Hempeilyä ilta-auringossa

Enpä olisi aamulla uskonut, että kiertelen illalla t-paidassa kuuntelemassa lintujen laulua ja ihastelemassa ilta-auringossa loistavia kukkia. Viime yönä meillä oli nimittäin käynyt -0,5 asteessa ja aamulla tuulikin tuntui suorastaan jäätävältä. Naapurin mittari oli näyttänyt melkein -2 astetta, joten pitänee olla tyytyväinen oman pihan lämpötiloihin. Jospa kylmät yöt alkaisivat olla jo loppu. Tässäpä leppeän lämpimän illan kuvasaalista.

Bellis ja tumma pihaesikko ovat kaunis pari.

Pensasryhmässä kolme vuotta sitten istutetut 'Carnaval de Rio' -tulppaanit kukkivat tänä vuonna näin hyvin.

Myös ikivanhat 'Exotic Emperor' -tulitulppaanit kukkivat. Aivan kuin niiden kukat olisivat tänä vuonna kerrannaisempia kuin ennen.

Himalajanesikko 'Grandiflora' kukkii aina vaan. Nyt sen kavereina aloittelevat tummansiniset helmililjat.

Jaloangervo 'Erican' lehdet suorastaan loimuavat ilta-auringossa.

Ja nämä kammotustulppaanit ne vasta leiskuvatkin. Taidan kitkeä edes nuo siniset lemmikit pois ja jättää valkoisen tähän runsastumaan, jos se vaikka vähän tasapainottaisi oranssi-keltaista sirkustelttaa.

Valkoisista lemmikeistä puheenollen: luumupuiden alla ne ovat runsastuneet kivasti. Kitkin kuvan ottamisen jälkeen nuo muutamat siniset pois seasta. Tässä pitäisi myös olla hämyvuokkoa, mutta siitä ei näy jälkeäkään.

Valkoiset papukaijatulppaanit taantuivat tavallisen näköisiksi, mutta kukkivat silti kiitettävän runsaina. Pulleammat nuput taustalla ovat kerrannaiskukkaista 'Finolaa'

Kärhöt ovat lähteneet tänä keväänä reippaasti kasvuun. Löysin muutama päivä sitten viimeisenkin loistokärhön piipot ja suurin osa kärhöistä on lähtenyt vanhoista versoista kasvuun. Ainoastaan mantsuriankärhöstä ei näy jälkeäkään.

'Voluceau' on kasvussaan jo hyvin pitkällä.

Alppikärhötkin nuppuilevat jo, mutta tämä suloisuus kuuluu hänen keisarilliselle korkeudelleen, loistokärhö 'Kaiserille'. Upea saavutus ensimmäisen maassa vietetyn talven jälkeen!

Eilen olin useamman tunnin Kasurilan taimipäivillä. Kauppa kävi hyvin ja suurin osa taimistani löysi uusiin koteihin. Nopeimmin hävisivät tarhakeijunkukka 'Hansit' ja isoimmat varjoliljat, mitä etukäteen arvelinkin. En ehtinyt itse kovin hyvin paneutua muiden myyjien valikoimiin, sillä varsinkin aamun ensimmäiset tunnit väkeä oli liikkeellä paljon eikä myyntipisteen luota passannut lähteä kauas seikkailemaan. Viereisiltä myyjiltä löysin kuitenkin valkotäpläimikän sekä suloisen vaaleankeltaisen esikon. Lisäksi ostin toisenkin vaaleatäpläisen imikän, joka kuulemma kasvaa valkotäpläimikkää kookkaammaksi. Se kuitenkin kärsi eilisen tuulisesta päivästä niin paljon, etten laita siitä nyt kuvaa. Toivottavasti toipuu ja lähtee aikanaan kasvuun. Iloinen yllätys oli myös se, että yksi blogin lukija kävi moikkaamassa.

Valkotäpläimikkä ja (myyjän mukaan) etelänkevätesikko. Minä olen hieman eri mieltä asiasta. Esikkotietäjät (Saila ainakin) hoi, mikä on tämä söpöläinen?

Pullistuu, muttei vieläkään poksahda. Puistoatsalea 'Satomin' kukat antavat odottaa itseään.

Loppuun päivän herkin näky: narsissi 'Replete' ja tulppaani 'Hakuun' olivat löytäneet toisensa sinisenä lainehtivan lemmikkimeren rannalta.

Lempeää toukokuun loppua!

Stonehenge ja Sunny Beach

Eilen ja tänään on tullut kärrättyä maa-aineksia niin, että lihaksia kivistää varmasti ensi viikollakin. Laitoin ystävälle kuvaviestin työmaistamme ja hän kysäisi, onko meillä vuokralla joku pienkuormaaja. Vastasin hänelle, että sellainen isäntä-malli toimii hyvin Minna-lisäosan kanssa.

Tässä se nuotiopaikka nyt sitten olisi viimeisiä silauksia vaille valmiina.

Aamu aloitettiin kärräämällä pienessä tihkusateessa kivituhkaa Stonehengelle, eli nuotiopaikalle. Minä asettelin suodatinkangasta ja isäntä hoiti raskaammat hommat. Taukojumppana hän kävi pyöräyttämässä kasvimaan käytävän tukkineen kuorma-auton kokoisen kiven autotallin nurkille (avitin kyllä pikkuisen). Siitä se hilattiin tänään aidanpätkää, pyöreitä pölkkyjä ja kuormaliinoja apuna käyttäen nuotiopaikalle. 

Kasvimaalta löytynyt murikka jäi yön ajaksi parkkiin autotallin kulmille.

Nurmikkoa pitkin mentiin ronskisti vetämällä, pation yli koko komeus vieri pölkkyjen päällä. Aidan laudat alkavat olla läpilahoja, joten isännän piti ruuvata päähän tukevampi vetoaisa.

Tämän päivän hommia oli asetella siirretty murikka paikoilleen ja viimeistellä toinen kulkuväylä. Kärräsin myös pari kottikärryllistä lisää kivituhkaa nuotiopaikalle, jotta sen pohja saataisiin vähän tasaisemmaksi. Maa jätettiin kuitenkin tarkoituksella viettämään alamäen suuntaan. Rautakaupan kuorman piti tulla eilen, mutta eipä sitä näy vieläkään pihalla. Nuotiopaikan viimeistely siis jää vielä toistaiseksi kesken. Vihjaan sen verran, että jonkinlaista rakennelmaa köynnöksiä varten olisi tarkoitus kyhäillä.

Edellisen kuvan murikka laitettiin takareunaan toiseksi vasemmalta laskettuna.

Sen kohdalla ollut murikka kävi paremmin rajaamaan kulkuväylä kukkapenkistä.

"Koska grillataan?" Varsinaisen kulkuväylän kiveys on vielä kesken, mutta jospa se tässä kesän mittaan valmistuisi.

Palataan vielä hetkeksi eiliseen. Kiven siirron jälkeen homma jatkui kasvimaan käytävien tyhjennyksellä. Multaa oli nimittäin aivan liikaa, vaikka sitä on useampi kottikärrykuorma siirretty pois. Peitin suopuutarhan reunalle tulevaa kukkapenkin kohtaa sanomalehdillä ja rikkinäisillä lakanoilla, jotta olisi joku paikka mullalle. Siinä vaiheessa kun pohdimme, mihin loput veisi, naapuri tuli kotiin. Heille kelpasi ilmainen multa, joten sitä kuskattiin kahdella kottikärryllä yli kymmenen kuormaa tontilta toiselle. Onneksi täyden kärryn kanssa sai viipottaa alamäkeen!

Kukkapenkki tulee jatkumaan vielä vähän kameraa kohti, mutta ongelmana oli sopivien maanpeittomateriaalien loppuminen. Pahoin pelkään, että tässäkin kerros jäi turhan ohueksi, mutta pitää sitten vain kitkeä ahkerammin.

Päivä oli jo puolessa ennen kuin viimeiset tasoitukset oli tehty ja pääsimme siirtämään hiekkaa kasvimaan käytäville. Suodatinkangasta ei riittänyt koko alueelle, mutta jospa se ei haittaisi. Vanhallakaan kasvimaalla ei ollut suodatinkangasta eikä sen puutetta huomannut missään. 

"Sunny Beach" on vihdoin valmis! Harsojen alla vihertää jo mukavasti.

Olen jo aiemminkin kertonut, että edellinen asukas on tyypilliseen ajan tyyliin kipannut metsään vaikka mitä roinaa. Tällä kertaa siitä oli hyötyä, sillä yhdestä kasasta löytyi juuri sopivan kokoisia betonitiilen pätkiä kasvimaalle. Kaksi lavaa jäi toiselta sivulta korkealle, sillä niiden välissä on iso kivi. Ennen maanpinta oli niiden kohdalta hieman korkeammalla, mutta tässä revohkassa aaltoillut nurmikäytävä tasoitettiin ja siksi lavojen aidanpuoleisten sivujen alle tarvittiin koroketta. Jäljelle jäi vielä muutama käyttökelpoinen betonitiili, jotka käyn sieltä varmasti joskus hakemassa hyötykäyttöön.

Ilmeisesti edellisen asukkaan takkaremontista jääneet betonitiilet löysivät uuden kodin kasvimaalta. Iso kivi on tuossa lavojen välissä niin, että lavojen nurkat lepäävät kiven päällä.

Hiekkaa rautaharavalla tasoitellessa tuli mieleen, että aivan kuin olisi hiekkarannalla. Aamun tihkusade oli muuttunut auringonpaisteeksi ja niinpä kasvimaasta tulikin sitten Sunny Beach. Ilman merta tosin. Ilmaisu "lähden biitsille" saikin meillä aivan uuden merkityksen. Kunhan sää lämpenee, saa tuoda tomaatit ja paprikat seinustalle.

Näkymä etupihan suunnasta.

Palloesikko kukkii komeasti. Näitä ehdottomasti lisää!

'Persian Pearl' -tulppaania en ole onnistunut avonaisena kuvaamaan. Näin ne kyllä pari kertaa avonaisina, mutta olisi pitänyt lähteä silloin hakemaan kameraa. Tässä viimeinen kukka aivan loppusuoralla.

Ensimmäinen isoinkarvillean kukka on auki. Mittasuhteet ovat vähän hassut, mutta jospa se kesän mittaan vähän tasapainottuisi.

Seuraavana vinkki Kuopion ja sen lähialueiden magnolioiden ystäville. Postasin kerran havupuuvaltaisesta Aarneenpuistosta (klik klik). Reilu viikko sitten kävin nopeasti piipahtamassa siellä, sillä postaukseeni oli tullut tuntemattomalta vihje, että puistossa todella on magnolioita. Visiitilläni kukassa oli valoisimmassa kohdassa kasvava magnolia ja neljässä muussa näkyi nuppuja. Tänään matka suuntautui taas Kuopioon ja jo puiston ohi ajaessani näin valkoisia kukkia tummia havuja vasten. Neljä lähekkäin kasvavaa puuta olivat juuri nyt kauniisti kukassa, mutta nuppujakin näkyi vaikka millä mitalla. Lämmin kiitos sinulle, joka vihjaisit magnolioista! En olisi muuten enää muistanut käydä siellä tarkistuskierroksella.

Magnolioita ei omassa puutarhassa ole, mutta Kuopiossa niitä löytyy ainakin Aarneenpuistosta.

Jos joku on huomenna tulossa Kasurilan taimipäiville, niin samalla reissulla kannattaa käydä ihailemassa magnolioita. Kannattaa myös nuuhkia niitä, sillä niiden tuoksu oli ihana. Mukavaa perjantai-iltaa ja alkavaa viikonloppua!

Tavataanko taimitorilla?

Blogissa on ollut hetken aikaa hiljaista, mutta ei täällä silti ole laiskoteltu. Ehei, pois sellainen harhaluulo. Viimeinen työviikko ennen kesälomaa on hyvää vauhtia etenemässä loppusuoralle ja sateiden rakosissa pihalle tipahtelee yhtä sun toista. Ennen kuin mennään niihin, tehdään pikakierros kukkien parissa.

Kärhökaaren loppupää kaipaisi kanttaamista, mutta ei anneta sen häiritä, sillä huomion vievät ihanat tummanpinkit esikot, helmililjat ja vaaleansinisenä taustalla kukkivat kevätkaihonkukat.

Varjokujalla vaaleanpunaiset esikot ovat komeasti kukassa, taustalla kantopuutarhan liilat esikot ovat sateiden painosta retkahtaneet maata myöten.

Varjokujalla on myös suloisia helmililjoja, joukossa on yksi pikkuruinen vaaleanpunainenkin.

Kivikkorinteessä ristikki aloittelee. Myös sammalleimuissa on ensimmäisiä yksittäisiä kukkia auki.

Saaripalstan Sailan lähettämät tarhajouluruusut ovat olleet välillä ulkona ja aurinkoisina päivinä varastossa. Minipienet taimet (kuvassa vain yksi) näyttävät aika heikoilta, mutta kolme isointa ovat minusta aika hyvän näköisiä.

Löysin syksyllä yhden narsissin sipulin nurmikolta ja lykkäsin sen aurinkopenkkiin, mistä pussista se oli matkan varrelle tipahtanut. Samanlaisia on pensasryhmässä, joten lajike on 'Acropolis'. Katsokaapa muuten oikeaan ylänurkkaan.

Nyt pääsemme niihin pihalle tipahtaneisiin, tai oikeammin kipattuihin asioihin. Tänään kuorma-auto kävi tuomassa kasan kivituhkaa ja vähän isomman kasan hiekkaa. Eilen teimme lasten kanssa "huviretken" rautakauppaan ja sen reissun saaliin pitäisi tulla huomenna. Tulossa on mm. puutavaraa, raudoitusverkkoa ja tolpanjalkoja, joten isäntä pääsee taas nikkaroimaan.

Jokunen tovi menee näitä kuskatessa, vaikka kaivinkone auttaisikin kottikärryn lastaamisessa.

Joku ehkä jo ehti ihmetellä postauksen otsikkoa, joka ei ole toistaiseksi liittynyt sisältöön mitenkään. Vihdoin pääsemme siihen. Olen kertonut teille parina aikaisempana vuonna Siilinjärven Kasurilassa laskettelukeskuksen juurella järjestetystä taimitapahtumasta, josta olen tehnyt hyviä hankintoja puutarhaani. Mukaan on lähtenyt mm. monenlaisia esikoita, valkoinen isotähtiputki ja haltiankukka. Tapahtuma on nyt tämän viikon lauantaina, 29.5. klo 9-14. Tällä kertaa ajattelin tuoda myös oman panokseni tapahtuman taimivalikoimaan ja kaivella kukkapenkeistäni ylimääräisiä kasveja myytäväksi. 

Ensimmäiset taimet kaivettu ja ruukutettu. Istutin taimet varmuuden vuoksi puhtaaseen säkkimultaan, ettei mukana tule ei-toivottuja kyytiläisiä, kuten erilaisia perennan tai rikkaruohojen siemeniä.

Ruukutettuina on tällä hetkellä rönsyakankaalia, valkoista syysleimua, belliksiä, komeamaksaruoho 'Herbstfreudea' sekä valkoista varjoliljaa (ei näy ylemmässä kuvassa). Huomenna aion kaivaa mm. muutamaa erilaista jaloangervoa (ainakin lajikkeita 'Cattleya' ja 'Europa' sekä nimetöntä japaninjaloangervoa), lisää belliksiä, violettikukkaista pikkutalviota, harjaneilikkaa, tummanpunaista isotähtiputkea, pikkuampiaisyrttiä sekä tarhakeijunkukka 'Hansia'. Saa nähdä, mitä muuta kuormaan kertyy.

Vasemmassa reunassa jaloangervoja ja varjoliljaa, keskellä harjaneilikoita, belliksiä ja pikkutalviota, oikealla tarhakeijunkukka 'Hans' sekä rönsyakankaali. Tarkkaan tihrustamalla ihan oikeaa ylänurkkaa näkyy pikkuampiaisyrtin sineä.

Tulehan moikkaamaan, jos sinulla on mahdollisuus poiketa viikonloppuna pienellä huviretkellä Pohjois-Savon suunnalla! Ehkä onnistut tekemään hienoja löytöjäkin siinä samalla. Näillä näkymin sääennusteet lupaavat lauantaille kaunista auringonpaistetta ja mikäs sen mukavampi sää ulkoilmatapahtumalle. Tässä vielä linkki taimipäivän mainokseen.

Puhkipoikki

Varsin persoonallinen bellis.

Nyt on sellainen olo, että olen ottanut yhdestä viikonlopusta kaikki irti mitä vain on mahdollista. Vaikka eilen satoikin koko päivän, olin silti yli puolet päivästä ulkona. Kunnon sadevarustus ja kumihanskat puutarhahanskojen päällä, niin ei estänyt sade puutarhuria. Sadesää olikin omiaan kuravellileikkeihin. Aloitin kasvimaalta, sillä viime kesänä tekemämme sadeveden talteenottosysteemi petti loppukesällä. Hanan liitokset alkoivat vuotaa, joten talven aikana kehiteltiin tuunattu versio. Koska hanaa ei saanut tarpeeksi tiukasti kiinni tynnyrin kylkeen, päätimme kääntää tynnyrin ylösalaisin, jotta hana tulisi ylivuotoputkeksi. Kansi sahattiin pois ja laitettiin pohjassa olleeseen reikään korkki. Koska tynnyristä otetaan vettä jatkossa yläkautta tai entisellä ylivuotoletkulla, ei sen alle tarvittu enää koroketta. Siispä koko hökötystä sai siirrettyä lähemmäs autotallin nurkkaa ja kasvipenkki kasvoi puolen neliön verran.

Tuoksuvatukoista tehty "matto" kävi tähän uuteen versioon oikeastaan entistä paremmin kun jalusta ei kasvattanut ympärysmittaa. Jos ylivuotosaavi tulee täyteen, vesi valuu maa-artisokille.

Edelleenkään tuoksuvatukkapunos ei yltänyt koko tynnyrin ympärille, mutta äkkiäkös viimeiselle parinkymmenen sentin matkalle pujottelee oksia. Leikkasin tarkoituksella punoksen naapurin pihan puolelta korkeammaksi, jotta sinne suuntaan tulisi edes hieman näkösuojaa. Lisäksi minulla oli tarkoitus laittaa  tynnyrin viereen taas papuja kasvamaan ja niillähän pituutta riittää.

Ylivuotoletkun pää pysyy näppärästi aitatolppana toimivassa metalliputkessa. Tynnyrin päällä on tiheäsilmäinen verkko, jotta eläimet eivät putoa tynnyriin. Verkko estää myös lapsia heittelemästä kiviä tynnyriin. 

Autotallin tuolta nurkalta on haastavaa saada sadevettä talteen, sillä ränni on selvästi etupihan suuntaan kallellaan. Ainoastaan rankkasateella vettä ehtii tulla tuosta päädystä, sillä etupihan puolella oleva syöksytorvi ei silloin ehdi vetää kaikkea katolta tulevaa vettä. Siksipä isäntä laittoi kesän ajaksi rännin puolivälin tienoille kiven ja puupalikan esteeksi, jotta vettä kertyisi enemmän myös tynnyriin. Koska este ei ole täysin tiivis, vettä ei edelleenkään saa talteen pienellä sateella, mutta enää ei sentään vaadita rankkasadetta.

Etupihan puoleisesta päädystä katsottuna näyttää tältä. Mullan poisto käytäviltä ei ole oikein edennyt ja kivikin nököttää vielä tuolla aidan varressa. Kaikkiin lavoihin on sentään jo kylvetty tai istutettu edes jotain.

Levitin tänään ruohosilppua kasvimaalle (ja vähän muuallekin). Ihmetystä herätti se, kuka kumma oli käynyt siirtelemässä sipulin istukkaita pieniin kasoihin. Sipuleita on istutettu kolmeen lavaan, joista yksi on erillään muista. Kaikki sipulilavat on peitelty harsoilla eikä esim. myyräntunneleita näkynyt. Sipuleita oli noukittu sieltä täältä ja kerätty lähinnä lavan reunoille. Yhtään ei ollut hävinnyt eikä niitä oltu myöskään järsitty. En ehtinyt hakemaan kameraa sisältä, sillä oli kiire levittää ruohosilput ennen kuin ruohonleikkurin kerääjä tulee täyteen. Painelin sipulit takaisin multaan ja laitoin harsot entistä tiukemmin kiinni. Onko teillä tapahtunut koskaan vastaavaa?

Valkosipulit ovat hyvässä kasvussa. Vasemmassa reunassa on rivi eri lajiketta. Oikeanpuoleinen rivi onkin mielenkiintoinen seurattava, sillä istutin siihen yhden jättikynnen keskimmäiseksi ja päätyihin yksikyntiset.

Kun sadeveden talteenotto oli valmis, siirryin seuraavan projektin pariin. Mikäs sen mukavampaa sateella kun tehdä suopuutarhaa. Tai oikeastaan tein majapenkin reunat loppuun ja istutin sinne kasveja. Naapureilta saamani syreeninrungot tulivat nyt hyötykäyttöön. Talvella tekemäni suunnitelma ei toteudukaan ihan sellaisenaan, sillä jaloangervot täyttivät yli puolet kukkapenkin pinta-alasta. Lisäksi penkkiä piti kaventaa maasta löytyneen kiven takia eikä suunnitelmassa ole myöskään tuijaa, jonka päätin istuttaa penkin keskelle. Jätän siis valkokirjavat kuunliljat pois majapenkistä ja täytän jaloangervojen eteen jäävän osion matalammilla kukilla. Ainakin erilaisia esikoita olisi kiva saada tuohon jo senkin vuoksi, että palloesikko näyttää viihtyvän siellä erinomaisesti. Tuijan eteen istutin jumppapalkinnoksi hankkimani purppuraheisiangervo 'Tiny Winen', mutta se saattaa lähteä siitä aikanaan toisaalle. En tiedä, värittyykö se niin kauniiksi melko varjoisassa ja kosteassa majapenkissä.

Majapenkki tänään ruohosilpun levittämisen jälkeen. Etualan uusi karviainen sai tänään haketta ympärilleen. Aikaa myöten nurmi häviää tältäkin puutarhan kolkalta kokonaan.

Tämä on varmaan suopuutarhaa ajatellen hyvä merkki. 

Tämä päivä alkoi parin tunnin haketusurakalla. Viimein kaikki marjapensaiden aluset on katettu hakkeella ja muualle sitä ei sitten riittänytkään. Seuraavaksi isäntä leikkasi nurmikon ja minä kärräsin ruohosilppua tarkasti valittuihin kohteisiin. Sen jälkeen päätin hyökätä puutarhakompostin kimppuun, sillä tyhjennettävällä puolella oli edelleen puoli kuutiota multaa. Kärräsin osan mullasta sellaisenaan ja osan siivilöin tiheäsilmäisellä myyräverkon palasella kottikärryyn. Kolme viimeistä kottikärryllistä lapioin tyhjiin multasäkkeihin, sillä minulta loppuivat paikat, johon olisin voinut multaa viedä. Voimatkin alkoivat käydä vähiin, kun olin lapioinut ja kuskannut multaa ympäri tonttia. Nyt on sitten kolme isoa säkillistä siivilöityä kompostimultaa jemmassa. 

Kevätvuohenjuuret kukkivat komeasti.

Yhtään ei olisi huvittanut jatkaa kompostin parissa, mutta päätin laittaa edes vähäsen viimekesäistä puutarhajätettä tyhjennetylle puolelle. Revin käsin kuivia perennanvarsia ja muuta törkyä ja silloin näin sen ensimmäisen iljetyksen tällä tontilla: LEHTOKOTILON. Pari tuntia aikaisemmin naapuri oli sanonut keränneensä eilen marjapensaistaan useamman lehtokotilon ja sanoin heille, että toivottavasti ne ällötykset eivät löydä meille. Hihkaisin lapsia tuomaan jonkun astian ja lupasin heille dominokeksin jokaisesta lehtokotilosta, jonka löytävät. Itse jatkoin melkein apinan raivolla puutarhakompostin perkaamista ja löysin pian yhden munarykelmän ja toisen kotilon. Lapset osallistuivat hyvin mielellään munien liiskaamiseen ja kotilojahtiin, mutta emme onneksi löytäneet useampia. Isäntä keitti vettä ja lapset vahtivat ämpärin äärellä etteivät kotilot karkaa mihinkään ennen kuin kiehuva vesi kaadetaan niiden niskaan. Nyt sataa, joten heti aamulla lähden kotilojahtiin.

Mongolianvaahtera ei sitten tänä vuonna palelluttanutkaan latvaansa. Ehkä se kuuli kun suunnittelin sen korvaamista 'Tammelan kaunotar' -syreenillä. Olkoon nyt sitten tuossa kun kerta kasvuhaluja näyttäisi olevan.

Ensimmäinen punainen kirjopikarililja on auennut. Valkoisia on jo yhteensä viisi, punaisia nuppuja näkyy tämän lisäksi kaksi.

Keltainen kammotusnarsissi on edelleen yhtä keltainen.

Samassa penkissä kukkii myös ihana 'Delnashaug', jonka siirsin takapihalta tänne.

Jokohan tässä tuli kaikki mainitsemisen arvoinen viikonlopun tapahtumista? Ehkäpä. Öitä!

Tulput pulassa

Tiedättekö, milloin on oikea aika poistaa jänisverkot kasveilta? Luulin ennen, että sopiva hetki on silloin kun vihreää ruohoa ja meheviä voikukanlehtiä on niin paljon, ettei rusakoita huvita järsiä puisevia oksankärkiä. Eilen tajusin, että oikea aika olisi ollut ennen kuin tulppaanit työntävät nuppunsa esille. Niillä peijakkailla on nimittäin vahva hinku tunkea itsensä joka koloseen mikä vain kukkavarren ulottuvilla sattuu olemaan!

En edes tiedä, miten tämä voi olla mahdollista! Ehkä 'Hakuun' vain halusi käydä kurkkimassa kanadanatsalea 'Violettan' kukkanuppuja. Kovin pienestä rakosesta vain yritti tunkea itsensä läpi.

'Pink Impressionit' ovat saaneet itsensä melkoiseen sotkuun. Olisi pitänyt käydä aikaisemmin siirtämässä verkkoa tulppaanien keskeltä sivummalle. Kaksi kukkaa piti leikata maljakkoon, sillä ne eivät millään sopineet enää verkon silmästä läpi.

Ehdin poistaa melkein kaikki suojaverkot kasveilta ennen kuin piti lähteä töihin. Muutamalle pensaalle jäi vielä, mutta ne on nopea nostaa pois, kun seuraavan kerran pääsen pihahommiin. Eli tänään, jos vain ei sataisi vettä ihan koko päivää. Kukat eivät ole yleensä sadepäivänä kovin kuvauksellisia, mutta laitetaan nyt muutama kuva tämän hetken kukkasista. Kameraa on pikaisesti ulkoilutettu parin edellisen päivän aikana kun ei ole oikein muuta ehtinyt puutarhassa tehdä.

Nämä eivät ole pulassa, mutta kaipaisivat yhtä kipeästi poutasäätä kuin puutarhurikin. Lajike on 'Persian Pearl' ja ne päätyivät syksyllä patiolta nuotiopaikalle lähtevän polun viereen.

'Exotic Emperor' on ollut yllättävän pitkäikäinen tulppaaniksi. Tämä on yksi lempitulppaaneitani.

Nämä pienet tarhakylmänkukat kukkivat yhtä lukuunottamatta ensimmäistä kertaa.

Tämä taas on koristanut jo useampana vuonna kivikkorinnettä kauniilla kukillaan.

Narsissi 'Acropolis' kukkii myös ensimmäistä kertaa. Toivottavasti näistä tulisi oikein pitkäikäisiä ja hyvin lisääntyviä.

Kerroinkin jo edellisessä postauksessa, että kaksi 'Lemon Beautyn' viidestä sipulista on aivan väärää lajiketta. Sen lisäksi, että lajike oli varmasti väärin, myös kukan väri ja malli eivät voisi olla yhtään kauempana mieltymyksistäni. Tai no, saman mallinen kukka keltaisen ja oranssin kirjavana olisi voinut olla vielä kamalampi vaihtoehto. Nyt viides kukista on auennut ja onneksi se on oikeaa lajiketta. Sattui edes kolme viidestä oikein. Toivon, että keltaiset jäävät hyvin lyhytikäisiksi.

'Lemon Beauty' on muuttunut kukinnan edetessä saman näköiseksi kuin sipulipussin kuvassa. Ne keltaiset hirvitykset sen sijaan ovat vielä räjähtäneemmän näköisiä, mutta edelleen kirkuvan keltaisia.

Pensasryhmän valkoiset pikkusydämet ovat vihdoin alkaneet tuuheutua. Taustalla retkottavia hyasintteja. Aurinkopenkissä asustavat vaaleanpunaiset pikkusydämet ovat selvästi leviäväisempää sorttia.

Kukkapuiden kausi on korkattu meilläkin alkaneeksi, sillä takapihalla tontin rajan tuntumassa oleva yksirunkoinen tuomi on oikein komeassa kukassa. Se selvästi hyötyi siitä, että poistin monen neliömetrin laajuisen pihlaja-angervopöheikön sen juurelta. Kuusi vuotta sitten se oli reilu parimetrinen, mutkainen ja hento piiska, jolla oli muutama sivullepäin sojottava oksa lähinnä latvassa. Puolentoista metrin korkeudelta alaspäin kaikki oksat olivat kuivaneet valonpuutteeseen. Nyt siitä on varttunut kaunis kukkapuu, joka tuo hyvää tuoksua takapihalle. Runko on edelleen mutkalla, mutta sehän ei kukintaa estä.

Tuomi on yksi lempipuistani. Tämä yksilö vielä peittää sopivasti näkymää risuiseen kuuseen ja vattupusikoihin. Aivan pian tuomen alunen ja koko metsänpohja siitä meille päin muuttuu siniseksi, sillä lemmikit ovat viittä vaille kukassa.

'Laatokan Helmi' ehti taas luumuistamme ensimmäisenä kukkaan. Tänä vuonna kaikki takapihan luumupuut kukkivat, joten tiedossa on varmasti ihania näkymiä.

Luumuista puheenollen: viime syksyn alelöytö, 'Sinikka' -luumu, on vihdoin herännyt. Löysin siitä neljä pientä vihreää hiirenkorvaa. Yksi oli toiseksi ylimmässä oksassa, mikä on minusta aika lupaava merkki. Melko varmasti siihen alkaa tulla enemmänkin vihreää nyt kun se on vihdoin päättänyt herätä. Varjokujalle johtavan portin köynnöskuusama sen sijaan näyttää versovan ainoastaan lumirajan alapuolelta. Onneksi hanget olivat sen kohdalla melkein metrin paksuiset, joten ei tarvitse aivan maanrajasta lähteä kasvattamaan vihreyttä porttiin. Odottelen kuitenkin vielä hetken ennen kuin lähden leikkaamaan portin huipulla olevia oksia lyhyemmäksi. Jos kuusaman silmut vaikka leikkivät samaa piiloleikkiä kuin 'Sinikan' silmut.

Pian ensimmäinen atsaleoista avaa nuppunsa. Tämä on tänä keväänä istutettu 'Satomi'. Vaaleakukkaiseksi kasviksi tällä on yllättävän punaiset nuput. Oikeassa ylänurkassa näkyy tuomen alaoksia.

Hyvää viikonloppua! Säät suosikoon meitä puutarhahörhöjä!