Huteja toisensa jälkeen

20.4. löytyivät ensimmäiset kukkivat lehtoimikät.

Nyt voi sanoa jo suoraan, että tänä keväänä Koska kukkii? -haasteen arvaukset menivät omalta osaltani niin metsään kuin mahdollista. Nytpä tiedän, että vähempi lumimäärä tarkoittaa myös täällä aikaisempaa kevättä, olipa maa roudassa tahi ei. Veikkasin lehtoimiköiden kukkivan vasta 8.5. mutta niitäpäs oli jo 20.4. monta kukassa. Olin pääsiäisen aikaan muutaman päivän poissa kotoa, joten en tiedä tarkkaa päivää, milloin ensimmäiset kukat aukesivat. Joka tapauksessa viikkotolkulla ennen kuin ennustin. Toisella puolella pihaa varjoisessa kohdassa olevat lehtoimikät ovat myös jo alkaneet nousta, joten tuskinpa nekään viitsivät himmailla sinne toukokuulle saakka.

Sinivuokotkin olivat samana päivänä kukassa.

Sinivuokkojen veikkasin kukkivan hieman aiemmin, 6.5. mutta niinpä vain nekin olivat jo 20.4 kukassa, elleivät jopa päivää aiemmin. Posliinihyasinttien piti kukkia 25.4. mutta ensimmäiset niistä aukesivat 16.4. Ei nyt sentään kahta viikkoa mennyt se pieleen. Ensimmäisistä hyasinteista löysin jo nuppuja pilkistelemässä ja niidenhän veikkasin olevan kukassa vasta 16.5. Hupsista vaan, miten pahasti huti nämä veikkaukset nyt menevätkään tänä keväänä.

Posliinihyasintteja oli 21.4. jo monta kukassa. Siementaimia on oikein mukavasti ympärillä.

Tarhajouluruusukin raottelee ensimmäisiä nuppujaan, vaikka sen piti kukkia vasta 16.5.

Tänä keväänä kevät- eli uuden termin mukaan huhtikurjenmiekat eivät olleetkaan nousemassa ensimmäisten joukossa ja niiden kukintaakin joutui odottelemaan paljon normaalia kauemmin. Nyt nekin ovat alkaneet päästä vauhtiin. 20.4. illalla oli vasta pari auennut, joten en sentään menettänyt niiden osalta kovin paljoa kukinnan ensihetkistä. Heti seuraavana päivänä iltapäivästä kurjenmiekkoja oli jo useita auki yhdessä ryppäässä ja pari yksittäistä vähän matkan päässä.

Tämä rypäs 'Harmonya' (tummempi) ja 'Alidaa' kukki 21.4.

Yleensä aurinkopenkin kevätkukkaniityn "siivoaminen" on viivästynyt siihen saakka, että kukkia on jo paljon auki. Nyt ehdin silputtamaan maksaruohojen ja tiukukärhö 'Arabellan' viimevuotiset varret ilman että tarvitsi varoa kevätkukkijoiden nuppuja ja kukkia. Virkistävä kokemus sekin. Paksuimmat maksaruohojen varsista vein puutarhakompostoriin, kuihtuneet kukinnot silputin kukkapenkkiin. Huhtikurjenmiekkoja näytti alkuun nousevan huolestuttavan harvakseltaan mutta päivien edetessä niitä on alkanut pilkistellä sieltä sun täältä. Kevättähtiäkin on noussut mukavasti ja ensimmäisten nupuissakin näkyi tänään jo väriä. Huomenna varmaan alkavat aueta.

Kevättähti-kurjenmiekkaniitty ei vielä kovin runsaalta näytä tässä vaiheessa mutta nyt se on siivottu.

Pääsiäismaanantain käytin suurimmaksi osaksi puutarhatöihin. Sain (summittaisen haahuilun lisäksi) muutamasta kukkapenkistä talventörröttäjiä silputtua, loput hortensiat leikattua, pikkuisen kitkettyä, pikakompostorin tyhjennettyä ja vähän puutarhakompostiakin kärrättyä. Kukkapenkkien siivous on täällä sen verran suurpiirteistä touhua, että vanhanaikaisempi puutarhuri saisi hengenahdistusta ja sydämentykytyksiä. Silputan suurimman osan niille sijoilleen joko käsin murskaamalla tai saksimalla, myöhemmin heräävät puskat (kuten osan jaloangervoista) tunnustan osittain talloneeni murskaksi. Pöyhin myös viimevuotista törkyä sen verran, että löydän niiden seassa mahdollisesti piileskelevät lehtokotilot. En ota stressiä, jos joku kotilo jää löytämättä. Tuskin ihan älytöntä tuhoa saavat tänäkään vuonna aikaan. Ferramolia aion ripotella pahimpiin riskipaikkoihin kunhan joudan ja lapsetkin on taas lahjottu kotilojahtiin. Pleikkari- tai kännykkäaika on yllättävän hyvä motivaattori. Esikoinen muuten löysi jo pienen munaryppäänkin, vaikka suurin osa löytämistämme kotiloista on ollut vielä talvehtijoita (="ovi" kuoren suulla kiinni).

Jaloangervoja ennen ja jälkeen siivouksen. On sieltä välistä kitketty vähän lemmikintaimiakin.

Puutarhakompostorin valmiimmalla puolella oli jo aika hyvää multaa kukkapenkkeihin kärrättäväksi. Ihan reunoissa ja pinnalla oli pidempiä korsia mutta nekin olivat jo niin hapertuneet, että ihan hyvin voisivat mennä kukkapenkin katteeksi. Ensimmäiset kärrylliset menivät kuitenkin aurinkopenkin näkyvimpiin kohtiin, joten siirsin karkeamman maa-aineksen erilleen ja kärräsin sinne vain silmämääräisesti multavamman näköistä kompostia. Taka- ja sivupihalle voi hyvin viedä vähän keskentekoisempaakin kompostimultaa katteeksi.

Melkein puolet puutarhakompostorista oli jo sulanut.

Kunhan puutarhakompostori on tyhjä, siirrän vierestä viimevuotisen kitkentäjätteen Biolaniin jatkokypsymään ensi kesää varten. Siinä vaiheessa onkin sitten tiedossa taas reissu kollegan heppatallille hakemaan muutama säkki pollen parasta. Pikakompostorin tuotoksen kerään talven aikana jälkikompostoriin. Ihmettelin jo talvella sitä, onko meiltä tullut normaalia vähemmän biojätettä kun jälkikompostori on täyttynyt niin hitaasti. Vai olisiko suunnilleen koko talven käynnissä pysynyt pikakompostori syönyt jätteet tehokkaammin kuin aiempina talvina? Oli syy mikä hyvänsä, jälkikompostori on nyt hädin tuskin puolillaan, kun normaalikeväänä siinä on 2/3 tai jopa 3/4 osaa täynnä tässä vaiheessa kevättä. Siihen ei ole tarvinnut lisätä kuin muutama lapiollinen hepankakkaa sekä puutarhakompostia ja ihan pikkuisen puhdasta säkkimultaa päällimmäiseksi ennen kesäkurpitsan istutusta. Nyt kompostori on niin vajaa, ettei sinne ihan noin vain istuteta mitään.

Jopas jäi vajaaksi. Seosaineena on käytetty karkeaa haketta, mikä näkyy vielä selvästi massan joukossa.

Suunnittelin istuttavani tänä vuonna jälkikompostoriin myskikurpitsan, sillä tavallinen iso kukkaruukku oli sille viime vuonna aivan liian pieni eikä meillä ole hirveästi vapaata kasvimaatilaakaan kookkaaksi kasvavalle kasville. Jälkikompostorissa sille olisi kukkaruukkua paremmin multatilaa ja se saisi luikerrella versonsa viereiseen raudoitusverkkoon ihan rauhassa. Ihan täynnä maata kompostorin ei sille tarvitsisi olla mutta ei kasvia viitsisi ihan kompostorin puoliväliin istuttaa. Ei kai auta kuin kärrätä puutarhakompostorista enemmän multaa täyttämään vajausta.

Viime syksynä kaadettu syreeninrunko vähän siistittynä.

Syreenin oksakasan ohi kävellessäni päätin vilkaista nopeasti, saisiko niistä jotain aikaiseksi. Leikkasin syreeneitäni vuosittain, joten ne olivat runsaasti haaroittuneita eikä niistä siksi oikein ole kukkapenkin reunuksiksi. Otin yhden rungoista erilleen ja tutkailin, saisiko siitä köynnöstukea aikaiseksi. Aika paljon siitä sai saksia ja sahata ylimääräisiä oksia pois ja vähän sitoa paria narulla lähemmäs toisiaan, mutta voisi siinä ainesta yhteen paputukeen olla tai miksei vaikka kärhöillekin väliaikaistueksi ennen kestävämmän vaihtoehdon saamista. Pitää nyt vähän mallailla ja makustella ensin. Jos ei muuta, niin pressu päälle ja lapset saavat siitä tiipiin.

Kaadetun 'Laatokan Helmen' juurella on sahrameita: yksi 'Pickwick' verkon edessä ja muut 'Ruby Giantia'.

Istutin merkintöjeni mukaan viime syksynä sahrami (sini- tai kevät- tai mikälie?) 'Blue Marlinia' 'Laatokan Helmen' taakse. Tähtisahrami 'Ruby Giantia' ja kevätsahrami 'Pickwickiä' siellä oli jo ennestään. Tällä hetkellä yhtä vaille kaikki kukkivat yksilöt ovat 'Ruby Giantia'. Joko 'Blue Marlin' ei ole vielä herännyt, ei kuki tai sitten viime syksynä on ollut toisessakin krookuspussissa vääriä lajikkeita. Kellarissa talvetetut 'Blue Pearlit' kun paljastuivatkin kukkiessaan 'Romanceksi'. Tai ainakin ne kuusi kukkivaa olivat sitä, kukkimattomista ei tiedä. Nyt muuten olisikin hyvä hetki miettiä niille sopiva paikka ja vaikka ihan istuttaakin ne maahan kuihduttamaan lehtensä loppuun.

Ylhäällä lapun mukaan sinisahrami 'Blue Pearl' ja kevätsahrami 'Pickwick', alhaalla kevätsahramit 'Vanguard' ja 'Golden Yellow'.

Isäntä oli bongannut pääsiäisenä halvalla muutaman ruukullisen kihlanarsisseja (tetejä). Olin jo sanonut hänelle aiemmin, että sipulikukkia voi tuoda, jos sattuu tulemaan vastaan. Nyt tuli. Eivät ne kovin pitkäikäisiä tunnu olevan puutarhaan istutettuina mutta on siitä muutamastakin vuodesta iloa. Vähän menin riman alta niiden asettelun kanssa, sillä lätkäisin ne vain ruukuissaan keittiön ikkunan alle parvekelaatikkotelineeseen ja laitoin ulkona lojuneen paneelinpätkän niiden eteen peittämään edes kauempaa katsottuna ruukkuja ja muovirasioita. Aion istuttaa narsissit johonkin kukkapenkkiin kunhan vain ensin päätän, mihin. Siksi ei huvittanut nähdä niiden somistamisen kanssa sen kummempaa vaivaa.

Keittiöstä käsin näkyvät vain kukat, eivätkä rujot härpäkkeet.

Näin muuten ensimmäisen sitruunaperhosen 17.4. ja ensimmäisen kimalaiskuningattaren 21.4. Ehdin saada siitä vain yhden kuvan ja siinäkin se porhalsi sellaista vauhtia, että kuvassa näkyi vain mustakeltainen möykky. Joku mantukimalaisryhmän kuningatar se taisi olla. Siperianpihdan alla pesii raitamaamehiläisiä, joita olemme lasten kanssa seurailleet muutaman kerran. Kukissa ei ole vielä näkynyt vilskettä mutta jospa mesitarjonta alkaisi kelvata, kunhan pörriäiset ovat löytäneet sopivat pesäpaikat. Nyt on taas luvattu kylmempää ja tuulisempaa säätä, joten ei harmita niin paljoa viettää päivät töissä. Varmuuden vuoksi nostin kuitenkin eilisiltana ulkona olleet kärhöt ja pikkupuut ulkovaraston puolelle kun lämpötila oli hyvää vauhtia painumassa pakkaselle. Pimeässä en huomannut, että ison saviruukun aluslautanen ei jäänytkään rappuselle, vaan oli tarttunut ruukun pohjaan kiinni. Eihän se tietenkään siinä koko nosto-operaatiota pysynyt, vaan tipahti ja meni palasiksi. Se siitä lautasesta. Eipähän onneksi osunut varpailleni.

Karo nautti auringon lämmöstä.

Kivaa viikkoa!