Vain kolme kuvaa kuukaudessa: tammikuu

Tämä haaste on lähtöisin Kristiina K:n blogista. Tarkoituksena on julkaista joka kuukausi kolme kuvaa kyseisestä kuukaudesta ja jokaisen kuvan aiheen tulee alkaa sen kuukauden alkukirjaimella. Eli siis nyt tammikuussa on t-kirjaimella alkavia asioita.

Ensimmäiseen kuvaan päätyivät TASSUNJÄLJET. Pihalla liikkuu salaa yksi sun toinen otus. Visiiteistä ei välttämättä tietäisi mitään ilman hangella näkyvää todistusaineistoa.

Oravan tassuista ovat nämä painallukset.

Toisessa kuvassa on TALVEHTIJOITA. Kurkistan aina tammikuussa ensimmäistä kertaa kellarissa talvehtivien kasvien vointia. Siihen saakka ne ovat saaneet pärjätä omillaan, mutta nyt on aika tarkistaa, tarvitseeko joku vesitilkkasta tai onko hometta näkyvissä.

Kaikki kunnossa, jatkakaa vain rauhassa talviunianne vielä hetki.

Kolmatta kuvaa tähdittävät pikkuiset "TIMANTIT". Tammikuussa aurinkoa näkyy paljon enemmän kuin joulukuussa. Parhaimmillaan hanget kimaltavat kuin pikkuisia timantteja olisi ripoteltu yltäkylläisesti joka paikkaan, mihin auringonsäteet osuvat.

Matalalta paistava aamupäivän aurinko toi hangessa säihkyvät "timantit" esiin.

Vielä ehdit osallistua tammikuun haasteeseen, seuraavana vuorossa helmikuu ja h-kirjaimella alkavat asiat.

Vuoden ensimmäiset kylvöt

Kylvökausi on korkattu vihdoin täälläkin käyntiin. Eipä ole tainnut moneen vuoteen mennäkään näin myöhäiseksi niiden aloitus. Yleensä olen tehnyt vähintään perennojen hankikylvöjä jo tammikuun alussa ja usein on ollut jotain muutakin pitkän esikasvatusajan vaativaa sorttia tulossa.

26.1. laitoin kylvölautalle chiliä 'Hungarian Yellow Wax Hot', lehtikaalia itämistestiin sekä maustepaprika 'Lombardoa'.

Minulla on pari pussia vanhentuneita lehtikaalin ja salaatin siemeniä. Varsinkaan lehtikaalia ei kovin montaa tainta kasvimaalle mahdu, joten päätin testata siementen itävyyttä jo nyt ja samalla kasvattaa minivihreää keittiön ikkunalla. Kahden päivän lautalla köllöttelyn jälkeen yhdeksän lehtikaalin siementä kahdestakymmenestä on jo itänyt ja suurin osa muistakin on selvästi turvonnut, joten ihan hyvältä näyttää itävyysprosentti. Laitan itäneet siemenet pian multaan. Chilin ja paprikan siemenet ovat myös turvonneet, mutta vielä ei ole ilmestynyt juurenalkua esiin. Eikä haittaa, vaikka menisi viikkokin, sillä harsosääskien ehkäisemiseksi haluan käyttää uuden multasäkin vielä kertaalleen umpijäässä ennen isompia kylvöjä. Ostin tänä vuonna vaihteeksi kasvusammalen rinnalle taimimultaa, jossa on hyötymikrobeja ja mykorritsaa. Käytin sitä jo sammalen seassa perennakylvöille, sillä muutaman päivän sisälläolon jälkeen ne lähtevät ulos ja mahdolliset mullassa olleet harsosääsken toukat kuolevat samalla. Sisälle jääville kylvöksille laitoin pelkästään kasvusammalta, sillä se on saanut jo pari jäädytystä eikä todennäköisesti sisällä enää ainakaan kovin paljoa harsosääskiä.

Kylvin kuukausimansikkaa 'Rujana', basilikaa, timjamia ja paria salaattia. Alla toiselta harrastajalta ostamani avomaantomaattien siemenet, joita kylvän vasta maaliskuussa.

Syksy kun oli märkä ja pakkaset tulivat pari viikkoa ennen lumia, epäilen kasvimaalle jääneen timjamin heittävän henkensä kokonaan. Timjami on hidaskasvuinen, joten päätin kylvää sitä jo nyt. Meillähän on viileä eteinen, jossa timjami viihtyy varmasti hyvin kunhan on lähtenyt kunnolla kasvuun. Liian pitkiksi kasvavia versoja voi käyttää ruuanlaitossa ja samalla taimet tuuhettuvat. Meillä loppuikin jo ajat sitten viime kesänä kerätyt timjamit, joten kerran jouduin jo ostamaan valmiin yrtin kaupasta. Se oli tarkoitus istuttaa suoraan isompaan ruukkuun, mutta ei ollut multaa, joten laitoin sen astiaan ikkunalle ja laitoin tilkkasen vettä pohjalle. Eräänä aamuna puska lötkötti rentona pitkin pöytää. Nyt se on ruukussa mutta vähän siinä ja siinä, jaksaako lähteä kasvuun. Basilikaa ja vanhoja salaatinsiemeniä kylvin ihan vain varhaisvihreää varten. Ulos istutettavat basilikat kylvän maaliskuussa ja salaatit tietysti suoraan kasvimaalle. Kuukausimansikka 'Rujana' on itselleni uusi lajike. Sitä tuli siemenkirjeen mukana, joten päätin kokeilla, onko siinä eroa itselläni oleviin 'Alexandriaan' ja 'Rügeniin'. Taimet päätyvät aikanaan herukkapensaiden aluskasveiksi.

Perennasiemenlaatikon sisältöä. Mitähän näistä sitä tänä keväänä kylväisi?

Perennojen siemeniä tutkaillessa yritin kerrankin pitää mopon hallinnassa enkä kylvöinnostuksen tuiskeessa vain holtittomasti ripotellut jokaisesta pussista ruukkujen täydeltä siemeniä. Osa siemenistä oli sellaisia, joita minun piti kylvää jo syksyllä lopullisille kasvupaikoilleen. Niinpä päätin jättää ne pussit vielä laatikkoon ja tyhjentää joko keväällä tai ensi syksynä suoraan kukkapenkkeihin. Joitain kasveja, kuten vuorijumaltenkukkaa, tarhakylmänkukkaa ja vuokkoja haluan lisää joka tapauksessa ja ne pääsivät hankikylvettävien joukkoon. Sitten piti ajatella myös syksyn ja talven säitä ja pohtia, mitkähän kasvit ovat mahdollisesti ottaneet jalat alleen ja paljonko tarvitaan täydennystä. Kylvettävien kasa kasvoi taas monella pussilla. Oli myös muutama laji, joita kylvin vasta viime keväänä ensimmäistä kertaa. Niistä vain harva ehti kukkia ensimmäisenä kesänään eikä talvenkestävyydestä ole tietoa, joten kylvin varmuuden vuoksi niitä uudelleen, jos vaikka taimet ovat sattuneet kuolemaan talven aikana. Pitäähän se nyt antaa näytön mahdollisuus niillekin!

Perennansiemenet odottamassa peittelyä.

Lopulta ruukkuihin päätyi 11 eri siementä. Osa oli useamman vuoden vanhoja, joten ripottelin niitä aika reilusti. Hyväksi havaittu tapa numeroida kylvökset ovat taas käytössä. Numerokoodien takaa löytyvät seuraavat lajit: 1. keltatörmänkukka, 2. ripsureunainen tarhakylmänkukka, 3. kivikkotörmäkukka, 4. kaukasiantörmäkukka, 5. lapinvuokko (?), 6. amerikanvuokko, 7. punahattu 'Delicous Candy', 8. punahattu 'Sunseeker's Red', 9. vuorijumaltenkukka, 10. alppiasteri, 11. kaukasiankirahvinkukka. Vähän kyllä esimerkiksi kaukasiankirahvinkukan siemeniä kylväessäni pohdin, miksi ihmeessä pitää kylvää 15 siementä, jos kukkapenkkeihin ei mahdu kuin maksimissaan pari tainta. Sama monen muunkin kasvin kohdalla. No, ehkä ylimääräisille taimille löytyy ottajia, jos itämisprosentit taas yllättävät. Tänä vuonna en aio tehdä toista perennojen hankikylvöä, vaikka mikä kylvötuska tulisi ennen seuraavia esikasvatukseen kylvettäviä. Parin viikon päästä pääsen lievittämään sitä joka tapauksessa mukulasellerien kylvöllä ja siitä pari viikkoa, niin pääsee taas kylvämään jotain.

Vai pitäisikö sittenkin kaivella kesäkukkalaatikosta vielä jotain pidemmän esikasvatusajan vaativia siemeniä...?

Loppuun pieni varoituksen sana ja ohjeistus itsellekin muistiin laitettavaksi: jos olette löytäneet hyvän suihkepullon, hankkikaa heti toinen samanlainen varastoon älkääkä antako kumpaakaan muiden käsiteltäväksi. Itselläni oli pari vuotta käytössä halpa, mutta hyvin käteen sopiva pullo, jossa oli juuri sopivan lempeä suihku pienimpienkin siementen kasteluun. Jääköön mainitsematta, kuka perheenjäsenistä halusi suihkuttaa kuumaan leivinuunin luukkuun vettä terävämmällä vesiruiskauksella ja sääti korkkia. Itse vielä annoin luvan moiseen, kun kovemmilla pakkasilla huoneilmallekin teki ihan hyvää pieni kosteuslisä. Suihkepullon korkkipa ei enää suostunut sen jälkeen menemään takaisin hienosuihkuasentoon, vaikka mitä yritettiin. Ei ole ollut hetkeen muuta asiaa isompiin kauppoihin, joten suihkepullon osto on jäänyt. Nyt, kun sitä tarvittiin, marketissa oli vain yhtä mallia ja se piti pakon edessä ottaa. Suihku on siinäkin ihan ok, mutta bonuksena kapistus tihkuttaa jostain välistä vettä suoraan sormille ja samalla pisaroita tietysti tippuu pitkin pöytää. Kyllä pitäisi saada kaupassa testata vedellä suihkepullojen toimintaa ja käytettävyyttä ennen ostopäätöksen tekoa!

Avoimet puutarhat 2023, osa 1

Silloin kun omasta puutarhasta ei vain irtoa juttua, pitää turvautua toisten pihoihin. Tämän viikon blogihiljaisuuden katkaisee pikainen kierros kahdessa keskisuomalaisessa puutarhassa, joissa kävimme viime kesänä Avointen puutarhojen aikaan. Ensimmäinen esiteltävistä puutarhoista on Päivärinnan puutarha Niemisjärvellä.

Kiinanpioni 'Bartzella' oli yksi puutarhan ihanuuksista.

Pioneille oli laitettu kätevä opastaulu, josta kukkivat lajikkeet oli helppo tunnistaa. 

Pieni kasvimaakin kasvihuoneineen puutarhassa oli, mutta niistä otetut kuvat jäävät nyt esittelemättä, kun oli paljon kiinnostavampiakin yksityiskohtia. Kuten kasvimaata rajaavat pionipenkit. Kasvimaa jää ylläolevasta kuvasta vasemmalle ja allaolevasta kuvasta oikealle. Marjapensaita ja hedelmäpuita oli useita. Kierrätys on puutarhan omistajalle tärkeä arvo, ja se näkyi myös puutarhassa käytetyissä materiaaleissa.

Lisää pioneita löytyi kasvimaan takaa.

Pihapiirissä oli varsinaisen asuinrakennuksen lisäksi lähes satavuotias vanha päärakennus, joka on ollut viimeiset vuodet vain varasto- ja leikkimökkikäytössä. Sisällekin pääsi katsomaan paria huonetta, mutta en ottanut kuvia. Talon eteläseinusta piti sen sijaan kuvata, sillä se oli otettu hyötykäyttöön lämpimänä kasvatuspaikkana.

Vanhan päärakennuksen seinustalla kasvoi säleikköpuu (omena tai päärynä?) ja tomaatteja. Ikkunoilla tietysti pelakuita.

Suurta kukkapenkkiä oli osittain uudistettu alkukesän aikana. Tavoitteena on dynaaminen istutus.

Istutusalue polveili laajoina kaarina pitkin tontin rajaa ja peitti hyvin näkyvyyttä naapuritalolle. Kasvillisuus vaihteli rehevämmästä varjon ja puolivarjon lajistosta paahteisempien osien maanpeitekasveihin. Puut ja pensaat toivat korkeutta ja loivat näköesteitä pitkin matkaa, jotta koko alue ei näkyisi yhdellä kertaa.

Samaa istutusaluetta havuvoittoisemmasta osasta.

Pieni kahvitteluryhmä puutarhan yhdessä kulmauksessa.

Kookkaalla pihlajalla (?) on komeat rungot. Isompi ruokaryhmä patioineen oli sen katveessa.

Lapsista puutarhan parasta antia olivat hillon ja kermavaahdon kanssa tarjoillut vohvelit. Ja olivathan ne herkullisia! Seuraavaksi kurvaamme Jyväskylään, josta löytyi Vanha ja romanttinen puutarha. Oikeasti kävimme Jyväskylässä ensin ja vasta sitten Niemisjärvellä, mutta kuvat nyt tulivat tässä järjestyksessä blogiin. Puutarha oli rakennettu rintamamiestalon ympärille ja siinä oli jo kolmas sukupolvi menossa. Itse kukin on jättänyt siis kädenjälkensä ja niinpä puutarhasta löytyi yhtä sun toista jännää. Tästäkin puutarhasta löytyi kierrätyshenkisiä yksityiskohtia sekä erilaisia patsaita, ruukkuja ja muita katseenvangitsijoita.

Kivisilmäni bongasi heti luonnonkivistä väsätyt kiveykset, joiden väleissä kasvoi keltamaksaruohoa.

Heti talon vieressä oli muurikivillä korotettua istutusta, jonka keskellä osittain köynnöksen peittämänä suuri siirtolohkare.

Samaa istutusaluetta edellisestä kuvasta vasemmalle.

Villiviinin verhoamassa pergolassa voi istuskella pahimmalta paahteelta suojassa.

Käkkyräiset, matalana pidetyt omenapuut lienevät talon ensimmäisten asukkaiden ajalta.

Vanhoissa puissa on jotain niin vetoavaa. Kai se johtuu niiden muhkuraisista ja paksuista rungoista. Nurmikolle oli jätetty pölyttäjien iloksi apilakasvustoja leikkaamatta. Paikoin apiloiden sekaan oli itsekseen levinnyt myös orvokkia. Yhdistelmä näytti minusta niin hauskalta, että voisi melkein itsekin ripotella johonkin huonokuntoisempaan nurmikon osaan orvokinsiemeniä. Apilaahan meilläkin kasvaa joka paikassa ihan lupia kyselemättä. Vanhojen hedelmäpuiden lisäksi puutarhassa oli lavakauluksiin istutettuja marjapensaita sekä pieni lavakauluskasvimaa.

Istutusten keskeltä pilkisteli jännittävän näköinen istuskelualue.

Pergolaan oli ohjattu riippapihlajia (?), joiden kiemuraiset rungot ja oksat muodostivat näyttävän katoksen.

Jälkimmäisenä esitelty Vanha ja romanttinen puutarha löytyy Instagramista #rintsikkapuutarha. Päivärinnan puutarhan pitäisi löytyä sieltä myös nimellä perennapersoonan_puutarhassa. Se on varmaan jossain asetuksissa piilotettu muilta kuin rekisteröityneiltä käyttäjiltä, sillä pelkästään googlailemalla ei löydy mitään. En ole itse Instagramissa, joten en saanut laitettua suoraa linkkiä.

Lämmin kiitos kummankin puutarhan omistajille osallistumisesta avoimiin ja luvasta esitellä puutarhojanne täällä blogissa! Yksi avointen puutarhojen kohde odottaa vielä esittelyään, mutta saatan kokeilla ennen sitä, saisiko omista kasvijutuista jotain jutuntapaista aikaiseksi. Aurinkoista pakkaspäivää!

Tammikuun tilannekatsaus

Tulppaanit ilahduttavat talven keskellä.

Päivän ohjelma on ollut tänä talvena harvinaisen selvä: aamu aloitetaan joko lumitöillä tai hakemalla puita uuniin. Aika usein työlistalla on ollut molemmat, kun lämpömittarin lukema on alkanut kolmosella. Enpä muista yhtään talvea, jolloin olisi ollut näin monta kertaa -30 asteen pakkasia eikä talvesta ole mennyt vielä puoliakaan! En myöskään ollut kirjoittanut aiemmin puutarhapäiväkirjaani yhtään merkintää -35 asteen pakkasista, joten tämä talvi taidetaan laittaa muistikirjoihin äärimmäisyyksien talvena. Äärimmäisyydet kun eivät rajoitu pelkkiin pakkaslukemiin, vaan luntakin on saanut lapioida harvinaisen usein.

Vasen polveni on pinkin viivan kohdalla, joten hangessa liikkuminen alkaa käydä jo kuntoilusta.

 Vaikka tuntuu, että näillä seuduilla tämä lumen määrä ei ole mitenkään poikkeuksellinen (vielä), selvisi aiempien vuosien kalenterimerkinnöistä kurja totuus. Mittasin tänään meidän pihalta useammasta paikasta 55-60cm:n lukemat, mikä on viitisen senttiä enemmän kuin koskaan tammikuun puolenvälin paikkeilla sinä aikana kun olemme tässä asuneet. Jonain vuonna tähän aikaan oli vain 25cm, suurimmaksi osaksi hangen syvyys on ollut neljänkymmenen sentin tienoilla. Perinteisesti helmi-maaliskuussa hanget ovat kasvaneet reipasta vauhtia. Toivon, että tämän talven lumet olisivat jo sataneet eikä koko talvena tulisi kovin montaa hiutaletta lisää.

Purppurapunalatvoilla on komeat hatut, kaulaliinat ja tumputkin. Muuten ei tarkene talventörröttäjätkään.

Saaripalstan Saila esitteli jonkun aikaa sitten puutarhansa lumihattuisia talventörröttäjiä. Juksasin hieman, kun kommentoin meillä talventörröttäjien rakentaneen iglut ympärilleen. Oikeasti ne ovat joko hautautuneet umpsukkeluksiin tai sitten kääriytyneet purppurapunalatvojen tapaan kunnon vällyihin. En vain halunnut toisen blogissa repostella meidän hangilla; teen sen omassa blogissani, heh. Vaikka taitaapa sitä lunta olla saman verran jo Etelä-Suomessakin, joten samassa lumiveneessä ollaan ihan porukalla. Hangen pinta on muuten purppurapunalatvojen kohdalla oikeasti tuossa aidan yläreunan yläpuolella. Tuuli on pyöritellyt sen verran lahjakkaasti lunta kukkavarsien ympärille, että niiden kohdalla on noin 90cm:n kinos. Onneksi ei ole vielä joka paikassa yhtä paljoa. Tässä eräänä päivänä yritin houkutella Karoa hankeen rämpimään. Koiranmitan yritettyään luovutti ja kääntyi takaisin. Ei suostunut tulemaan edes namin avulla pidemmälle. Enpä kyllä itsekään sitä tekisi, jos joutuisin rämpimään päälakeani myöten hangessa.

Näyttää siltä, että atsaleat ovat turvassa jänöiltä, vaikka verkon ympäriltä ei madaltaisikaan hankea.

Urakoin tänään jänisverkkojen ympäryksiä matalammiksi. Lumen lapiointi käy kevyemmin nyt kuin parin päivän päästä, jos ennustetut plussakelit toteutuvat. Luumupuiden ja alppikärhöjen ympärillä oli sen verran paljon lapioitavaa, että päätin uhkarohkeasti atsaleojen häkin niine hyvineen. Yhdestäkään atsaleasta ei näy edes latvan kärkeä hangen pinnalle, joten ehkäpä jänötkään eivät niitä lähde sieltä esiin kaivamaan. Lisäksi atsaleojen takana seinäkkeessä on maukasta loistokärhöä mutustettavaksi ja nuotiopaikan portissa lisää. Toistaiseksi jänikset eivät ole tulleet pihaan ollenkaan. Upottaa kai niitäkin liikaa. Tilanne muuttuu varmasti heti, kun hangen pinta vähän kostuu ja alkaa painua tiiviimmäksi. Niinpä laitoin pupuille pienen buffetin kohtaan, jossa meni aiemmin talvella yhdet jäljet.

Varjokujan portista revittyä kelloköynnöstä ja tuoksuhernettä. Taaempana on vapaasti mussutettavissa loistokärhöjä.

Toivottavasti pitkäkorvat maistelevat noita luvallisia eväitä mieluummin kuin taistelevat jänisverkkojen kanssa ja iskevät hampaansa puuvartisten oksiin tai runkoihin. Puutarhakierroksen jälkeen tarkistin kompostorin tilanteen. Puolivalmis massa ehti jäätyä alkutalven aikana enkä saanut kaivettua edellisen kerran kompostoria tyhjentäessäni kaikkea jäistä ainesta pois saati tiputettua jäljelle jäänyttä umpijäähän jämähtänyttä kerrosta kompostorin pohjalle. Niinpä sinne jäi tyhjennysluukun korkuinen tyhjä tila, joka tietenkin jäähdyttää kompostorin sisältöä alakautta. Tyhjennyksen jälkeen olen kaivanut säännöllisin väliajoin kuumavesipullon yläkautta sulattamaan jäätynyttä massaa ja toivonut, että mikrobitoiminnan kunnolla käynnistyttyä loput jäät sulavat ja kompostorin sisältö vajoaa itsestään alas. Kompostori on selvästi alkanut lämpenemään mutta ei aivan sitä vauhtia kuin olisin toivonut. Kovat pakkaset ovat varmasti hidastaneet käynnistymistä. Sain kuitenkin tänään hajoteltua yläkautta tökkimällä jäisen kerroksen niin hyvin, että tuoreempaa biojätettä valui kunnolla pohjalle. Jospa se kompostori nyt hurahtaisi kunnolla käyntiin. Seuraavaksi kulku suuntautui kellariin.

Syksyn alesipulit piipottavat jo innokkaasti.

Joskus lukijat ovat kysyneet, onko kellarissamme ikkunaa. Lampun valonkajo näyttää nimittäin välillä kuvissa siltä kuin ulkoa tulisi valoa. Siksipä otin ylläolevan kuvan tarkoituksella hieman ylempää ja eri kulmasta kuin normaalisti, jolloin paljastuu sekä ikkunaton seinä että kattovalo. Vasemmassa reunassa on oviaukko. Kellarin katto on aikalailla maanpinnan tasalla tai hieman alempana, joten kuinkapa sinne ikkunaa saisikaan. Toisaalta pysyypähän kellari paremmin tasalämpöisenä niin kesät kuin talvetkin, kun ei ole ikkunaa. Nyt siellä oli mittarin mukaan vain kaksi astetta lämmintä, mutta en laittanut vielä lämmitystä päälle, kun lattialla kylmimmässä kohdassa olevassa kastelukannussakaan ei ollut edes hentoa jääriitettä pinnassa. Tuskinpa ihan joka kohdassa niin kylmää on. Pitää kuitenkin vähän seurailla tilannetta, ettei käy kasveille hassusti. Eipähän siellä muuta kylmänarkaa olekaan kuin pari pelakuuta ja muutama gladioluksen mukula.

Loistokärhö SAMARITAN JO ('Evipo075') on jo innoissaan kasvuun lähdössä.

Kellarikärhöt heräilevät joka ikinen kevät tuskastuttavan aikaisin. Osaksi niiden takia kellari saa olla mahdollisimman viileä, sillä hennot valkoiset luikerot katkeilevat herkästi ja keräävät myös kirvoja riesakseen. Hidastin nyt hieman "Samariinin" kasvua pätkimällä pisimpiä versoja poikki. Kuten pikkutaimien latvominen, myös kärhöjen versojen katkaisu hidastaa hetkeksi aikaa kasvua ja kellarin viileydessä se hidastaa enemmänkin kuin vain hetken. Minikokoisessa 'Rouge Cardinalissa' oli pari hyvin pikkuruista versonalkua maanrajassa, viime syksyn uusin hankinta, 'Destiny' oli hieman pidemmällä. Syksyllä ruukussa runsaasti kukkineet 'Blekitny Aniol' ('Blue Angel') ja 'Hagley Hybrid' (jonka piti olla 'Multi Pink') olivat vielä melko lailla unten mailla. Tänä vuonna kellarissa ei ollutkaan useampia kärhöjä, jos siemenkylvöksiä ei lasketa. Kaikki puuvartiset olivat hienosti lepotilassa.

Vihreä ulkoeteinen.

Eteisessä on kaikki tai ainakin melkein kaikki kunnossa. Ikkunan edessä amppelissa roikkuva riippapelargoni on kerännyt taas pitkin talvea kirvoja riesakseen. Sen alle ikkunan eteen olisi voinut laittaa kukkahyllylle rosmariinin tai vaikka muratin, jos ei tarvitsisi varoa ylhäältä tiputtautuvia kirvoja. Nyt eteisen melkein valoisin paikka on tyhjillään ja rosmariiniressukka ikkunan puitteen kohdalla. Viherliljapuuhun kirvat eivät ole koskaan siirtyneet, joten se saa sentään olla lähempänä riippapelakuuta. Muratti oli aiemmin pelakuulaatikoiden yläpuolella vessan ikkunalla, mutta poistimme ikkunan alta naulakon, johon muratin iso ruukku nojasi. Turhaan naulakko siinä olikin, kun ei siihen kukaan koskaan laittanut (tai saanut laitettua) takkiaan roikkumaan. Nyt ikkunan eteen mahtuu ainoastaan pieniä ruukkuja. Tiedänpähän, mihin laitan kellarin sipulikukat sitten kun on aika tuoda niitä sisälle.

Muratti on nyt heti ulko-oven vieressä eteisen toisella seinustalla.

Luulen, että ensi kesä on riippapelakuuni viimeinen mahdollisuus ansaita seuraava talvehtimisvuosi. Saa olla suorastaan järkyttävän runsas kukinta ja voimakas kasvu, jotta viitsin taistella kirvojen kanssa. Onhan se ihan kohtuullisesti kukkinut ja kasvanut joka kesä, mutta ei mitenkään henkeäsalpaavan komeasti. Niinpä siitä luopuminen alkaa tuntua jo ihan realistiselta ajatukselta. Toki sitten pitää miettiä, mitä laittaisi pelakuun tilalle...

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa: kasvihuoneet

Edellisessä postauksessa esittelin kesälomamatkamme kuvasatoa Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ulkopuutarhoista. Nyt on vuorossa kierros kasvihuoneissa, joihin oli sinä päivänä vapaa pääsy. Taas kerran oli vaikea valita kaikista kuvista ne parhaat, joten päädyin tekemään paljon kollaaseja. Klikkailkaa niitä suuremmiksi, jos pienistä kuvista ei näe riittävän hyvin yksityiskohtia. Yleiskuvia en kovin montaa ottanut, sillä ihmisiä oli liikkeellä jonkun verran. Paikoin ahtaissa sisätiloissa oli vaikea vältelläkään pahaa-aavistamattomien sivullisten päätymistä kuviin.

Tämä kuva taisi olla palmusalista.

Tein sen virheen, etten kuvannut kasvihuoneiden nimikylttejä tai jollain muulla lailla merkinnyt, mikä kuva oli mistäkin paikasta otettu. Jälkeenpäin oli nimittäin tavattoman vaikea yhdistää kuvia oikeisiin kasvihuoneisiin. Muistin kuitenkin ottaa kasvien nimikylteistä kuvia, joten kasvit eivät jääneet ilman nimiä, vaikka niiden asuinpaikat vähän kysymysmerkkejä ovatkin.

Aavikko- ja Etelä-Afrikkahuoneesta ainakin. Alhaalla oikealla iso rahapuu ja minikuvassa Pelargonium cotyledonis.

Samettimeskite (Prosopis velutina) kukassa.

Etelä-Afrikka-huoneesta?

Ehkä Saarihuoneesta? Ylhäällä vasemmalla Pelargonium capitatum, oikealla Pelargonium zonale, alhaalla vasemmalla zuluiris (Dietes bicolor) ja oikealla kiiltomikinpensas (Ochna serrulata).

Korallipuu kukki komeasti.

Tästä huoneesta ei ole epäilystäkään: lummehuone jättilumpeineen.

Lumme 'Kew's Stowaway Blues' oli lummealtaan katseenvangitsija.

Terttupassio kukki myös komeasti. 

Ylhäällä vasemmalla Trochetiopsis x benjaminii, oikealla medinillan marjaterttu. Alhaalla vasemmalla oleanteri ja oikealla mito.

Afrikasta: ylhäällä vasemmalla kirjokohtalonköynnös ja oikealla Callopsis vollensii. Alhaalla vasemmalla dorstenian hassut kukinnot (tai näin tulkitsin) ja oikealla Stylochaeton bogneri.

Kuvia selatessa tuntui, että moni vierailumme aikaan kukkineista kasveista oli Afrikasta, erityisesti sen trooppisilta alueilta. Liekö valoisa Suomen kesä syynä innokkaaseen kukintaan vai onko näillä kasveilla luontaisesti sellainen rytmi. Kasvihuoneissa kierrellessä tuli mieleen, että vaikka kukkia oli paljon, mikään ei tuoksunut voimakkaasti. Ehkä tällaisiin tiloihin valikoidaan vain miedosti tuoksuvia lajeja tai sitten heinäkuun alussa kukassa olleet kasvit tuoksuvat vain öisin. Itse olisin kuitenkin ollut haltioissani, jos olisin saanut vielä katselun lisäksi nuuhkia erilaisia eksootttisia tuoksuja.

Ylhäällä vasemmalla kuva sademetsähuoneesta? Yllä oikealla Chlerodendrum myricoides. Alhaalla Impatiens niamniamensis ja oikealla valkokäpy.

Saintpaulia-huone, ei epäilystäkään!

Saintpaulia-huone oli vain pieni koppi, jossa oli allas ja kasveille kivihyllyt sen reunalla. Samoja kasveja kasvaa esittelyn mukaan afrikkalaisen vuoripuron varrella. Altaan taustan seinäkin oli otettu hyötykäyttöön ja rakennettu sille kasvihyllyjä. Tuli ihan mieleen joku rotkon seinämä, jonka halkeamiin kasvit ovat juurtuneet.

Santukka-huoneen hieno seinä kasvihyllyineen.

Tällainen pikakierros heinäkuisesta Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneista. Ulkopuutarhat löytyvät edellisestä postauksesta.

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa: ulkopuutarhat

Lupasin jo viime heinäkuussa tehdä postauksen Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa viime kesän lomareissulla pääsin käymään. Olisihan tämänkin voinut hoitaa silloin syksypimeillä, kun aurinkoisen päivän valoterapia olisi ollut enemmänkin kuin tarpeen, mutta taisin olla silloin niin syyshorroksessa, että pääsi unohtumaan. Pimeää (ja taas kerran jäätävän kylmää) on nyt tammikuussakin eikä puutarhassa tapahdu lumensatamista kummempaa, joten nytkin on ihan hyvä hetki tehdä kierros kasvitieteellisessä puutarhassa. Seurakin oli muuten erinomaista: Oravankesäpesän Kati ja kaimani Mama's Garden -blogista sekä matkaoppaakseni lähtenyt isännän veljen puoliso.

Aloitimme kierroksen sammalpuutarhasta, jossa oli sumutus juuri käynnissä. Taustalla valtava vuorijalava.

Kosteasta sammalikosta suoraan kivikkopuutarhan auringonpaahteisille rinteille.

Joku alppitähtilaji kukki komeasti (Leontopodium kamtschaticum taitaa lukea kyltissä).

Ihan vain nimen takia: keilahyrräkukka (Caccinia strigosa). Kukinta oli jo ohi, mutta yksi kukka vielä löytyi, kun tarkasti etsi.

Rinteen laella oli näköalatasanne. Panoraamakuva ei onnistunut, joten tässäpä koko näkymä kahdesta kuvasta yhdistettynä.

Otin ulkopuutarhoista yhteensä lähemmäs sata kuvaa, joten voitte kuvitella, millainen urakka oli valita niistä vain murto-osa postaukseen. Toki olisin voinut tehdä useamman jutun sarjan, mutta en oikein itse välitä sellaisista. Tuntuu kuin alkaisi toistaa liikaa itseään. Siispä toimikoon tämä postaus pienenä makupalana ja kiinnostuksen herättäjänä, jotta itse kukin voi halutessaan lisätä kohteen puutarhamatkailulistalleen. Kuvien vähäisyydestä johtuen hypimme tunnelmasta toiseen aika reipasta vauhtia. Seuraavaksi sukelletaan puulajipuiston siimekseen, jossa pääkaupungin vilinä viimeistään katosi täydellisesti mielestä. Kookkaat puut ja pensaat vaimensivat ääntä tehokkaasti eikä muita puutarhassa kulkijoitakaan juuri nähnyt, kun polut kiemurtelivat tiheikön seassa.

Yllä oikealla ilmeisesti amerikanjalopähkinän raakileita. Alla vasemmalla nukka-angervo (Holodiscus discolor var. ariifolius) ja oikealla jättituijan komeaa runkoa.

Nukka-angervosta ja muista kasvitieteellisen puutarhan herkuista löytyy muuten lähikuvia Mama's Garden -blogista. Minna ehti tekemään postauksen jo kesällä. Päädyin itse laittamaan kollaasiin lähikuvan sijaan kokokuvan erikoisen näköisestä nukka-angervosta. Hyvin veikeä kasvi oli riippuvine kukintoineen. Onneksi kasveilla oli useimmiten nimikylttejä, sillä muuten olisi jäänyt ainakin itselläni suurin osa kasveista tunnistamatta. Ilman nimeä jäi kuitenkin seuraavan kuvan kukkiva kasvi. Meni aika pitkään googlaillessa ja lopulta löysinkin parista blogista kuvan todennäköisesti samasta puskasta. Näitä näytti olevan useammassa paikassa, joten ehkä jossain päin kasvitieteellistä puutarhaa oli lisää samoja kasveja, joista jollain olisi ollut nimikylttikin.

Ehkäpä japaninjättililja? Aika isoja kyllä olivat, mutta eivät ihan jättimäisiä minusta.

Jasmikkeita täydessä kukassa. Hovijasmikkeen nimikyltti löytyi mutta en ole varma, kumpi näistä pensaista se oli.

Yksi mielenkiintoinen kohde oli aistipuutarha, johon oli tehty corten-teräksellä reunustettuja, korkeita kohopenkkejä sekä köynnöskasvein verhottu kasvitunneli. Aistipuutarha olisi ollut mielenkiintoinen lastenkin kanssa, sillä sinne oli kerätty eri aisteja herättelevien kasvien lisäksi myös erilaisia kulkuväylien pinnoitteita. Jossain kyltissä taisi olla peräti kehotus kokeilla kulkea poluilla paljain jaloin.

Aistipuutarhaan oli tehty kolme teräksellä reunustettua kohopenkkiä, joihin oli istutettu väreittäin kesäkukkia ja perennoja. Etualalla valkoinen istutus.

Jänönhännät ja leiskuvanpunaiset mehitähdet olivat minusta jännittävä yhdistelmä.

Aistipuutarhan takana oli laaja evoluutiopuutarha, jonka tarkempaan tutkimiseen olisi voinut käyttää vähintään kokonaisen päivän. Meillä ei kuitenkaan ollut tuntikausia aikaa kierrellä ja halusimme ehdottomasti käydä kasvihuoneissa, johon oli juuri sinä päivänä vapaa pääsy. Pitäisi varmaan tehdä joskus ihan yksinään puutarhapainotteinen reissu, jossa ei tarvitsisi lainkaan miettiä, kuinka paljon voi käyttää perhelomasta aikaa omiin kiinnostuksenkohteisiinsa. Evoluutiopuutarhassa kasvit on ryhmitelty järjestykseen niiden kehityshistorian mukaan ja alueen tutkiminen kannattaisi varmaankin aloittaa aivan alusta, 410 miljoonan vuoden takaa. Itse pyörähdin hyvin nopeasti vain alueen laitamilla (siinä "nuoremmassa" osassa) ja näppäsin pari kuvaa matkalla lummealtaalle. Evoluutiopuutarhan tutkiminen jäi siis käytännössä kokonaan jollekin toiselle reissulle. Tarkkaan kun tihrustatte, niin siinä postauksen alkupuolella olleen "wanna-be-panoraamakuvan" vasemmassa puoliskossa ja pikkuisen oikeallakin näkyy evoluutiopuutarhaa. Se on se alue, josta tulee vähän muotopuutarhamainen fiilis.

Pieni yleiskuva evoluutiopuutarhan ohi kulkiessa.

Metsäruusuruoho (Knautia dipsacifolia) olisi aika hieno jossain. Kelpaisi minulle kyllä ihan tavallinen ketoruusuruohokin.

Lumpeita ja siro-osmankäämi. Lumpeet kiinnostivat enemmän. Pikkukuvassa lajike 'Attraction'.

Kasvihuoneen kivijalan lämmössä kukkivat opuntiat.

Nyt ollaan kasvihuoneiden väliin jäävässä syvennyksessä ja ihastellaan nietospensasta.

En edes tunnistanut yllä olevan kuvan kasvia nietospensaaksi, omani kun ovat selvästi alle polvenkorkuisia eivätkä osoita minkäänlaista kiinnostusta ylemmäs kasvamiseen. Niinpä mieleen ei heti muistunut, että nietospensaita on myös korkeampia lajikkeita. Onneksi oli asiantuntevampaa seuraa mukana, niin ei tarvinnut jättää kasvia nimettömäksi. Mama's Gardenin Minnan kanssa muistaakseni mietittiin, kukkiiko meillä nietospensas samaan aikaan. Kuvista piti ihan tarkistaa ja kyllä se kukki, tosin viime kesän kukinta oli aika vaatimaton.

Komea ja oikeastaan myös valtava sinisarja valtavassa ruukussa.

Valtava on selvästi päivän sana, sillä se kuvaa hyvin myös tätä peruukkipensasta.

Koska postaus venyi näin pitkäksi jo pelkillä tarkoin valikoiduilla ulkopuutarhojen kuvilla, on pakko jättää kasvihuonekuvat seuraavaan kertaan. Niitäkin tuli räpsittyä melkein sata, joten vähän pitää karsintaa tehdä ja valikoida parhaita herkkuja julkaistavaksi. Huomasin sen, että kun mielen perukoilla on joku aikaraja, missä pitäisi kierros saada tehtyä, tulee otettua paljon kuvia. Silloin jää edes jotain talteen näkymistä ja kasvipaljoudesta, kun mieleen ei kuitenkaan taltioidu kuin pieni osa kaikesta. Kuvia voi sitten tutkia paremmalla ajalla ja samalla huomata, mitä kaikkea jäi livenä näkemättä.

Köynnösruusuja. Niitä oli useitakin, mutta tässä komeimmassa kukassa olleet.

Tätä postausta viimeistellessä pakkanen on kirinyt meillä jo -25 asteeseen. Toivottavasti teillä on lauhempaa ja jos ei, niin toivottavasti nämä kesäisen aurinkoiset kuvat lämmittivät edes mieltä.