tiistai 6. joulukuuta 2022

Viisi uutuutta testattu

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa! Kuvassa mustasilmäsusanna ja etelänmunkki 'Blaulicht'.
Otsikosta huolimatta tämä ei ole mikään yhteistyöpostaus tai työkaluvertailu, vaan keväällä synttäriarvonnassa minulle esitetyn haasteen loppukooste. Hippohiiri haastoi minut testaamaan viittä ennestään tuntematonta hyötykasvilajiketta. Tulkitsin tämän nyt niin, että piti testata itselleni uusia kasveja eikä etsiä kokeiltavaksi maailman ääristä jotain, mistä Suomessa ei ole kuultukaan. Valitsin alunperin testiin teeyrteistä kamomillan, mintun, sitruunamelissan ja juureksista kaura- ja mustajuuren. Teeyrttisekoituksessa oli varmaan jotain vikaa, sillä en saanut siitä yhtään siementä itämään. Osan kylvin syksyllä, osan talvella hankikylvönä, osan ihan normaalisti huoneenlämpöön ja loput keväällä kasvimaalle. Ei siltikään yhden yhtä tainta. Luovutin ja ostin niiden tilalle kesällä sitruunamelissan ja suklaamintun taimet taimistolta. Kamomillan korvasin keskikesän alehyllyltä löytämälläni curry-yrtillä. Kaurajuuren taimia esikasvatin muutamia ja mustajuuret kylvin aikaisin keväällä suoraan maahan.
Suklaamintun kasvutapa oli tällainen retkahteleva ja naapurilaatikkoon kurotteleva. Kavereina sillä oli samettikukka (tuo paleltunut törö etureunassa) sekä kehäkukka.
Minttu ja sitruunamelissa kasvoivat hyvin. Maistelin kumpaakin tuoreena siltään, vesikannun maustajana ja tuoreista lehdistä haudutettuna teenä. Minttu hammastahna-aromeineen ei hurmannut mutta sitruunamelissaa pakastinkin talven varalle. Toivon sen tietysti talvehtivan, jotta ei tarvitse ostaa ensi kesänä uutta tainta. Curry-yrtti, eli italianolkikukka, tuoksui todellakin curry-mausteelle mutta ruuanlaitossa siitä ei ole ollut iloa. Kuivatin joitakin oksia talven varalle ja kokeilen eri resepteissä, mutta tuskin se on jäämässä maustekaappimme vakioasukkaaksi. Ruukkukasvina se oli valtavan helppo, sillä se sieti kuivuutta erinomaisen hyvin (silloin kun seinän vierustalle ei sade osunut). Kasvin hopeiset, nukkaiset ja pikkuruiset lehdet ovat kuin luotuja äärimmäisen paahteisiin ja kuiviin olosuhteisiin. Sille voisi siis olla käyttöä paahteisen paikan ruukkuryhmässä, jossa sen hieno ulkonäkö toisi hyvin kontrastia muihin kasveihin. Ostamani yksilö on nyt kellarissa talvehtimassa. Jos se selviää kevääseen saakka, niin kyllä sille paikka löytyy.
Curry-yrttiä ei tullut kuvatuksi kesällä, mutta tässä se on kellarin hyllyllä pelakuun kaverina.
Kaurajuurta päätin kasvattaa ensisijaisesti kukkien takia mutta toki sen maistelukin kiinnosti. Nuoret lehdet maistuivat ruoholle, joten ne eivät saaneet jatkopaikkaa salaattikulhosta. Yhden taimista nostin syksyllä ylös, jotta pääsen maistamaan juurtakin. Liekö syy esikasvatuksessa vai liian kivisessä ja tiukassa maassa, mutta juuri oli niin karvainen umpisolmu, ettei siitä liiemmin syötävää irronnut. Peseminenkin oli lievästi sanottuna haastavaa. Kypsensin sen uunissa muutamana palasena kuorineen päivineen muiden juuresten mukana. Kaurajuuren maku oli ainakin tällä kypsennystavalla oikein hyvä. Se oli minusta hienostuneen mieto, vähän samantyylinen kuin maa-artisokalla mutta täyteläisempi ja makeampi. Saatankin ensi kesänä kylvää kaurajuurta ihan lavakaulukseen sen verran enemmän, että niistä voisi syksyllä kaivella suurimman osan syötäväksi ja jättää vain pienimmät ja epämääräisimmän näköiset juuret seuraavan kesän kukkijoiksi. Kasvin maanpäälliset osat olivat sen verran sirot näin ensimmäisenä vuonna, että niitä mahtuisi hyvin kasvamaan aika tiheässäkin.
Pesun ja enimpien hiusjuurien siistimisen jälkeen kaurajuuri näytti tältä (punaiset tahrat leikkuulaudalla ovat vasta pilkottua punajuurta).
Mustajuuren siemenet itivät hieman epätasaisesti mutta tuli niistä yhdeksän tainta kuitenkin. Tarpeeksi myöhään syksyyn kun jaksoi odotella, niin ehtivät juuretkin kasvaa syöntikokoisiksi. Muutama juuri jäi lyijykynän kokoiseksi mutta joukossa oli myös pari oikein pitkää ja sopivan paksua juurta ja useita vähän lyhyempiä mutta paksuja juuria. Kokonaissadoksi tuli kuorittuna 400g, mistä riitti neljälle hengelle hyvin alkukeitoksi. Ainoa miinus mustajuuren kasvattelussa oli sadonkorjuun vaikeus. Pitkät, ohuehkot ja herkästi katkeavat juurekset piti kirjaimellisesti kaivaa ylös maasta. Jos niitä aikoo kasvattaa lavakauluksessa, puolet lavasta kannattaa kylvää jotain aiemmin kerättävää satoa, jotta pääsee kaivamaan vallihautaa mustajuurten viereen. Toinen vaihtoehto olisi nostaa lavakaulukset kokonaan irti ja valutella mullat pois niiden välistä, mutta siitä tulisi melkoinen sotku kasvimaan käytäville.
Mustajuurisato vasta nostettuna.
Testattavana olleista kasveista mustajuuri menee ehdottomasti jatkoon. Oli tarkoitus kylvää niitä jo syksyllä mutta ennen kuin sain sitä aikaiseksi tehdä, tänne tuli lunta ja pakkasta. Kylvö siirtyi siis keväälle. Kaurajuurta aion kylvää ensi keväänä pikkuisen suoraan maahan ja katsoa, tulisiko juurista yhtään helpommin hyödynnettäviä sillä konstilla. Jos tämänvuotiset kaurajuuret kukkivat oikein komeasti, jätän ensi kesän sadosta osan taas seuraavalle vuodelle kukkimaan. Sitruunamelissa oli myös hyvä uusi tuttavuus, joten se päässee jatkokierrokselle. Uutta suklaaminttua en aio ostaa, jos tämänvuotinen ei talvehdi. Perennasiemenkirjeestä otin pikkuisen omenamintun siemeniä, joten se tulee ensi vuonna testattavaksi. Myöskään uutta curry-yrttiä en aio ostaa, jos vanha ei selviä kellarissa talven yli.
Yksi kaurajuurista oli tämän kokoinen lokakuun lopussa.
Olkoon loppukevennyksenä seuraava tarina. Näin syyskuussa kompostiroskia viedessäni jonkun otuksen vilahtavan varaston edessä talvetusta odottelevien ruukkujen välistä kompostorin taakse, joten päätin virittää hiirenloukun ruukkujen sekaan. Asettelin ruukut niin tiheään, etteivät Karo, oravat tai linnut pääsisi loukkuun käsiksi ja laitoin vielä pienen peltilevynkin loukun kohdalle katoksi. Loukkuun jäi ensimmäisen parin päivän aikana peräti kuusi pikkujyrsijää: suurin osa myyriä mutta oli siellä pari hiirtäkin. Sitten tuli useamman päivän tauko ja luulin jo myyrien loppuneen. Annoin kuitenkin loukun olla edelleen paikoillaan ja eräänä päivänä huomasin sen hävinneen. Tutkin koko lähialueen enkä löytänyt sitä. Meni melkein kuukausi ennen kuin bongasin loukun kasvimaalta. Se oli kasvimaan aidan ja betonirenkaan välissä ja vasta ylläolevaa kuvaa ottaessani huomasin sen. Mysteeriksi jäi, mikä otus loukun oli kukkaruukkujen seasta hakenut ja kuljettanut monen metrin päähän ja vielä kasvimaan aidan läpikin. Pitäisi näemmä aina ankkuroida hiirenloukku narulla kiinni johonkin, etteivät ne lähtisi kävelemään.

16 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista lukea kokemuksiasi. Kaikki nuo ovat itselelnikin uusia, paitsi curry-yrtti on talvehtinut nyt kellarissa jokusen talven. Pidän sitä juurikin ruukkukasvina tuomassa kaunista väriä ja pehmeää tuntumaa. Ja kyllä se tuoksuukin hyvälle kun sitä hiplailee. Sen vaatimatonta kukintaa saa kyllä suitsia heti toisesta kesästä lähtien mikäli ei halua että kasvi vehäntää ja menettää muotonsa.
    Mahtava saalis jyrsijöitä, pitäisi itsekin loukutella enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä curry-yrtin suhteen! Siitä ei hirveästi ole löytynytkään kokemuksia, niin kuin ei kaurajuurestakaan. Mustajuuresta sentään löytyy jo vähän enemmän, vaikka ei sekään ole ihan yleisimpien viljelykasvien joukossa.
      Vähän hirvitti noiden parin ensimmäisen päivän aikana nähdä, mikä jyrsijämäärä pihalla vipeltääkään. Niitä jäi loukkuun jopa keskellä päivää! Yhden napsahduksen kuulin, kun olin muutaman metrin päässä kukkasipuleita istuttamassa ja myyrähän sinne oli taas jäänyt kiinni. Onneksi niitä on sen jälkeen näkynyt vähemmän. Vintiltä on napsittu useampi jyrsijä mutta tuohon loukkuun ei ole jäänyt yhtään sen jälkeen kun siirsin sen ulkovarastoon. Naapurilla on lintulauta, joten ehkä kaikki myyrät ja hiiret ovat siirtyneet sinne helpon sapuskan ääreen ja jääneet naapurin loukkuihin kiinni.

      Poista
  2. Ai niin, olin kokonaan unohtanut tuon keväisen haasteesi. Kiva juttu, että kokeilit näitä. Kaura- ja mustajuuri kiinnostavat täälläkin. Tai kaurajuurta on jo kasvimaalla, oli toista vuotta samat kasvit, mutta eivät vielä tänäkään vuonna kukkineet, eikä yksikään lehtitupsu ollut noin komea kuin kuvassasi. Enpä sitten kerännyt ollenkaan satoa, vaan jätin kaikki kasvamaan vielä ensi vuodelle. Voihan se olla, että ensi kevätpuolella voisi olla jossakin niistä jo hyvä juuri ennen kuin alkavat ehkä tehdä kukkavarsia.
    Mustajuurtakin tekisi mieli kokeilla, mutta mietityttää tuo sadonkorjuu, minullakin on koko kasvimaa laatikoissa, paitsi maa-artisokka, jota kaivan kukkapenkistä - ei ihan järkevä paikka sekään.
    Jännä mysteeri on tuo loukun retkeily!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet kokeilut ovat kivoja, sillä joskus niistä löytää jonkun hienon tuttavuuden, joka jääkin vakiokasvatettavaksi. Toivottavasti sinäkin pääsisit joskus maistelemaan kaurajuurta. Ei siihen kai mitään jättijuurta pitäisi tullakaan mutta jos edes vähän suoremman ja vähempihaaraisen, niin sitä olisi helpompi hyödyntää syötävänä.
      Mustajuuren saa kyllä ylös laatikosta kunhan on vain muistanut jättää sen viereen reilusti tilaa kuopankaivuulle ja nousevalle mullalle. Eli ei koko lavaa täyteen mustajuurta, vaan jotain aiemmin korjattavaa kaveriksi. Pitäisi olla hyvin kapea- ja pitkäteräinen lapio, jolla saisi kairattua kapeamman montun kuin tuollaisella tavallisella pistolapiolla. Ensimmäiset kun saa nostettua, niin niiden vieressä olevat lähtevät helpommin ja ylimääräisen mullankin saa työnnettyä valmiiseen kaivantoon.
      Minulla oli maa-artisokka ennen perinteisessä kohopenkissä ja sehän alkoi jo parin vuoden sisään osoittaa leviämishaluja. Nyt yritän pitää sen kurissa omassa nurkkauksessaan ja samalla kitkeä pois vanhaan paikkaan jääneistä juurista nousevia alkuja. Ei mikään vaivattomin tapaus, jos se pitää saada pidettyä jossain tietyssä paikassa.
      Olisi pitänyt olla piilokamera loukun lähistöllä kyttäämässä, mitä siellä tapahtuu :D

      Poista
  3. Olipas mielenkiintoinen loppukooste, valitsit kivan haasteen keväällä! Ja mainittakoon sekin, että hyvä kun Hippohiiri on sinulle tällaisen keksinyt 🤭
    Jännästi rupesi tuo kaurajuuri kiinnostamaan itseänikin 😄 saa nöhdä tuleeko se itsellekin kokeiluun jonakin vuonna 🙈
    Minulla ei olut viimekesänä yhtään tavallista minttua ja jäi vähän harnittamaan. En kasvattanut siemenestä ja täällä ei sitten taimistolta löytynyt kuin noita erikoisempia minttuja. Täytyy keväällä vaikka kasvatella sitten varmuudeksi itse 🤭 Sitruunamelissaa kasvatin siemenestä, mutta se oli varmaan liian kauan liian pienessä ruukussa, joten se kasvoi vähän huonosti. Tykkään siitäkin ihan hirveästi, joten ensi vuonna uusi yrityn minullakin 🤭
    Ja onpas ollut loukkuepisodi 😂 riistakamera voisi olla aika hyvä vähän joka kulmalla, niin tulisi ikuistetuksi kaikki 😂🤭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hippohiiri heitti ihan hauskan haasteen. Tuli testattua ihan tietoisesti uusia juttuja. Kokeile ihmeessä kaurajuurta. Jos sitä ei tule syötyä, niin kukkien ainakin pitäisi olla todella hienot. Kukkien takia ensisijaisesti sitä itsekin kokeilen, mutta jos juurista tulee yhtään helpommin hyödynnettäviä paremmassa maassa kasvatettuna, niin kyllä niitä varmasti kerätään ruuaksikin. Maku oli oikeasti hyvä.
      Minusta tuli sitruunamelissan ystävä kertakokeilusta. Tein toissapäivänä viimeksi teetä sen pakastetuista lehdistä ja satoa riittää vielä muutamaan teekupposeen.
      Olisi kyllä hyvä, jos olisi riistakameroita ympäri tonttia. Aiemmin syksyllä katsoimme olohuoneen ikkunasta, kun pyy tonki kukkapenkissä. Pensaita oli vain sen verran edessä, ettei saatu kunnon kuvia siitä. Jos olisi ollut riistakamera jossain lähistöllä, olisi saanut pyystä ja sen mahdollisista kavereistakin kuvia.

      Poista
  4. Minä en nyt itse ole kovin innostunut kokeiluihin ainakaan yrttien osalta vaikka niitä käytämmekin todella paljon mutta jos kasvihuone nytkähtää liikkeelle ja voin kasvattaa siellä jossain vaiheessa jotain niin silloin melkein kaikki on minulle uutta kasvatettavaa . Nyt kokeiltiin kurkkua avamaa sellaista ja sato oli hyvä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikopas ensi kesänä rutiinejasi ja kokeile jotain uutta. Jos käytät yrttejä muutenkin, niin niitähän on sitten kiva kasvattaa itsekin. Minä voisin kokeilla jonain vuonna avomaankurkkua. Kasvihuonekurkkujen osalta saa kokeilut riittää, sillä ne eivät tuossa autotallin seinustalla viihdy, vaikka miten suojaisi harsolla. Turhan usein tuntuu sattuvan meidän kohdalle liian kylmiä öitä ja kurkkuhan ei sellaisesta tykkää.

      Poista
  5. Olisikohan harakka tai muu lintu retuuttanut loukkua jos siinä on ollut jyrsijä kiinni, meillä syövät heti pihasta jyrsijät joita kissat eivät syö.
    Kaurajuurta olen kasvattanut mutta en koskaan maistanut. Nyt siirsin taimet, osan perennojen sekana ja osan kasvimaalle, tykkään niiden kukista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin paljon mahdollista, että harakka on ollut asialla. Oravaakin itse epäilin, kun niitä liikkuu autotallin ympäristössä aika usein. Oli mikä oli, onneksi loukku löytyi.
      Maistapa joskus kaurajuurta, ei ollut ollenkaan hassumpi tuttavuus.

      Poista
  6. Kiva, että jaksat kokeilla ja vielä mukavampi, että jaat kokemuksiasi meillekin. Huomaan jämähtäväni joka vuosi niihin samoihin tuttuihin. Kasvimaakokeiluihin pätee sama kuin ruoanvalmistuskokeiluissakin; jonkun toisen aloite rohkaisee itseäkin yrittämään.
    Minttua ja sitruunamelissaa on tullut kasvatettua. Sitruunamelissa selvisi kahden talven yli, viime talvena katosi. Kaurajuuri on minulle uusi tuttavuus. Mustajuurta en ole kasvattanut, mutta saanut ja ostanut kyllä. Pidän kovasti sen mausta; sosekeittona ja kerran myös jonkinlaisena muussina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on kiva kokeilla uusia juttuja puutarhassa mutta muussa elämässä jumittuisin mieluusti samoihin kankeisiin kaavoihin.
      Teillä oli viime talvi niin hankala, ettei ihmekään, jos sitruunamelissa otti nokkiinsa. Toivottavasti oma taimeni selviää ensimmäisestä talvestaan. Kolasin tänään pihalta lumia timjami-sitruunamelissalaatikon ympärille suojaamaan tulevilta pakkasilta. Mustajuuri on todella hyvää. Harmi vain, että se on hidaskasvuinen ja hankala kerättävä. Joku voisi jalostaa siitä sellaisen lyhyitä ja paksuja juuria tekevän lajikkeen.

      Poista
  7. Mielenkiintosia kasveja siulla siellä on. Satoakin sait! Tuntematon on tuo kaurajuuri miulle. Kova työ on kuorimisessa, vai kuoritaanko sitä ja mihin käytät. Meilläkin on myyriä loukutettu runsaasti, narulla on sidottu loukut, jotta ne ei lähe kulukemaan. Tännehän povattiin viimekeväänä runsasta myyrävuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kuorinut kaurajuurta, sen verran pienikin oli, ettei siitä olisi kuorimisen jälkeen juuri syötävää jäänyt. Ajattelin, että tuskinpa kuorista on haittaa kun ei muitakaan juureksia tarvitse välttämättä kuoria. Ainakin uunijuureksena meni oikein hyvin. Jos joskus tulee käyttökelpoisemman kokoisia juuria tai reilusti enemmän satoa, niin voisi kokeilla sosekeittoa tai paistaa pannulla lisukkeeksi.
      Aika runsaasti tuntuu olevan tälläkin seudulla myyriä. Jospa eivät saisi puutarhassa tuhoa aikaiseksi.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!