torstai 26. tammikuuta 2023

Siemeniä ostamassa

Inventoin siemenlaatikoita vihdoin ja viimein. Johan tässä oli jo korkea aika, kun siemenetkin ovat tulleet kauppoihin ja pitäisi ehkä alkaa pikku hiljaa jo ainakin miettiä ensimmäisten esikasvatettavien kylvämistä. Siispä siemenkaapille ja pussukoita pläräämään!

Hyötykasvilaatikko pääsi ensimmäisenä käsittelyyn.
Hyötykasvilaatikon sisältöä tutkiessani huomasin aika pian, että kannattaisi ehkä tarkistaa, mitä sitä tulikaan syksyllä merkittyä muistiin tämän vuoden suunnitelmista. Olin jo pikkuisen aloitellut syksyllä kasvimaakarttaa, sillä valkosipulien ja monivuotisten viljelykasvien paikat piti laittaa muistiin. Lisäksi olin merkinnyt yhteen ruutuun palsternakkaakin. Minkäänlaista muistikuvaa minulla ei ole niiden kylvämisestä, joten pitänee odotella lumien sulamista ja tutkia penkistä näkyykö rivimerkkejä. On aivan mahdollista, että olin suunnitellut kylväväni niitä syksyllä siihen kohtaan ja laittanut asian muistiin, mutta sitten unohtanut vain toteuttaa suunnitelman. Muistan syksyisistä kasvimaapuuhista vain valkosipulien istuttamisen, etanan (tai kotilon) munien keräämisen ja kompostimullan kärräämisen.

Kasvimaan suunnittelu ei voisi tästä hauskemmaksi enää mennä.
Kokeilin viime vuonna ruutuviljelyä kirjastosta löytämäni kirjan ohjeiden mukaan. Täältä voit käydä lukaisemassa aiheesta tekemäni postauksen. En huomannut sen parempaa onnistumista sadossa kuin ennenkään, mutta ainakin kasvimaalla näytti hauskalta kun joka laatikossa kasvoi yhtä sun toista. Tänä vuonna kokeilen siis hommaa uudelleen. Kirjasta kopioitujen värikuvien avulla kasvien paikkojen miettiminen on kuin värikästä palapeliä kasaisi. Puuha vie todella mennessään. Kun suunnitelma oli valmis, oli helppo tarkistaa siemenvarastoista, mitä siemeniä siellä on ja mitä tarvitsee hankkia.
Porkkanaa, paprikaa ja palsternakkaa ainakin löytyy yllin kyllin.
Mikä lie hulluus minuun syksyllä iskenyt alehyllyillä, sillä porkkanaa, paprikaa ja palsternakkaa löytyi avaamattomat pussit avattujen lisäksi. Mikään pussukka ei ollut edes lähelle tyhjä. Kuinka olisikaan, kun lavoissa on yhteensä vajaat kuusi neliömetriä viljelytilaa ja yhdessä pussissa on 2555 porkkanansiementä, toisessa ilmoitetaan pussin sisällön riittävän kuudelle rivimetrille. Omat, vasta maasta nostetut porkkanat ovat kyllä hyviä, mutta meillä niiden sato on aina jostain syystä epäonnistunut. Etanat ovat osasyy epäonnistumiseen, kaikki muut tuholaiset toinen. Niinpä jätin lavakaulussuunnitelmasta porkkanat kokonaan pois. Koska siemeniä nyt kuitenkin on ihan hirveästi, taidankin vaihteeksi kokeilla niiden kasvattamista isossa ruukussa. Se olisi ainakin helpompi suojata tuholaisilta kuin lavakaulus. Palsternakkoja riittää pussin mukaan 9-11 metrille. Palsternakan siementen tosin sanotaan menettävän itämiskykynsä helposti, mutta niitä on silti ehkä liikaa näin pienelle kasvimaalle. Paprikan siemenetkin ovat joutuneet ostoskoriin jonkun kummallisen ajatushäiriön seurauksena. Päätin nimittäin viime syksynä, etten kasvattaisi tänä vuonna paprikaa lainkaan. Sadon määrä kun ei ole avomaalla työmäärään nähden edes lähelle balanssissa.
Onneksi alehyllyiltä on selvästi löytynyt myös jotain järkevää, tosin tämänkään ostamisesta minulla ei ole mitään muistikuvia.
Siemenlaatikon inventaarion seurauksena selvisi, että ainoastaan pari pientä täydennystä tarvitaan. Maistoimme syksyllä ensimmäistä kertaa kyssäkaalia ja tykästyimme sen makuun. Niinpä halusin tänä vuonna kokeilla sen kasvattamista ruusukaalin sijaan. Vaihteeksi siis joku nopeampi satokasvi kaalien suvusta. Viime kesänä taimena ostamani pikkuinen chili oli mukava tuttavuus, joten päätin korvata paprikat chileillä. Pakastimessa on vielä muutama supertulinen chili vuodelta joku, mutta tavoitteena oli saada jotain miedommin polttelevaa, jota uskaltaisi käyttää muussakin kuin isännän herkuissa. Viimekesäistä lajiketta ei löytynyt eikä alkuun lajiketta 'Hungarian Yellow Wax Hot', jota haikailin. Se löytyi vihdoin kolmannesta kaupasta, johon itseni änkesin. Sattui myös pieni unohdus, sillä tarkoitus oli ostaa vahapavun siemeniä. Niillä ei ole onneksi vielä mikään kiire enkä pane pahakseni tilaisuutta päästä tutkimaan toistekin siemenhyllyjä.

Kyssäkaalista mukaan lähti violetti 'Blaro', chileistä 'Lombardo' ja 'Hungarian Yellow Wax Hot'.
Heräteostoksia, kun kerta halvalla sai. Nyt testataan itujen kasvattamista.
Kasviostoksillakin olen jo käynyt. Piti käydä hakemassa akvaarioon pari uutta kasvia, kun kalat laidunsivat muutaman vanhan totaalisesti tai ne eivät muuten vain viihtyneet. Missään ei ole kerrottu, mikä kasvi olisi vähemmän maistuvaa, joten otin vain pari kivannäköistä puskaa ja katsotaan, kuinka niiden käy. Pitäkää peukkuja! Aika lähellä oli sekin, että olisin ostanut jonkun uuden viherkasvin. Eräässä marketissa oli monipuolisen näköinen pöytä täynnä kasveja, mutta valikoimaa tutkivalla rouvalla oli niin vahvaa hajuvettä, että vaihdoin maisemaa. En koe olevani hajusteallerginen, mutta joissain hajuvesissä on joku ainesosa, joka iskee suoraan otsaluuhun melkein tyrmäävästi. Ne saavat pään kivistämään jopa silloin kun niitä on käytetty sivistyneesti. Ja sitten on niitä hajuvesien suurkuluttajia, jotka tuoksun voimakkuudesta päätellen suihkivat niitä vähän joka puolelle ja vielä varmistuskierros päälle. Kannatan suuresti "tule meille tuoksuttomana" -ohjeistuksia, joita näkyy nykyään aika usein julkisissa tiloissa.
Tämä on ilmeisesti kurttumelalehti (Cryptocoryne balansae).
Ja tässä lobelia, tai siis punanuottaruoho (Lobelia cardinalis Wavy). Lehdissä on selvästi samaa näköä kuin siinä kesäkukka-lobeliassa.
Tammikuun sää on ollut kaukana normaalista aurinkoisista pakkaspäivistä. Ei sillä, että pakkasta kaipaisinkaan, mutta aurinkoa on ollut ikävä ja vesisateet ovat muuten vain totaalisen tympeitä. Toiveet ovat korkealla huomisen säälle. Jos vaikka vihdoin olisi selkeämpää, kun kerta pakkanenkin kiristyy -10 asteen tienoille.

16 kommenttia:

  1. Samoissa askareissa ollaan oltu, edellisiä istutuksia mietitty ja saman kirjan palapeliä pelattu. Pelistä on hyötynsä, sillä muuten tulee ostettua summanmutikassa mitä käteen sattuu ja sillä hetkellä tuntuu mieleiseltä. Minullakin tila on hyvin rajallinen.
    Palsternakka muuten itää vanhana tosi huonosti. Viime vuonna yksi siemen iti =(. Taisinpa vielä unohtaa korjata sadon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin mukavaa talvipäivän puuhaa? Pitäisi vain tehdä suunnittelu ja inventaario jo syksyllä, niin ei tulisi alehyllyilläkään hutiostoksia. Vaikka eipä se rahallinen menetys ole syyshankinnoissa suuren suuri.
      Jos palsternakkasi jäi maahan, niin se kukkii sitten tänä vuonna oikein komeasti. Älä vaan käy keväällä nyhtämässä sitä ylös! Jätin toissasyksynä tarkoituksella neljä minimittaista palsternakkaa maahan ja olipa muuten viime kesänä komea kukkapuska keskellä yhtä lavaa. Siemeniäkin tuli varmaan miljoonia, joten saa nähdä, mistä kaikkialta palsternakan taimia tänä vuonna nousee :D

      Poista
  2. Kivahan tuollaista värikästä "palapeliä" on kasata. Eikö ole kummallista, miten sitä kuvittelee takuuvarmasti muistavansa jonkun asian? Eikä kuitenkaan muista. Pitäisi mieluummin varmistaa vaikka tuplasti, kuin luottaa omiin hatariin muistikuviin.
    Johan riittäisi porkkanaa vaikka naapurikylällekin, jos kaikki 2555 siementä itäisi. Bronzed Beauty -kehäkukka on kaunis ja ehdottomasti hyvä aleostos. Sitä ei ollut verkkokaupassa, joten odotan löytäväni marketin hyllystä (kuten viime keväänä).
    Olen kasvattanut Lombardoa parina kesänä. Se on sopivan "väkevä" arempaankin suuhun.
    Hajusteiden käytöstä on informoitu jo vuosien ajan. Kumma, että edelleen on niitä, jotka suihkivat itseensä pullotolkulla tuoksuja. Olin joulukuussa teatterissa. Eteemme sattui europarlamentaarikko, joka oli tyhjentänyt omat ja lainatut hajuvedet ylleen. Itse en hajuaistittomana haistanut mitään, mutta silmiä kirveli ankarasti. Molemmat ystäväni yskivät, niiskuttivat ja kärsivät päänsärystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän mennessä luulisi jo minunkin oppineen, että kaikki on aina merkittävä muistiin. Silti joka vuosi löytyy epämääräisiä muistiinpanoja tai kylvöksiä ilman nimilappuja. Isommalla kasvimaalla 2555 porkkanansiementä ei varmasti olisi liioittelua mutta yhteen lavaan ei moista määrää mahdu millään edes useammalle vuodelle jaettuna.
      Blogeista tuon 'Lombardon' muistinkin, kun sattui pussi osumaan silmiin. Vaikka en ollut laittanut sitä mihinkään muistiin, nousi jostain mielen sopukoista tieto, että sitä on useampikin bloggaaja kehunut. Nytpä tuo nähdään, tuleeko siitä jatkossa vakiokasvatettava laji kasvimaalle.
      En ymmärrä noita hajusteiden lotraajia. Ensimmäisenä tulee mieleen, mitä hajua mahtavat hajuvesillään peittää. Onko kenties pesukone jäänyt puhdistamatta vai vaatteet kokonaan pesemättä? Heti seuraavana se, onko heiltä itseltään turtunut hajuaisti kokonaan, kun eivät tajua löyhkäävänsä metrien päähän.

      Poista
  3. Minullakin on tosi hyviä kokemuksia kyssäkaalista eli kaalirapista. Onnistuu aina ja tuottaa hyvän sadon. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että kyssäkaali on varma satokasvi. Toivottavasti onnistuu minultakin.

      Poista
  4. Minulla on niin monta kokemusta heikosta muistamisesta, vaikka kuinka ajattelee, että tämä säilyy kirkkaana mielessä, niin kattia kanssa. Sitten vielä unohdan kirjoittaa muistiinpanoihin asioita, jotka luulen merkinneeni asiallisesti. No, tämä vaiva saattaa vielä lisääntyä ;).
    Aika kiva porkkanapelto syntyy jonnekin. Mikäköhän mahtaa aiheuttaa haitan porkkanoillesi, tai siis ylläpitää tuholaisten viihtymistä. Ovatko leiriytyneet ihan pysyvästi? Etanat ovat ikävä vaiva, niitä en toivo enää näkeväni. Toistaiseksi porkkanat ovat olleet meillä ihan luottokasveja, toivon tämän asiantilan säilyvän.
    Olen päättänyt jo aikoja sitten, että kasvatan niitä kasveja, jotka ovat meille mieleisiä ja tulevat hyvin käytettyä. Aina joku kokeilu mahtuu silti mukaan. Rajallinen tila auttaa suunnittelemaan huolellisesti, kuten tuo sinun palapelisi osoittaa. Kyssäkaalia en ole koskaan kokeillut, olen ollut aika laiska kaalikasvien kanssa, vaikka tykkäänkin eri kaalien mausta. Jotenkin kaalien suojeleminen tuholaisilta on tuntunut liian työläältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on aina niin paljon juttuja ja ajatuksia mielessä, ettei voi kaikkia muistaa. Talvella kun ei puutarhajutut muutenkaan pyöri jokapäiväisessä elämässä mukana, niin väkisinkin osa unohtuu. Pitäisi kyllä olla aina puutarhassa mukana pieni muistikirja ja kynä, jotta voisi merkitä asioita muistiin tuoreeltaan.
      Täällä on lähistöllä isoja porkkanaviljelmiä, joten saattaa olla muutenkin tiheämpi tuholaiskanta kuin muualla. Sitten jos vielä joka toisella pihalla on kasvimaata ja niissä ne perusporkkanat ja sipulit, niin on lyhyt matka lentävillä tuhoötököillä kulkea viljelmältä toiselle. Näin ainakin olen itse asian ajatellut. Maaseudulla tuholaiset eivät välttämättä löydä samalla lailla jokaiselle kasvimaalle, kun välimatkaa saattaa olla kilometritolkulla.
      En ole vielä keksinyt tehokasta tapaa suojata porkkanakylvöksiä tuholaisilta. Aina tulee joku navakka tuulenpuuska tai rankkasade, joka irrottaa harsot ja hyönteisverkot, tai sitten utelias orava käy vähän tutkimassa. Toivotonta siis. Kokeilen nyt vielä ruukussa kun siemeniä kerta on mutta muuten pitäydyn lajeissa, jotka eivät ole ihan niin alttiita tuholaisille. Kaalit on minusta ehkä helpompi suojata kuin porkkanat, ja niiden tuholaiset näkee myös melko hyvin. On helpompi nyppiä kaaliperhosen toukat tai etanat pois kaalin lehdiltä kuin arvata, minkä porkkanan sisuksiin on kaivautunut joku mato. Tilanne on siis pelastettavissa nopeammin kuin juuresten kohdalla.
      Turhaanpa sitä sellaisia kasveja kasvattaa, jotka jäävät syömättä. Mutta siinä sivussa on kiva kokeilla jotain uutta, josta saattaa tulla uusi vakioviljeltävä.

      Poista
  5. Kauniin värinen kehäkukka. Onneksi osa siemenistä säilyttää hyvin itävyytensä vaikka päiväys olisi mennyt. Itsellä tulee aina ostettua joitain siemeniä liikaa ja sitten on pulassa. Tänään osui silmään edullisesti valkoisen kelloköynnöksen siemeniä, pakkohan se oli niitäkin ottaa liilojen kaveriksi. Ei hajuakaan mihin laitan jos itävät hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän vanhatkin siemenet tosiaan itävät yleensä ihan hyvin, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Minä retkahdan alehyllyillä. Ne kun tulevat vastaan yllättäen eikä kesällä ole tullut laitettua muistiin, mitkä siemenet ovat vähissä. Joskus olen soittanut isännällekin ja pyytänyt kurkkaamaan siemenlaatikkoon, jos hän on ollut kotona silloin. Sitten, jos ei ole, tulee napattua vähän niin kuin varmuuden vuoksi sitä sun tätä. Valkoinen kelloköynnös on niin nätti, että kyllähän sinä sille jonkun paikan löydät, jos itävät hyvin ;)

      Poista
  6. Hykerryttäviä ostoksia ja siemen kuvia 🤭 itseä syyhyttää käydä paikallisessa kaupassa tutkimassa siemeniä, kun niitä pikku hiljaa alkaa tänne lipua 🙈 paikallisen rautakaupan pitäjä on kaverini, joten saan vielä ajankohtaista infoa sieltä suunnalta 😂 pienen paikkakunnan etuja vai haittoja? No luetaan eduksi 🙈 vaikka joskus lapasesta meinaa lähteäkin 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin tuota ehdottomasti eduksi. Eipä kovin moni saa ensi käden tietoa siementen (ja varmaan myöhemmin kasvienkin) saapumisesta kauppaan :D

      Poista
  7. Ihania nuo vesikasvit😍 Vieläkö tässä pitäisi itsekin pukata akvaario tulille🤔 Tai jos laittaisi akvaarion ilman kaloja... Pitäisiköhän silloin jotenkin lannoittaa kasveja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti pitää lannoittaa, kun meilläkin pitää laittaa nestemäistä lannoitetta joka vedenvaihdon yhteydessä ja sitten joka puskalle on vielä tuikattu joku pitkävaikutteinen ravinnepuikko juuristolle. Pelkkä kasviakvaariokin olisi varmasti hieno. Silloin ei ainakaan kävisi niin kuin meillä, että joku kala näykkii kasvit irti maasta tai vähintään lehdet riekaleiksi :D

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!