Sisustus uusiksi!

Tämä pienikukkainen orkidea se vaan jaksaa kukkia jatkuvasti vuodesta toiseen.

Jotenkin kummassa kevään eteneminen korreloi aina sisustamisvimman kanssa. Oletteko huomanneet saman? Kaikki aurinkoiset ikkunat käydään kriittisellä silmällä läpi ja mittaillaan, sopisiko kenties varaston nurkassa lojunut pieni lipasto ikkunan eteen tai voisiko jollain näppärällä ratkaisulla saada johonkin lisää tilaa. Meillä vierashuoneen taimipöytä alkoi uhkaavasti täyttyä, joten piti kääntää katse eteisen puolelle. Hain varastosta mummon vanhan silityslaudan, joka on uskollisesti palvellut pari vuotta taimipöytänä. Aiemmin koulitut perennantaimet siirtyivät vierashuoneesta eteiseen, samoin pari talviunilta herännyttä.

Myös kaksi pelakuulaatikkoa siirtyivät kukkahyllyn alatasolta silityslaudan päälle perennantaimien seuraksi. Niiden takana ikkunan edessä on verenpisara ja lattialla pasuunankukka, joka on edelleen unten mailla.

Eteisessä onkin vielä tilaa suurelle joukolle pikkutaimia, sillä kukkahyllyn alatasolle mahtuu monta ruukkua ja lattialle lisää. Äärimmäisen tilanpuutteen iskiessä voin vielä laajentaa pikkuisen silityslautaa laittamalla sen päälle tarjottimen tai levyn. Pitää vain huolehtia siitä, että taimiruukut on sijoitettu tasaisesti. Muuten saattaa käydä keinulautailmiö... Niin ja onhan eteisessä kaksi amppelikoukkuakin vapaana. Siirsin nimittäin kirvojen valtaaman riippapelargonin eteisestä keittiöön, jossa se on eristyksissä kirvaherkistä pikkutaimista. Keittössä on teippirulla käden ulottuvilla, joten kirvoja tulee ehkä metsästettyä säännöllisemmin. Pelakuun siirtokin sai aikaan pienen ketjureaktion, sillä keittiön ikkunalta piti siirtää kirjavalehtinen muratti ja kultaköynnös pois. En halunnut kirvojen leviävän niihin. Kultaköynnös pääsi vierashuoneeseen seinän viereen ja muratti eteiseen.

Eteisen ja vessan välinen ikkuna olkoon tästä lähin murattikasvattamo (valkoruukkuinen on se keittiöstä tuotu yksilö). Näyttävät muuten kivoilta vessan puoleltakin katsottuna, joten ehkäpä tämä jää murattien vakituiseksi talvetuspaikaksi.

Afrikansinisarja on herännyt topakasti kasvuun ja näyttäisi, että lehtitupsuja on taas tänä vuonna monta enemmän kuin viime vuonna. Rohkenisiko toivoa jo useampia kukkavarsia? Kaverina pienempi karjalanneidoista.

Eteisen eteläikkunallakin sopu sijaa antaa ja vielä mahtuu pari ruukkua, jos hätä tulee.

Jättiverbena on herännyt hyvin talviuniltaan. Typistin siitä jo pari pisintä latvaa. Kuvan yläreunassa näkyy alppikärhö 'Albina Plenan' pistokastaimen lehtiä. Sekin on lähtenyt hyvin kasvuun.

Tänään oli taas kevääntekopäivä. Navakka tuuli ei haitannut, kun vastassa oli puoli vuorokautta kestäneen sateen pehmittämä jää ja komea auringonpaiste. Ihan vielä ei pääse ulkorappusilta viemään roskia ilman nastakenkiä, mutta eiköhän pääsiäiseen mennessä ole edes kapea väylä avattu.

Aika hyvän kulkuväylän sain jo nakuteltua ja keskeltä pihatietä löytyi ohuempi kohta, josta sula alue alkaa nopeasti laajentua.

Reilu pari metriä jäi vielä seuraaville päiville naputeltavaa. Hanget ovat vajuneet muutamassa päivässä arviolta parikymmentä senttiä, vaikka edelleen ovat aika paksuja.

Lapsilla oli hauskaa, kun kokeilin, kuinka ison jääpalasen saan kerralla irti. Tämän liikuttelu olikin jo astetta haastavampaa suuren koon ja liukkauden takia.

Etsin ensimmäisiä krookuksenpiippoja sulaneesta kukkapenkin nurkasta. Löytyi kaikkea muuta. Minkä syksyllä tekemättä jättää, sen keväällä edestään löytää.

Tämän päivän puuhiin mahtui myös pikkuisen perennantaimien koulimista sekä tuoksuherneen ja kosmoksen kylvämistä. Kosmosta kylvän lisää suoraan kukkapenkkiin heti kun lumet sulavat, mutta varmuuden vuoksi esikasvatan muutaman yksilön, jotta kukinta aikaistuisi. Kunhan siemenet itävät, vien taimipurkin eteiseen, niin taimista tulee tanakampia. Myös tuoksuherneen taimet pääsevät pian kasvuun päästyään viileään. Toivon tuoksuvaa ja kukkarunsasta kesää, joten kylvin tuoksuherneitä melkein 40 kpl. Ehkä ihan kaikki siemenet eivät idä...

Aloituskuvan orkidea alkaa uhmata jo painovoimaa. Pitänee istuttaa se uudelleen ennen kuin se tipahtaa lattialle. Vieressä on samasta kasvista kolme vuotta sitten irrotettu poikanen ja kuvan ulkopuolelle jää toinen keiki.

Aurinkoisia maaliskuun viimeisiä päiviä!

Ruukkujen lumipesua ja muita kevätpuuhia

Kesäaika alkoi ja sen kunniaksi ihana lämmin, auringonpaisteinen sää helli tänään meitä. Jos ei olisi ollut lunta, olisi voinut lämpötilan perusteella luulla, että ollaan jo toukokuussa. Ränneistä kuului iloinen lorina ja lapset löysivät ensimmäiset kuravellit. Karokin on jättänyt parit kuraiset tassunjäljet terveisiksi rusakoille. 

Kuratassu-Karo nautiskeli kuraleikkien välissä auringosta lumessa pötkötellen.

Pihaantulossa jääkerros rusahti sen verran lupaavasti jalan alla, että hain rautalapion ja avitin pikkuisen kevättä. Kummasti lumet alkavat sulaa nopeammin kun aurinko lämmittää päivän verran tummaa kiveystä, joka jatkaa sulatushommia vielä pitkään auringonlaskun jälkeenkin.

Aamulla liukastelu alkoi heti rappusilta.

Nyt pääsee jo pari askelta sulaa kiveystä pitkin. Kuistin vierustaltakin lähti aikamoinen pala jäätä pois.

Kivikkorinnettä oli parin päivän aikana paljastunut kelpo siivu. Kasvejakin alkaa jo pilkottaa. Suurin osa vihreästä on keltamaksaruohoa.

Tämä vihreä matto on kangasajuruoho 'Magic Carpet'. Tänä vuonna sen talvehtiminen onnistui näemmä oikein mainiosti.

Piti tuostakin kohdasta vähän vauhdittaa sulamista. Pian reunasta pääsee liukastelematta hakemaan postin.

Nyt viimeistään tuli varmistus sille, että kasvimaan paikanvaihdos oli viime kesän paras päätös. Lumi on sulanut aikamoista vauhtia autotallin ja aidan välistä ja seinän vierustalla on jo metrin verran maata näkyvissä. Samaan aikaan lumipenkka kutistuu aidan puolelta vastaan. Vielä viikko sitten rusakot pääsivät melkein koipiaan nostamatta kulkemaan verkkoaidan yli ja sitä ne olivat ahkerasti tehneetkin. Nyt lumet ovat painuneet niin paljon, että rusakot eivät pääse hyppäämälläkään aidan yli. Ensimmäisestä kaksikerroksisesta lavakauluksesta näkyy jo reunaa. Suurin osa kasvilavoista on yksikerroksisia, mutta ei mene kauaa kun nekin alkavat paljastua. Aion kokeilla ainakin porkkanan aikaista kylvöä heti kun maanpinta on vain sulanut. Muistaakseni minulle jäi vielä palsternakankin siemeniä, jotka pääsevät myös ensimmäisten joukossa multaan.

Laitoin syksyllä tähän nurkkaan kaksi lavakaulusta päällekkäin ja jos hyvin käy, syyskylvetyt palsternakat ja joku muu (pinaatti vai mitähän siihen rivin laitoinkaan?) alkavat pian itää.

Vaikka kevät onkin edennyt ison harppauksen, ei ehkä tarvitse ihan vielä alkaa marjapensaiden kevätleikkausta miettiä...

Lapsille piti keksiä ulkona uutta viihdykettä, sillä saman kuravellin hämmentäminen ei sujunut enää sovussa. Olin silloin kantamassa varastosta taimiruukkuja rappusille seuraavia koulintoja varten ja keksin kysyä, haluaisivatko lapset tehdä niillä lumikakkuja. Taka-ajatuksena minulla oli tietysti se, että ruukut esipuhdistuvat siinä touhussa ja lisäksi pihan korkein kinos saa kevyen mutakuorrutuksen ja sulaa nopeammin.

Likaiset ruukut ovat nyt melko puhtaita ja pihalle syntyi pieni konditoria. Muutama kakku sai vielä "suklaata" koristeeksi. Maistuis varmaan sullekin!

Kuraleipurien työskennellessä Karo käytti nenäänsä. Tällä kertaa etsittävänä oli ihan omia nappuloita, ei jäniksenpapanoita.

Ajatella; maaliskuuta ei ole jäljellä kuin pari päivää ja sitten on huhtikuu! Maaliskuu jo pikkumaistiaisiksi maata näytti, mutta huhtikuu on täällä päin sitä aikaa kun lumet lähtevät ja ensimmäiset kevätkukkijat alkavat esitellä kukkiaan. Kuukauden kuluttua voi olla kukassa jo ainakin krookuksia, kevätkurjenmiekkoja, posliinihyasintteja ja lehtoimiköitä, ehkä jouluruusujakin. Miten kutkuttava ajatus!

Kevätkevätkevät!

Kyllä se kevät on jo tännekin ehtinyt! Tehdäänpä kierros hyvin keväisessä puutarhassamme. Kuvitelkaa talitinttien titityyt kuvien oheen, täällä ne nimittäin vielä laulavat kolmitavuisesti. Piippoja ei kuitenkaan kannata kuvista etsiä, sillä niitä ei ole eikä varmaan tulekaan ainakaan pariin viikkoon. Muita kevään merkkejä sentään näkyy, kuten vaikkapa hangen alta paljastuvia asioita.

Kulkue hiippalakeissa ja viitat päällään. Etelästäkö ovat vaeltaneet tuomaan ensimmäiset merkit keväästä?

Kivikkorinne on vielä paksun hangen alla, mutta reunassa näkyy jo aavistus ensimmäisistä kivistä. Aitakin on ilmestynyt hienosti kinosten alta.

Takapihalla ei vielä paljoa maata näy. Hanget ovat kuitenkin madaltuneet jo varmasti 10-15 senttiä.

Kasvimaalla seinänvierus on jo alkanut sulaa, mutta vielä ei näy edes ensimmäisiä kasvulavojen nurkkia. Kunhan routa alkaa sulaa, aloitan käytävien nurmipinnan poistamisen, jotta myöhemmin keväällä saadaan laitettua hiekkaa tilalle.

Hetki menee, että saa vietyä ensimmäisiä taimia ulkoilemaan. Täältä on silloin tällöin vähän avitettu rautalapiolla enimpiä jäitä pois.

Kompostorillakin on taas kaikki hyvin.

Varjokujan risulintu ui syvisssä vesissä.

Kyllä täällä jo kukkapenkkiäkin näkyy, ettäs tiedätte!

Kevään merkkejä näkyy kellarissa yhä kiihtyvällä tahdilla. Daalian juurakko, gladiolukset ja karjalanneito olivat sentään vielä unten mailla, mutta muut pukkaavat versoa vähän turhan aikaisin. Toin karjalanneidon jo sisälle heräilemään, mutta kaikkien muiden pitäisi malttaa odotella vielä ainakin pari viikkoa. En nimittäin aio tuoda isompia kasveja ollenkaan sisälle, vaan nostan kellarin yläpuolella olevaan varastotilaan siinä vaiheessa kun ulkona alkaa pysyä lämpötila säännöllisesti plussan puolella. Silloin varastossa ei enää mene pakkaselle, vaikka yksittäisiä pakkaspäiviä olisikin välissä. Daalian ja gladiolukset sentään herättelen alkuun sisätiloissa ja vien varastoon vasta sitten kun ovat kunnolla heränneet.

Kellarissa syyssyrikkä kurkottelee kattoa kohti. Samoin kärhöt. Hortensiatkin alkavat jo herätä. Malttakaa vielä hetki!

Kylvölautalla ei kovin paljoa eloa näy. Samettiruusuista on itänyt kuusi ja niistäkin kolme on alkanut näivettyä heti alkuunsa. Kolme kunnon tainta otan jo multaan kasvamaan.

'Maja' -tomaateista yhdestä pilkottaa kunnon juuri ja jo pikkuisen sirkkalehteäkin. Toisesta näkyy pikkuisen juurta, muut vielä nukkuvat.

Aurinko paistaa kirkkaasti ja lämpötila on kohonnut peräti kuuteen asteeseen. Yöllä oli muutama aste pakkasta, mutta se ei riittänyt kovettamaan hangen pintaa ihmisen painoa kestäväksi. Siispä tänään taitaa olla odotettavissa reipasta lumien sulamista ja kunnon lorinaa räystäiltä. Aurinkoista perjantaipäivää!

Pieniä ja minipieniä ilonaiheita

Joka päivä multapurkeista löytyy kivoja yllätyksiä. Nyt ovat itäneet kauan odotetut kaunopunahatut. Minulla on ollut niiden kanssa epäonnea, sillä kaikki puutarhaan istuttamani taimet ovat kuolleet seuraavana talvena. Nyt olivat viimeiset siemenet menossa ja koska en ollut varma, ovatko ne enää itämiskykyisiä, olen tavattoman iloinen peräti seitsemästä taimenalusta. Siemeniä oli nimittäin kymmenen kappaletta, joten itämisprosentti oli aika hyvä monta vuotta vanhoilla siemenillä. Toivon kyllä silti, että syksyllä puutarhaan istuttamani yksilöt olisivat talvehtineet hyvin paksun hangen suojissa ja kokeilisivat kukkimistakin syksyllä.

Tulevaisuuden toivot. Kasvakaa vauhdilla!

Sitä lunta nimittäin on. Ja reilusti. Toissapäivänä pyrytti lisääkin iloksemme ja sen jälkeen lämpötila painui tukevasti pakkasen puolelle. Etupihan aidan yläreuna pilkotti jo aika lupaavasti sitä ennen keittiön ikkunasta katsottuna, mutta nyt se on taas hautautunut.

Työhuoneen ikkunasta näkee, että ei tarvitse odottaa ihan heti kukkapenkkien sulamista.

Toinen samanlainen tuiskupäivä, niin joudun taas lapioimaan luumupuiden ympäriltä lunta vähemmäksi.

Ei kurkita enempää ulos, ettei ihan masennuta. Kurkitaan sen sijaan Nestorin minimaailmaan, jossa on myös ajankohtaiset puuhat menossa.

Isommat taimet ovatkin jo koulintakokoisia, nuo pienemmät saavat vielä hetken aikaa kasvaa. Nestori on myös hankkinut narsissiruukun kevään iloksi.

Valmista tuli! Kylläpä taimet kasvoivat kovasti, kun pääsivät kukin omaan ruukkuunsa.

Sisustusvimmakin on ilmeisesti iskenyt. Viikko sitten Nestori nimittäin vietti monta päivää ommellen koristetyynyä ja päiväpeittoa. Myös lautalattian hän on maalannut viime kurkistuksen jälkeen vihertävän harmaaksi.

Moni on kehunut sammalnappeja, joten päätin minäkin sitten kokeilla niitä. Suurin osa napeista meni kelloköynnöksille ja kaksi viimeistä päätin laittaa tomaateille. Laitoin sammalnappeihin kaksi 'Maskotkaa' ja kaksi 'Balkonzauberia', sillä niiden siemenet olivat tuoreita. Vanhoja 'Majan' siemeniä kylvin ainoastaan kasvusammaleeseen. Eron itämisnopeudessa näkee selvästi, sillä samaan aikaan kasvusammaleeseen kylvetyt tomaatit ovat melkein koulintakokoisia kun sammalnapeissa olevat siemenet alkavat vasta itää. Jopa pitkään jurottaneista 'Majan' siemenistä ilmestyi ensimmäinen taimi ennen kuin sammalnapeissa näkyy edes sirkkalehtiä. Minulla ei toki ollut juuri sammalnapeille tehtyä alustaa, vaan käytin niitä purkkeja, mitä kotoa sattui löytymään. Pidin kuitenkin huolen, etteivät napit päässeet kuivumaan missään vaiheessa eivätkä toisaalta lilluneet läpimärkinäkään. Nyt alan epäillä, olivatko sammalnapit myös syy siihen, miksi kahdeksasta kylvetystä kelloköynnöksestä ainoastaan kolme jaksoi lähteä kasvuun. Kokeilenko sammalnappeja toiste? Ehkäpä en, ellen sitten satu ilmaiseksi niitä jostain saamaan.

Vasemmanpuoleisessa purkissa tavalliseen tapaan kasvusammaleeseen kylvetyt tomaatit. Alareunasta pilkottaa jopa ensimmäinen 'Maja', joiden luulin luovuttaneen kokonaan. Oikeanpuoleisessa purkissa kolme itänyttä tomaatintainta (siemeniä kylvetty neljä).

Viimeiseksi suurin ilonaihe: vuoroin kylmässä ja lämpimässä heinäkuusta lähtien käyneet levisian siemenet ovat alkaneet itää. Kokeilin ensin, itäisivätkö ne tuoreeltaan. Eivät, joten siirsin siemenet reilun kuukauden ajaksi kylmäkäsittelyyn jääkaappiin. Ei ilmestynyt juuria, joten ripottelin ne taas mullan pinnalle ja laitoin lämpimään. Ei vieläkään mitään, mutta koska siemenet olivat edelleen kivikovia ja kiiltäviä, jätin ruukun talveksi hangen alle. Maaliskuun alussa toin kylvöksen taas sisälle lämpimään ja jäin odottelemaan. Kolme viikkoa on pitkä aika etsiä elonmerkkejä, mutta nyt niitä viimein alkaa näkyä.

Hiekanjyvien seasta löytyi peräti neljä mikroskooppisen pientä koukkua!

Toivottavasti levisian taimet kasvaisivat vauhdilla, jotta ehtisivät mahdollisimman suuriksi ennen syksyä. Vaikka emokasvi onkin selvinnyt hienosti jo kolmesta talvesta, jopa siitä viimevuotisesta talven irvikuvasta, on silti vähän pelottavaa, jos puutarhassa on ainoastaan yksi yksilö jotain kasvia. Muutama ylimääräinen taimi lievittää pikkuisen jokakeväistä jännitystä siitä, ovatko kasvit selvinneet talvesta.

Tällaisia ilonaiheita minulla oli tänään. Mikä teitä on ilahduttanut äskettäin erityisesti?

Toivepostaus: aika

Aika... voi kun sitä olisikin aina riittävästi. Joskus se voisi pysähtyä ja varsinkin lumien sulamista odotellessa sen soisi kiitävän hirmuista vauhtia. Nila (Lappalainen etelässä -blogista) kysyi syksyllä kukkasipuliarvonnan yhteydessä, kuinka saan ajan riittämään lapsiperheen arjen pyörittelyyn ja puutarhan hoitoon, kun koko ajan on kaivauksia tai projekteja menossa. Välillä sitä ovat ihmetelleet muutkin postauksiani kommentoidessaan. Kerroin tasan kaksi vuotta sitten samasta aiheesta (löytyy täältä), mutta naputtelen nyt päivitetyn version. Ovathan lapset paljon isompia ja elämäntilanne on muutenkin muuttunut. 

Tänään kasvit ovat vaihdelleet paikkoja. Oikeanpuoleinen muratti on ollut koko talven tuossa eteisen ja vessan välisellä ikkunalla, tänään sen kaveriksi siirtyi sisältä kaksi pieni- ja liuskalehtistä murattia.

Pari vuotta sitten olin töissä vain muutaman päivän kuukaudessa, nyt töitä on viitenä päivänä viikossa. Se on nipistänyt ylimääräistä joutoaikaa sen verran, että kyllähän sen jossain huomaa. Edelleen teen usein montaa asiaa yhtä aikaa ja aikataulutan asioita mielelläni. Auton ratissakin ehtii miettimään ja suunnittelemaan monenmoisia juttuja. Tehokkuus on erittäin tympeä sana, mutta se kuvaa oikeastaan parhaiten sitä, millä saan ajan riittämään ilman, että stressaantuneena ja sykkeet korkealla yritän saada kaikki tehtyä. Jos ripeillä liikkeillä saa vaikkapa keittiön siivouksesta nipistettyä minuutin, jonka voi käyttää kevään ensimmäisen krookuksenpiipon ihasteluun, niin minusta se on silloin hyvin käytettyä aikaa.

Tammikuussa kylvetyt hopeaputoukset ovat jo "näin isoja".

Taimipuuhista en tingi, sillä ne ovat pitkän syksyn ja talven jälkeen odotetuinta puuhaa lumien sulamista odotellessa. Aamurutiineihini näin keväisin kuuluu käydä tarkistamassa, mitä taimille ja kylvöksille yön jälkeen kuuluu. Kastelukannu ja suihkepullo ovat valmiina taimipöydällä, jotta taimien kastelu ei varmasti unohdu kastelukannua etsiessä. Lapsiperheessä kun tilanteet saattavat muuttua yllättävän nopeasti ja selän yhdelle asialle käännettyä ei välttämättä enää hetken päästä joko muista koko asiaa tai sitten sitä ei ehdi enää tekemään. Yritänkin tehdä kaikki mahdolliset asiat heti kun ne tulevat ilmi, jos sillä hetkellä on aikaa se tehdä.

Kelloköynnös ilmeisesti kaipasi sumuttelua, kun oli yön aikana ulottanut lonkeronsa suihkepullon kahvaan. Pitänee hakea tukikepit näille.

Lisää vapaa-aikaa nipistän kotitöistä. Kaikki välttämättömimmät hommat teen, mutta on myös asioita, jotka tulevat tärkeysjärjestyksessä vasta puutarhajuttujen jälkeen. Sellaisia ovat esim. säännöllinen lattianpesu kerran viikossa. Ehei, meillä lattiat näkevät mopin ehkä kolme kertaa vuodessa, keittiön ja vessan lattiat toki useammin. Naapurimme pesee ikkunoitaan kerran kuukaudessa, meillä isäntä pesee ne kerran tai kahdesti vuoteen. Matot on meillä puisteltu ulkona viimeksi viime kesänä, mutta imuroin ne kyllä kummaltakin puolelta säännöllisesti. Meillä imuroidaan vähintään kerran viikossa, sillä jotenkin kummassa tuuheaturkkisesta, pitkäkarvaisesta koirasta lähtee karvaa myös karvanlähtöajan ulkopuolella. 

Kokeilen nyt toista kertaa lautalla idätystä. Testissä vanhoja kääpiösamettikukan siemeniä ja 'Maja'-tomaattia, jotka eivät ole suostuneet itämään mullassa. Eipähän tarvitse haaskata multaa näihin, jos yksikään ei lähde itämään.

Vaikka ajansyöjiä onkin, niin vastapainoksi jostain on myös vapautunut aikaa. Ruuanlaittoon kuluu nykyään vähemmän aikaa kuin ennen, sillä lapset syövät muutamana päivänä viikossa päivän kummankin lämpimän aterian hoidossa ja aikuiset töissä. Aamu- ja iltapalojen laittoon ei kovin kummoista aikaa mene. Silloin kun pitää hellan ääressä hyöriä, ruokaa tehdään kerralla useamman päivän tarpeiksi ja joskus pakastimeenkin kiireisempiä päiviä varten. Kumpikin lapsista osaa vaihtaa itsenäisesti vaatteensa ja viedä pyynnöstä puhtaat vaatteensa kodinhoitohuoneesta omiin kaappeihinsa. Heille voi myös delegoida pieniä kotitöitä, kuten tiskikoneesta ruokailuvälineiden tyhjennystä ja pölyjen pyyhkimistä. Vaipparalli on taakse jäänyttä elämää eikä lasten kylpyhetkeenkään tarvita aikuisen täyttä työpanosta. Samalla voi vaikka lueskella puutarhablogeja ja seurata kylpyhuoneen oven raosta, etteivät tenavat aiheuta isoa vesivahinkoa. 

Koulin tänään loistosädekukkia, tiibetinkatkeroita ja purppurarevonhäntiä. Samoilla sotkuilla useampaa sorttia, kun kerta aikaa oli. Lapset olivat osan ajasta katselemassa vierestä.

Siinä oli käsiteltynä syksy, talvi ja kevät, seuraavaksi siirrymme kesään. Kuulun siihen onnekkaaseen väestöryhmään, jolla on pitkä kesäloma. Tämä varmaan selittää hyvin sen, kuinka ehdin tehdä niitä isoja kaivauksia ja projekteja. Kesän joutohetkinä mietin, mistä olisi kiva postailla talven mittaan. Aloitan postauksia tai teen niitä jopa melkein valmiiksi asti. Siinä säästää talvella paljon aikaa. Vaikka olenkin nopea kirjoittamaan, ei minunkaan kellossani ole kuin 24 tuntia vuorokaudessa.

Isommat kasvit siirtyivät sivummalle, kun pienten määrä taimipöydällä lisääntyi.

Kirjoitin tämän postauksen tekstin tähän saakka aamupalaa syödessä. Sen jälkeen puuhastelin taimien ja talvehtijoiden parissa ja kuvasin niitä, kylvin vähän sitä sun tätä, lämmitin lapsille ruuan, vähän järjestelin paikkoja ja laitoin välipalan pöytään. Välipalaa syödessäni siirsin kuvat tietokoneelle, pienensin ne, siirsin tähän postaukseen ja kirjoitin kuvatekstit. Seuraavaksi esikatselen postauksen ja painan julkaise-nappia. Välipalan jälkeen lähden lasten kanssa ulkoilemaan ja palaan jossain vaiheessa illan mittaan lukemaan teidän postauksianne. Aika usein lauantain päiväjärjestys näyttää samalta. Toivottavasti tämä nyt vastasi Nilan kysymykseen.

Karjalanneito on viehkeän värinen vasta heränneenä. Lähipäivinä haen toisen yksilön kellarista sisälle heräilemään.

Hauskaa viikonloppua!

Puput pomppivat portaille

Plussakelien pätkähdettyä päälle pikkuiset pupuset pomppivat pitkin pihamaita. Pari pysähtyi (melkein) portaille päivittelemään pakkasten poikkeamista plussakeliksi. 

Pulskat pupuset pystyssäpäin partioivat pihalla pomppijoita.

Pahus! Päät painuksissa puput pohtivat päiväkausia puhaltanutta plussatuulta. Pullean pehmoiset pitkäkorvat painuvat pikavauhtia.

Pirteä pilkahdus pysäytti pyryttämisen pelastaen päivän.

Pontevat pikkutaimet paistattelevat päivää pyyhkeen päällä punavalon paahteessa. Paitsi pari purkista puuttuvaa.

Tähän tyssäsi p-tarinat, toistetaan teetä. Tomaatinsiemenet totisesti turhauttavat! Toiset tunkevat taimet tuplavauhtia, toiset taapertavat toukan tahtiin. Tympeimmät taitavat tuumailla toukokuulle.

Kokeillaan koota: kelloköynnökset kurottelevat kohti kattoa. Kohta kaivataankin kepakoita kiipeilytueksi.

Kivaa keskiviikkoa kaikille!