Vain kolme kuvaa kuukaudessa: kesäkuu

Melkein jäi kesäkuun haastepostaus tekemättä mutta viime hetkillä ehdin mukaan. Haaste on lähtöisin Kristiina K:n blogista ja nyt kesäkuussa on tarkoitus kuvata k-alkuisia juttuja. Niitähän löytyy.

Ensimmäisen kuvan päätähti on KARTANOKIMALAINEN mutta kuvaan voisi myös liittää sanan KULLANKELTAINEN pionin sisällä hehkuvien heteiden mukaan. Mietin vaihtoehdoksi myös kurjenmiekkaa, keijunkukkaa tai keijupuutarhaa, mutta kuvia kameralta tietokoneelle siirtäessä näytölle tupsahti hyvin onnistunut otos kukkaa kohti kaartavasta karvaisesta kimalaisesta eikä muita vaihtoehtoja tarvinnut enää pohtia.

Seuraavassa kuvassa on KARO KURJENPOLVIEN KESKELLÄ. Karo piti ilman muuta saada kesäkuun kuviin ja kun kurjenpolvet kerta kukkivat nyt komeasti, niin missäpä parempi poseerauspaikka kuin niiden seassa.

Postausta ei voi tähän aikaan kesästä lopettaa ilman päivän kärhöä, eli KÄRHÖ on haasteen kolmantena kuvana. Loistokärhö 'Beautiful Bride' talvehti maassa ja olin kovin innoissani siitä, että se lähti keväällä reippaasti kasvuun ja väänsi pian ensimmäisen nuppunsakin esille. Nyt nuppuja on monta joka versossa ja ensimmäinen kukkakin auki. Olin unohtanut muuten kokonaan laskuistani sen kaverina kasvavan JOSEPHINEN eli 'Evijohillin'. Huomasin eilen, että siinäkään ei näy vielä elonmerkkiä, joten sittenkin seitsemän kärhöä on vielä unten mailla. Ei mahda mitään.

Loistokärhö 'Beautiful Bride'.

Tänään sää on selvästi viileämpi ja koska ensi viikolle on luvattu sateisempaa keliä, taitaa tänään olla tiedossa kunnon kitkemisurakka ja ehkä illasta tai huomisaamuna myös kastelua. Saa maa kostua taas kunnolla syvältä asti, niin pärjää seuraavan hellejakson yli. Siis jos sellainen on vielä tulossa tälle seudulle. Pörriäisiä näyttää lentelevän paljon mutta yritän kytätä myös ritariperhosta, jonka näin toissailtana. En ehtinyt kameran kanssa tarpeeksi nopeasti paikalle, mutta jospa se eksyisi vielä uudelleen tälle tontille ja pysähtyisi sen verran, että saisi räpsäistyä edes yhden kuvan.

Hellepäivien puuhailuja

Nyt tuntuu kesältä! Lämpöä piisaa niin, että jopa tällainen vilukissa pärjää vallan mainiosti kevyemmässäkin vaatetuksessa. Järvivedetkin alkavat olla niin lämpimiä, että uskalsin tänään aamupäivällä käydä viskaamassa talviturkin eikä edes hampaat kalisseet kylmästä. Lapsia ollaan toki käytetty jo useamman kerran uimareissuilla mutta tähän saakka ainoastaan he ovat uskaltautuneet veteen saakka. Muuten päivät ovat kuluneet joko ulkona kirjaa lukien tai sitä sun tätä puuhaillen.

Loistosalvia kukkii komeasti kivikkorinteessä.

Loistosalvia viihtyy selvästi paremmin kivikkorinteen vanhan osan ohuessa ja hiekkaisessa kasvualustassa kuin kukkapenkissä paremmassa mullassa. Kukkapenkissä kasvavissa yksilöissä on vain muutama kukinto ja ne ovat kooltaankin paljon pienempiä kuin kivikkorinteen mahtipuska. Kaikki ovat kuitenkin saman ikäisiä. Tekisi mieli lisätä loistosalviaa kivikkorinteen pitkälle sivulle mutta salviakin taitaa olla sellainen kasvi, josta pitäisi leikata kuihtuneet kukinnot hyvissä ajoin pois, jos ei halua siitä itselleen ongelmaa. Olen joutunut kitkemään jo vaikka miten monta pientä loistosalvian tainta pois levisioiden ja mehitähtien välistä. Yksi taimi oli ilmestynyt pihalaatoituksen väliinkin mutta sen jätin jo viime kesänä niille sijoilleen. Arvelin, että se kuolisi viimeistään talvella, kun päältä kolataan lumet. Eipä haitannut salviaa lainkaan, sillä nyt kyseinen yksilö kukkii.

Salamatkustajana ihan pikkutaimena tullut varjolilja kukkii ensimmäistä kertaa.

Punaista varjoliljaa on kasvateltu aika monta vuotta kukintakokoon. Tunnistin taimen varjoliljaksi pari vuotta sitten ja kun en keksinyt mitään syytä sille, miksei se saisi kasvaa siinä missä on, annoin sen jäädä. Valkoista varjoliljaa minulla on ollut monta vuotta mutta tämä on ensimmäinen punainen. Nätti on sekin, vaikken niin liljaihminen olekaan. Toivottavasti tuhoöttiäiset eivät löydä sitä tai muitakaan varjoliljoja pikarililjoista puhumattakaan. Liljakukkoja meillä ei ole ollut mutta narsissikärpäsiä on nyt hirveästi (täältä voi kurkata kuvan ja tarinaa). Vaikka narsissit ovat narsissikärpästen lempievästä, niin myös muut liljat kelpaavat kuulemma niille, amarylliksistä puhumattakaan. Meillä kukki tänä keväänä vain muutama narsissi (kukkapenkeissä muistaakseni seitsemän, ja lisäksi kellarissa talvehtineet ruukkunarsissit), joten tuollainen narsissikärpäsarmeija etsinee muuta evästä. Yhdestä sain epätarkan kuvan etelänmunkin kukalla ruokailemassa mutta sen verran vikkelästi ne liikkuvat, että turha yrittääkään listiä niitä puutarhassa. Sopii yrittää, minä jo kokeilin. Pakko siis alistua siihen, että kärpästen toukat syövät kaikki kasvit, mitkä emokärpäset vain ovat löytäneet.

Majapenkki näyttää nyt kauniilta, kun valkoiset kukat säihkyvät hajavalossa.

Majapenkkiä voisi kutsua tähän aikaan kesästä kuutamopenkiksi, sillä majan tarha-alppikärhö 'Purple Dreamia' lukuunottamatta siellä kukkii vain valkoisia kukkia. Penkin etureunassa kukkivat ihanaiset luhtaesikot, niiden oikealla puolella vähän taaempana barlow-tyyppinen akileijapehko ja ihan penkin takaosassa jaloangervojen seasta nousevat valkoiset sorjalaukat. Ensimmäistä kertaa nekin kukkivat noin runsaina. Niiden melkein puolentoista metrin korkeuteen nousevat kukkapallot näkyvät komeasti pitkän matkan päähän eikä kuihtuvia lehtiäkään juuri näy jaloangervojen alta. Pari samalle alueelle eksynyttä tähtilaukkaa on hukkunut jo ajat sitten lehtimassan sekaan. Penkin etureunakin on uhkaavasti hukkumassa lehtimassan sekaan, jos en pian käy kitkemässä akileijan siementaimia. Maa on neliömetrin alalta ihan vihreänään akileijavauvoja. Nyt muistin sentään nyppiä ensimmäisenä kuihtuneet kukat pois ja yritän jatkaa sitä viime vuotta ahkerammin.

Majapenkin akileija.

Lehtolaukat kukkivat runsaina.

Laukat, jotka nostavat kukintonsa selvästi lehdenkärkiä korkeammalle, ovat helpompia puutarhassa kuin esimerkiksi lehtolaukat. Mikä kasvi olisi sopiva kumppani laukalle, jonka kukat jäävät melkein maanrajan tasalle ja joka sattuu vielä kukkimaan näin myöhään kesällä, kun melkein kaikki kasvit ovat ehtineet kookkaiksi? Viime kesänä minulla oli niiden vieressä sinikatanaa mutta ne eivät selvinneet tuossa paikassa talven yli. Katanakin alkoi olla vähän siinä ja siinä, onko se liian korkea lehtolaukkojen kaveriksi. Luulen, että laukat saavat kukinnan jälkeen siirtyä johonkin muualle ja niiden tilalle tulee yksi 'Halcyon'-kuunlilja lisää täyttämään kuunliljojen ja kurjenpolvien väliä. Yhden kuunliljan keskellä kasvaa nimittäin kunnon voikukka, joten se pitää joka tapauksessa pistää halki.

Vähän hassuilta nuo lehtolaukat näyttävät korkeampien kasvien keskellä.

Yritin kuvata kimalaista mutta sepä karkasi ennen kuin ehdin painaa laukaisijaa. Kurjenpolvesta tuli kuitenkin hieno kuva.

Puutarhatöitä en ole juurikaan nyt helteellä tehnyt. Kastelemiseen ja veden kantamiseen on kulunut jonkun verran aikaa. Kasvimaan sadevesitynnyri ja liiterin nurkalle siirretty vanha tynnyri ovat tyhjentyneet, joten vettä on pitänyt kantaa liiterin takaa IBC-kontista saakka. Olen kuskannut aina sille päälle sattuessani muutaman ämpärillisen IBC-kontista kasvimaan tynnyriin, jotta ei tarvitse lähteä hakemaan vettä kaukaa silloin kun pitäisi kastella ruukkuja tai kasvimaata. Sekä kasvulavoihin että ruukkuihin lisätty biohiili vähentää selvästi kastelutarvetta. Edes näillä helteillä ei ole tarvinnut kastella päivittäin muita kuin sitä amppelitomaattia, jonka ruukun vesisäiliön pohjassa on halkeama. Ehjäruukkuisille amppeleille, parvekelaatikoille ja maassa oleville ruukuille riittää kastelu parin-kolmen päivän välein. Kukkapenkeissä olen kastellut parin viikon sisällä maahan istutettuja pikkutaimia muutaman kerran. Pensasmustikat ja aurinkopenkin iso purppurapunalatva ovat saaneet myös kukin yhden ämpärillisen vettä. Pensasmustikat kastelin siksi, että jaksaisivat kasvattaa hyvin marjasatonsa, purppurapunalatvalle annoin hieman helpotusta kuivuuteen. Grillikatoksen takana oleva nauhus nuupottaa päivittäin heti, jos aurinko vähän sattuu osumaan sen lehtiin mutta sille en ole kiikuttanut pisaran pisaraa. Maa on siellä varmasti riittävän kosteaa jopa moiselle nirppanokalle.

Kimalaisen siitepölyvasut näyttävät olevan jo melko täynnä mutta ehkä sinne vielä yhden pionin siitepölyt mahtuvat...

Yllättävän paljon aikaa menee myös kameran kanssa kyttäämiseen. Pionit ovat nyt kunnon pörriäismagneetteja, joten käyn säännöllisesti tutkimassa, näkyykö niissä sellaisia otuksia, joista en ole vielä saanut kuvia. Perhosia ei ole vielä kovin runsain määrin meillä näkynyt mutta yritän sinnikkäästi saada kuvia edes niistä harvoista. En ole laskenut, kuinka paljon sadasta erilaisesta hyönteisestä puuttuu, mutta kuvia on kertynyt jo aika paljon. Parille itselleni tuntemattomalle lapset ovat löytäneet nimet mutta moni on vielä nimeämättä. Kävimme alkuviikosta kirjastossa ja esikoinen löysi lastenosastolta paksun hyönteiskirjan, jonka halusi lainata. Kotona hän tutki sitä niin innoissaan ja esitteli kirjasta löytämiään ötököitä meille vanhemmille, että annoin hänelle tehtäväksi selvittää, olisiko siellä nimeä isännän kuvaamalle sudenkorennolle. Nimi löytyi ja löytyipä sieltä myös suomenkielinen nimi hyönteiselle, jolle itse olin löytänyt netistä ainoastaan latinankielisen nimen. Siinä vaiheessa piti jo itsekin katsoa, minkä opuksen lapsi oli lainannut. Kuvittelin kirjoja lainatessamme, että tuskin lastenosastolla on mitään perusteellisempaa opasta, vaan ennemminkin joku lapsille sopiva, pintapuolinen rääpäisy. Kirja oli kuitenkin Leena ja Heikki Luodon Ötökät lähiluonnossa. Siinäpä vasta mainio opus, olen selaillut sitä nyt itsekin ja saanut tunnistettua pari kuvaamaani hyönteistä.

"Laskeutumislupaa pyydetään"

Pation vierellä kasvava pioni sopii kauniisti purppuraheisiangervoon.

Ihailin jo viime kesänä, kuinka hyvin nimetön vaaleakukkainen pioni sopii taustalla kasvavaan purppuraheisiangervoon. Nyt näky on vielä kauniimpi, kun pionissa on runsaammin kukkia. Hempeä vaaleanpunertava on vain niin kaunis tummaa taustaa vasten. Nukkapähkämötkin sopisivat hyvin yhtälöön, mutta heti kun tulee kosteampi kausi, ne retkahtavat kulkuväylien tukkeeksi. Ne eivät muutenkaan ole niin eduksi multavammalla paikalla kasvaessaan ja kunhan ovat kukkineet, saavat nuo viimeisetkin lähteä pois. Viime kesänä vähensin niitä jo reilusti ja istutin tilalle kurjenpolvea ja kaukasianmaksaruohoa. Taimia ei kuitenkaan riittänyt ihan koko alueelle, joten jätin vielä pienen alan nukkapähkämöä jäljelle. Pionia ihastellessa ja nukkapähkämön poistoa suunnitellessa satuin vilkaisemaan pionin juurelle.

Mitä ihmettä kasvaa kärhötuen juuressa maksaruohon ja kurjenpolven välissä?

Salaatintaimihan se.

Eipä ole pitkä matka napata myöhemmin kesällä salaattia ruokalautaselle, kun on yksi taimi heti pation vieressä kasvamassa. Tarkoituksella en ole sitä sinne kylvänyt mutta ilmeisesti alkukesällä on ollut avonainen siemenpussi puutarhaessun taskussa ja siitä on muun touhun lomassa siemen tipahtanut kukkapenkkiin. Nähtävästi salaattia pitää olla kasvimaan lisäksi myös kukkapenkeissä. Viime kesänähän olin vahingossa "kylvänyt" sitä myös suolle.

Tarha-alppikärhö 'Albina Plena' kukkii edelleen.

Kärhörintamalle kuuluu kohtalaisen hyvää. Edellisen tilannepäivityksen jälkeen PRINCESS KATE ('Zoprika') ilmaantui elävien joukkoon. Se on noussut vain yhden verson voimin mutta pääasia, että on edes hengissä. Unten mailla on edelleen tarhaviinikärhöistä 'Madame Julia Correvon' ja loistokärhöistä 'Diamond Ball', 'Piilu', 'Jan Pawel II' sekä kumpikin 'Hagley Hybrid'. Muista köynnöksistä köynnöskuusama (ehkä korea- tai ruotsin-) paleltui melkein maanrajaan asti eikä ole kunnolla lähtenyt vieläkään kasvuun. Muutama uusi verso siinä kuitenkin on ja myös emokasvista melkein metrin päähän maahan tarkoituksella juurruttamani vanha oksa on työntänyt muutaman verson maanrajasta. Se on kuitenkin sen verran lähellä tarha-alppikärhö 'Pink Dreamia', että taidanpa jossain vaiheessa kaivaa sen väljemmille vesille. Alppikärhö on varmempi ja myös tuuheampi köynnösportin verhoaja kuin näille korkeuksille aivan liian arka kuusama. Erittäin iloinen yllättäjä oli Päivänpesän Katjalta pari vuotta sitten saatu ruusunätkelmä. Se ei ole kukkinut vielä kertaakaan mutta pitkän odottelun jälkeen sekin on alkanut vihdoin tehdä versoa. Sen kasvu vaikuttaa sen verran pontevalta, että toivon sen vihdoin tänä vuonna tekevän ensimmäisen kukkansa.

Päivän kärhönä tiukukärhö 'Arabellan' ensimmäiset kukat.

Ensimmäinen loistokärhökin on jo aukaissut kukkansa, mutta se pääsee vasta seuraavan postauksen tähdeksi.

Pioneja ja kivikon kasveja

Eipä ole ennen tainnut meillä pionit kukkia vielä juhannuksena. Heti juhannuksen jälkeen ovat yleensä ensimmäiset kukat auenneet mutta tänä vuonna jo juhannusaattona oli monta kukkaa auki aurinkoisemmilla paikoilla kasvavista pioneista. Tällä hetkellä kukassa on neljä pionia, kahta eri lajiketta. Puolivarjossa kasvavat perintöpionit eivät ihan vielä kuki, mutta vaaleanpunaista väriä on jo niidenkin nupuissa näkyvissä. Katsellaanpa siis aurinkopenkin ja pensasryhmän pionikaunottaria.

Itse risteytetty 'Minna-Elina' (perintöpioni 'Elinan' ja 'Karl Rosenfieldin' jälkeläinen) ihan kukinnan alussa.

Sama pioni tänään puoliltapäivin sateen jälkeen. Tämä yksilö on pienempi kahdesta.

'Minna-Elinalla' on kiehtova tapa liukuvärjätä kukkansa kukinnan edetessä. Vasta auennut kukka on melko tumma, ehkäpä suunnilleen samaa sävyä kuin luonnonvarainen ketoneilikka mutta hyvin pian terälehtien ulkoreunat lähtevät muuttumaan lähestulkoon valkoisiksi. Lopulta tummanpinkkiä on enää terälehtien tyvillä. 'Minna-Elinan' (tai oikeastaan kahden sellaisen) kaverina kasvaa viime syksynä saamani pioni, joka on jakopalan jakopala aikoinaan isäni mummon puutarhassa kasvaneesta pionista. Se ei kuitenkaan vielä tänä vuonna kuki mutta lähti kasvuun sen verran reippaasti, että eiköhän ensi vuonna nähdä siitäkin jo ensimmäinen kukka. Näiden kolmen lisäksi samassa ryhmässä kasvaa myös toistaiseksi nimetön vaaleakukkainen ihanuus.

Tämäkin prinsessaunelma muuttuu kukinnan edetessä melkoisesti, kuten kuvasta näkyy.

Aurinkopenkin pioniryhmä. Uusin tulokas piilottelee näiden keskellä.

Viittakurjenmiekkojen kukinta-aikaan ihasteli, kuinka niiden violetit kukat sopivat upeasti aidan eteen istutettuun keltaheisiangervo 'Dart's Goldiin'. Nyt huomasin, kuinka hienosti heisiangervo tulee korostamaan 'Minna-Elinan' sävyä. Kylläpäs sattui kerrankin menemään hyvin nämä värien ryhmittelyt! Ja niin hienosti, kuin kukkineet laukat olisivat muodoltaan pioninkukkiin sopineet, leikkelin tänään kaikki pois aurinkopenkistä. Huvin vuoksi laskin kukinnot samalla ja tasan sata niitä meni lämpökompostoriin. Eiköhän sata laukankukintoa ole aivan riittävästi muutaman neliömetrin alalle?

'Dart's Gold' teki yhden kukinnonkin.

Olen kitkenyt pari päivää lemmikkejä (ja voikukkia, ratamoita, valvattia, vesiheinää sun muuta) ja todennut, että kohtuukokoisia aukkopaikkoja on sittenkin tullut myös aurinkopenkkiin. Harmillisesti osa aukoista on sen verran lähellä kookkaammaksi kasvavia kasveja, että ihan viereen ei viitsi istuttaa mitään kovin pitkäikäistä kasvia. Taktisesti istutin sinne viime kesänä mm. kaukasiantörmäkukkaa ja punahattua, mutta oletin niiden kestävän pari-kolme vuotta, jonka jälkeen ne olisivatkin saaneet heittää henkensä. Nyt on kuitenkin selvää, että kuolleen näköiset puskat todella ovat kuolleita eivätkä vain nukkumassa. Ensi kevään esikasvatuslistalle laitetaan siis jotain korkeahkoa kesäkukkaa, jolla saa täytettyä penkin taka- ja keskiosan aukkopaikkoja. Penkin etualalle istuttelin matalaa leijonankitaa mutta ne ovat niin kääpiöitä, että belliksetkin kukkivat leijonien kukkia korkeammalla. Pitää siis jättää kääpiökokoiset leijonankidat kesäkukkaruukkujen aluskasveiksi ja kehitellä jotain 20-30-senttistä kasvia etualalle, jos syksyllä ei saa jaettua talvesta selvinneistä perennoista tarpeeksi paikkaustaimia.

Pensasryhmän pioni on samaa lajiketta kuin aurinkopenkin vaaleakukkainen pioni.

Pensasryhmän pioni oli alunperinkin kuorman kookkain taimi, joten ei ihme, että se kukkii nyt ihan valtoimenaan. Laskin tänään avonaisia kukkia 19 kappaletta. Joka varressa on pääkukan lisäksi yhdestä kolmeen sivunuppua, joten kukkien yhteismäärä lähestyy varmasti viittäkymmentä ellei jopa mene yli. Pionin vierellä kukki yhdellä kukalla myös viime kesänä siirretty siperiankurjenmiekka. Sen sävy oli hitusen sinisempi mutta yhtä tumma kuin ylläolevan kuvan oikeassa reunassa kukkivilla pikkuampiaisyrteillä. Luulisin, että se sopinee myös kauniisti pionin väriin, kun ne jonain vuonna toivottavasti kukkivat yhtä aikaa. Yllätyin, että kurjenmiekka edes kukki uudella paikallaan. Sen verran se kuitenkin otti nokkiinsa siirrosta, että jäi vain hädin tuskin 30cm:n korkuiseksi. Ehkä se ensi kesään mennessä unohtaa turhat kiukuttelut.

Kurjenmiekka 'White Excelsior' ei ollutkaan keväinen versio, vaan hollanninkurjenmiekka.

Kurjenmiekat ovat totisesti yllättäneet tänä vuonna. Luulin syksyllä istuttavani keväällä kukkivaa kurjenmiekkaa ja harmittelin aika paljon, kun yksikään ei kukkinut ja lehtiäkin nousi vain muutama. Olin myös autuaasti unohtanut istuttaneeni sipuleita aurinkopenkin puolelle ja muistin vain kivikkorinteen istutuspaikat. Kolme lehtitupsua kymmenestä sipulista tuntui kovin vähäiselle. Jossain vaiheessa kevättä aloin miettiä, missä viipyvät heinätähdet, joita istutin kurjenmiekkojen kaveriksi ja päädyin sitten siihen, että kurjenmiekkamaiset lehdet taitavatkin olla heinätähtiä ja kurjenmiekat ovat vainaita. Siinä vaiheessa kun mysteerikasveista osa alkoi kasvattaa selvää kurjenmiekan kukkanuppua muistuttavaa pötkylää, suuntasin nettiin ja löysin kevätkurjenmiekan sijaan hollanninkurjenmiekka 'White Excelsiorin'. Kymmenestä sipulista neljä kukkivaa ja yksi lehtitupsu muuttuikin yhtäkkiä iloiseksi yllätykseksi. Pettymys sen sijaan oli se, että yksikään heinätähti ei suostunut nousemaan. Niitä ei sitten tarvitse jatkossa hankkia.

Hollanninkurjenmiekoista kaksi kukkivaa näkyy tässä kuvassa. Bongaatteko?

Toissa talven kellarissa viettäneet hollanninkurjenmiekat istutin viime kesänä maahan mutta niistä ei ole noussut edes pientä lehdenkärkeä. Niille kävi samoin kuin sitä edelliselle hollanninkurjenmiekkakokeilulleni, joten tämänkertaisesta onnistumisesta huolimatta taidan jättää jatkossa hollanninkurjenmiekatkin kaupan hyllylle. Kasvakoot nuo onnistuneesti talvehtineet niillä sijoillaan niin kauan kuin viihtyvät, vaikka ovatkin jokainen hassusti melkein parin metrin päässä toisistaan. Jospa joku olisi osunut sellaiseen kohtaan, että jäisi edes muutaman vuoden iloksi.

Etelänmunkki 'Blaulicht' selvästi viihtyy, kurjenmiekka seuraavana, taustalla uusi levisia ja takimmaisena loistosalvia.

Kurjenmiekan kaverina piti kasvaa sinikatanaa, jonka sekaan kurjenmiekan lehdet olisivat naamioituneet oikein hyvin. Harmillisesti vain juuri tuossa kohdassa kasvaneet katanat menivät heittämään henkensä talven aikana. Tungin tilalle ennen reissuun lähtöä hätäpäissäni muutaman lapinvuokon pikkutaimen. Pikkutaimen tosiaan, sillä niitä ei kuvasta erota eikä kovin hyvin livenäkään. Ihan läheltä katsottuna taimet sentään vielä löytyvät. Etelänmunkille kivikkorinne on kolmas asuinsija ja nyt näyttää siltä, että vihdoin sille on löytynyt mieluisa paikka, jossa se myös näyttää hyvälle. Annan sille luvan levittäytyä ihan vapaasti, jos vain niin tykkää ja taidanpa kokeilla myös sen siemenlisäystä.

Kivikkorinteestä kuoli paljon kattomehitähtiä mutta jostain syystä patiopenkissä ei tullut lainkaan tuhoja.

Patiopenkki on vielä työn alla. Alunperin siinä oli tarkoitus kasvaa pääasiassa päivänkakkaraa ja myskimalvaa mutta ne olivat liian innokkaita leviämään siemenistä. Penkin etuosan keskivaiheille istutettu komeamaksaruoho 'Herbstfreude' tuntuu pärjäävän, vaikkei kasvakaan niin komeana kuin kosteammassa mullassa olevat kaverinsa. Viime kesänä päätin vähentää päivänkakkaroita ja myskimalvoja ja korvata ne mehitähdillä. Penkin etureunasta tulikin jo oikein hyvä mutta takareunaan jäi isoja aukkopaikkoja. Nappasin tänään pari isoa mätästä kattomehitähteä penkin takaosaan, jotta saan etureunaan lisää tilaa tummemman punaiselle kivikkomehitähti 'Dark Beautylle'. Vaikka nyt on hellettä luvassa, niin tuskinpa kokonaisena multapaakkuna siirretty mehitähtirypäs paikanvaihdoksesta suuttuu. Seittimehitähtiä oli talven jäljiltä vain kaksi pientä hengissä, joten kattomehitähti, kivikkomehitähti ja pallomehiparta olkoot jatkossa patiopenkin yläosan pääkasvit. Alaosan päätähtiä ovat syyssyrikkä ja kärhöt, ja niiden välit yritän täyttää sammalleimulla. Patiopenkin kärhöistä 'Multi Blue' on herännyt, 'Hagley Hybrid' vielä uneksii.

Päivällinen tänään.

En kovin usein ruokakuvia postaile mutta tänään tuli sen verran onnistunut kokeellisen keittiön lopputulos, että laitetaan vinkiksi muillekin. Ensin laitettiin pastavesi kiehumaan. Pannulle silputtiin paketti pekonia ja sen kaveriksi erilaisia vihreitä sipuleita (tuoretta ruohosipulia, ilmasipulin vartta, purjoa pakastimesta ja valkosipulin lehtiä), kaurajuuren lehtiä, lehtikaalia sekä pakastimesta viimeiset viimevuotiset salkopavut. Kypsymisajat huomioiden toki, ei kaikkea kerralla! Kun pastat olivat melkein kypsiä, pekoni-vihersilpun sekaan kaadettiin itse tehtyä pestoa (olin tehnyt aiemmin isomman annoksen pestoa basilikasta ja lehtikaalista ja sitä laitettiin silloin tuoreeltaan pakastimeen). Lopuksi pippuria ja hitusen lisää suolaa sekä loraus sitruunanmehua, minkä jälkeen mössö sekoitettiin pastaan ja nosteltiin lautasille. Annosten päälle kukin sai raastaa oman makunsa mukaan parmesaania ja lisätä tuoretta basilikaa sekä ruohosipulin kukkia. Yllättäen myös lapset tykkäsivät.

Päivän kärhönä taas 'Purple Dream', kun ei täällä ihan vielä muita kuki.

Päivän kärhön kanssa saattaakin tulla vielä tiukkaa, sillä moni kärhö on noussut todella hitaasti. Seuraavan jutun kärhö on jo selvillä mutta sitä seuraava on täysi arvoitus. Ehkä joku kuitenkin löytyy.

Pikapihakierros reissun jälkeen

Tarha-alppikärhö 'Pink Dream'.

Tällä viikolla tuli pidettyä muutaman päivä blogilomaa, sillä kävimme reissaamassa vähän etelämpänä ja tulimme vasta eilisiltana aika myöhään takaisin kotiin. Lähdimme sunnuntaina perhejuhlille Keski-Suomeen ja sieltä sitten maanantaina Tampereen suunnalle. Tampereella kävimme mm. poliisimuseossa, Vehoniemen automuseossa, Särkänniemessä sekä Hatanpään arboretumissa. Lienee selvää, kuka valitsi minkäkin matkakohteen. Miniväkikin oli mukana, vaikkakin he joutuivat ihmettelemään suurimman osan ajasta maisemia laukusta käsin. Poliisimuseon lastenosasto Pokelassa vastaan tuli niin sopivan kokoinen menopeli, että oli ihan pakko päästää pariskunta pienelle koeajolle.

Minni ei valitettavasti pysynyt turvallisesti poliisimopedin kyydissä ja saattaisipa poliisilla olla sanomista myös Nestorin ja Inkerin matkanteon turvallisuudesta.

Eilen aamupäivästä lähdimme ajelemaan muutaman pysähdyksen taktiikalla kotiin. Ensimmäinen pysähdys oli Hatanpään arboretumissa. Sää oli valitettavasti niin tuulinen ja kylmä, ettemme kiertäneet edes koko puistoa, vaan teimme pikavilkaisun Kartanopuiston alueelle ja jätimme tuuliset ranta-alueet kiertämättä. Eniten aikaa vietimme suojaisammalla perenna-alueella ja sen ympäristössä. Jonkun verran sain otettua kuvia, joista ajattelin koostaa postauksen syksyn tai talven iloksi. Toinen pysähdys oli pikaiset päiväkahvit sukulaisilla ja pisin paussi pidettiin Leivonmäellä Tommolan tilalla. En ollut ennen käynyt siellä ja kuulemani perusteella odotin visiitiltä paljon. Ja olihan siellä melkoisesti nähtävää, joten ei tarvinnut pettyä. Erityisesti kurjenmiekkoja oli kukassa niin paljon, että teen niistä oman juttunsa myöhemmin. Varmaan jää talven iloksi sekin. Ja kun siellä asti reissattiin, niin pitihän sitä matkamuistojakin hankkia.

Myyntipöydillä oli varaa valita. Ja tässä oli ehkä vain kolmasosa pöydistä.

Ostoskassiin hyppäsivät kuitenkin vain etelänruusuruoho 'Red Cherries', alppiasteri 'Sabine' sekä tähtilevisia 'Little Raspberry'.

Etelänruusuruoho kasvoi perennatarhassa valtavan kokoisena pehkona.

Luonnonvarainen ruusuruoho olisi kiva saada jommalle kummalle ketoalueelle tai kadun pään joutoniitylle mutta etelänruusuruohokin on hyvin kaunis ja korkeana sopii hyvin aurinkopenkin keskivaiheille. Sinne sitä yritin viime kesänä siemenistä kasvattaa mutta ainokainen taimi menehtyi talven aikana. Ruusuruoho täyttää myös aurinkopenkin alkupäässä olevaa kukinta-aukkoa kesäkuun puolivälistä heinäkuun alkuun ja tuo sinne korkeutta ennen kuin kärhöt kasvavat.

'Little Raspberry' on selvästi tummempi kuin minulla jo ennestään monta vuotta viihtynyt 'Little Plum'.

Tähtilevisia 'Little Plum' on ollut niin kestävä, että uskaltauduin ostamaan upean värisen 'Little Raspberryn'. Se on taas juuri sitä väriä, jota kamera ei osaa toistaa oikein. En vielä tiedä, pääseekö "pikku vattu" ihan "luumujen" viereen mutta todennäköisesti aika lähelle, kun paikka näyttää olevan levisioille mieluisa. Sitten onkin jännä seurata, risteytyvätkö ne keskenään. Matkan aikana levisiatkin olivat ehtineet melkein jo lopettaa kukintansa, vaikka kyllähän ne yksittäisiä kukkia tekevät pitkin kesää.

Tommolan perennatarhassa oli myös näin kaunis levisia mutta sitä en huomannut myynnissä.

Alppiasteri 'Sabine' kukki runsaasti Tommolassa.

Ihan rehellisiä jos ollaan, niin enpä olisi alppiasteri 'Sabinea' ostanut, jos en olisi nähnyt sitä näytetarhassa. Myyntipöydän kaksi tainta olivat paljon vaatimattomamman näköisiä ja ohikukkineitakin, joten ne eivät kiinnittäneet huomiota. Perennapellolla sen sijaan se oli täydessä kukassa ja näytti kerrannaisine kukkineen niin suloiselta, että sen osasi helposti kuvitella omallakin pihalla.

Omalla pihalla Navettapiialta saatu siperiankurjenmiekka oli jo melkein ohikukkinut.

Vähän harmittelin sitä, että kerrankin kun siperiankurjenmiekassa olisi ollut useampia kukkavarsia, olen reissussa juuri silloin kun se kukkisi komeimmillaan. Viimeiset kukat olivat kuitenkin vielä auki kotiin palatessamme. Harmitusta ei kestänyt kovin kauaa, sillä huomasin myös taivaansinisessä siemenkirjeen kurjenmiekassa useamman nupun. Se onkin kukkinut jo parina vuonna pienesti. Eläköön! Vanhat valkoiset taidan hiljalleen hävittää pois nyt kun on löytynyt helpommin kukkivia lajitovereita tilalle. Navettapiian hennosti sinertävä on oikeastaan kauniimpikin kuin se puhtaanvalkoinen nirsoilija ja sinisen kanssa niistä tulee oikein kaunis keskikesän parivaljakko.

Tarhavaleunikkokin oli jo ehtinyt aloittaa. Tässä on nuppuja jäljellä vaikka miten monta.

Hävitettävistä kasveista puheenollen: pikkujasmike taitaa olla seuraavana sillä listalla. Pensasryhmästä kuoli viime talvena lopullisesti toinen eikä se kolmaskaan ole kovin hyvässä hapessa. Ensimmäinenhän heitti henkensä jo vuosi sitten. Tarhavaleunikon taustalla vasemmalla oleva jasmike kuivattaa joka vuosi yli puolet oksistaan mutta on kuitenkin vielä suunnilleen pensaan näköinen. Pitäisi vain siistiä kuivat risut pois. Samalta näyttää luumutarhan jasmike. Joko se on mainettaan haastavampi pensas tai sitten pikkujasmike on meillä vain kestävyytensä äärirajoilla.

Luumutarhan jasmikkeen pitäisi näkyä noiden kahden seinäkkeen välissä alueen keskivaiheilla kivestä metri takavasemmalle.

Luumutarhassa riittää siistimistä. Lemmikit ovat melkein kukkineet ja luumupuistakin taitaisi jo saada kuivia oksia karsittua. Aika rangoiksi jäävät, mutta ei noita ainakaan vielä tänä vuonna kaadeta pois. Kokeilen taivuttaa uusia versoja täyttämään pahimpia aukkopaikkoja ja toivon, että ensi talvena yksikään oksa tai silmu ei kuivu. 'Sinikkaan' vartetut oksanpätkät eivät ole vielä lähteneet kasvuun mutta seuraillaan niitäkin. Iloinen yllätys oli sen sijaan se, että toinen nietospensaista on lähtenyt versomaan juuresta. Myös kaksi kärhöä on herännyt vihdoin. Enää on seitsemän unten mailla.

Ensimmäiset pioninkukat alkavat aueta aurinkoisemmilla paikoilla. Pioneita ei onneksi talvi kurittanut.

Tänään pitää siis olla varovainen ja kulkea vaikka pyykkipoika nokassa pionien lähettyvillä. Miksi? Käypä kurkkaamassa vanhaa juhannustaika-juttua, niin ei tule vahingossa mokattua. Löytyypä sieltä myös muita puutarhurille hyödyllisiä juhannuksen ajanvietteitä. 

Päivän kärhönä ruukussa talvehtinut SAMARITAN JO ('Evipo075').

Hyvää juhannusta!

Kasvimaalta saa jo syötävää

Ensimmäisen kylvöerän samettikukat kukkivat.

Kasvimaan satokausi on jo alkanut muutenkin kuin monivuotisten ruohosipulin ja saksankirvelin osalta. Vappuna kylvetyistä retiiseistä sai ensimmäiset maistiaiset 2.6. ja sen jälkeen käytiin keräämässä vielä muutamat retiisit ennen kuin todettiin kaalikärpästen toukkien syöneen loput. Sapuskaa kaikille... Tai ehkäpä retiisit pelastivatkin kaalit ja nauriit kaalikärpäsiltä, sitähän ei tiedä ennen kuin ne ovat sadonkorjuukypsiä. Eri paikkaan pari viikkoa myöhemmin kylvetyt retiisit näyttävät toistaiseksi puhtailta, joten ehkä niitä saadaan syödä ihan itse. Toistaiseksi kirpat ja etanat eivät ole löytäneet ainakaan joukoittain kasvimaalleni, mikä on aina hyvä uutinen. Helteinen touko-kesäkuun vaihde häiritsi varmasti ainakin etanoita ja ehkä kirpat pitävät välivuotta.

Ensimmäiset retiisit ja salaatit 2.6. Mukana myös nippu ruohosipulia.

Tomaateissa ja chileissä on jo isoja raakileita. Ensi keväänä pitää ihan oikeasti kylvää tomaatit vasta maaliskuun puolivälissä. Maaliskuun alussa kylvetty amppelitomaatti oli ulos viedessä kookas ja komea mutta kuinkas kävikään, kun tuulenpuuska oli heilauttanut amppelin vasten seinää? Se pisin latva raakileineen napsahti poikki ja tomaatti on nyt aivan samassa kasvuvaiheessa kuin pari viikkoa myöhemmin kylvetty vierustoverinsa. Isommissa pensastomaateissakaan ei niin isoa eroa ole, että niitä kannattaisi hyvin aikaisin kylvää. Pienemmät taimet on helpompi kuskata pihalle ja istuttaa lopullisiin astioihinsa, se tuli taas todettua tänä vuonna. Paprikat ja chilit sen sijaan saa kylvää jo hyvissä ajoin, niin ehtivät tehdä satoakin. 

Yleisnäkymää kesäkuun puolivälissä.

Alkuun pidin ruukkukasvien edessä harsoa suojaamassa paahteelta. Jätin harson pois, kun taimet olivat kotiutuneet isompiin ruukkuihinsa ja seinustan oloihin. Viime viikolla oli aika kylmiä öitä eikä päivälläkään ollut kovin lämmin, mutten viitsinyt enää laitella harsoja takaisin. Tuuli olisi temponut sitä kuitenkin ja repinyt samalla kasveja ja tiputtanut raakileita. Luotin siihen, että seinä varaa sen verran lämpöä, että muutama yön kylmin tunti ei vahingoita kasveja. Muilla ei näkynytkään mitään vikuuntumisen merkkejä mutta basilikojen kylmänkestävyys oli ulkonäöstä päätellen vähän niillä rajoilla. Hengissä kuitenkin ovat ja varmasti jatkavat pian kasvuaan entistä ehompina.

Joku tihulainen on löytänyt nauriin lehdet, vaikka kamomilla yrittää hämätä.

Päädyin taas kylvämään pikkuisen sitä sun tätä ihan sikinsokin, jotta edes joku kasvi selviää tuholaisten hyökkäyksiltä. Harsot ja kaaliverkot päätin unohtaa jo pari vuotta sitten, kun massiivinen etanainvaasio söi käytännössä kaiken ilmahyökkäyksiltä suojatuista lavoista. Nyt linnut pääsevät popsimaan etanoita ja lentävät petohyönteiset napsivat ainakin osan muista tuholaisista. Ehkä villi sekaistutus hämää myös joitakin lajeja, etteivät ne löydäkään ravintokasviensa kimppuun.

Tässä yksi sekaistutus: valkosipulien välissä kasvaa mm. salaattia ja vieressä rikkaruohojen seassa rivi keltajuurta.

Kaalien ja 'Evakko'-tomaatin kanssa piti kasvaa palsternakkaa mutta siemenet eivät itäneet.

Vanhoihin siemeniin ei aina voi luottaa. Osasyyllinen huonoon itävyyteen voi myös olla toukokuun lopun helleaalto, vaikka pidinkin silloin kylvösten päällä harsoja varjostamassa pahimmalta paahteelta. Tukikaaria on niiltä ajoilta edelleen jäljellä, en ole muistanut käydä niitä poistamassa. Kevään kylvöistä palsternakka, porkkana ja vihannesportulakka itivät huonoiten, joten parissa penkissä on jonkun verran aukkopaikkoja. Palsternakat ja osa porkkanansiemenistä oli ainakin vanhoja mutta portulakat olivat vasta tänä keväänä ostettuja. Kylvinkin niitä uudelleen kun sää viileni.

Toinen sekaistutus ei ihan onnistunut, kun porkkana ja portulakka eivät itäneet kunnolla. Sammarit, kehäkukat ja ilmasipuli kasvavat kuitenkin hyvin.

Ihmettelin monta vuotta, kuinka vesiheinä, savikka ja muut tuiki tavalliset yksivuotiset rikkakasvit loistavat poissaolollaan. Niiden siemeniä olisi luullut olevan maaperän siemenpankissa miljoonittain, vaikka edelliset asukkaat eivät puutarhaihmisiä olleetkaan. Nyt niiden määrä on alkanut lisääntyä, vaikka ei niitä edelleenkään hirveästi ole. Vesiheinä on kuulemma erinomainen elävä kate ja harhauttaa myös tuholaisia, joten annan osan niistä kasvaa kasvilavoissa. Kylvörivien kohdalta nypin isoimpia pois, jotta vastaitäneet hennot hyötykasvien taimet eivät ihan huku.

Pari porkkanaa kurkistelee kehäkukan ja kompostimullan mukana tulleiden nukkapähkämön ja pikkuampiaisyrtin taimien seasta.

Hiekkainen yrttilava meinaa joka kesä kerätä muurahaisia, jotka puskevat käytäviensä edestä mullat alas lavasta.

Muurahaisten kanssa joudun neuvottelemaan varsinkin alkukesällä aika tiukasti. Ne haluaisivat tyhjentää yrttilavani kun taas itse haluaisin kasvattaa siinä hyötykasveja. Aurinkoisessa etureunassa kasvaa huonosti mikään, kun muurahaiset tyhjentävät mullat juurien välistä pois. Niinpä käyn tasaisin väliajoin painelemassa käsin käytävät umpeen, nostamassa mullat takaisin lavaan ja kippaamassa niiden toimenpiteiden jälkeen reilusti vettä päälle. Jossain vaiheessa kesää muurahaiset luovuttavat ja muuttavat majansa muualle. Muihin kasvilavoihin ne eivät ole olleet niin innokkaasti menossa muulloin kuin heti lumien sulettua. 

Yrttilavan vieressä betonirenkaassa suklaaminttu on herännyt.

Luulin jo, että talvi olisi koitunut suklaamintun kohtaloksi. Ensimmäisen talven jälkeen sen viimevuotisissa versoissa näkyi pian lumien sulettua uusia versoja. Tänä keväänä vanha kasvusto oli rapisevan kuivaa (mutta erittäin hyväntuoksuista). Tarpeeksi pitkään kun odotti, niin alkoihan sieltä juuresta kasvaa uusia versoja. Jännästi kaikki uusi kasvu on renkaan etureunassa. Ehkä kasvi jossain vaiheessa tajuaa lähteä vaeltamaan takaisin keskemmälle, kun ei pidemmälle pääse. En ole vieläkään keksinyt, miten suklaaminttua voisi hyödyntää. En tykkää sen mausta mutta sitä on sen verran kiva käydä tuoksuttelemassa kasvimaapuuhien lomassa, että saa minun puolestani edelleen kasvaa leikkikehässään.

Kuukausimansikoita ei taida tarvita suojata linnuilta tänä kesänä.

Pohdin eräänä päivänä, voisiko mennyttä talvea kutsua jatkossa tappotalveksi. Sen verran paljon se meiltä kasveja vei ja sitäkin suurempaa joukkoa kuritti rankasti. Kasvimaalla (ja myös muualla pihalla) pahasti osumaa ottivat kuukausimansikat. Monta kasvia oli aivan kuollut ja suurimmasta osata nousee ainoastaan yksittäisiä lehtiä. Vain muutama puska on sen verran paremmissa voinneissa, että niistä voi saada muutaman marjankin tänä kesänä. Ei ollut eroa sillä, olinko jakanut mansikoita viime kesänä vai olivatko kasvit vanhoja, tasapuolisesti tuli tappioita kaikkiin. Mahtuipahan kylvämään ylimääräisiä herneitä mansikoiden väleihin. Arvioin väärin tarvittavien herneiden määrän silloin kun laitoin siemeniä likoamaan, joten piti keksiä lopuille muita sijoituspaikkoja.

Laatikkoon pötkölleen istutettu 'Maskotka' kasvaa sekä sivulle että ylös.

Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä näyttäisi siltä, että ihan hyvä satovuosi olisi tulossa. Sattumaa vai onkohan puutarhuri vihdoin oppinut jotain?