio päätös pitkälle työpäivälle, ei paljoa naurattanut silloin.

Pulut kylvyssä Kuopion keskustassa.

Pulujen kylpyhetki osui eteeni aiemmin samana päivänä, kun kävelin Kuopion keskustan läpi. Lämpötila oli nollan tietämissä tai pikkuisen pakkasen puolella mutta keskustan lämmitetyiltä kaduilta oli kertynyt sopivasti vettä erääseen notkelmaan lintujen kylpypaikaksi. Lisää lintuja odotteli vuoroaan rakennusten ja valotolppien päällä. Ihmisiäkään ei niiden tarvinnut väistellä; kukapa tuossa paksussa ja märässä sohjossa olisi halunnut rämpiä. Itsekin kiersin kylpijät ylempää, jotta kengät eivät olisi kastuneet. Perjantaiaamuna satoikin sitten ihan rehellistä vettä, joka vaihtui myöhemmin päivällä rännäksi. Eilen illalla ja tämän päivän aikana on sadellut lunta ja tänään pitikin tehdä lumityöt. Johan sitä olikin kertynyt viitisentoista senttiä.

Hankimme akvaarioon muutaman neontetran lisää. Kokoero vanhempiin yksilöihin on melkoinen.

Akvaarion elämä vilkastui, kun molskautimme soppaan muutaman pienen neontetran lisää. Neontetrat ovat parvikaloja ja käyttäytyvät selvästi eri tavalla isommassa parvessa kuin yksittäin. 450-litrainen allas on sen verran suuri, että välillä pieneksi kutistunut vanha parvemme suorastaan hävisi kasvillisuuden sekaan ja kalat liikkuivat lähinnä yksittäin. Nyt, kun kuusi uutta tetraa liittyi joukkoon, vanhatkin kalat ovat alkaneet uiskennella enemmän parven mukana. Vähän jännitimme, popsivatko isoiksi kasvaneet lehtikalat uudet tetrat jouluateriakseen mutta ainakin toistaiseksi kaikki pikkukalat ovat hengissä. Kalakaupasta valikoitiinkin parven isoimpia kaloja, jotta syödyksi tulemisen riski olisi mahdollisimman pieni.

Siniset hyasintit kukkivat aloituskuvan ritarinkukan juurella.

Joulukukista osa on komeimmillaan ja loput sopivasti nupullaan. Kukkailoa siis riittää pitkäksi aikaa. Hyvää joulunaikaa kaikille lukijoilleni! Ottakaa rennosti ja unohtakaa kaiken maailman joulustressit!

Vähän joulutusta

Amaryllis 'Magic Green' 3.12.-24.

Joulu lähestyy, mutta sitä ei kyllä tässä huushollissa ole huomannut muuten kuin lasten joulukalenterin luukkujen etenemisestä. Hassua kyllä, 10-11-tuntisiksi venähtäneet työpäivät ovat aika tehokkaasti estäneet joulunteon. Omituista.... Eilen sain kuitenkin lasten kanssa tehtyä joulukukka-asetelmat ja laitettua takapihalle valosarjat. Pipareitakin leivottiin pieni erä.

Joulukukkapajasta päätyi keittiöön kaksi asetelmaa.

Tänä vuonna hektinen joulukuu taisi kaivata vastapainokseen jotain rauhallista, sillä ylimääräisiä hörselöitä ei juurikaan tullut. Asetelmissa on sammalta, mustikanvarpuja ja kanelitankoja, isommassa myös yksi hillitysti kimaltava muovinen koristehavu valkoisine palloineen ja sammalenvihreä verkkorusetti, joka ei kuvassa juurikaan näy pallo-oksan takaa. Valkoisessa punotussa korissa on valkoinen amaryllis ja sinisiä hyasintteja, punaisessa ruukussa valkoisia hyasintteja. Oli itsenäisyyspäivän hyasintit tarjouksessa juhlapyhän jälkeen... Lapset halusivat koristella viherkasvinsa (pieni anopinkieli ja rahapuu) jouluisiksi ja niihin tulikin sitten koristeita niin paljon, että sammalta ja kasveja ei paljoa näy. Äidin asetelmat näyttivät sitten heidän mielestään tylsiltä.

Viimevuotinen tulilatva sai pukerrettua peräti kolmeen latvaan nuppuja.

Tulilatvan uudelleenkukituksessa en ihan onnistunut, vaikka se muutamia nuppuja tekikin. En vain sitten missään vaiheessa muistanut pitää huolta säännöllisestä valoisan ja pimeän ajan vaihtelusta. Tulilatva on kuitenkin komea ihan viherkasvinakin ja ties vaikka joululoman alettua tulisikin innostus antaa sille kunnon vuorokausirytmi komeamman kakkoskukinnan toivossa. Nyt on ollut sen verran paljon muuta puuhaa, että jonkun krantun kukan hyysääminen ei ole ollut ihan muistilistan kärjessä. Toinen kranttuilija löytyy ulkoeteisestä, jossa viimevuotinen amaryllis ei ole vieläkään osoittanut halua jäädä lepäilemään. Vanhimmat lehdet kyllä kuihtuvat mutta uusia puskee edelleen tasaiseen tahtiin, vaikka multa on ollut rutikuivaa ainakin syyskuun lopusta lähtien ja eteisen lämpötilakin on ollut siellä 15 asteen tienoilla, mitä lepopaikassa pitäisi olla. Nyt vein amarylliksen pimeälle hyllylle noin 20 asteen lämpötilaan. Jospa paikanvaihdos auttaisi sitä joko tunkemaan kukkanuppua esille tai sitten vaipumaan vihdoin lepotilaan.

Nuotiopaikka illan hämärtyessä.

Nuotiopaikka ja luumupuu 'Kuntala' valaistuina.

Oli tarkoitus ehtiä laittaa myös havuja ja valot myös etupihan kukkalaatikoihin mutta hämärä yllätti ennen kuin ehdin karsimaan pihdasta oksia. No, ehtiihän ne myöhemminkin. Ulkoeteisessä on sentään valosarja, mikä näkyy myös kadulle, niin ei ole ihan valoton etupiha. Meille ei tule tänä vuonna oikeaa joulukuusta mutta otin eteiseen muutaman pihdan oksan, joihin laitettiin valosarja ja koristeita. Latvatähteä siihen ei saanut mutta yläpuolella olevan kranssin rusetti ajaa melkein saman asian.

Joulukuusen korvike.

Kranssin pohja on muutaman vuoden vanha. Alkuun siinä oli vaaleanpunaisia kuivakukkia (katsopa halutessasi täältä) mutta jostain syystä se otti eteisessä niin paljon osumaa lentävistä hatuista, rukkasista, villasukista (!!) sun muista, että syksyllä remonttia tehdessämme otin sen kokonaan pois seinältä. Senkin jälkeen se tipahti pari kertaa kaapin päältä lattialle ja lopulta jäljellä oli vain muutama puolikas hortensian kukkanen ja jokunen valeangervon oksanpätkä. Pajusta punottu pohja sentään pysyi ehjänä. Nypin kuivakukanjämät pois ja liimasin kuumaliimalla tilalle lehtikuusen käpyoksia, jäkälä- ja naavatupsuja sekä muutaman kullanväriseksi maalatun lehtikuusen kävyn. Alareunaan kietaisin punaisen rusetin. Pihdasta ylijääneen pätkän valosarjaa asettelin kranssin ja seinän väliin. Siitä se on helpompi ottaa ajallaan pois kuin kranssiin kieputettuna.

Vähän pimeä kuva mutta ehkä siitä saa vähän selvää.

Lunta ei ole meillä kuin muutama sentti mutta voisi sanoa, että siitä onkin ollut yllättävästi hyötyä. Lapset ovat nimittäin keksineet, millaisiin paikkoihin lehtokotilot ovat mönkineet talviunille. Melkein joka päivä valoisaan aikaan ulkoillessaan he ovat sitten tuoneet muutaman kotilon näytille ennen listimistä. Tänään löysivät kaksi isoa kotiloa entisten asukkaiden metsään jättämien reikätiilien koloista. Siinäpä oli taas kaksi munintakokoista ällötystä vähemmän ensi keväältä. Ensi yöksi on tännekin ennustettu lumisadetta, joten luultavasti kotilonkeruukausi päättyy siihen. Lumi tulisikin tarpeeseen, jotta jopa -25 asteeseen kiristyvä pakkanen ei tekisi pahasti tuhojaan. Tällä hetkellä pakkasta on mittarin mukaan -15,5 astetta, mikä tuntuu hirmuisen kylmältä leudon syksyn jälkeen.

Aloituskuvan amaryllis päätyi itsenäisyyspäivänä maljakkoon. Ei nimittäin pysynyt ruukku pystyssä komeiden kukkien vuoksi.

Vielä olisi viimeinen muutaman päivän rutistus töitä jäljellä ennen hyvin ansaittua joululomaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että miten sitä selviääkään hengissä siihen saakka. Toisaalta viikko sitten ajattelin, että ei millään voi jaksaa edes tähän viikonloppuun. Niin se vain päivä kerrallaan sujuu eikä vielä sittenkään olla ihan puolikuolleita. Kummasti yksikin riittävän pitkään nukuttu yö virkistää ja pian edessä siintävä loma antaa voimia. Toki kiireestä huolimatta mieluisat työtehtävät auttavat myös jaksamaan viimeiset päivät. Mitään ylimääräistä ei kyllä jaksa eikä ehdikään tehdä, joten kotihommat jäävät suurelta osin isännän ja lasten tehtäviksi. Eivät ole vielä valittaneet mutta satavarmaa on se, ettei meillä tänäkään vuonna juhlita joulua kaapeissa. Niinpä niitä ei siivota, ellei joku väkisin vaadi sitä tehdä (tervetuloa, sellainen ihmeotus saa kyllä tulla kyläilemään koska tahansa).

Puutarhavuosi 2024 -haastepohja

Tämä on haastepohja Puutarhavuosi 2024 -haasteeseen. Kopioi kysymykset ja vastausvaihtoehdot tai ota pelkät kysymykset ja keksi niihin aivan omat vastauksesi.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Taidetta (mainitse myös materiaali)

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Vähän
c. Jonkun verran
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2024?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

12. Pitikö puutarhabudjettisi?
a. Kyllä vain ja osa jäi säästöön ensi kesää varten.
b. Suunnilleen
c. "Hieman" lipsahti lapasesta...

d. Mikä budjetti?

13. Mitä opit?

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?
a. Suurin suunnitelmin
b. Kunnianhimoisin odotuksin
c. Kauhunsekaisin tuntein
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

P.S. Kun kopioit tämän pohjan omaan blogiisi, siihen saattaa tulla mukana vaaleanvihreä tausta. Sen ja muut tekstin muotoilut saat pois, kun painat postausta tehdessäsi työkalurivin viimeistä painiketta (Tyhjennä muotoilu).

Tuolta sinisen nuolen kohdalta kun klikkaat, niin pitäisi onnistua.

Puutarhavuosi 2024

Päätin, että nyt on aika laittaa liikkeelle kuluneen vuoden puutarhatapahtumat kokoava haaste. Kasvukausi taitaa olla vihdoin ohitse tämän maan eteläisimmässäkin kolkassa ja varhaisimpia esikasvatuksia vasta suunnitellaan. Joulukiireet saattavat joillakin puskea päälle mutta siinä tapauksessa haasteeseen osallistumista voi hyvällä omalla tunnolla lykätä välipäiville tai vaikka vuodenvaihteen ylikin. Haaste on kiertänyt jo vuodesta 2018 saakka melkein joka vuosi ja kaipasi jo kipeästi pientä uudistamista. Kiitos Kukka & Kaali -blogin Pauliinalle, joka keksi postauksessaan viime tammikuussa pari erittäin käyttökelpoista ideaa. Röyhkeästi nappasin sieltä inspiraatiota haasteen uudistukseen. Julkaisen haastepohjan heti tämän postauksen perään, niin sieltä se on sitten helppo kopioida omaa vastaustasi varten.

Loistokärhö 'Beautiful Bride' yllätti iloisesti tänä kesänä.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Taidetta (mainitse myös materiaali)

Jonkun verran tuli ihan vain laiskoteltua joko patiolla tai nurmikolle levitetyn huovan päällä kirjaa lukien. Mukavaa oli sekin, vaikka pidän kyllä puutarhatöidenkin tekemisestä.

Ensimmäistä kertaa tein myös tällaista järeämpää oksarakennelmaa.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Talvituhot (joista lisää myöhemmin) aiheuttivat jonkun verran lisätöitä, mutta muuten ei tarvinnut poiketa juurikaan suunnitelmista. Tosin kesän aikana pääsi unohtumaankin, mitä olin talvella suunnitellut, mutta kun en kovin isoja muutoksia tehnyt, niin tuskinpa kaikki suunnitelmatkaan uusiksi menivät.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Vähän
c. Jonkun verran
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Tänä vuonna ostoksia tuli tehtyä vähemmän. Puutarhan kasvimäärä lisääntyi lähinnä siemenestä kasvatetuista perennoista eikä niitäkään tullut kovin paljoa. Sain myös muutamia kasveja vaihdossa.

Kesälomareissulta lähti mukaan kolme kasvia, toinen mokoma kevään taimipäiviltä. Siinäpä ne ostokasvit taisivat olla.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Sateinen syksy 2023 taisi koitua monen sipulikukan ja kuivemman paikan perennan kohtaloksi ja pitkät yli -30 asteen pakkasjaksot tammi-helmikuussa kurittivat erityisesti luumupuita, atsaleoja ja hortensioita, vähän pensasmustikoitakin. Aukkopaikkoja löytyi keväällä sieltä sun täältä ja kuusi kärhöä ei ollut syksyyn mennessä noussut. Muutamalle kasville annoin myös tarkoituksella lähtöpassit. 

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Kalliorinne olisi edelleen todella kiva saada. Ja se luonnonpuro. Pari vuotta olemme myös pyöritelleet ajatusta ulkopistorasiasta luumutarhaan. Näin joulun alla siitä olisi erityisen paljon iloa, kun saisi viritellä valosarjat suoraan sieltä puihin ja nuotiopaikan seinäkkeeseen eikä tarvitsisi vetää johtoja ikkunoiden kautta.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2024?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Talvi oli runsasluminen mutta alkuvuoden superpakkasia lukuun ottamatta aika normaali näille korkeuksille. Huhtikuussa lumet sulivat hyvää vauhtia kunnes kuun puolivälissä sää kylmeni suorastaan jäätäväksi ja kevään tulo pysähtyi kokonaan. Toukokuun puolivälistä alkaen tuli kesäisen lämmintä, mikä jatkui pitkälle kesäkuun puolelle. Kesäkuun puolivälissä oli viileämpää (10-18 astetta) kunnes juhannuksen jälkeen alkoivat kunnon helteet. Loppukesä ei ollut helteinen mutta ei kylmäkään, sadetta tuli kohtuullisesti. Ihan ok kesä minusta. Syyshallat tulivat aika myöhään eikä syksystä sitten meinannut päästä eroon millään. Talvi yritti tulla moneen otteeseen mutta aina se vaan kääntyi sateisiin ja pimeyteen. Jokohan vihdoin vuodenaika olisi vaihtunut pysyvästi talveen?

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Sen verran mitättömiä pikkupuuhia tuli tehtyä, että taisi isoin saavutus olla 133 erilaisen hyönteisen kuvaaminen. Fyysisistä ponnistuksista merkittävin saattoi olla kolmen syreenin poisto. Kasvimaalta tuli hyvin satoa mutta sen takana on ehkä enemmän kesän suotuisat säät ja rajusti romahtanut etanakanta kuin ahkera puutarhuri.

Kasvimaa oli rehevä ja satoisa kesällä 2024.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Uusi hanallinen sadevesitynnyri kasvimaalle (näkyy myös edellä olleessa kuvassa). Siitä oli paljon hyötyä.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Nyt ei kyllä tule mieleen yhtään mitään kasvia tai puutarhaan liittyvää esinettä, mikä voisi edes potentiaalisesti olla virhehankinta.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Hokkaidokurpitsa, mutta vain äitini kukkapenkkiin istutettuna. Siellä kurpitsoista kasvoi paljon isompia kuin ruukussa. Avomaankurkut ja lehtikaalit yllättivät erittäin positiivisesti omalla pihalla. Kasveista hollanninkurjenmiekka 'White Excelsior' yllätti positiivisesti, kun peräti viisi kymmenestä sipulista kukki. Tosin ne aiheuttivat ensin todella suuren pettymyksen, sillä luulin niiden olevan kevätkurjenmiekkoja ja olin harmitellut kovasti kun ne eivät olleet toukokuun loppuun mennessä kukkineet.

Kylläpä ne olivat komeita! Ja myös maukkaita; enää on kaksi syömättä.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Hokkaidokurpitsa ruukussa. Perennoista kärhöjen huono vointi harmitti, mutta edellissyksyn ja talven takia se ei ollut kovin suuri yllätys. Tosin poikkeuksena loistokärhö 'Beautiful Bride' (postauksen aloituskuvassa) yllätti erittäin positiivisesti runsaalla kukinnallaan, vaikka oli vasta edellisenä kesänä istutettu.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?
a. Kyllä vain ja osa jäi säästöön ensi kesää varten.
b. Suunnilleen
c. "Hieman" lipsahti lapasesta...

d. Mikä budjetti?

Ei vain oikein tullut vastaan mitään erityisen houkuttelevaa ostettavaa.

13. Mitä opit?

Että jouluruusujen lisäksi myös akileijat, himalajanesikot ja varjohiipat kannattaa istuttaa katselusuunnasta pohjoiseen päin. Niin kukat kääntyvät etelää, eli katsojaa kohti. Hokkaidokurpitsaa (ja varmaan myös muita kurpitsoita) ei kannata kasvattaa ruukussa; eivät kasvata kunnon hedelmiä ja voivat saada myös vihannespunkin riesakseen. Opin myös, että tomaatti kasvaa oikein hyvin kasvilavaan istutettuna mutta saattaa sateisempana jaksona saada riesakseen perunaruton toisin kuin sateensuojassa seinustalla kasvavat kaverinsa. 'Evakon' loppusato menikin ruton vuoksi kompostiin.

Hempukka japaninakileijaristeymä kääntyy aina selin polkua (akileijan takana) kohti.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Yhdestä altakasveluamppelista pitää paikata vesisäiliön kohdalla oleva halkeama tai kehitellä joku vedenpitävä systeemi ennen kuin istuttaa ruukkuun tomaattia. Altakasteluruukun idea ei oikein toteudu, jos säiliö tyhjenee saman tien kun sen täyttää. Seuraava muistettava asia liittyy vain välillisesti puutarhaan. Pitää nimittäin muistaa savustaa chilejä ihan urakalla. Itsenäisyyspäivän kokkailuihin tarvittiin savupaprikajauhetta ja siinäpä sitten muistui mieleen muutama savustettu chili. Jauhoimme ne sauvasekoittimella ja ai, että kun tuli upeat aromit! Chilimurskaa jäi vain vajaa teelusikallinen jäljelle, joten ensi kesänä pitää olla erityisen ahkerana sen kanssa.

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?
a. Suurin suunnitelmin
b. Kunnianhimoisin odotuksin
c. Kauhunsekaisin tuntein
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten

Kuten aina. Vaikka syksy on pitänyt minut todella kiireisenä, niin kyllä tässä kesän tekstejä selatessa ja puutarhavuotta kertaillessa alkoi taas innostus kuin varkain nousta.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Vaikka talvi aiheutti paljon aukkopaikkoja, maahan kertynyt siemenpankki auttoi paikkaamaan niitä yllättävän hyvin. Varsinkin kuukausimansikan taimia alkoi loppukesästä löytyä niin paljon, että niistä sai jopa lisättyä mansikkaa sellaisiin kohtiin, missä niitä ei ole aiemmin ollut. Jos olisin rynnännyt täyttämään joka aukon samantien kun siinä kasvanut kasvi paljastui kuolleeksi, olisin saattanut tuhota itämässä olleet siementaimet. Nyt, kun jäin vain odottelemaan, siemenet saivat rauhassa itää ja taimet varttua siirrettävän kokoisiksi.

Aurinkopenkin pionit kukassa. Ehkä ensi kesänä myös uusin tulokas pinkkien edessä kukkii ja entisetkin ovat tuplanneet kukkamääränsä.

Haastanpa puutarhavuottaan muistelemaan seuraavat innokkaat puutarhurit:

Kottikärryn kääntöpiiri

Liisan kasvit

Puutarhan Lumo

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen vai nappasitko ihan itse.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Projekti ötökkä 2024

Nytpä tutkaillaan puutarhaa ihan lähietäisyydeltä, sillä tässä tulee kooste tänä vuonna valokuviin eksyneistä ötiäisistä. Samalla voi yrittää unohtaa ulkona vallitsevan märän, tuulisen ja harmaan sään. Viime vuonna yritin kuvata mahdollisimman monta erilaista puutarhassa havaitsemaani hyönteistä. Tavoite oli päästä sataan, mutta en ottanut sitä niin vakavasti. Lopulta määrä jäi noin 80:een erilaiseen ötökkään. En puhu hyönteisistä, sillä mukana oli myös muutama hämähäkki. Jätin viime vuonna myös kaikki erilaiset muurahaiset ja kirvat kuvaamatta. Muurahaisia en kuvannut tänäkään vuonna. Yhden kerran yritin, mutta ne liikkuivat liian nopeasti eikä kuvasta saanut selvää. Kirvoistakin olisi saanut vaikka miten monta kuvaa, mutta yhteen jäivät nekin. Jostain syystä motivaatio kuvata niitä jokapäiväisiä riesoja ei ole ihan korkeimmillaan...

Niitty- tai pikkukirvari.

En ollut liian tiukkapipoinen tässä, vaan kuvasin niitä ötököitä, mitä sillä hetkellä sattuu tulemaan vastaan kukkia kuvatessa. Tälläkin hyvin rennolla metodilla sain lopulta kasaan peräti 133 erilaista otusta. Tosin voi olla, että osa tunnistamatta jääneistä hyönteisistä onkin samaa lajia, mutta joka tapauksessa ne ovat hyvin todennäköisesti vähintään eri yksilöitä, joten ei anneta hatun kiristää tässäkään suhteessa. Kuvateksteissä on muutamalla sanalla pääkategoria, kuvan alla tarkempi erittely lajeista. Erittäin hyvänä apuna tunnistamisessa oli inaturalist-sovellus. Ilman sitä olisi vähintään puolet lajeista jäänyt kärpänen, mehiläinen, ötökkä -asteelle.

Tässä kollaasissa on surreja, kirvareita ja puuhareita. Kukkakärpäsiä siis.

Ylärivissä vasemmalta oikealle: isohoikkakirvari, vyömesikirvari ja pihasurri.

Alarivissä: okapuuhari, kolme pistesurria keväthuumassa sekä keltasäärihelosurri

Pikkukuvassa pikkupuuhari.

Tässä lisää kukkakärpäsiä ja muitakin puutarhakärpäsiä.

Ylärivissä: ampiaisvieras, kimalaisvieras, vaapsasvieras ja kutsumaton vieras, eli narsissikärpänen.

Keskirivissä: ehkä Phaonia angelicae (kuka ihme on antanut noinkin rumalle kärpäselle noin viehättävän nimen?), Empis livida, ehkä nelitäpläsysinen sekä surukärpänen.

Alarivissä: nysäpetokärpänen, jonka saaliina joku tunnistamatta jäänyt kukkakärpänen. Seuraavissa kuvissa on Thricops semicinereus, ruutukärpänen ja ehkä Sepsis punctum.

Sekalainen lajitelma erilaisia hyönteisiä ja hämähäkkejä.

Ylärivissä joku heinäsirkka, vasamaniittykirsikkäitä lemmenpuuhissa ja viirukorsikki.

Keskimmäisessä rivissä toisenlainen heinäsirkka, jonkun pussikkaan toukka rakentamassaan kotelossa, kirvoja sekä ehkä Xerolycosa nemoralis -hämähäkki.

Alimmaisessa rivissä: ihan pikkuruisena kuvan keskellä ehkä korosteriipukki, seuraavana rantahämähäkki, kukkaravukki tunnistamaton kärpänen saaliinaan ja viimeisessä kuvassa ristihämähäkki, josta en sen muhkeasta koosta huolimatta saanut parempaa kuvaa. Sen kutoma seittikin oli nimittäin muhkean kokoinen.

Kollaasin täydeltä kovakuoriaisia.

Ylärivissä: ehkä aitosysikiitäjäinen, niittymartikas, kulta- tai kuparikuoriainen ja viimeisenä metsätorakka.

Toisessa rivissä: joku paksureisi, nummisylkikuoriainen, silkkihälvekäs, ja etanakiitäjäinen.

Kolmannessa rivissä etanahaiskiainen, kimalaiskuoriainen, raitakärsäkäs sekä jonkun kovakuoriaisen toukka.

Alimmassa rivissä ruutupirkko, joku ihan älyttömän pikkuinen koppis, tukkimiehentäi sekä aaltojuovakirppa.

Olin erittäin iloinen, kun puutarhasta löytyi tänä kesänä niin etanakiitäjäinen kuin etanahaiskiainenkin. Kummankin ansiota lienee se, että muutamana kesänä riesaksi yltyneet pelto- ja valepeltoetanat eivät tänä vuonna rellestäneet ympäri puutarhaa ja tuhonneet varsinkaan koko kasvimaata.

Lisää koppiksia. Tässä kollaasissa on jääriä ja luteita.

Ylärivissä: kirjokauluslude, piikkiluteet täydessä touhussa, pikkukuvassa lehvänokkalude ja ylimpänä oikealla ehkä mustikkaluteen nymfi. Sen alla angervoherttalude.

Keskirivissä: papintappaja, viherkukkajäärä ja sinijäärä.

Alarivissä nelivyöjäärä, lehtikantojäärä sekä hoikkakukkajäärä.

Pikkuruisia perhosia ja toukkia.

Ylärivissä hieman raadeltu isomorsiusyökkönen, nokisiipi, mäkikenttämittari ja niitty-yökkönen.

Keskirivissä sinetuikekoi, harmokeltasiipi, ehkä kulmaheinäkoisa ja kaalikoi.

Alarivissä ehkä kirjotarhayökkösen toukka, täplätupsukas, joku yökkösen toukka ja pilkkuiltayökkönen.

Pieniä ja pienehköjä päiväperhosia.

Ylärivissä kahdessa ensimmäistä kuvassa on kangassinisiipi ja kolmannessa pikkukultasiipi.

Alarivissä tesmaperhonen, kangasperhonen ja lauhahiipijä.

Isoja päiväperhosia.

Ylärivissä amiraali, keisarinviitta (koiras), keisarinviitan valesina-värimuoto (naaras) sekä angervohopeatäplä.
Kesimmäisessä rivissä pihlajaperhonen, karttaperhonen, metsänokiperhonen ja sitruunaperhonen.

Alarivissä neitoperhonen, lanttuperhonen (naaras), lanttuperhonen (koiras) ja auroraperhonen.

Kollaasista unohtui nokkosperhonen, joten se pääsee komeilemaan ihan omana kuvanaan.

Näiden lisäksi puutarhassamme liihotteli ainakin kerran ritariperhonen ja suruvaippa, mutta en saanut niistä kuvia.

Kokoelma erilaisia pistiäisiä.

Ylärivissä: ehkä apilaisolehtiäinen, ehkä varvemailapistiäinen, ehkä kylälehtiäinen.
Toisessa rivissä: syyläjuurilehtiäinen, jättipuupistiäinen, joku lehtipistiäinen sekä ehkä ketoisolehtiäinen.

Kolmannessa rivissä joku ampiainen, joku peitsipistiäinen sekä joku hyönteishotellin erakkoampiainen.
Alarivissä ehkä joku kaskashukka, ehkä joku kirvahukka ja ehkä räystäsampiainen.

Pistiäisillä jatketaan, nyt vuorossa kimalaiskollaasi.

Ylärivissä ehkä mantukimalainen, kaakonkimalainen, kartanokimalainen ja kivikkokimalainen.

Keskimmäisessä rivissä mantukimalaisryhmän kimalainen petopunkkeja kyydissään, tarhakimalainen, peltokimalainen sekä pensaskimalainen.

Alarivissä joku loiskimalainen, mantuloiskimalainen, pensasloiskimalainen sekä peltoloiskimalainen.

Ja edelleen pistiäisiä, tässä kollaasissa on erilaisia mehiläisiä.

Ylärivissä ehkä punajalkavakomehiläinen, ehkä törmähietamehiläinen ja hammasmaamehiläinen.

Toisessa rivissä vuohenkellosoukkomehiläinen, koloseinämehiläinen ja valkohietamehiläinen (koiras).

Kolmannessa rivissä joku maamehiläinen, joku hietamehiläinen, joku minipieni mehiläinen ja toinen pieni erakkomehiläinen.

Alarivissä joku maamehiläinen, joku iskosmehiläinen, oikealla toiseksi alimpana joku verimehiläinen ja alinna ehkä tarhamehiläinen.

Tänä vuonna näitä erilaisia erakkomehiläisiä näkyi minusta erityisen runsaasti. Esimerkiksi jaloangervoihin eksyi isoja parvia erakkomehiläisiä enkä muista, että niissä olisi sellaista vilskettä ennen ollut. Vaikken välttämättä ole niin tarkasti joka vuosi hyönteisiä seurannut tunnistamisesta puhumattakaan, niin olisin varmasti kiinnittänyt huomiota siihen, jos angervoissa viime kesän kaltainen kuhina olisi käynyt. Mielenkiintoista nähdä, mikä ensi kesän tilanne on.

Korentoja.

Ylhäältä alas vasemmalla: vaskikorento ja litteähukankorento.

Keskirivissä ylhäältä alas: ehkä tummavyöskorpionikorento, ruskoukonkorento ja joku harsokorento.

Oikealla ylhäältä alas punasyyskorento ja ruskohukankorento.

Oli pakko laittaa vielä loppuun bonuskuva ruskohukankorennosta.

Tässäpä vielä tehtävä joulukuun ajanvietteeksi: monessa kuvassa näkyy kukkia tai niiden osia. Jotkut ovat ihan helppoja, mutta tunnistatko, mitkä kasvit ovat vaikkapa vyömesikirvarin,angervoherttaluteen tai punasyyskorennon kanssa samassa kuvassa? Tosi haasteiden ystävä voi yrittää tunnistaa niitäkin kuvia, joissa näkyy pelkkää kasvin lehteä. Jokunen aika helposti tunnistettava niistäkin löytyy, jos vain tuntee kyseisen kasvin. Halutessasi voit laittaa kommentteihin veikkauksiasi esimerkiksi näin: suruvaippa ruokailee omenankukalla (kumpaakaan ei siis ole tässä postauksessa).