Vappubileet!

Täällä on kuulkaas sellaiset vappuriehat käynnissä, ettei ole koronarajoitteista tietoakaan. Väkeä on suorastaan laumoittain ja koristukset vailla vertaa.

Löytyy vappupalloja...

... joista osa on juhlinnan tuiskeessa päässyt poksahtamaan.

Serpentiiniä on pyöritelty vähän vaikka minne. Osa vasta etsii sopivaa kietoutumiskohdetta, kuten vasemmassa alanurkassa oleva mustasilmäsusanna.

Pari vappuhuiskuakin löytyy. Etualalla "Pampula" (sirovuoripalmu), jonka melkein menetin viime kesänä. Nyt sain toisen tilaisuuden, katsotaan, kuinka käy.

Koruköynnös kurkottelee tarkkailemaan puutarhan vappupalloja.

Juhlijoita riittää, kuten näkyy. Eikä näillä ole tietoakaan edes turvaväleistä!

Eräät saapuivat paikalle linja-autolla. Anteeksi anoppi, mutta kourallinen ahkeraliisoja jouduttiin käännyttämään ovelta pois.

On isompia ja pienempiä juhlijoita.

Eri värisiäkin. Näillä ilmeisesti jutut menevät hyvin yksiin kun ovat kerääntyneet tällä lailla yhteen porukkaan.

Ja juhlat jatkuvat eteisessä. Täällä on vähän laimeammat koristukset. Loput juhlijoista ovat joutuneet jäähylle ulkovarastoon. Liian riehakkaat bileet nääs...

Keittiössä on tämän näköisiä vappuhuiskuja.

Ulkona on ollut jo useampana päivänä vähän toisennäköisiä vappupalloja. Tänään on tullut myös sellaista pehmeämpää valkoista sorttia.

Millaisia vappukoristeita teiltä löytyy ja onko kovatkin pirskeet jo menossa? Iloista vappua!

Saisiko aurinkoa?

Huhtikuun viimeinen viikko on jo melkein puolessa mutta ei tämä sää kovin keväiseltä tunnu. Ulkona on suorastaan jäätävää. Mitä oikein ajattelinkaan, kun viime viikolla melkein laitoin puutarhatoppahousuni pyykkikoneeseen muiden toppavaatteiden kanssa! Onneksi jätin ne vielä pesemättä, sillä käyttöönhän ne vielä pääsivät. Pilvinen ja kolea sää ei vauhdita sipulikukkien avautumista. Krookukset pitävät nuppunsa tiukasti supussa eikä muissakaan kukissa tapahdu juuri mitään. Heti kun aurinko näyttäytyisi, tulisi varsinkin takapihalle paljon väriä lisää, sillä suurin osa krookuksista on keskitetty sinne.

'Vanguardit' seisovat sotilaallisessa rivissä. Nämä jäivät viime syksynä metsänreunapenkin mylläyksessä siirtämättä muualle, joten siirto odottaa.

Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota siihen, onko osa krookuslajikkeista krantumpia viihtymään kuin toiset? Minusta 'Vanguard' ja 'Golden Yellow' ovat olleet luotettavia kukkimaan ja lisääntymään kun taas 'Pickwick' on selvästi epävarmempi. Aiemman postauksen hassusti heteensä ulos työntäneet krookukset ovat mitä luultavimmin 'Barr's Purple' -lajiketta. Ne näyttävät edelleen aivan samoilta, mutta niitä ei sentään voi syyttää huonosta talvehtimisesta. Varmaan kaikki sipulit, jotka istutin, ovat puskeneet nupun. Nyt näkyvillä olevista krookuksista 'Jeanne d'Arc' on pärjännyt melko hyvin varjoisassa paikassaan. Niilläkin on ehkä edessä siirto aurinkoisempiin maisemiin, jotta avonaisista kukista saisi nauttia pidempään kuin muutaman tunnin aamupäivästä.

'Pickwick' sai esille vain viisi nuppua ja muutamia lehtitupsuja. Kukkivat yksilöt ovat vielä mahdollisimman harvakseltaan, joten kovin näyttävää kukkalämpärettä niistä ei muodostu.

Olohuoneen ikkunan alla on rivi 'Jeanne d'Arc' -krookuksia, joista ensimmäiset ovat vasta alkaneet vapautua lumipeitostaan. Hauska, kun melkein kaikki niistä ovat paljastuneet hangen alta jo valmiiksi nuppuisena.

Esikotkaan eivät malta odottaa lumien sulamista ennen nuppujen väsäämistä.

Takanurkan isokevättähdet ovat pysyneet tiukasti nupullaan pilvisten päivien aikana. Samoin kaikki muut kevättähdet.

Vaikka on ollut todella koleaa, lumet ovat silti jatkaneet sulamistaan. Pääsin eilisaamuna jopa hakemaan pari kottikärryllistä multaa puutarhakompostista. Jäänsekaista sohjoa oli vielä parikymmentä senttiä kulkuväylällä, mutta kyllä siitä jo kottikärryt sai juuri ja juuri läpi kun voimalla runnoi. Sai taas pari kukkapenkkiä multakatetta niskaansa. Muita pihapuuhia en sitten ehtinytkään juuri tehdä mutta askel se on pienikin askel, varsinkin lumisateessa tehtynä. Seuraavana pitänee tarttua oksasaksiin ja leikellä marjapensaita ja hortensioita. Tai ainakin niitä, jotka ovat jo vapautuneet lumesta.

Kuvasta erottuisi selvästi luumupuiden juurella kukkivat krookukset, jos aurinko paistaisi. Aivan pation luokse kuvan alareunaan kaivattaisiin myös jotain aikaista kukkijaa. Ehkä kevätkurjenmiekkoja tai posliinihyasintteja...

Onneksi on niitäkin, jotka aukaisevat kukkansa, vaikka taivas olisi pilvessä. Kannatti jakaa viime kesänä lehtoimiköitä useampaan paikkaan, sillä emokasvi on vielä kokonaan lumen alla toisin kuin tämä jakotaimi.

Patiopenkissä sininen posliinihyasintti on vihdoin saanut ensimmäisen kukan auki. Vieressä valkoisia kavereita. Aurinkoisella säällä nämäkin olisivat varmasti jo kaikki auenneet.

Pilviset päivät ovat nostaneet selvästi näiden säällä kuin säällä kukkansa auki pitävien kasvien osakkeita. Kevätkurjenmiekat loistavat sinisinä lämpäreinä ja tämän postauksen loppupään kaverit vähän vaatimattomampina ryppäinä ympäri pihamaata. Esikot ja jouluruusut pitävät kukkansa auki kunhan pääsevät vauhtiin, mutta mitkä muut aikaiset kevätkukat ilahduttavat myös harmaista harmaimpana päivänä? Ne pitää nimittäin ehdottomasti muistaa syksyn kukkasipulihankinnoissa.

Kauemmin auki ollut rypäs jatkaa edelleen. Näistäkin tuo vasemmanpuoleinen on aavistuksen sinertävämpi kuin muut, mutta ei yhtä tumma kuin edellisen kuvan kaveri.

Tehtäisiinkö yhdessä manaus lämpimämpien säiden puolesta? Än yy tee NYT! Aurinko, tule esiin ja avaa kukkiemme nuput (tähän väliin itse kukin voi tehdä tyyliinsä sopivan intiaanitanssin)! Tätä toistetaan sitten niin kauan, että pilvet väistyvät, eikös vain? Liikunnallista päivää!

Vihdoin puutarhatöitä!

Minäkin pääsin vihdoin oikeisiin puutarhatöihin! Olipa ihana puuhastella kukkapenkeissä ja kuunnella lintujen laulua, vaikka sää oli mitä oli eikä meillä vielä kovin kummoisia puuhia edes voinut tehdä. Jopa kitkeminen oli mukavaa, kun pienet voikukat ja villisti maailmanvalloitukseen ryhtyneet oreganot lähtivät kevätkosteasta maasta kevyesti nyppäisemällä. Katkoin perennojen kuivuneita varsia kukkapenkkiin ja peittelin niitä kompostimullalla. Puutarhakompostorista olikin peräti parikymmentä senttiä pinnasta sulanut. Sekoitin viime syksynä kompostorin yläosaan useamman kottikärryllisen puunlehtiä ja pikakompostorin puolivalmista tuotosta, ja nyt seos oli muuttunut kuohkeaksi, mustaksi lehtimullaksi, jota oli ilo ripotella kukkapenkkeihin. Tahtia tosin hidasti se, että kottikärryillä ei vielä pääse puutarhakompostille, joten multa oli kannettava ämpärillä. Kunhan reitti on selvä (ja routa sulanut lopuista kukkapenkeistä) alkaa vimmattu kottikärrymaraton. Puutarhakompostiin pitää nimittäin saada tilaa tämän vuoden puutarhajätteille.

Maksaruoho 'Strawberries and Cream' tekee upean värisiä versoja, jotka erottuvat mustan kompostimullan ansiosta entistä paremmin.

Leikkaan yleensä perennoja sitä mukaa kun niissä on selvät alut näkyvissä. Poikkeuksen tekevät selvästi erottuvat mättäät, kuten purppurapunalatvat, joiden jäykät varrentyngät erottuvat varmasti leikattuinakin. Talven jälkeen on joskus hankala muistaa, mitä sitä tulikaan siirreltyä syksyllä tai mihin lykkäsi viimeiset alelaarilöydöt. Sitten kevään suuressa kitkemisinnossa saattaa tulla nyppäisseeksi uudet perennat rikkaruohoina kompostiin. Kuivuneet varret ovat muistin tukena niin kauan, että oppii tunnistamaan maasta nousevan kaverin tarkoituksella hankituksi kasviksi.

Kivikkorinteessä ei suuria muutoksia tapahtunut, sillä siellä ei ole muuta leikattavaa kuin kolme korkeaa maksaruohoa, kaukasiantörmäkukka ja muutama punatähkä, jotka retkottivat jo valmiiksi aivan maata myöten.

Kivikkorinnettä kuvatessa käpytikka lennähti valotolpan päähän työpajalleen.

"Menehän nyt takaisin hommiisi siitä äläkä minua tiiraile!"

On ollut ilo seurata lumien sulamista, sillä talvituhoja ei ole toistaiseksi löytynyt ollenkaan. Myös nelijalkaiset puutarhatuholaiset ovat pysyneet aika hyvin poissa. Muutamia rusakonsyömiä lehtitupsuja on löytynyt, mutta mitään korvaamatonta tuhoa ei ole tullut. Myyräntunneleita ei löydy sen enempää nurmikolta kuin kukkapenkeistäkään. Lisäksi näin viikko-pari sitten saman tummanharmaan pitkäkarvaisen kissan kuin viime kesänä, tallustavan kadulla. Jos kyseinen myyrienkauhu otti hengen viime keväänä aurinkopenkissä ja varjokujalla rellestäneeltä vesimyyrältä, toivotan katin hyvin lämpimästi tervetulleeksi taas partioimaan pihallemme. Olisipa joku yhtä tehokas peto myös punkkeja varten; Karosta on irrotettu jo kaksi iljetystä, vaikka koira ei ole edes rämpinyt metsässä.

Joku muukin oli käynyt silputtamassa perennoja... Myös yhden krookusmättään lehtiä oli käyty maistelemassa, mutta onneksi kukat olivat jääneet syömättä. Kuvan belliskään ei silputtamisesta häiriinny.

Aurinkopenkissä alkaa näkyä hyasinttien nuppuja. Tämän pitäisi olla vaaleanpunainen 'Fondant'.

Hämmennyin hetkeksi, kun huomasin näin ison nupun parivuotiaassa tarhakylmänkukan taimessa. Vastahan tästä suli lumet pois! Edes kivikkorinteen vanha yksilö ei ole vielä näin pitkällä!

Perennojen jako- ja siirtopuuhiin en ole vielä päässyt, mutta kaivoin muutaman krookuksen etupihan keltaisesta nurkasta viime kesänä laajennettuun osaan. Jostain syystä lähempänä seinustaa kasvaneet yksilöt olivat kituliaan oloisia, joten tämä oli viimeinen yritys pelastaa ne. Niissä ei ollut edes kovin kummoisia juuria, mutta jospa siirto penkin etureunaan auttaisi. Siirsin myös muutaman parempikuntoisen sipulin isompien ryppäiden reunasta, jotta saisin aikanaan penkin etureunan täyteen krookuksia. Olen miettinyt, josko näiden sekaan etsisi syksyllä jotain haaleankeltaista krookusta tasapainottamaan hehkuvaa keltaista. 'Golden Yellow' on nimittäin nimensä mukaisesti kullankeltainen ja varsinkin auringonpaisteessa se melkein häikäisee silmiä.

Neljä taaempaa rypästä ovat vanhoja, niistä kuvan alareunaa kohti on kolme siirrettyä pikkurypästä. Aivan etualalle laitoin paremmat sipulit, sillä tuosta sulaa lumet aikaisin. Ei heitetä hukkaan aikaista pälvipaikkaa! Vielä pitää hakea kompostia katteeksi.

Patiopenkkikin on siistitty, tosin puolet penkistä jäi vielä ilman kompostitäydennystä. Tarkkaan kun katsoo, niin kuvassa näkyy yksi kukkiva rypäs posliinihyasintteja. Kärhöistä 'Hagley Hybrid' on ainakin  hengissä.

Puutarhakompostorin lisäksi tyhjensin pikakompostoria. Kova pöhinä siellä oli käynyt jossain vaiheessa, sillä osa massasta näytti tuhkalta. Kesäisin, kun tulee enemmän seurattua kompostin lämpötiloja, samanlaista ainesta tulee yleensä silloin kun mittari käy vähintään 60 asteessa. Nyt en ole ihan niin kovia lämpötiloja havainnut kun siellä suunnalla ei tule pyörähdettyä ihan joka päivä. Kovasti se höyrysi nytkin ja kuumalta tuntui, vaikka mittari näytti tyhjennysvaiheessa vain 20 astetta. Kuumin massa taisikin olla mittarin yläpuolella.

Eteisessä saksalaisen halpakaupan liljat ja isoinkarvilleat ovat lähteneet hyvin kasvuun.

Sisällä taimet kasvavat sopivaa vauhtia. Kirvat meinaavat kiusata edelleen riippapelakuuta ja myös paria verenpisaraa. Chilit taitavat olla jo melkein menetettyjä tapauksia, sillä niitä kirvat suorastaan rakastavat. Perennakylvöksissä ei näkynyt pitkään aikaan uusia itämisen merkkejä, kunnes tänä aamuna löysin varastossa olevasta amerikanvuokkokylvöksestä ensimmäisen taimen. Myös yksi sininen loistosalvia oli itänyt. Toivon, että amerikanvuokkoja ilmestyisi lisääkin ja syysvuokot ottaisivat mallia.

Ensimmäinen pelargoni kukkii myös eteisessä. Nuppuja on jo aika paljon.

Sää muuttui sen verran koleaksi, että kävin peittelemässä varmuuden vuoksi ulkovarastossa olevat kasvit harsolla ja laitoin ämpärillisen lämpöistä vettä kasvien keskelle. Varastossa näytti olevan 4,5-5 astetta lämmintä, joten harso ja vesiämpäri pitävät kasvit varmasti turvassa lähipäivien kylmyydeltä. En kuitenkaan vie sinne uutta erää taimia ennen kuin sää lämpenee uudelleen. Iltapäivällä täällä oli hetken aikaa maa valkeana, mutta onneksi sade muuttui pian vedeksi. Toivottavasti olisi pysyvä olotila kun olisi täällä edelleen noita hankia sulatettavana ilman että uutta lunta tulisi vielä päälle lisää. Paksuimmat kinokset ovat juuri siellä puutarhakompostorille johtavalla reitillä. Mikä teillä on kevään etenemisen tilanne nyt? Näyttääkö harmaalta vai valkoiselta?

Tupsulakkiset krookukset

Sateinen sää on sulattanut lunta ja routaa vauhdilla. Kasveja nousee maasta kiihtyvällä tahdilla ja uusia kukkijoita ilmestyy melkein joka päivä koleasta säästä huolimatta. Isoimmat kukkaryppäät erottuvat jo ikkunoistakin katsottuna ja näkymät paranevat kun lisää kukkijoita liittyy sekaan.

Ensimmäinen kevätkurjenmiekka 'Alida' on aukaissut kukkansa. Tai ainakin luulen, että tämä vaalein on sitä. Kukka on myös hieman isompi kuin noilla "vanhoilla" kevätkurjenmiekoilla.

Aurinkopenkin kukinta näkyy jo aika kauas. Edellisen kuvan 'Alida' erottuu hienoisesti melkein kuvan keskellä. Niitä pitäisi olla useampiakin. Istutin tänne myös 'Frozen Planetia', mutta niiden kukkia ei vielä näy.

Takapihalle syksyllä siirtämäni kevätkurjenmiekat ovat alkaneet myös kukkia. Ihmetystä herättää niiden kavereina olevat krookukset.

Kaikki viime syksynä istutetut krookukset näyttävät tältä. Miksi ne ovat työntäneet heteensä (?) ulos nupusta kuin tupsulakiksi? Aiheuttaako pilvinen ja sateinen sää tällaista?

Pystykiurunkannuksetkin ovat vihdoin vapautuneet lumesta ja alkaneet työntää hauskoja tupsuja lehtikerroksen läpi. Lajike on se kaikille tuttu 'Beth Evans'.

Takapihalta lumet ovat melkein hävinneet... ja juuri lasten pelikentältä eikä kukkapenkistä!

Isoin jouluruusuista alkaa ilmestyä lumen alta. Nuppuja on lupaavasti tulossa.

Varjokujalta löytyi ensimmäinen lehtoimikkä. Sekin puskee mukavan runsaasti nuppuja.

Ei aukea, ei sitten millään tämä sinisävyinen kukkanen. Posliinihyasintilta se näyttää, kun vertaa vierellä oleviin valkoisiin, mutta väri on kyllä selvästi sinisempi. Aurinkoa kiitos, jotta arvoitus vihdoin ratkeaisi!

Osa kärhöistä on jo paljastunut lumesta ja kävinkin eilen illalla tutkimassa niiden tilannetta. Aurinkopenkin tiukukärhö 'Arabella' lähtee kasvuun kymmenen sentin korkeudelta ja myös maanrajassa oli lupaavasti silmuja tulossa. Yhtä loistokärhöä lukuunottamatta muissa ei ollut vielä elämää nähtävissä, tosin nepä eivät saaneetkaan juuri mitään erikoiskohtelua syksyllä. Viime kesänä pation viereen istuttamani kerrannaiskukkainen loistokärhö 'Kaiser' sai syksyllä puunlehtiä ja muutaman kuusenoksan suojakseen. Laskin myös sen versoja alemmas, jotta se saisi mahdollisimman suotuisan ensimmäisen talven. Erityiskohtelu taisi kannattaa, kuten seuraavasta kuvasta näkee.

'Kaiser' oli talvehtinut näin hyvin lehtien ja havujen suojissa. Silmuja löytyi monesta varresta.

Mukavaa viikonloppua!

Nuppujenmetsästyskierros

Kevätkukkarallin pronssisijalle ehätti eilen posliinihyasintti. Taisto oli todella kiivasta, sillä mitalisijoja havitteli monta sipulikukkaa ja muutama perennakin. Kierretään puutarha ympäri ja tutkitaan samalla nuppuilijoita ja lumitilannetta. Muistakaa vetäistä saappaat jalkaan, ettei tule lunta sukille!

Pronssimitalisti aukaisi ensimmäisen kukkansa eilen aamupäivällä. Iltaan mennessä kukkia oli auki useampiakin.

Aurinkopenkissä ensimmäinen isokevättähti 'Rosea' näyttää jo väriä.

Etupihalla ei muuten enää olekaan paljoa lunta ja isoimmat kinokset ovat vieläpä nurmikon kohdalla. Tarkasti kun katsoo, niin kiven varjossa näkyy muutama kevätkurjenmiekka ja kuvan oikeassa ylänurkassa keltaisia krookuksia.

Ensimmäinen bellis ei ihan ennättänyt saada kukkaansa auki ennen posliinihyasintteja.

Tämä luumutarhasta löytynyt krookuskaan ei aivan ehtinyt mitalitaistoon. Värin perusteella tämä olisi 'Vanguard', mutta en kyllä muista istuttaneeni niitä juuri tähän...

Luumutarhassa 'Kuntalan' alle on tulossa kunnon kevätkukkaniitty, sillä siirsin siihen viime kesänä violetteja isokevättähtiä, kaikki 'Concerto' -lummetulppaanit ja reilun kourallisen kevätkurjenmiekan sipuleita. Syksyllä istutin sekaan pari pussillista krookuksia ('Barrs' Purple'), isokevättähti 'Albaa' ja kirjopikarililjaa. Lisäksi sinne on istutettu aikaisemmin balkaninvuokkoja, joista en tiedä, nousevatko enää tänä keväänä. Perennoista aikaisin kukkivat tarhakylmänkukat ja bellikset.

Jos vain kaikki piipot puskevat myös kukan, tästä alueesta on tulossa aika kivan näköinen. Eikä mene kauaa kun ensimmäiset kukat aukeavat.

Takapihalta hanget ovat madaltuneet hyvää vauhtia. Luumupuiden alla on hauskat lumettomat ympyrät. Kummankin alle on istutettu krookuksia, mutta edellisen kuvan superympyrä on tuo taaempi. Se on istutettu ikkunanäkymiä ajatellen.

Violetti esikko oli valmistautunut kisaan varmasti jo syksyllä, mutta vauhti ei silti aivan riittänyt. Tämä löytyi viime syksynä kaivetusta osasta.

Patiopenkistä on jo routakin sulanut. Täältä löytyi pronssisijan saavuttanut posliinihyasintti. Patio sen sijaan ei ole ihan vielä lumeton.

Patiopenkissä oleva mysteerikasvi on selvästi sininen. Posliinihyasinttia tämänkin piti olla, mutta kovasti näyttää joltain muulta. Ehkä arvoitus ratkeaa huomenna.

Patiopenkissä möyri myös ensimmäinen näkemäni kimalainen. Ilmeisesti se ei löytänyt etsimäänsä lehtien seasta, sillä pörräsi hetken päästä tiehensä. Toivottavasti kävi tankkaamassa krookuksilla tai kevätkurjenmiekoilla.

Patiopenkistä oikealle... Lunta on vielä hyvin paksulti tontin eteläpäädyssä. Yöpakkaset ovat hidastaneet aika paljon sulamista kun metsä varjostaa puolet päivästä ja autotalli muutaman tunnin näin illasta.

Sisällä nurkat alkavat olla jo täynnä taimipurkkeja, vaikka olen vienyt jo melkein kaikki perennantaimet varaston puolelle. Siirsin tänään kodinhoitohuoneen lattialta gladiolukset, liljat ja isoinkarvilleat eteiseen, josta ne pääsevät pian varastoon. Antaa niiden nyt hetken aikaa ensin totutella viileämpiin oloihin. Varastoonkin pitää sitä paitsi raivata tilaa ennen kuin sinne mahtuu lisää ruukkuja. Mistähän noita taimia on taas noin paljon ilmestynyt? Onneksi seuraavat kylvöt ovat vasta toukokuun alkupuolella, kun kylvövuoroon tulevat kesäkurpitsa ja pavut.

Ylätasot täynnä, joten piti siirtyä täyttämään lattioita. Osa pikkuruukuista mahtuu onneksi isompien kasvien ruukkujen pinnalle. Pasuunankukan juurella on ruusukaalin ja kosmoksen taimia.

Saa nyt nähdä, millaiseksi sää keikahtaa lähipäivien aikana. Pilvisempää ja epävakaisempaa näyttäisi olevan, mutta ei onneksi kovin paljoa kylmempää. Olihan tässä muutama aika huikean kaunis ja lämmin kevätpäivä, joten ehkä pitää ottaa vastaan huonompaakin säätä välillä, ettei totu liian hyvälle. Laitoin jo liiterin nurkan sadevesisäiliöön ränninpätkän keräämään mahdollisia sadevesiä talteen. Lapioin myös lunta kasvimaalla olevaan saaviin siltä varalta, jos vaikka sattuukin tulemaan pitkä kuiva kausi toukokuussa. Aika usein toukokuussa on nimittäin ollut kuivaa eikä tilanne ole välttämättä helpottanut kesäkuussakaan, jolloin juuri tarvittaisiin vasta istutetuille kasveille vettä. Tänä vuonna ehdin ajoissa (tai ainakin luulen niin). Eipähän tässä ennustajia olla. Ehkä käykin niin, että nyt kun näin vaivaa vedenkeräyssysteemin virittelyyn, niin sateita ei tulekaan ennen heinäkuuta.