Kyllä puutarhuria taas koetellaan!

Olen onnellinen tästä lämmöstä ja erityisesti siitä, että myös yölämpötilat ovat pysyneet turvallisesti kymmenen asteen tienoilla. Melkein kaikki taimet ovat siirtyneet joko ulos tai arimmat ulkovarastoon eikä illalla ole tarvinnut miettiä, pitäisikö jotain harsottaa tai nostaa yöksi sisälle. Olen istuttanut varmaan jo lähemmäs sata ruukkua taimia ympäri pihamaata eivätkä ne silti näytä vähentyneen yhtään! No, ehkä jossain vaiheessa saan viimeisenkin taimen istutettua.

Viime syksynä istutetut 'Replete' -narsissit ovat aukaisseet joukolla kukkansa. Ripottelin näitä pitkin kuvassa olevaa metsänreunapenkkiä sekä vasemmalle puolelle jäävään luumutarhaan. Kuvassa näkyy myös vanha jouluruusu.

Olen myös todella hyvilläni siitä, että toistaiseksi havaitut talvituhot koskevat ainoastaan yhtä pikkuampiaisyrttiä. Sen menetys ei kirpaise, sillä satoja itsekseen kylväytyneitä siementaimia vain odottaa pääsevänsä sen tilalle. Viime syksynä alelaarista hankittu 'Sinikka'-luumu ei ole vielä alkanut vihertää, mutta toisaalta sen kohdalta sulivat lumetkin viimeisenä. Annan siis vielä sille aikaa herätä. Olin myös löytävinäni kaksi pientä punahatun tainta ja yhden loistosädekukan. Löysin siis vihdoin paikan, jossa ne pystyvät meillä talvehtimaan! Tosin punahattujen löytyminen tarkoittaa sitä, etten voikaan istuttaa uutta revontuliatsaleaa ('Rosy Lights') niiden tilalle.

Olohuoneen ikkunanäkymä eilen illalla kuvattuna. Tänään on harmaampi sää. Edellisen kuvan narsissit erottuvat silmillä paremmin kuin kuvassa.

Ensimmäinen kirjopikarililjan kukka olikin valkoinen. Taustalla on myös yksi vaalea balkaninvuokko, jota en ole vielä ehtinyt näkemään avonaisena.

Monelle teistä on tuttua se, että työt haittaavat harrastusta. Näin keväisin harmitus kasvaa moninkertaisesti, sillä jo yhden päivän aikana tapahtuu valtavasti asioita. Syksyisin kukkasipuleita istuttaessa ei ole pienessä mielessäkään se, että kasvien istutuspaikat pitää vielä miettiä senkin mukaan, missä kukat ovat auki silloin kun itse on kotona niitä ihastelemassa. Luumutarhan krookukset, lummetulppaanit ja balkaninvuokot nimittäin ovat varjossa aamupäivästä siihen saakka kun lähden töihin ja myös silloin kun illalla tulen kotiin. Näen ne siis pääosin kukat supussa. Olin merkinnyt muistiinpanoihini istuttaneeni balkaninvuokkoa myös aurinkopenkkiin, mutta ei niitä ole löytynyt sieltä yhtäkään. Ehkä sekin on kranttu kasvupaikkansa suhteen eikä viihdy ihan joka nurkilla. Olen tämän kevään aikana huomannut, että minun kannattaakin satsata sellaisiin kasveihin, jotka pitävät kukkansa kiltisti auki ympäri vuorokauden ja säällä kuin säällä.

Sellaisia ovat esimerkiksi narsissit. 'Thalia'-orkideanarsissit ovat viihtyneet monta vuotta vallan mainiosti olohuoneen ikkunan alla, mutta tänä vuonna niitä on noussut mielestäni aika vähän. Ehkä niille pitää keksiä parempi paikka.

Sipulikukista kun on puhe, niin ei voi välttyä siltä, että välillä saa jotain aivan muuta kuin on ostanut. Viime keväänä yksi uusista 'Thalia'-narsisseistani oli kokonaan vaaleankeltainen kun muut ovat valkoisia. Väri sinällään oli ihan kaunis, joten siirsin vain kyseisen yksilön sopivampaan paikkaan. Tänä vuonna en voi sanoa hyppineeni riemusta kun näin, mitä viiden sipulin 'Lemon Beauty' -pussi pitikään sisällään. Kolme kukkaa on nyt auki eikä yksikään ole samanlainen kuin sipulipussin kuvassa. Neljännen nuppu näyttäisi olevan valkoinen ja viidennen väristä ei vielä saa selvää.

Tämän pitäisi olla 'Lemon Beauty', mutta sipulipussin kuvassa on kyllä hieman eri näköinen kukka. Saa nähdä, muuttuuko kukinnan edetessä oikeanlaiseksi. Tämä on kyllä nätti, joten ei sinällään harmita.

Ja sitten tämä! Kaksi avonaisista kukista on näitä. Vaikka kaverina onkin valkovuokkoa, belliksiä ja pari valkovoittoista narsissia, tämä räikeys sattuu silti silmiini enkä oikein pidä kukan mallistakaan. Siirto keltaiseen nurkkaan odottaa. Sattuisiko kukaan tietämään tämän lajikenimeä?

Etukäteen minulle aiheutti harmitusta se, että tälle päivälle ennustettiin runsaita vesisateita. Ja kyllä tänään on satanutkin, mutta ehdin kuitenkin aamupäivällä olemaan lasten kanssa reilun tunnin ulkona ja iltapäivällä itsekseni toisen mokoman ennen pikaista töissä piipahdusta. Maa oli läpimärkää, joten kitkeminen tai taimien istuttaminen ei houkutellut. Aloittelin sen sijaan suopuutarhaa ja eihän sekään ongelmitta sitten sujunut. Suunnitelma kun oli vain kantata alkajaisiksi reuna tulevan polun vierestä ja kärrätä kasvimaan käytäviltä multaa kukkapenkin kohtaan. Vanhaa reunamuovia irrottaessani muistin kiven, joka aiheutti harmia jo ensimmäisenä vuonna, kun kaivoimme tänne kasvimaan. Jos kivi olisi ollut puoli metriä oikealla, se olisi tullut juuri polun kohdalle ja olisi käynyt hyvin astinkivestä. Ongelmana onkin se, että ainoastaan sen kärki osui alkuperäisen polun kohdalle ja suurin osa jäi kukkapenkin alle. Pituutta ja paksuutta sillä on sen verran, ettei sitä ole toivoakaan saada käsipelillä ylös, joten päätin vaihtaa polun paikan sen kohdalle. Lapioin siis kiven päältä kaiken mullan "suon" toiselle reunalle. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä majapenkin puolelle loiva luiska kohti suota, jonka yli pääsee astinkiviä pitkin. Tilaa siihen ei enää ole, joten pengerrän majapenkin myös tältä sivulta pitkillä oksilla ja astinkivet tulevat heti oksareunuksen viereen. Nyt tulevat naapurinkin lahjoittamat oksat tarpeeseen!

Harmia aiheuttanut kivi näkyy poikittain tuossa, johon musta muovi päättyy. Kivi aiheuttaa myös vasta istutetun tuijan siirron, sillä nyt se tulee jäämään liian lähelle muovin ja vihreän narun osoittamaa polkua. Toinen siirtoa odottava kivi on kumpareen päällä raparperin vieressä.

Tämä päivä menikin sitten kivien kanssa, sillä ehdin myös kampeamaan kasvimaalta yhden kiven ylös. Sen pitkä ja terävä särmä löytyi nurmea poistaessa ja olisi jäänyt ikävästi esille hiekkakäytävältä. Vaikka kasvimaan multa on savista ja märkänä tiukkaa tavaraa, alkoi kivi liikahdella yllättävän helposti. Kuvittelin jo, että homma olisi odotettua helpompi. Pian kävi selväksi, että tämä on taas niitä tapauksia, jotka alkavat kesken taiston pistää kampoihin eikä ahdas tila helpottanut asiaa ollenkaan. Pitkän väsytystaistelun jälkeen sain kiven nitkuteltua maan pinnalle, mutta taidan tarvita isännän apua sen siirtämiseen.

Käytävä on tässä kohdassa noin 70cm leveä, joten voitte päätellä siitä kivenmurikan koon. Tässä olisi juuri passeli kivi nuotiopaikalle... aivan tontin toiselle laidalle!

Saa nähdä, mihin kivi lopulta päätyy. Isäntä kyllä sanoi, että hän voi siirtää sen nuotiopaikalle, jos niin haluan, mutta hän ei ole vielä nähnyt taistelupariaan. Voi olla, että kivelle keksitään paikka vähän lähempää. Positiivinen puoli asiassa on kuitenkin se, että kiven kohdalle uppoaa aika paljon maata, eli nyt on pikkuisen vähemmän multaa pois kärrättäväksi.

Sade yllätti myyränmetsästäjän. Tämä uitettu katti on kuljeksinut muutaman kerran tänäkin kesänä meillä. Ilmankos ei ole myyriä näkynyt.

Varjokuja on minusta viehättävä ilta-auringossa. Lilat esikot kukkivat oikeassa alanurkassa ja osa seinän vierustan ruukkukasveista on jo löytänyt tiensä tänne. Muutoksia on tulossa kunhan löytyy aikaa tarttua lapioon.

Ensimmäinen helmililjamätäs kukkii aurinkopenkin laitamilla.

Edellisessä postauksessa nämä kärhökaaripenkin tummanpinkit esikot eivät vielä kukkineet. Nyt kukkia on jo sen verran auki, että värin näkee.

Palloesikko kukkii ensimmäistä kertaa juuri niin kuin sen kuuluukin tehdä. Näille sopiva paikka on siis majapenkissä.

Sateisessa päivässä oli kuitenkin sen verran hyvää, että pyykkikone on laulanut ja ehdin myös kuluttamaan aikaa puutarhablogeissa. Olipa kiva taas hakea inspiraatiota postauksistanne!