tiistai 10. syyskuuta 2024

Monoa syreeneille!

Auringonlasku eräänä iltana.
Tänä vuonna syreenikeijukkaat vaivasivat puistosyreeneitäni jo kolmatta vuotta peräjälkeen ja minähän en tuholaisten riivaamia kasveja jaksa vuosikausia katsella. Lähialueilla on niin paljon syreeneitä, että keijukkaat tulisivat joka tapauksessa, vaikka ruiskuttaisinkin puskat pyretriinillä alkukesällä. Syreenit alkoivat myös olla jo aika kookkaita, joten nyt oli niiden aika lähteä. Melkein kymmenvuotiaat puskat olivat kasvattaneet sen verran isot juuristotkin, että niiden kaivaminen ei ollut ihan yksinkertainen homma. Ähelsin aikani ja sahasin paksuimpia juuria poikki, mutta niin siinä vaan kävi, että lopulta piti kutsua isäntä nykäisemään kaksi vastahakoisinta puskaa maasta (kolmannen sain ihan itse). Ihme ja kumma, mutta se tiukka, sininen savijankko, mihin ne aikoinaan istutettiin, oli ainakin lapionpiston syvyydelle asti hävinnyt. Toki pensaiden juureen on tuotu kompostia ja puunlehtiä monet kerrat pitämään rikkaruohoja kurissa ja useamman vuoden ajan siinä on kasvanut myös kevätkaihonkukkaa, mutta sen kummempia maanparannustoimia syreenien eteen ei ole tehty. Luonnon maanmuokkauskoneisto selvästi toimii.
Kolme pikkujasmiketta eri puolilta pihaa. Hyväkuntoisia nämäkin, kuten näkyy...
Yhden syreenin tilalle siirsin tuijan takapihalta. Vaikka se oli kasvanut paikoillaan vain pari vuotta lyhyemmän ajan kuin syreenit, oli sen kaivaminen paljon helpompi urakka. Toiselta puolelta ja osittain alapuoleltakin sen juuristo rajautui isoon kiveen ja toisella puolella oli vain pehmeää maata. Juurista yksikään ei ollut sahattavan paksu eivätkä ne edes yltäneet kovin kauas. Varasin siirtoon kottikärryn, mutta hyvin olisi koko tuija siirtynyt ihan kantamallakin. Kantamalla olisivat siirtyneet pikkujasmikkeen rääpäleetkin. Kyllästyin niiden surkeaan ulkonäköön ja päätin kerätä eri puolille pihaa ripotellut puskat samaan monttuun. Kasvuolosuhteista melkein täysvarjo rinteen yläosassa onkin vielä kokeilematta. Muualla jasmikkeet eivät ole tällä tontilla viihtyneet.
Jospa tuija ei panisi pahakseen siirtoa. Jasmikkeita hädin tuskin näkyy sen vasemmalla puolella.
Sahatut syreeninrungot jäivät vielä läjään metsän puolelle, pitää ne siirtää sieltä pois vaikka ensi viikonloppuna. Siinäpä saavat nyt keijukkaat hetken aikaa ihmetellä, mitä tapahtui, ja sitten siirtää majansa jonkun muun syreenipuskiin. Aika paljon maisemat avartuivat syreenien poistolla, vaikka katse ei tiheän metsän takia tavoitakaan taivaanrantaa.
Violetilla katkoviivalla poistettujen syreenien latvusten raja. Pinkki puolipallo oikealla on alppiruusu 'Mikkeli'. Sininen kartio keskellä on siirretty tuija ja valkoinen pallo merkkaa jasmikkeita.
Pikkujasmikepuskasta vasemmalle olisi tarkoitus siirtää ensi keväänä niitä siemenestä kasvatettuja alppiruusuja, jos lopullista paikkaa etsivät ovat vielä silloin hengissä. Tilaahan siinä on vielä metrin verran kuvan reunan ulkopuolellakin, sillä syreenit oli istutettu reilun parin metrin välein ja niiden aluskasvina ollut kevätkaihonkukka on pitänyt aika hyvin rikkaruohot kurissa. Tuijasta oikealle alppiruusuaidan takana on myös yksi polvenkorkuinen tuijanrääpäle odottamassa parempaa paikkaa. Periaatteessa senkin voisi siirtää johonkin tuonne ja leikata vaikka pallomaiseksi, jos tuo isompi saisi kasvaa enemmän kartion mallisena. Kuunliljoja poistamalla saisi vielä lisää tilaa uusille kasveille, jos sellainen inspiraatio joskus sattuisi tulemaan. Kuunliljat maistuvat hyvin kotiloille, joten ehkä ei olisikaan huono idea vähentää niitä...
Syysasteri kukkii ja kimalaisetkin ovat sen jo löytäneet. Kuvassa taitaa olla kivikkokimalaiskoiras (punainen pylly ja keltaista etuvartalossa).
Viikonlopun urakointiin kuului myös kitkemistä. Vähän joka paikka on päässyt rehottamaan, mutta luumutarhaa on kitketty viimeksi varmaan keväällä. Niinpä työnsin kottikärryt sinne ja aloitin kadonneiden kasvien etsimisen. Isorikot löytyivät suht helposti isotähtiputken ja lemmikkien siementaimien seasta. Muutama isompi mätäs piti nostaa ylös, jotta sai voikukat niiden keskeltä pois. Samalla sain jaettua niitä taas pikkuisen isommalle alalle. Ovat viihtyneet aika hyvin luumupuun kevyessä varjossa polun vieressä. Viime kesänä tosin kukintoja oli enemmän, tänä vuonna vain yksi. Pidän kuitenkin niiden ulkonäöstä juuri tuossa, joten saavat lisätilaa.
Polkukin löytyi, vaikka sitä onkin kosteana vähän vaikea kuvasta erottaa.
Sama paikka mutta edellisen kuvan oikeasta reunasta kuvattuna. Levitin isorikkoaluetta komeamaksaruohon tänne puolelle.
Isorikkoryhmästä nuotiopaikan suuntaan astinkivipolun ja pienemmistä kivistä tehdyn polun kulmauksessa kivikkomehitähdissä oli käynyt vähän katoa. Tai ehkä ne kuitenkin olivat pikkuisen lisääntyneet sitten viime talven, mutta joka tapauksessa ne eivät täytä läheskään kokonaan aluettaan. Saa nähdä, levitänkö isorikkoa niidenkin paikalle vielä joskus vai innostuvatko mehitähdet kuitenkin vielä kasvamaan. Nyt saivat kuitenkin mahdollisuuden. Keväällä toinen mehitähtien vieressä olevista rantalaukkaneilikoista oli varmuudella kuollut ja toinenkin melkein henkihieverissä. Kesällä se hädin tuskin hengissä sinnittelevä yksilö näytti jo kuolleen mutta nyt löysin ilokseni siitä yhden vihreän tupsun. Toivottavasti se vahvistuu syksyn mittaan niin paljon, että jaksaa talvehtia hyvin.
Mehitähtien harva kasvusto ja merkkitikusta takavasemmalle iloinen yllätys.
Rantalaukkaneilikka 'Sea Pink' ei ole sittenkään heittänyt henkeään.
Iloinen yllätys löytyi myös keskemmältä samaa penkkiä. Keväällä puistoatsalea 'Satomi' oli hyvin surkea näky. Siitä paleltui talven aikana suurin osa ja vain puskan tyvellä oli muutama vihreä silmu ja elävää oksaa. Ilmeisesti melko kostea kesä tuuhean lemmikki- ja myskimalvakasvuston keskellä sopi sille hyvin, sillä nyt pensas on oikein virkeän näköinen. Korkeudeltaan se on hädin tuskin 30-senttinen, mutta tuuheutta on vaikka muille jakaa. Jännä nähdä, jaksaako se tehdä kukka-aiheita ensi kevääksi. Laitoin tänä vuonna kaikille kärhöille ja puuvartisille, myös 'Satomille', syyslannoitetta jo heinäkuun loppupuolella, jotta ne aloittaisivat tuleentumisen tarpeeksi ajoissa. Aina parempi olisi, jos myös syksy viilenisi tasaisesti ja hallaöitä tulisi sopivaan aikaan muistuttamaan kasveja talven tulosta. Ei kuitenkaan ihan vielä, tykkään tästä lämmöstä ja auringosta.
'Satomi' lähti uuteen nousuun entistäkin ehompana.
Kitkemisen ja kasvien siirtelyn lisäksi myös kukkasipulien hamstraus on jo aloitettu. Saksalaisesta mukaan tarttui tulppaaneja ja kevätkurjenmiekkaa. En ole hankkinut muutamaan vuoteen juurikaan tulppaaneja mutta tänä vuonna ne jostain syystä houkuttelivat erityisen kovasti. Mikä lie tulppaanipuutos minuun iskenyt, kun mukaan lähti pikkutulppaanien sijaan isokukallisia ripsureunoja, liljatulppaaneita ja sekoituspussi. Liljatulppaani 'Doll's Minuet' tosin oli minulle jo ennestään tuttu, sillä niitä hankin kolme vuotta sitten pensasryhmään. Ne ovat osoittautuneet kestäviksi ja myös hyvin kauniiksi, joten niiden valinta oli helppo. Sekoituspussin 'Spring Green' ja 'Elegant Lady (liljatulppaani kai sekin) viehättivät ulkonäöllään ja valkoista 'White Princea' nyt voi tunkea ihan mihin vain. Ei tosin aurinkopenkkiin vesimyyräriskialueelle. Punaraitainen 'Happy Generation' sopinee hyvin 'Doll's Minuetin' seuralaiseksi ja ehkä ripsureunaiset 'Queensland'-tulput myös. Muissa kukkasipulimyymälöissä en ole vielä käynyt tutkimassa valikoimia.
Tulppaanit ja 'Purple Hill'/'Blue Hill' -kevätkurjenmiekat maksaruoho 'Jose Auberinen' ympäröimänä.
Pitäisi ihan kaivaa esille keväiset muistiinpanot kukkasipulipuutteista, jotta ei tulisi ihan houkutusten perässä juostua. Narsisseja tekisi mieli hankkia, jos tulisi kivoja lajikkeita vastaan, mutta ehkä pidän muutaman vuoden taukoa niistä narsissikärpäsen takia. Olen tässä pohdiskellut, tuliko kärpänen meille jostain lähialueilta vai kenties jonain syksynä ostosipulien mukana. Jos käteen tarttuu jostain oikein houkuttelevia narsisseja, taidan käyttää varmuuden vuoksi sipulit kuumassa kylvyssä ennen maahan istuttamista. Sen pitäisi tuhota sipuleissa mahdollisesti piileskelevät munat ja toukat. Lähialueilta keväällä lenteleville kärpäsille en mahda mitään.
Päivän kärhönä on loistokärhö 'Voluceau', joka pitkän viivyttelyn jälkeen lähti kuitenkin suht hyvään kasvuun.
Aurinkoista alkanutta viikkoa!

10 kommenttia:

  1. Nuo syreenikeijukkaat samoin, kuin narsissikärpäset ovat minulle ihan uusi juttu.
    Ihanasti kukkiva ’Voluceau’.❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sinun ei tarvitsekaan tutustua kumpaankaan tuholaiseen sen lähemmin. Hirmuisia riesoja molemmat eikä niille mahdakaan oikein mitään.
      'Voluceau' on kaunis ja näyttää olevan luotettavakin.

      Poista
  2. Tekeekö se keijukas keltalaikkuiset lehdet syreeniin? Meilläkin ollut sellaisia lehtiä loppukesällä syreenissä. Ompas tympeä tuholainen tuokin, mutta semmosta se on, aina on jokin riesana. Toisaalta, saat uutta ilmettä istutuksiin, vaikka eihän se kiva ole poistaa kasveja. Syreenit on tiukasti maassa, se on todettu! Päivän kärhökin kukkii komeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennemminkin lehtiin tulee vaaleita, jopa melkein valkoisia täpliä ja koko puskat muuttuvat sitä myötä hiljalleen melkein värittömiksi. Jos keltalaikkuisia lehtiä on vain vähän, niin veikkaisin syyksi jotain muuta. Keijukkaiden läsnäolon huomaa parhaiten siitä, että tähän aikaan vuodesta pensaista pölähtää tuhansia ötiäisiä ilmaan heti kun syreenien lähelle menee tai hipaisee oksia. Todella inhottavaa mutta jospa niistä ei tarvitsisi jatkossa kärsiä, kun lähti koko puskat pois. Tiukassa todella olivat!

      Poista
  3. Olipa havainnollinen selvitys muutostyöstä. Syreenikeijukkaat ovat lisääntyneet paljon ja meilläkin on vioitusta osassa syreeneistä - se on aika harmillista.
    Toivotaan, että muutoksen myötä paikoilleen siirretyt kasvit kotiutuvat hyvin ja ilahduttavat tulevina vuosina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keijukkaat ovat inhottava riesa syreeneissä ja vaikka ne eivät kookasta pensasta hengiltä saakaan, ulkonäkö menee aika keljuksi. Toivotaan, että uudet kasvit eivät saa mitään riesakseen ja viihtyisivät muutenkin hyvin.

      Poista
  4. Auts, kuulostaa pahalta tuholaiselta. Tänne sellainen keijukas ei ole vielä eksynyt. Tosin muutoin katselin hävitänkö yhdet syreenit, niiden paikka olisi mitä parhain aprikooseille. Toisaalta mitä jos aprikoosit kuolevat ja minulle jää sitten tyhjä alue. Pitää siis vielä pohtia asiaa. Upea Voluceau viimeisessä kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ärsyttävä ainakin, kun pensaiden lähellä liikkuessa saa suun ja silmät täyteen lentäviä kaskaita. Ja ovathan ne vaaleiksi menneet lehdetkin aika rumia. Ehkä sinun pitää vähän raivata syreeneitä pienemmiksi ja istuttaa aprikoosit niiden kainaloon. 'Voluceau' ei pettänyt tänäkään vuonna, vaikka alkukesällä näytti jo aika huolestuttavalta.

      Poista
  5. Meille keijukkaat ovat jo tulleet, vissiin ihan jokaiseen syreeniin... Vielä en ole poistotoimiin ryhtynyt, tuhoavatko ne syreenit vuosien kuluessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos niitä yhteen syreeniin tulee, niin nopeasti siitä päätyvät muihinkin. Eivät keijukkaat ilmeisesti isoiksi ehtineitä syreeneitä saa hengiltä, vaikka söisivät niiden lehdet kokonaan valkoisiksi kesän aikana. Jonain vuonna keijukkaita voi olla muutenkin vähemmän. Ja saisi niitä pyretriinillä alkukesällä ruiskuttamalla vähennettyä. Minä en torjuntatoimiin halua ryhtyä, sillä melkein joka pihassa on tällä alueella syreeneitä. Niistä lentäisivät joka tapauksessa meille.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!