Miksi täällä on talvi? sanoi kuopus

Kuulin aamulla hyvin närkästyneellä äänensävyllä esitetyn kysymyksen, kun kuopus heräsi ja näki ikkunasta ulos. "Koska yöllä on satanut lunta", esikoinen totesi kylmän viileästi ja siihen sävyyn, että toinen on nyt ihan hoopo kun ei päivänselvää asiaa tajua. Kuopukselle vastaus ei riittänyt, sillä hän alkoi inttää vastaan: "Eilen näkyi nurmikkoa ja kesä oli tulossa. Ja nyt on taas talvi. Nyt piti olla kesä!" Voisin itse yhtyä kuopuksen mielipiteeseen, sillä ei luminen maisema kovin miellyttävä yllätys ollut, vaikka olihan se sääennusteiden perusteella odotettavissa.

Krookus 'Golden Yellow' pilkistelee lumen seasta.

Tummat 'Harmonyt' ja 'Alidat' ovat jo sulaneet auringon lämmössä. Etualan 'Frozen Planet' on nyt todellakin nimensä veroinen.

Olohuoneen ikkunasta avautuvaa maisemaa ei tarvinne selitellä tämän kummemmin...

Kylvin pari viikkoa sitten niitä Samettihortensian arvonnassa voittamiani kuivakukkaseoksen siemeniä. Olen pitänyt kylvöksen koko ajan eteisen viileydessä. Ensimmäiset itivät reilussa viikossa ja melkein päivittäin jossain purkissa näkyy itämisen merkkejä. Kahdessa ei näy vielä mitään. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kasvattelen hyvää kokoelmaa erilaisia heiniä. Arvelin (ja te myös) siementen perusteella, että varmaan suurin osa onkin heiniä, mutta siemenpussista ei saanut yksiselitteistä varmistusta asialle. Nyt onkin jännittävää seurata, millaisia näistä kasvaa ja jääkö joku laji kylvölistalle jatkossakin.

Purkeista pilkistelee vähän isompaa ja pienempää itua. Kylvin jokaista siementä kolme kappaletta.

Siinäpä osa taimista ja kuva kunkin siemenestä siihen rinnalle. Siementen kuvat ovat keskenään samassa mittakaavassa (mutta ei tietenkään suhteessa taimipurkkeihin).

Ylläolevassa kuvassa F oli siemen, jota veikattiin unikoksi. Taimi ei minusta kuitenkaan unikontaimelta näytä, eihän sen sirkkataimi ole heinämäinen vai muistanko ihan väärin? F, H, K ja J itivät samana päivänä, 24.4, joten K lienee kasvuvauhdistaan päätellen jotain kookkaammaksi kasvavaa sorttia.

H lienee "aikuisenakin" jotain leveämpilehtistä lajia. Tuleekohan E:stä samantapainen kun taimi vähän kasvaa? Näillä oli samankaltaiset, vähän lituskat siemenet, vaikka erojakin löytyi (kts. edellinen kuva).

L oli minusta siemenenä hauskin: kookas ja kauniin kiiltävä. I olisi voinut olla jonkun kukkakasvinkin siemen, samoin minikokoinen G, jonka taimi ilmestyi vasta eilen näkyviin (kuva G:n ja D:n välissä). Heiniä taitavat kumpikin silti olla, kuin myös D.

Saisi nyt sää lämmetä, jotta saisin tämän purkkiheinäpeltoni ulos tai edes ulkovarastoon. En uskaltanut käydä pariin päivään tarkistamassa ulkovaraston lämpötilaa, ettei ovea aukaistessa lämpö karkaisi, mutta juuri äsken kävin siellä pintalämpömittarin kanssa. Toissa-aamuna siellä oli napakan pakkasyön jälkeen 2,5 astetta lämmintä. Meillä on käynyt kolmena yönä lämpötila peräkkäin -7 asteessa ja tuullut kylmästi, mikä jäähdyttää helposti kaikki vähänkään kevyemmät rakenteet. Varaston lämpötila olikin nyt tippunut 1,5 asteeseen. Taimet ovat siis turvassa edelleen, jos ei vain tule enää kovin pahoja pakkasia. Onneksi on sentään luvattu aurinkoisia päiviä, niin varasto vähän lämpenee öitä varten. Oli hyvä, että siirsin aremmat taimet minikasvareiden ja harsojen alta varastoon, sillä ensimmäisen kunnon pakkasyön jälkeen suojien sisällä oli lämpötila laskenut pakkasen puolelle. Mittasin tänään myös kasvimaalla lämpötiloja. Taivasalla olevissa lavoissa maanpinnan lämpötila oli -9,5 astetta (talon seinässä oleva mittari taitaa siis näyttää ainakin 2 astetta liian korkeita lukemia). Yksinkertaisen harson sekä kennolevykaton alla oli -4,5 ja muovisen minikasvihuoneen sisässä -3,5 astetta. Harso ja minikasvihuone ovat tosin tuulensuojaisemmassa kohdassa kuin kennolevykatto, mikä varmasti vaikutti eroon. Lämpötiloista näkee selvästi sen, että pienemmän pakkasen uhatessa kylmänkestävien taimien voi luottaa selviävän minkä tahansa suojan alla, jopa yksinkertaisen harson.

Afrikansinisarja on lähtenyt kasvuun eteisessä. Olisikohan tänä vuonna tulossa jo useampi kukkavarsi?

Daalia odottaa edelleen multaa, jota minä laiskimus en ole ehtinyt käydä ostamassa. Myös gladiolukset odottavat multaa. Viidestätoista mukulasta neljässätoista on jo juuria.

Minun piti itse asiassa eilen käydä multaostoksilla ennen töihin lähtöä, mutta kulutin aikani kollegan syntymäpäiväkortin viimeistelyyn ja lahjan paketointiin. Silloin kun kunnon korttiaskarteluinspiraatio iskee, käytän siihen yleensä (aivan liian) paljon aikaa ja näprään juttuja, joita moni ei välttämättä edes harkitsisi tekevänsä itse. Kollega on vapaa-ajallaan intohimoinen hevosharrastaja ja hänen talliltaan kävin viime kesänä hakemassa muutaman säkillisen tuoretta pollen parasta puutarhaani. Niinpä sain idean ikuistaa korttiin heidän tallilleen viime kesänä syntyneen varsan. Mallina käytin kollegan viime kesänä lähettämää kuvaa. Hahmottelin mallin, siirsin sen korttipohjalle ja aloin vedellä pienellä mattoveitsellä milli kerrallaan muutaman päivän ikäisen varsan hahmoa esille. Vaikka kortin kuva on käyttämästäni tekniikasta johtuen hyvin pelkistetty, onnistuin ilmeisesti ikuistamaan eläimen piirteet tarpeeksi tunnistettavasti, sillä kortin saaja tunnisti saman tien kuvasta heidän varsansa ja oli hyvin otettu tällaisesta muistamisesta.

Korttipohjassa oli valmiina koukeroiset kimallekuviot. Kortin sisälehdeksi laitoin tummanvihreän kuviopaperin, jotta varsan hahmo erottuisi hyvin. Sisälle liimasin vielä vaaleanvihreästä helmiäispaperista palan tekstiosan taustaksi. Numero on kevyesti koholla.

Kortin lisäksi pakkasin lahjaksi ruukullisen omasta puutarhasta kaivettuja krookuksia ja kevättähtiä.

Saatesanoina ohjeistin kollegaa istuttamaan nämä kukkapenkkiin tai nurmikolle. Ne lähtisivät aikaa myöten leviämään ja kukkisivat aina hänen syntymäpäivänään.

Yön aikana sataneet lumet ovat aurinkoisista kohdista jo sulaneet, mutta varjopaikoissa ei ole tapahtunut mitään edistystä. Jospa päivän mittaan kuitenkin lämpenisi edes sen verran, että uusien lumien lisäksi myös pikkuisen vanhaa häviäisi. Edistystä se olisi sekin. Huomenna olisi kiva päästä tekemään jotain ulkona mutta puuhailtava on aika vähissä, jos maa on jäässä tai hangen alla. Eiköhän sitä kuitenkin jotain keksi. Jos ei muuta, niin aloittaa sitten toukokuun kylvöt vähän etuajassa (ja samalla toivoo, että loppukuu olisi lämmin!). Säästä huolimatta iloista vappua kaikille!

Jatkoa viikonlopun touhuihin

Edellinen postaus tuli niin täyteen kevätkukkia, että osa viikonlopun puuhista jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Ja tietysti mukaan mahtuu pikkuisen alkuviikonkin kuvasaalista. Otetaankin heti alkuun muutama kukkakuva piristämään tätä harmaan sateista aamupäivää. Luumutarhassa 'Kuntalan' juurella jänisverkon sisässä oli vallan suloisia kukkijoita.

Maanantain ehkä hellyttävin otos. Krookus 'Barr's Purple' kukkii hangen keskellä ja vierestä nousee lummetulppaani 'Concerto'.

Kavereitakin löytyy. Näillä on oikeasti hirmuinen kiire kukkia. Sulasta kohdasta näyttäisi nousevan kirjopikarililjaa.

Ilmeisesti katsoivat, että koska muutkin ovat jo kukassa, pitää heidänkin kiirehtiä. Etualalla myös kaksi kevätkurjenmiekka 'Harmonyn' kukkaa.

Harjasin autotallin edestä pihdasta karisseet neulaset ja kävynsuomut puun juurelle. Sammaloitunut betoni ja viime kesänä tekemäni kivetty kulkuväylä kasvimaalle tulivat taas näkyviin.

Lauantain puutarhapuuhat keskittyivät oikeastaan kokonaan kasvimaan puolelle. Pitkän talven jälkeen oli suorastaan nautinnollista kaivella varastosta kottikärryt, hara ja kaikki lapiot tositoimiin.  Kasvimaalla häärätessäni ihmettelin, kuinka ihmeessä en tullut aikaisemmin ajatelleeksi autotallin vierustan mahdollisuuksia. Lunta oli enää kapea suikale laidassa mutta kaikki kasvilavat olivat lumettomia. Muutamassa laatikossa oli vähän routaa lumenpuoleisella sivulla, mutta muuten ne olivat täysin sulaneet. Pihdanpuoleisessa kulmassa olevaan lavaan kylvin jo syksyllä mm. palsternakkaa ja sunnuntaina päätin ripotella rivien väleihin pikkuisen retiisiä. Niin ja etanarakeita varmuuden vuoksi. Tänä vuonna otan heti alkuunsa luulot pois pelto- ja valepeltoetanoilta. Lava sai harson päälleen, jotta mikään muu otus ei käy keräämässä etanarakeita suihinsa.

Etualalla oleva laari on tasoitettu kylvökuntoon. Taaemman lavan päälle siirsin aiemmin esittelemäni minikasvihuoneen. Lavaan on syksyllä istutettu valkosipulia ja lauantaina kylvin niiden väliin porkkanaa. Ja etanarakeita.

Sain isännältä syntymäpäivälahjaksi minikasvihuoneiden lisäksi myös tämän lavakauluksen päälle tulevan kannen, jonka isäntä kasasi eilen. Loput lumet sulivat muuten tästä nurkasta pois maanantaina.

Onko kellään vastaavaa kansiviritelmää? Kannen kennolevy on päistään avonainen, eli levyn sisällä kulkevat urat ovat auki. Jos ne olisivat tukittuja, kansi ehkä pitäisi paremmin lämpöä ja estäisi ötököiden ja roskien pääsyn kennolevyn sisään. Toisaalta kertyisikö kannen sisälle silloin kosteutta? Kasvihuoneissahan käsittääkseni suositellaan teippaamaan tai tukkimaan silikonilla kennolevyjen päät, jotta sisälle ei kasvaisi levää tai pääsisi ötököitä. Levy on liimattu kanteen, joten teippiä siihen ei saa, mutta olisiko siitä haittaa vai hyötyä, jos pursottaisi silikonilla vaikka ylemmän sivun umpeen? Lava kyllä tuntuu pitävän lämpöä tuoltaankin ja jos päät ovat auki, sisälle tulleet roskat ynnä muun töryn saa varmaan puhallettua paineilmalla pois. Kuinka tekisitte tällaisessa tapauksessa? 

Kansi pysyi ainakin tyynellä säällä hyvin auki. Huomaatteko lavan keskellä pienen risukartion?

Istutin syksyllä tähän "kannelliseen" lavaan neljä minikokoista palsternakkaa ja merkkasin kohdan risuilla. Palsternakoista ei olisi jäänyt kuorittuna mitään syötävää, joten ajattelin, että kokeillaan, jos vaikka kukkisivat tänä kesänä. Kylvin sunnuntaina samaan lavaan pitkän kasvukauden vaativaa mustajuurta. Tuossa lavassa on hyvin kuohkea, hiekkainen multa, jollaisesta mustajuuri pitää. Myöhemmin sen ja palsternakkojen seuraksi on tulossa mm. hernettä ja mangoldia.

Neljästä palsternakasta kolme on lähtenyt kasvuun ja jännityksellä odotan, tekevätkö ne pelkästään lehtiä vai tulisiko niihin jopa kukkia. Papanat niiden ympärillä ovat tietysti etanarakeita.

Ilmeisesti eräästä lavasta jäi viime kesänä yksi sipuli korjaamatta (ne kasvoivat muutenkin huonosti etanoiden takia). En keksi, mitä muutakaan tämä voisi olla. Näiden seuraksi kylvin toistaiseksi vain etanaraetta.

Vertailun vuoksi: vanha kasvimaa oli ennen tuossa keskellä kuvaa. Lunta on vielä ainakin 30cm. Mikä loistoidea olikaan siirtää kasvimaa autotallin viereen!

Talven aikana osa kasvimaan hiekkakäytävistä oli tiivistynyt. Arvelinkin niin käyvän ja hiekkaahan jäi viime vuodelta sopivasti yli täydennyksiä varten. Kasa oli edelleen hangen alla mutta päätin kaivaa sitä jo hieman esille, jotta se lähtisi sulamaan. Hiekkakasan löydettyäni totesinkin sen olevan jo sulaa, joten raahasin kottikärryt hangen läpi patiolle johtavalle laatoitukselle ja kärräsin pari kuormaa hiekkaa etupihan kautta kasvimaalle. Tulihan siinä muutama kymmenen metriä ylimääräistä ajelua verrattuna siihen, että olisi päässyt suoraan nurmikkoa pitkin huristelemaan, mutta keväällä sitä virtaa vaan riittää vähän ylimääräisiinkin maisema-ajeluihin. Ihan niin energinen en ollut, että olisin lähtenyt hangen läpi täysinäisiä hiekkakärryjä puskemaan.

Sieltä sitä hiekkaa vain alkoi löytyä kasvimaan käytäville ajettavaksi.

Hetki sitten esitellyistä sipulinvarsista tuli mieleen, että kellariin jemmaamani mysteerimukulat ovat viikon vesiastiassa köllöttelyn jälkeen kaikki hereillä. Pienin alkoi työntää juurta alle viikossa ja keskikokoinen seurasi perässä. Ennen kuin isoin ehti edes herätä, pienin puski versonkärjenkin esille. Keskikokoinen on keskittynyt vain juurten tekoon ja viimein suurinkin heräsi. Pitkään sillä menikin verrattuna näihin muihin. Eteisessä daalia ja gladiolukset ovat myös alkaneet heräillä ja alkavat pian kaipailla multaa juurilleen.

Päätin ruukuttaa nämä, sillä pelkäsin varsinkin keskikokoisen lähtevän pian kävelemään itse lähimpään kukkaruukkuun. Pitää ruukuttaa gladioluksetkin ennen kuin koko poppoo juoksee tiehensä.

Tänä aamuna lapset huomasivat aamupalaa syödessään, että naapurin pihalle meni kissa toisen naapurin talon nurkalta. Ehdin itse näkemään otuksesta sen verran, että tajusin katin olevan sama mikä viime kesänä näkyi muutaman kerran pihallamme. Otin kameran ja kyttäsin ikkunoista, sillä arvelin sen pian tulevan tänne. Eikä mennyt kuin muutama minuutti, kun kissa näkyi aivan olohuoneen ikkunan alla seinän varressa. Hyvin määrätietoisesti se tassutteli kulman ympäri ja ohikulkiessaan ruiskaisi terveisensä talon nurkkaan. Matka jatkui patiolle ja sieltä sen näköisin askelin liiterin kulmalle, että ei ollut kollinroikale ensimmäistä kertaa varmastikaan rajojenmerkkauspuuhissa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että satunnainen vierailija käy myyrämetsällä täällä ja saa tulla vaikka siliteltäväksikin, mutta reviirin raja voisi minun puolestani kulkea vaikka metsän puolella eikä rakennusten nurkissa. Niin ja vessana ei tarvitse sitten käyttää hiekkapolkujani tai lasten hiekkalaatikkoa!

Kissa esittelee, että patiolla ei tarvitse enää lumeen tassujaan upottaa ja kolmiopenkistä on pieni pätkä reunakiveystä sulanut. Liiterin nurkalla taisi olla ilmeestä päätellen vallan muikeita tuoksuja. Lopuksi tietysti omat hajut päällimmäisiksi (jääkööt kuva siitä toimenpiteestä laittamatta).

Karo ei kissan hajuista välitä, mutta ilmoittaa, että talven yli hangessa marinoituneet jänönpapanat ovat nyt tulleet esille valmiina nautittavaksi. Ovat erityisen herkullisia näin aurinkokuivattuina (kuva sunnuntailta).

Nyt on viikonlopun (ja tämän aamun) tärkeimmät tapahtumat raportoitu. Minulla on edelleen olleet ne muutamat taimet ulkona ympäri vuorokauden. Toissayönä oli käynyt -4 asteessa ja vähän pelkäsin, että joissakin ruukuissa saattaisi näkyä paleltumisen merkkejä. Huoli oli kuitenkin turha, sillä kaikki kasvit olivat eilen edelleen virkeitä. Muutamaksi seuraavaksi yöksi voi tulla jopa -7 asteen pakkasia ja kun päivälämpötilakaan ei ole kuin muutaman asteen plussalla, harkitsen jo osan siirtämistä varastoon. Laitoin illalla minikasvihuoneen ja syyssyrikän päälle kolminkertaisen harson, mutta ehkä sekään ei riitä, jos niiden alta ei saa nostettua lähtölämpötilaa kovin korkeaksi. Ehkä pitää käydä lämpömittarin kanssa tutkimassa tilanne ja päättää sitten, kuinka menettelisi. Varastossakin olisi kyllä taimille tilaa mutta se siirtämisen vaiva... Kaikenlaisia päänvaivoja sitä ihminen kehittelee itselleen!

Kukkakevät!

Hihii, nyt on meilläkin raportoitavaa niin paljon, että joutui ihan rajaamaan osan seuraavaan postaukseen. Eilisen pilvinen ja kolea sää sai olon tuntumaan lievästi sanottuna petetyltä kun koko viikon ajan oli niin aurinkoista ja lämmintä. Onneksi tänään on meilläkin aurinko helottanut täydeltä terältä ja näin vihdoinkin kaikki nupullaan olleet krookukset avonaisina.

Keltaisen nurkan 'Golden Yellow' hehkuu auringossa.

Istutin samaan penkkiin syksyllä pussillisen 'Romancea'. Miten hassun pienet kukat sillä onkaan!

Toivoin 'Romancen' tasapainottavan 'Golden Yellow':n voimakasta keltaista. Minusta tämä yhdistelmä toimii.

Vielä nämä ovat vähän harvakseltaan mutta onpahan tilaa levitä.

En vielä siisti perennapenkeistä kuivia varsia. Jospa ne vähän suojaisivat kasvuaan aloittelevia perennoja yöpakkasilta ja toivon mukaan hyvin lyhyiksi jääviltä kylmiltä jaksoilta. Puutarhakomposti olisi jo ainakin pinnasta sula, mutta reitillä sinne on vielä sen verran paljon lunta ettei ole toivoakaan päästä kottikärryillä kuljettamaan multaa kukkapenkkeihin. Yhden ämpärillisen vein sieltä kasvimaalle, minkä vuoksi jouduin tyhjentämään kummastakin kumpparista pari kourallista lunta. Kasvimaalla olen puuhastellut jo ihan kunnolla, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Tänään jatkoin etupihan kiveyksen esille kaivamista. Nurmikko ja apila eksyivät viime kesänä ihan kunnolla kiveyksen päälle, joten pieni siistiminen oli tarpeen.

Melkein sain jo siistittyä kiveykselle levittäytyneen nurmikon, lumipenkan kohdalla oli vielä sen verran jäässä, että tekemistä jäi seuraavaan kertaan.. Aurinkopenkin kevätkurjenmiekat näkyvät jo pitkälle, vaikka vasta muutama rypäs on kukassa.

Olen edelleen aivan lääpälläni näihin kevätkurjenmiekkoihin. Ihana kun ne pitävät kukkansa auki säällä kuin säällä. Suurin osa tästä on 'Harmonya' ja vaaleammat seassa vasta kukintaansa aloittelevaa 'Alidaa'.

Oikeassa reunassa kaksi 'Alidaa', muut 'Harmonya'.

Mitä tulee Koska kukkii? -haasteeseen, niin oma veikkaukseni oli krookuksille 26.4. ja kevätkurjenmiekoille 27.4. Ensimmäinen kevätkurjenmiekka oli auki 21.4. ja krookus joko samana päivänä tai 22.4. Töiden takia en voinut seurata niiden kehittymistä. Ensimmäisten posliinihyasinttien kohta vapautui lumesta eilen ja tänään niissä oli jo nuppuja näkyvissä. Todennäköisesti ensimmäinen niistä aukeaa 25. tai viimeistään 26. päivä, joten nekin olisivat silloin muutaman päivän etuajassa. Veikkasin lehtoimikän aukaisevan kukkansa samana päivänä kuin posliinihyasintin, eli 28.4. mutta kaikki lehtoimikkäpaikat ovat vielä hyvin tukevasti lumen alla. Pitäisiköhän niiden kohdalta käydä vähän avittamassa...? Tetenarsissit alkavat jo nousta mullan seasta mutta niillä ei ole yleensä ollut mikään kiire aloittaa. Veikkasinkin niiden kukkivan vasta 9.5, mutta ehkä se on kuitenkin liian myöhään. Vai onkohan? Hui, miten jännää!

Myös ensimmäiset 'Frozen Planetit' alkavat aueta. Minusta kaikki toissasyksynä istuttamani yksilöt ovat nousemassa mutta se varmistuu sitten kun/jos kukkivat.

Jossain vaiheessa kesää työvälineet väistämättä katoavat ainakin hetkeksi mutta minä tein nyt ainakin oman ennätykseni. Onnistuin nimittäin hukkaamaan istutuslapion, jota käytin eilen kasvimaalla. Käytin pitkän tovin varastoa penkoessani ja kierrellessäni pitkin pihamaata lapion perässä. Ei löytynyt, joten juduin raahaamaan rautalapion lumihangen halki metsän reunaan. Huomasin nimittäin siellä pari kukkivaa kevättähteä, jotka piti tietysti pelastaa omalle pihalle. Luulin jo viime keväänä kaivaneeni turvaan viimeiset edellisen asukkaan jäljiltä jorpakkoon joutuneet kevättähdet, mutta vielä niitä löytyi muutama. Niiden mukana nousi muutama pätkä valkovuokon juurta, joissa oli jo juuri ja juuri maan pinnalle ehtineitä versoja. Ne istutin etupihan pensasryhmään syyshortensian juurelle.

Hassua, että ensimmäinen kukkiva kevättähti löytyi kukkapenkin sijaan metsästä. Tässä ovat jo kolmiopenkissä päivänkakkaroiden keskellä.

Pensasryhmässä vanha kohtaa hellyttävästi uuden kun hortensian viimevuotisten kukkien seasta nousee laukkojen lehtiä.

Näyttääpä jo kesäiseltä. Paitsi tuo ikkunasta heijastuva viimeinen lumiläntti autotallin katolla.

Vanhin jouluruusuista on vapautunut lumesta ja alkaa nostella sekä lehtiään että nuppujaan taivasta kohti. Ensimmäinen kukkakin on jo auki.

Kivikkorinteestä löytyi hyvissä voimin sekä vanha tähtilevisia (iso vasemmalla) että viime keväänä kasvattamani levisian siementaimet.

Perjantaina töistä tullessa löysin luumutarhasta 'Barr's Purple' -krookukset valmiina kukkimaan lumen keskellä. Kuva on otettu jänisverkon takaa.

Tänään samaiset krookukset saivat kukkia ilman kylmää kaulaliinaa. Vieressä kevätkurjenmiekan lehtitupsuja ja ihan kuvan yläreunassa nuppuilevia kevättähden alkuja.

Jos se ei vielä käynyt ilmi, niin tänään olen nauttinut oikein perusteellisesti puutarhasta! Oliko teilläkin mitä mainioin puutarhasää?

Ja tietysti työpäivän aikana!

Tähän aikaan vuodesta työt haittaavat harrastusta erityisen paljon. Huomasin sen taas eilen, kun töihin lähtiessäni tein kameran kanssa pikakierroksen puutarhassa ja illalla tein saman kierroksen uudelleen. Kuinka paljon sitä voikaan tapahtua asioita yhden päivän aikana!

Kauempaa katsottuna kiven edessä ei näkynyt aamulla vielä juuri muuta kuin piippoja ja viimekesäistä törkyä.

Ihan läheltä löytyi ensimmäinen aukeamassa oleva kevätkurjenmiekka. Kevätkurjenmiekan piippojen seassa on myös kevättähti 'Rosean' piippoja ja nuppujakin.

Illalla töistä kotiin tullessa ensimmäinen kevätkurjenmiekka oli tietenkin jo auki. Nuo muut varmaan aukeavat tämän päivän aikana.

Keltaisen nurkan krookuksissa tapahtui tämän verran päivän aikana (yläkuva aamulla, alakuva illalla. Taisi kyllä sattua kameraan eri yksilöt. Ovatkohan nämäkin jo olleet auki?

Vähän on siinä ja siinä, ehdinkö näkemään krookuksia auki tämänkään päivän aikana, sillä keltaiseen nurkkaan alkaa paistaa aurinko vasta iltapäivällä. Tänään on tosin lyhyempi työpäivä, joten ehkäpä krookukset ovat vielä auki sitten kun palaan kotiin.

Ainakaan maksaruohot eivät ehdi kukkaan työpäivän aikana! 'Strawberries and Cream' tekee näin söpöt pinkit versot.

Meillä on lunta vielä aika reilusti, vaikka koko ajan hanget painuvatkin. Viime viikonloppuna heittelin patiolta lunta nurmikon kohdalle. Iso laatoitettu alue talon eteläpuolella luovuttaisi nimittäin lämpöä pitkälle yöhön, mikä vauhdittaisi kummasti lumien sulamista. En ole lapioinut kukkapenkkien päältä lunta vielä muualta kuin aurinkopenkin kevätkurjenmiekkojen kohdalta. Osa kasveista on sellaisia, minkä toivoisin pysyvän vielä unten mailla niin kauan, että pidempien pakkasjaksojen vaara alkaa olla ohi. Takapihan alppiruusun juurelta kävin muuten vajuttamassa varjon puolelta lunta sen verran, että alppiruusun alta maa alkaa sulaa. Siihen osuu aurinko enemmän kuin kärhökaaripenkin alppiruusuun, joten koin viisaimmaksi varmistaa, että se alkaa saada maasta kosteutta. Eipä se maa kovin kummoisessa roudassa edes ollut, joten ehkä tein turhaa työtä.

Patiopenkki taitaa olla seuraava kokonaan sulanut istutusalue. Kärhöseinäkkeen edessä on posliinihyasinttia, joka varmaan alkaa kukkia ensi viikolla jonkun työpäivän aikana...

Taimipöydillä tapahtuu asioita hitaammin kuin ulkona. Vauhti ei päätä huimaa muilla kuin kelloköynnöksillä, joiden tarttumakärhiä pitää käydä kurittamassa päivittäin. Tänä vuonna osa taimista on kasvanut minusta poikkeuksellisen epätasaisesti. Purppurarevonhännistä ja ahkeraliisoista osa on kasvanut todella reippaasti, osa ei pidä mitään kiirettä ja moni näivettynyt alkuunsa. Itämisongelmiakin on ollut ainakin samettikukkien kohdalla. Kylvettyjen samettikukan siementen määrä taitaa lähennellä jo kahtasataa ja taimia on silti alle 30 kappaletta. En keksi oikein muuta syytä kuin sateisen elokuun. Tuskinpa itämisprosenttia nostaa se, jos pölyttäjät eivät ole käyneet hoitamassa hommiaan. Tänä vuonna pitää olla paremmin hereillä ja kerätä siemeniä vaikka heinäkuussa, jos säät ovat silloin olleet otollisia. Loput viime kesän siemenistä viskaan kasvimaalle, niitä ei tällä itämisprosentilla kannata säästellä ensi kevääseen.

Punaluppioista sain ainoastaan tämän yhden taimen. Sen seurana on erinomaisesti itäneitä himalajanesikoita. Kaivoin niistä osan varovasti toiseen purkkiin, jotta kaikilla olisi tilaa kasvaa.

Samaan aikaan suunnilleen samankokoisina koulittuja riippapetunioita, kaikki saaneet saman verran lannoitusta ja kasvaneet yhtä valoisassa. Muuten latvoisin näitä, mutta haluan nähdä, minkä värisiä mikäkin on.

Tomaatit ovat kasvaneet hyvin. Pitääkin viikonloppuna laittaa niiden ruukkuihin lisää multaa nyt kun ovat selvästi kotiutuneet isompaan multatilaan.

Taimiruuhkaa helpotti kummasti se, että sain vietyä kylmänkestävämpiä taimia ulos. Taimihuoneen pöytä on edelleen hyvin täynnä, mutta eteisestä vapautui reilusti tilaa. Viikonloppuna pitää siirtää taimihuoneesta osa eteiseen, niin saa koulittua seuraavan erän kesäkukkia ja ehkä kylvettyä jotain lisää. Aion myös tarkistaa, onko eteisessä vielä jotain, mikä pärjäisi ulkona minikasvihuoneessa. Ensi viikolle oli tosin luvattu taas napakampia yöpakkasia, mutta uskon taimien silti pärjäävän. Harsoille kun ei ole vielä tässä vaiheessa kevättä muuta käyttöä, niin voi vaikka laittaa kaikki minikasvaria suojaamaan ja ämpärillisen lämmintä vettä taimien seuraksi.

Taimipöytä tällä hetkellä. Osa kelloköynnöksistä on keittiön ikkunalla.

Siinäpä oli muutaman päivän tapahtumat pähkinänkuoressa. Viikonloppua kohti!