Projekti ötökkä 2025

Hyvää uutta puutarhavuotta! Palataan vielä viime kesän tunnelmiin lentävien tai maassa vipeltävien puutarha-apulaisten muodossa. Viime kesänä kuvasin nimittäin kolmatta kesää putkeen puutarhan hyönteisiä ja yritin selvittää niille nimiä. Tavoitteena oli päästä taas vähintään sataan erilaiseen ötiäiseen ja koostaa niistä kollaasit blogiin. Nyt, kun puolitavoitteellisia seuraamisvuosia on jo useampi, niin alkoi huomata selvemmin eroja hyönteislajien määrissä eri vuosina. Tunnistamisessa erittäin hyvänä apuna on taas ollut inaturalist-sovellus. Ilman sitä vain murto-osa tämän jutun hyönteisistä olisi saanut nimen.

Joku tunnistamatta jäänyt kimalainen kavereineen jaloangervon kukinnolla.

Kimalaisista tein sen havainnon, että viime kesänä loiskimalaisia ei ilmeisesti ollut niin paljoa kuin kesällä 2024. Tai sitten niitä ei vain sattunut osumaan kuviin. Muita kimalaisia oli mukavan runsaasti. Erityisesti peltokimalaisia pörräsi todella paljon.

Kimalaisia

Ylärivissä: joku mantukimalaisryhmän kimalainen, kartanokimalainen ja toinen tunnistamatta jäänyt mantukimalaisryhmän kimalainen.

Keskirivissä: pensaskimalainen, peltokimalainen, kivikkokimalainen ja koiraspuolinen mantukimalainen.

Alarivissä pitkäsiipikimalainen, tarhakimalainen ja kaakonkimalainen.

Mehiläisiä

Ylärivissä: mahdollisesti joku alpimehiläinen, punajalkavakomehiläinen ja kahdessa viimeisessä kuvassa joitain simamehiläisiä.

Toisessa rivissä: ehkä joku hietamehiläinen, raitamaamehiläinen, joku maamehiläinen ja tunnistamatta jäänyt mehiläinen.

Kolmannessa rivissä: joku iskosmehiläinen, ehkä koloseinämehiläinen ja tarhamehiläinen.

Alarivissä: verimaamehiläinen ja seuraavissa kuvissa ehkä joitain vakomehiläisiä.

Erilaisia erakkomehiläisiä osui vuonna 2024 kameraan enemmän kuin viime kesänä. Kollaasin vakomehiläisetkin saattoivat olla kaikki samoja punajalkavakomehiläisiä. Ainakin minusta ne näyttivät samoilta mutta inaturalistin asiantuntijoilta ei muille sen tarkempia tunnistuksia herunut. Ehkä joku varma tuntomerkki jäi puuttumaan kuvista, vaikka laitoin monesta yksilöstä useampia kuvia eri kulmista, jos vain olin ehtinyt sellaisia saada. Hyönteishotellissa monena vuonna asuneita vuohenkellosoukkomehiläisiä ei viime kesänä näkynyt muistaakseni yhtäkään. Sen sijaan kollaasin vasemmassa laidassa olevia iskosmehiläisiä hotellissa ja sitä myötä myös puutarhassa oli paljon.

Loput pistiäiset sekä pari muutakin hyönteistä.

Ylärivissä joku ampiainen, joku hyönteishotellin erakkoampiainen ja ahmaspistiäinen.

Keskimmäisessä rivissä joku karvasääski, hyttynen, kärhöpistiäinen (!!!) ja nuijakärpänen (Conops quadrifasciatus).

Alarivissä kolokultiainen, ehkä kaskashukka, ehkä kirvahukka ja joku ampiainen.

Ampiaisia viime kesänä oli jonkun verran. Niistäkään ei ota selvää, olivatko kaikki räystäsampiaisia vai oliko seassa pensasampiaisia ja mitä muita niitä nyt onkaan. Hyönteishotellissa sen sijaan taisi häärätä vain yksi erakkoampiainen. Hyttyskuva osoitti, kuinka omistautuneita lapset välillä tälle ötökkähaasteelleni olivat. Kuopus kysyi yhtenä päivänä, kun olimme ihan tarkoituksella etsimässä hyönteisiä, että onko minulla hyttysen kuvaa. Ei ollut, joten hän päätti seisoa paikoillaan niin pitkään, että hyttynen laskeutui käsivarrelle ja hihkui sitten minut kuvaamaan. Kärhöpistiäinen näkyi jo alkukesällä ja suorastaan säikähdin, saanko nyt niistä uuden ongelman itselleni. Koko loppukesän tarkkailin kärhöjä mutta en löytänyt sen enempää aikuisia pistiäisiä kuin niiden toukkiakaan. Saattoihan alppikärhöpuskissa joku yksittäinen toukka ollakin mutta ei niistä vielä näkyviä tuhoja tullut. Peukut pystyssä, että kyseessä oli joku yksittäinen harhaililja.

Erilaisia kovakuoriaisia

Ylärivissä: kimalaiskuoriainen, joku siemenkiitäjäinen, pihalantiainen (tuli hepankakan mukana) ja ehkä aitosysikiitäjäinen.

Toisessa rivissä ehkä pikiseppä, seitsenpistepirkko ja etanahaiskiainen.

Kolmannessa rivissä joku lehtisarvisen toukka (kompostorissa viihtyvät kulta- ja kuparikuoriaisen toukat ovat samannäköisiä mutta paljon isompia, tuo löytyi nurmikkoa kaivellessa), kuutäpläpirkko ja samassa kuvassa sen koteloita ja pajukilpiköitä. Kuvan alla pikkukuvassa kuutäpläpirkon toukka sekä pajukilpiköitä, toukan vieressä metsätorakka ja oikealla reunassa ehkä kupariseppä.

Alarivissä kuparikuoriainen, ahopirkko, museokuoriainen sekä isokantohärkä.

Jostain syystä parissa mustaherukassa oli viime kesänä paljon pajukilpiköitä. Pian herukan oksiin alkoi ilmestyä hurjannäköisiä mustia toukkia, joita osasinkin jo epäillä jonkun "hyviksen" toukiksi. Ahneesti näyttivät vetelevän kilpiköitä suihinsa. Aikaa myöten toukat koteloituivat ja lopulta yhdessä pensaassa oli jopa kolmekymmentä aikuista kuutäpläpirkkoa tekemässä selvää lopuista kilpiköistä. Eron voi huomata, kun katsoo toukkakuvaa ja vertaa sitä siihen, jossa on koteloita ja aikuinen pirkko. Näin ne luonnon omat torjuntajoukot toimivat, kun ei vain itse mene turhaan sotkemaan tasapainoa.

Luteita, kaskaita, jääriä.

Ylärivissä viherluteen nymfi neljännen nahanluonnin jälkeen, viherluteen nymfi (2. tai 3. nahanluonnin jälkeen?), töpökukkajäärä, kaskas (Evacanthus interruptus) ja sen alla pensaskaskas.

Keskimmäisessä rivissä viherkukkajäärä, härmejäärä ja himmeämarmorilude.

Alarivissä lehtikantojäärä, marjalude, ehkä marjaluteen nymfi ja kirjokaulusluteen nymfi.

Mikä lie toukka löytyi mansikasta.

Perhostoukkia

Ylärivissä ehkä jonkun yökkösen toukka, ehkä ruostesiiven toukka ja joku metalliyökkösen toukka.

Alarivissä ketohopeatäplän toukka, pähkinäyökkösen toukka ja pilkkuiltayökkösen toukka.

Pähkinäyökkösen toukka oli varsin hauskannäköinen ilmestys sarvitupsuineen. Se oli alkanut kehrätä puupinon päällä olleeseen muoviin itselleen koteloa ja löytyi, kun siirsin muovia syrjään halkojen päältä. Hetken aikaa kyllä ihmettelin lajin varmistuttua, mistä pähkinäyökkönen olisi meille tullut kun eihän täällä kasva pähkinöitä. Netti tiesi kertoa, että perhonen on erittäin yleinen ja toukan ravinnoksi kelpaavat lehtipuut ja pensaat, kuten koivut, lepät, pajut, pihlajat, haavat ja mustikka. Mistä sitten nimi pähkinäyökkönen? En tiedä.

Päiväperhosia

Ylärivissä metsänokiperhonen, angervohopeatäplä, sitruunaperhonen ja paatsamasinisiipi.

Keskirivissä tesmaperhonen, herukkaperhonen, neitoperhonen ja lanttuperhonen.

Alarivissä naurisperhonen, keisarinviitta naaras sekä koiras ja amiraali.

Viime kesä ei ollut kovin kummoinen perhoskesä. Yhden nokkosperhosen ehkä näin mutta siitäkään ei ollut kuvia. Naurisperhosia lensi aikalailla normaali määrä mutta kaikkia muita näkyi todella vähän. Elokuussa tuli muutamia keisarinviittoja, neitoperhosia ja amiraaleja mutta selvästi vähemmän kuin aiempina kesinä. Olikohan edellisessä vuodessa tai talvessa jotain, mikä aiheutti tuhoja toukille vai kylmä kesäkuuko niiden määrään vaikutti?

Pienempiä ja vaatimattomamman näköisiä perhosia.

Ylärivissä omenatuikekoi, kaalikoi ja pihamittari.

Keskirivissä saniaisperhonenen, ehkä pesäkoisa, suruyökkönen ja aaltomittari.
Alarivissä agriphila-suvun perhonen (joku heinäkoisa tms.), niitty-yökkönen ja mäkikenttämittari.

Aaltomittarin kuvaaminen olikin hauska tapaus. Huomasin sen lentävän hunajamarjapuskaan ja tietysti menin kännyköineni perässä, jotta saisin sen kuvattua. Pensaan oksaa nostaessani se lähti lentoon minua kohti mutta en huomannut, mihin se oikein livahti. Pyörin ympyrää ja tutkin turhaan paidanhelmat ja housunlahkeet. Luovutin, käänsin kännykän suojakuoren kiinni ja sieltähän se perhonen sitten löytyi; se oli jäänyt suojakuoren ulkopintaan lepäilemään. Onneksi se oli ihan kuoren laidalla, niin sain sen kuvattua ennen kuin ohjasin sen takaisin pensaaseen.

Sekalainen setti kaikenlaisia ötiäisiä.

Ylärivissä muurahainen (pihamauriainen?), kukkaravukki ja saaliiksi jäänyt kärpänen, ehkä viirukorsikki saaliineen sekä tuntemattomaksi jäänyt hämähäkki kai vahtimassa pesäänsä.

Keskirivissä tummavyöskorpionikorento, isolampikorento ja punasyyskorento.

Alarivissä kaksi erinäköistä heinäsirkkaa ja ehkä kilpiriipukki.

Kesällä 2024 sain kuvattua monta erilaista sudenkorentoa mutta viime kesänä kuviin tallentui vain kaksi eri lajia. Punasyyskorentoja lenteli todella paljon loppukesästä mutta alkukesällä muistelen nähneeni myös ruskohukankorennon, joita meillä on näkynyt joka kesä. Korentojen kuvaaminen on vain todella haastava tehtävä, elleivät ne satu laskeutumaan johonkin lähelle riittävän pitkäksi aikaa.

Erilaisia kärpäsiä

Ylärivissä ruutukärpänen, ehkä Phaonia angelicae ja tummasiipivaskinen.

Toisessa rivissä narsissikärpänen, joku tunnistamaton kukkakärpänen, ehkä keilasiin kuuluva kukkakärpänen ja sen alapuolella ehkä Hydrophoria lancifer tai Phaonia angelicae.

Kolmannessa rivissä joku kärpänen, leucophora-suvun kärpänen ja myopa-suvun kärpänen.

Alimmassa rivissä isokimalaiskärpänen, ehkä niittypetokärpänen ja xylota-suvun kärpänen.

Tämän kollaasin kärpäsistä narsissikärpänen ajaa minut varmaan kohta hermoromahduksen partaalle. Viime kesänä niitä surrasi todella paljon ja niiden ärsyttävä pörinä syöpyi melkein selkäytimeen. Aivan kuin kimalainen huutaisi todella väkinäisellä äänellä "äääää" lentäessään. Lapsetkin oppivat tunnistamaan narsissikärpäsen heti kun osoitin heille ensimmäisen sellaisen ja he kuulivat sen äänen. Lahjoin heidät pyydystämään niitä: palkkiona kahdesta minulle tuodusta tunnistettavasta raadosta he saivat puoli tuntia kännykkäaikaa. Jokusen tunnin pelikaikaa he sitten saivatkin tienattua kärpäsjahdissa. Miksi sitten näin suuri inho yhtä kärpäslajia kohtaan? Niiden takia puutarhassani ei kannata kasvattaa narsisseja, sillä toukat syövät sipulit. Yhden munivan naaraan jäljiltä jopa kymmeniä sipuleita voi tuhoutua kokonaan. Täysikasvuinen toukka on parin sentin mittainen ja melkein sentin paksuinen, joten mistään harmittomasta pikkumadosta ei ole kyse. Kärpäsille kelpaavat narsissien lisäksi myös niiden lähisukulaiset, joten ilmeisesti vaaravyöhykkeessä ovat ainakin lumikellot ja mitähän muitakin vielä lisäksi. Ja ritarinkukkia en saa enää missään tapauksessa viedä kesäksi ulos, sillä niiden sipuleihin kärpäset munivat varmasti. Tästä aiheesta onkin tulossa lisää tarinaa lähiaikoina.

Mukavampia kukkakärpäsiä

Ylärivissä vyömesikirvari, joku aitosurrilaji, joku hoikkakirvari ja toinen hoikkakirvari.

Toisessa rivissä kalvasisokirvari, ehkä joku laikkukirvari, vaapsasvieras ja oikeassa laidassa pikkukuvissa ylempänä ehkä phasia-suvun kärpänen ja alempana ehkä juovahakakirvari.

Komannessa rivissä suipposurri, pikkupuuhari, ampiaisvieras ja koukkuisokirvari.

Neljännessä rivissä aitosurukärpänen, kaksi eri näköistä parvikirvaria sekä joku keltakirvari.

Kukkakärpäsiä lenteli myös viime kesänä todella paljon ja niistä löytyi monta itselleni ennestään täysin uutta lajia. Toisaalta kesällä 2024 runsaasti näkyneitä piha- ja pistesurreja ei viime kesänä osunut kameran eteen yhtään. Pakkohan niitäkin oli olla mutta joskus kuvaaja ja kuvattava eivät vain kohtaa. Yllättävän hyväksi hyönteiskasviksi muuten osoittautui valtoimenaan kukkiva purppuraheisiangervo 'Diabolo'. Sieltä löytyi niin kukkakärpäsiä, mehiläisiä, kimalaisia kuin kovakuoriaisiakin.

Kuka muu näkee tässä koukkuisokirvarin kuvassa laulajan mikrofoneineen?

Jos kaikissa tämän postauksen kuvissa on eri lajeja, niin silloin sain kuvattua 130 ötökkää. Määrä oli suunnilleen sama kuin kesällä 2024. Ja vaikka jokunen sama laji olisi sattunut tulemaan kuviin, niin kyllä näistä silloinkin ainakin 120 erilaista lajia kertyi. Olen tyytyväinen.