Jäätävää menoa

Salamatkustajana tullut scilla patiopenkissä.

Johan on ollut kylmä loppuviikko ja suorastaan jäätävä viime yö! Vilkaisin herättyäni olohuoneen ikkunasta, onko illalla ikkunan alla vetelehtinyt rusakko käynyt yön pimeinä tunteina vetelemässä tulppaanit ja krookukset kitaansa. Kasveja ei ollut syöty mutta kaikki lötköttivät pitkin pituuttaan ja maa oli kuurassa. Lämpömittari näytti yöllä olleen -7 astetta pakkasta ja eilen vielä tuulikin todella kylmästi varmaan suoraan pohjoisnavan suunnasta. Tai siltä se ainakin tuntui. Kevätkukkijat ovat sitkeitä mutta näinköhän täydessä kukassa olleet kevätsahramit ja topakat tulppaaninlehdet vielä palautuvat entiselleen?

Vaaleajouluruusu alkaa pian olla komeimmillaan.

Jo eilen monessa vaaleajouluruusun kukassa oli ruskeita pilkkuja, vaikka viikolla pakkasta ei ollutkaan kuin pari astetta yön kylmimmillä hetkillä. Viime yön jäljiltä paleltumisen merkkejä on varmasti enemmän. Uskallankohan edes käydä lähempänä tutkimassa? Onneksi avonaisten kukkien suojissa on vielä paljon nuppuja nousemassa. Toivon mukaan ne eivät ole kärsineet pakkasesta. Eilen kävin vain pikaisella tarkistuskierroksella ulkona ja muuten vietin koko päivän sisällä tuulensuojassa puuhaillen viikon aikana rästiin jääneitä hommia.

Kirjo(?)kevättähtiä patiopenkissä.

Jos on ulkona ollut jäätävän kylmää, niin menneellä työ- ja opiskeluviikolla ainoastaan päivien pituus on ollut jäätävää. Muuten meno on ollut hektistä ja vaatinut niin paljon ajatustyötä, että melkein on hiki tullut. Torstaina tuli rikottua edellinen töiden ja opiskelujen yhteenlasketun päivän pituusennätyskin. Lähdin kotoa aamulla klo 8.45 ja palasin illalla klo 20.40, eli viittä vaille 12 tuntia tuli päivälle mittaa. Koko päivän aikana oli kaksi puolen tunnin taukoa, kaksi vartin pikapaussia ja yksi paikkakunnan vaihto kesken päivän. Jos en olisi järjestellyt etukäteen työpäivääni kevyemmäksi, olisi toinen puolen tunnin tauoista jäänyt pitämättä. Perjantaiaamuna lähdin klo 8.30 ja tulin kotiin klo 18.30. Perjantai meni yhdellä puolen tunnin lounastauolla ja yhdellä paikkakunnan vaihdolla, joten eipä hirveästi ehtinyt huilata silloinkaan. Onneksi maanantaina oli pääsiäinen, sillä normaali maanantain työpäiväni on yksi viikon pisimpiä. En uskalla edes kuvitella, kuinka olisin selvinnyt loppuviikosta, jos alla olisi ollut täysi työviikko! Päivien pituudesta huolimatta takana on oikein opettavainen, antoisa ja kiva viikko. Tuleva viikko on vapun takia vain kolmipäiväinen, mikä sopii oikein hyvin juuri tällä hetkellä minulle. Vappuviikon jälkeen on nimittäin taas tiedossa kiireinen, joskin myös oikein mukava viikko.

Patiopenkissä kukkii viime vuotta runsaammin, joskin paljon on vielä tilaa sipulikukille levittäytyä.

En ole istuttanut patiopenkkiin vielä kovin paljoa mitään sipulikukkia, sillä penkin kasvillisuuskin hakee vähän paikkaansa. Tosin siellä pitäisi kasvaa myös viime syksynä istutettua tähtisahrami 'Roseusta' ja tulppaani 'Norahia'. Missähän vitkastelevat? Tuo risu keskellä penkkiä on syyssyrikkä, joka ei viime kesänä enää jaksanut lähteä kunnolla kasvuun. Jos se ei ole jotenkin kummassa tehnyt ihmeheräämistä ulkona vietetyn talven jäljiltä, ajattelin kokeilla sen tilalla täpläpipo 'Mysticaa'. Paikka on paahteinen ja kuiva, joten pitänee kasvatella taimia vahvemmiksi ruukuissa tai jossain väliaikaispaikassa ennen niiden istuttamista lopulliselle paikalleen. Pipot pitäisikin koulia jo pian. Ehkä jopa tänään samalla kun ruukutan osan tomaateista suurempiin purkkeihin.

Pensasryhmän scillameri... -järvi... -lampi... -pisarat aloittelevat kukintaa.

Pensasryhmän idänsinililjat näyttäisivät ainakin ikkunasta katsottuna selvinneen kylmästä yöstä. Haaveilemani scillameri ei vielä tänäkään keväänä taida toteutua mutta siellä missä kukkia on, niitä on taas pikkuisen runsaammin kuin viime vuonna. Minipisaroista on tullut isompia pisaroita, ehkä jopa roiskeita. Niiden välissä on pieniä siementaimia, jotka alkavat kukkia muutaman vuoden päästä. Eivätkä kaikki kukkivan kokoiset sipulit ole vielä saaneet edes nuppua näkyviin, sillä joistain kohdista alkaa puskea vasta lehdenkärkiä näkyville. Liekö maa sulanut epätasaisesti tai sitten osa sipuleista on tullut istutettua muita syvemmälle. Seuraillaanpa tilannetta.

Aurinkopenkin kevätkukkaniitty heräilee.

Huhtikurjenmiekkoja on noussut tasaiseen tahtiin ja nyt niiden rinnalle on alkanut tulla kevättähtien ja hyasinttien nuppuja. Kevätkukkaniitty ei taida olla tänä vuonna yhtä muhkea kuin aiempina keväinä mutta ei se nyt ihan kukattomaksikaan jää. Näiden vieressä nukkapähkämöissä myllännyt peltomyyrä oli syönyt myös sinikatanoiden kohdalle montut ja voi olla, että siinä samalla saattoi mennä jokunen kevättähti ja kurjenmiekkakin. Ei mahda mitään. Onneksi vesimyyrä ei ehkä ole myllännyt aurinkopenkin toisella laidalla. En ole ainakaan löytänyt tunneleita ja sipulikukkiakin näyttää nousevan jonkun verran. Nurmikolla tuntui olevan jonkun sortin tunnelia ja yhteen kohtaan lykkäsin vesimyyrän loukunkin mutta siihen ei ole jäänyt saalista. Saattoihan se olla joku roudan aikaansaama onkalo tai sitten asukas on jo muuttanut majapaikkaa tai heittänyt henkensä.

Kevätkukkaniittyä.

Näyttäisi siltä, että tänään on tulossa vähän lämpimämpi päivä kuin edellisistä. Olisi kiva päästä tekemään vähän puutarhatöitäkin.