Vanhan loppua ja uuden alkua

Jouluaaton päiväkävelyllä lapsuudenkodin maisemissa.

Valkea joulu saatiin tänäkin vuonna, vaikka sääennusteet lupailivat etukäteen vähän epämääräistä keliä. Joulunpyhiä vietimme sukulaisten kanssa ja välipäiviä kotosalla puuhaillen yhtä sun toista. Rästiin jääneiden tehtävien luettelo on jo mukavasti lyhentynyt ja lomaa on vielä jäljellä lyhentää listaa edelleen. Nyt pääsin vihdoin kodinhoitohuoneen pöydällä odottaneiden siementen kimppuun. Keräsin loppukesällä ja syksyllä aika paljon erilaisten kesäkukkien ja perennojen siemeniä mutta ehdin pussittaa niistä vain helpoimmat, kuten krassit ja siemenkodistaan kiltisti pussien pohjalle karisevat siemenet. Näpräämistä vaativat ovat kärsivällisesti odottaneet vuoroaan isompaan rasiaan kasattujen suodatinpussien ja kirjekuorien sisällä.

Sekalaisen värisistä tuoksuherneistä kerättyjä palkoja.

Tuoksuherneiden siemensadosta olen erityisen tyytyväinen, sillä muutamana aiempana kesänä oli niin kosteaa, ettei siemeniä tullut tai sitten ne alkoivat itää jo paloissaan ennen kuin edes ehdin keräämään niitä talteen. Viime keväänä kylvin viimeiset tuoksuherneet, joten ensi kevään kylvöt olisi pitänyt hoitaa ostosiemenillä, jos siemensato olisi jälleen kerran epäonnistunut. Nyt siemeniä riittää taas muutaman kesän kylvöihin. Erittäin kauniin kirsikanpunaisen sekä valkoisen tuoksuherneen siemeniä keräsin erilleen omiin pusseihinsa, mutta kolmanteen nyssäkkään olin laittanut vain sekaisin kauneimman sävyisistä vaaleanpunaista, liiloista ja violeteista kukista kerättyjä siemeniä. Saavat varmaan ensi kesänäkin kasvaa iloisena sekamelskana ellei satu vahingossa samanvärisiä taimia lähekkäin.

Edellisen kuvan paloista irronneet siemenet. Oikealla erilleen otettuna epämääräisen muotoisia.

Koska hyvälaatuista siemensatoa tuli riittävästi muutaman vuoden tarpeisiin, erottelin joukosta pieniä ja epämääräisen näköisiä siemeniä idätystestiin. Tuoksuherneillä on minusta ollut aina vähän heikko itävyys, joten nyt testaan, kertooko siementen ulkonäkö itämiskyvystä. Kylvin testisiemenet kylvölautalle, niin ei mene multaa hukkaan ja mahdollisen itämisen näkee heti. Samalle lautalle mahtui myös kesällä 2021 kerättyjä hopeaköynnöksen siemeniä. Hopeaköynnös on joka tapauksessa niin hidas itämään ja kasvamaan, että se pitäisi joka tapauksessa kylvää jo tammikuun alkupuolella. Jos siemenet ovat vielä itämiskykyisiä, niin ensi kesänä kesäkukkaruukkuihin tulee sitten hopeaputousta. Jos eivät, niin ehtiihän tässä suunnitella korvaavat kasvit vielä monta kertaa uudelleen.

Lehtikuusillakin näytti olevan hyvä käpyvuosi. Niiden siemeniä en kuitenkaan kerännyt talteen.

Siemensadon pussittamisesta oli lyhyt askel varastojen inventointiin. Lyhyesti sanottuna jo heti ensisilmäyksellä kävi selväksi, että isoja täydennyksiä tuskin tarvitsee tehdä. Tarkempi tutkiminen osoitti, että tänä keväänä minulla ei todellakaan ole siemenhyllyille tai nettikauppoihin mitään asiaa. Kaikkea on ja vähän enemmänkin, vaikka joka vuosi olen mukamas tyhjentänyt varastojani. Kaikkia pussukoita ei selitä edes viime kesän hyvä siemensato, sillä ostosiemeniäkin on aika paljon. Mistä niitä kertyykin aina niin paljon? No, onpahan taas valinnanvaraa. Olisihan se nyt tylsä tyytyä kasvattamaan vain kahta sorttia, vai kuinka?

Vasemmalla kesäkukat, oikealla hyötykasvit. Perennansiemeniäkin riittää.

Vielä en ole päättänyt, mitä kesäkukkia laitan tänä vuonna. Jotain muistiinpanoja tein kesällä mutta ihan varmaa muistikuvaa ei ole muistiinpanojen nykyisestä sijainnista. Puutarhaessun taskussa ne eivät ainakaan ole, sillä tyhjensin taskut ennen essun pesua. Sen muistan, että aurinkopenkin takalaitaan piti kokeilla kasvattaa korkeaa tsinniaa ja etulaidan aukkopaikkojen täytteeksi piti kehitellä jotain noin 30-senttistä kesäkukkaa. Kesäkukkaruukkuja en ole miettinyt yhtään mutta aikaahan tässä vielä on. Perennavarastoja en sen kummemmin nyt inventoinut. Vuodenvaihteen jälkeen aion tehdä taas hankikylvöt ja siinähän ne perennansiemenetkin tulee tutkittua tarkemmin. Tammi-helmikuussa pääsee aloittelemaan myös chilien ja paprikoiden kylvöt, joten uuden kasvukauden aloitus onkin jo ihan kulman takana.

Karo lähettää terveisiä.

Karon elämäkin on palautunut vihdoin normaaliksi kynnenpoiston jälkeen. Joulun aikaan päästiin kaulurista kokonaan eroon, sillä uusi kynsi on kasvanut jo melkein entiselleen. Sen verran paljon tuli tassuvaivan aikana treenattua selälleenmenotemppua ja siinä asennossa pysymistä, että nyt se sujuu jo rutiinilla. Suosittelenkin opettamaan sen koiralle, sillä koskaan ei tiedä, milloin moiselle asennolle löytyy tarvetta. Olipa helppo tehdä hoitotoimenpiteitä tai sujauttaa suojatossuja käpälään, kun koira pötkötteli rauhallisesti selällään odottamassa namia. Leppoisia tämän vuoden viimeisiä hetkiä ja vielä parempaa ensi vuotta!